Kovin tyytyväistä porukkaa

Joulu tuli ja meni. Kovin nopeasti mutta ihan kiva niin, että päästiin taas nopeasti takaisin normaaleihin toimiin. Koirat oli kovin aktiivisesti mukana jouluhössötyksessä ja paketit kiinnosti koko laumaa. Mocca ja Elmeri avasivat ensimmäiset paketit, josta saivat luut ja painuivat näitä nakertamaan. Diiva söi luuta myös jonkin aikaa kunnes huomasi muista paketeista tulevan LELUJA, jotka nyttemminn on sitten lähes jokainen tuhannessa osassa ja roskakorissa. Voi sitä riemua kun pikkunen sai ison pehmopallon Ikeasta. Pentuna Diivalla oli tämmönen lelu ja se oli ihan lemppari, kunnes sekin piti tuhota useiden korjausten jälkeen lopullisesti.

          Joulunpyhinä koirat on kyläilly paljon ja keränny energiaa selkeesti..:D Didistä alko kyllä jo huomaamaan, että mieluusti tekis jotain muutakin kun nauttisi joulunrauhasta..:D Tais Mocca käydä pöydällä siinä toivossa että sieltä jotain herkkua olis omin toimin saanut..:D Ei se koskaan oo tommostakaan tehny, mutta hyvähän se on olla omatoiminen. Se ei kyllä erityisemmin hirveen ilonen ole tästä Ukissa olemisesta. Kai se hiukan kaipaa kotiin ja mun kanssa kahdestaan olemista. Se on kuitenkin se mitä se elämältään haluaa..<3 Kyllähän tässä meijän elämässä on ollut jos jonkunlaista muutosta ja häsää, ettei ihme jos koirasta huomaa vähän turnausuupumusta.


Joulun jälkeen ollaan nyt liikuttu ihan niin paljon, että on mullakin polvi kipeä, ja flunssa tulossa jo toistamiseen..:O Torstaina oltiin metsälenkillä kaverin ja hänen perronsa kanssa. Ja kun omat koirat ei riitä niin piti hakea borderterrieri Elli mukaan ja porukoitten koira myös. Ei 4koiraa ole mikään mahdoton ajatus..:DDD Ollaan nyt urakalla nautittu metsään pääsemisestä kun ei ole niitä kauheita hankia. Toki koirat on aina ihan risuissa nyt kun turkkia alkaa jo olemaan, mutta kyllä ne niin nauttii semmosesta. Fillarilla ollaan nyt päästy lenkkeilemään kivasti kun tiet ei ole liukkaat. Myrskyssä oli kiva fillaroida ainaki sillon kun oli myötätuuli..:D Seinää päin on vähän mahdoton pyöräillä..:) Torstaina käytiin Laitilassa tekemässä pienet aksatreenit.


Tänään lähdettiin aamusta Laitilan lauman luokse. Ensin tehtiin metsälenkki jonka jälkeen harkattiin agia kun koirat oli kivasti lämpimiä. Aksa sujui kivasti ja otettiinkin palkaksi jalkapallo..:D Semmonen kädessä on kiva ohjata. Elmeri-vanhuskin viipotti yhtälaiset radat ku muukin porukka. 


Huomiseksi pitäis keksii jotain toimintaa, että sais porukan rauhottumaan ja nukkumaan paukutteluiden yli. Näitten kanssa on kyllä helppo kun kukaan ei pelkää. Silti en tykkää ja olen aina varuillani, ettei kukaan vaan säikähdä tms. 


Meidän poppoo toivottaa kaikille tutuille ja ystäville onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta 2012..! Olkoon onni myötä...:D

RAUHALLISTA JOULUA!!

Kiireiden takia ei olla nyt keretty treenaamaan, mutta tarkotus olis päästä heti joulun jälkeen taas aksaamaan. Metsälenkkejä ollaan nyt tehty ja kyläilty urakalla. Tänään Diiva pääs mukaan sairaalalle viemään joulumieltä vanhuksille. Kiva ottaa välillä vaan yhtä koiraa mukaan, ettei ne aina ole laumana. Ja tekee koirillekki hyvää.

     Eilen Diiva pääs riehumaan ihan parhaassa leikkiseurassa. Diiva kun rakastaa lapsia yli kaiken..!

Moccarainer on keskittynyt syömiseen ja herkutteluun. Se on varmaan vähän hämillään kaikesta tästä hälinästä. Pitänee kehitellä jotain Mocalle mieleistä (muutakin kuin herkuttelua ja aksaa)..

Mietin juuri, että pitäiskö tänne kasata jotain tiivistelmää tästä vuodesta ja tavotteita ensivuodelle. Tänä vuonna on kyllä niin vähän saavutettu mitään tai edes kisailtu. Ensvuosi taitaa olla aika hiljainen kans, koska vähän heikosti päästään Joensuussa liikkumaan ilman autoa.

Mutta nyt me toivotetaan rauhallista joulua kaikille ja hiljennytään hetkeksi...:D Joulun jälkeen taas täysi höyry päälle.

 

Home Sweet Home... ja vähän kisailemassakin

Torstaina käytiin hallilla vielä tekemässä tyttöjen kanssa treeni ennen viikonlopun kisoja. Mocca on ollu 3viikkoa juoksutauolla, joten jänskätti vähän miten tauon jälkeen homma taas toimisi, varsinki kisoissa...:D Neiti oli vallan pätevä ja tiukat hyppykuviot meni vähän liiankin helpolla. Treeni oli lähinnä jeejee-treeni, kevyt laskeutuminen takasin treenaamiseen juoksujen jälkeen. Neidissä ei ole kyllä koskaan huomannut juoksujen vaikutusta mitenkään, ja treenaa kyllä ihan yhtä intona kuin aina ennenkin.
          Perjantai aamulla otettiin nokka kohti kotia. Tytöt matkustaa hienosti junassa sen 7h mikä kestää Joensuusta Turkuun. Hirveen pitkä matka..:D Mummolaan päästyä tytöt oli kyllä onnellisia mutta väsyneitä.
          Lauantaina taas aamusta aikasin Hyvinkäälle kisaamaan. Aamuherätykset ei ole kyllä mua varten..:D Diiva kisas kaikilla kolmella radalla ja Mocca hyppärillä ja agilla. Diiva oli uudessa hallissa ja pohjalla vähän varovaisempi. Ekalla radalla selkeesti varo ja tokavika rima tulikin alas. Muuten puhtaasti, muutamia rumia kohtia lukuunottamatta (mun piikkiin vaan). Toinen rata jo parempi mutta muutama huono ohjaus tiukkasti kääntyvillä hypyillä ja sain keräillä koiraa (mun piikkiin nämäkin) Loppupuolella koira pääs ponkasemaan väärään putkeen keppien sijaan. Hylly tältä toiselta radalta siis. Viiminen rata oli kans aika hauska...:D Didillä oli hauskaa ja mulla kans. Koira oli aika hukassa alussa, joka oli luulot pois-alku tiukkoine käännöksineen. Putkesta tullessa se etti mua ja käänteli päätä joka suuntaan vaikka olin melkeen edessä..:D En tiiä mitä se oikeen haki, lelua varmaan. En kerenny yhtään sinne minne piti joten piti lähettää avokulmaan kepeille koira, mutta maltti on valttia..:D Puhdas rata tästä ja 3.sija. Kyllä harmittaa kun ilmottautuneita oli 30 niin, että serti olis tullu meille, mutta moni oli jäänyt pois joten sertiä ei sitten jaettu..:D Lähellä oli taas mutta mikäpä siinä. Kyllä se sieltä tulee.
           Mocca oli tosi vähällä huomiolla koko kisapäivän. Samoin en yhtään riehuttanu sitä lelulla ja ennen rataa pidin sitä perusasennossa, seurautin ja jätin sen paikallaa olemaan. Hiukan se yritti remmiä repiä ja radalle kun päästiin, niin lähdössä heti pannasta päästyä alotti sen huutamisen. Totesin siihen tiukasti että hiljaa pitäen koirasta kiinni ja käskien istumaan. Hyppärillä koira vähän liukasteli vieraan pohjan takia (ja ilmeisesti tassukarvat oli kans hieman pitkät) mutta mitään isoja kaarroksia ei tullut. Kepeillä se sitten valu toiseen väliin samperin laiskimus..:D Ois pitäny tiukemmin käskyttää niin olis neiti voinu olla skarpimpi. Nyt tuntu että se vaan posotti sinne huumassaan eikä oikeen keskittyny. Siitä vitonen ja muuten tosi kivasti maaliin ohi ansaesteiden ja vielä ilman hirveitä varmisteluja. Oma reipas, vahva, määrätietoinen liike ja tiukka käskytys tuotti tulosta. Nolla oli lähellä ja sieltäkin se valionarvo olis ollu ihan kiva juttu..:) Agiradalla heti alku ihan hirvee ansa, pituus syötti suoraan aalle. Muutin viimetingassa ohjausta ja kyllähän se toimi..:D Mocan kanssa toimii kaikki erilaiset jutut, mitkään vedot ja vekit vähän huonommin. Kepelille mentäessä tuli yks pitkä kaarros mutta muuten puhtaana maaliin ja 0-voitto siitä meille..:D Kyllä teki taas gutaa onnistua tämän koiran kanssa pitkästä aikaa...! Sen kanssa kyllä pärjäis ku ite vaan osais.
                 Alli-perropentu oli meillä hoidossa viikonloppuna. Mikä reipas ja kiltti perropörrö, eikä Mocastakaan välittäny. Mocca vaan opettaa vesikoirat vesikoirien tavoille...;)  Diiva taas oli henkisesti nuorempi kuin tämä 5kk vanha pentu..:D Kyllä vesikoira on kiva laumakoira. Pennustaki huomas miten se tykkäs.

Ihan jo lomafiiliksissä

Maanantain treeneissä aika skinkkirinkkistä rataa Diivan kanssa. Apuohjaaja palkkas lelulla, ettei palkka tuu aina multa (vaikka siis heitän lelun yleensä, en siis palkkaa kädestä). Tehtiin muutama hyppytekniikka harkka mutta Didi nyt on niin pätevä hyppääjä, ettei tuottanu ongelmia.
           Nyt kun on selkeesti viimiset koulujutut työn alla huomaa miten ainakin tuo nuorempi alkaa flippaamaan..:D Sais selkeesti olla enemmän aktiviteettia Diivan mielestä.Se pöhköilee kunnolla. Ulkona juoksee ja sekoilee niinku ei olis koskaan päässy ulos, eilen karkas paimentamaan ja haukkumaan ja komentamaan traktioria ja meinaa sännätä kaikkien ihmisten luo ilosena, sisällä haukkuu ääniä ja vahtaa ikkunasta kadulle ja vahtii..:D Huomenna onneks viiminen tentti ja sen jälkeen fillarilla kohti treenihallia. Moccakin pääsee treenaamaan nyt kun juoksut on ohi ja viikonloppuna on kisat. Täytyy jo huomenna olla tiukka eikä sallia siltä mitään ylimäärästä.
         Perjantaina vihdoin nokka kotia kohti..:D Siitä onkin sitten aikaa about 3kk ku oon viimeks käyny kotona. Koiratki varmaan jo odottaa että pääsevät jouluksi mummolaan..xD Täytyykin varottaa porukoita jo etukäteen että valmistautuvat näitten kahden kanssa aktiivisesti lenkkeilemään ku minä olen tulossa lomalle..;)

Mitäs meille, hyvää kuuluu..:)

Torstaina käytiin aamusta treenaamassa hallilla Diivan kanssa. Oli hiukan kiire, joten tehtiin vauhtiharkkaa ja nopeita kontakteja ja eihän se siellä malta pysyä..:D Diivan kanssa ei kyllä kauheen nopeesti pysty treenaamaan kun aina menee liian kauan aikaa siihen, että saa koiran irti lelusta. Siitä tulis oiva purukoira..:D Hullua miten se vaan tiukentaa koko suun puruotetta kun koitan kiireessä saada sitä irrottamaan siitä. Diivaan ei kyllä tehoa mikään "negatiivinen pakote", mutta ei tarvikkaan..:D Ei todellakaan, se toimii kuin unelma sillon kun kaikki tehdään positiivisen vahvistamisen kautta. Esimerkiksi seuraamisessa pakote remmillä ei todellakaan toimi (toisin ku Mocalla), mutta naksuttimella neitit tajuaa lähes samantien seuraamisen oikean paikan..:O Samoin haukkuminen. Mitkään kolinapurkit ei todellakaan auta, ihan turha kapistus Diivan kanssa (Mocalla toimii hullun hyvin). Sen huomio tulee saada pois siitä mitä se haukkuu jollain vaihtoehtoisella toiminnalla, esim lelulla tai namilla. Tätä oon tehny kun vieraita on rampannut, että otan namia ja naksuttimen ja palkkaan hiljaa olemisesta ja siitä, ettei heti juokse jalkoihin vaan vieraat saa tulla sisälle ensin..:D Meillä kun ei ole tämmösiä tapoja koskaan pentuna opittu..;) Tytöt ilmottaa haukulla kun ovikello soi ja ryntää heti tutustumaan. Mocca saattaa pöhistä vielä ennen kun on päässy hyväksikäyttämään rapsuttajia.
                Näin sunnuntaina on kiva herätä 9 jälkeen palohälytykseen..:O Nooh,lämmintä vaattetta niskaan, känny ja kukkaro mukaan, ja ulos koirien kanssa. Alemmassa kerroksessa jossain huoneistossa oli ollu ihan liekit, mutta saanu ilmeisesti sammutettua sen. Automaattinen palohälytys oli lähteny ja kyllä meni aika kauan ennen kun autot tuli. Diiva bongas heti rappukäytävässä pari mun kaveria, jotka asuu samassa talossa ja D oli muutenkin varma et nää on jotku "sylistä syliin" bileet..:DD Se on niin hullun sosiaalinen ja ihan innoissaan kun kauheesti ihmisiä ulkona ja suurinosa vielä tykkäs neidin esiintymisestä..xD Lenkeillä on muutenki ollu nyt vähän malttiongelmia kun se on aina menossa vastaantulijoiden luo. Nooh, onneks ei menny edellisenä iltana pitkään ja oli kyllä tehokas herätys..;)
                   Maanantaina olis viimiset treenit ja sitten torstaina varmaan meen Mocan kanssa treenaamaan viikonlopun kisoja varten. Huoh.. Mitäköhän niistäkin tulee kun itellä ei oo yhtään semmonen olo et jaksais mennä toheloimaan sen kanssa radalle..:D Pitää vaan liikkua reippaammin ja rohkeemmin eikä epäröidä ja käyttää ääntä ja olla natsi.. Eli psyykkaus tähän alkaa nyt..!

Kuvissa esiintyy tämä pöhköpää, joka todennäköisesti tulevissa kisoissakin haistattaa ohjaajalle pitkät ja hirtää kaasun kiinni...:D Se on mun Mocca vaan.

Uskomattoman ihania treenejä...

Uskomattoman ihania treenejä ollaan tehty Diivan kanssa nyt kun Mocca on jätetty kotiin juoksuineen. Harkitsen vakavasti alottavani treenaamaan koiria erivuoroissa niin, että toinen jää ihan kotiin, eikä tule hallille räkyttämään. Se on niin totta, että siinä pystyy keskittymään ja olemaan ihan erilailla läsnä kun treenaa vain yhtä. Pelkkä toisen läsnäolokin jo saa ajatukset jakaantumaan.
              Lauantain treeni oli huippu. Kiituri tykitti ja irtos hienosti. Kontaktilla pysyminen oli hieman vaikeampaa. Putkista pitää nyt palkata, että saadaan niitäkin nopeammaksi mutta muuten neiti on saanut kyllä itseluottamusta ja mikä parasta, se, että mä oon oppinut sen kanssa toimimaan alkaa näkyä..:D Hyvä me!
            Maanantain iltatreenit oli huiput. Rata oli vaikee ja ahdas ja siinä oli oikeesti haastetta. Onneks en joutunu Mocan kanssa sitä menemään.:D Hienoja layerointeja mutta kontakteilla oli vaikea taas pysyä ja keppeihin pitää saada toistoilla nopeutta ja rytmiä. Didi tuli ihan kiukulla..:D Siitä oikeen kuuli ku sitä kiukutti ja sitten uutta vaihdetta silmään. Välillä vaan kaahotettiin kun oli mahdoton saada sitä taipumaan mihinkään..:D
          Lenkkeilykelit on ollu nyt vallan vaihtelevia, mutta ollaan lenkkeilty ja fillaroitu ja Mocca lähinnä metsästäny pupujusseja. Hauska nähdä nyt kun ennen ei Mocalla ole juurikaan ollut taukoa treeneistä juoksujen aikaan. Ajattelin pyhittää nyt Diivalle laatuaikaa kahdestaan mun kanssa ja Mocca saa relata. Ennen joulua pitäis varmaan startata vielä kisoissa.:) Kyllähän sen tietää miten siinä käy; Mocca ei oo yhtään kuulolla ja ketuttaa, Diiva tekee nollaa..:) Ahistaa jo valmiiks toi yks. Miten sais ittensä psyykattua niin et olis niin tiukka ku ikinä pystyy.Arghhhhh..

Lunta...!

Yön aikana oli tullut ihan hirveesti lunta. On ihana huomata omistavansa pentukoira Diivan 3vee, joka on ihan kahona lumeen ja lumipaakkuihin, jotka kaikki täytyy rikottaa puremalla ja hyppimällä päin.

On myös ihana juosta ihan simona, ja sydämensä kyllyydestä, niinkuin pienet pennut tekee kun saavat hepuleita

Siskon kanssa on tylsä poseerata kun tekis mieli karata lumipallon perään ja vaania kuvaajan kädessä olevaa lumikimpaletta.

Moccarainer taas tykkää leikkiä pupujussia ja hyppiä hankeen ja sukeltaa lumipallojen perään. Häntä kippuralla tietenkin kun on niin nastaa..

 Kaunis muruhiiri kerkeää poseeraamaankin ja esittelemään kasvattamaansa kikkaraturkkia pakkasten varalle (meillä kun koirat on aina talvena suht kaljuja kesän näytelmien takia. Nyt kun Moci ei enää näyttele ni voi turkkia pitää talvisin). Mutta mistä näitä kulmauksia/venytyksiä oikein tulee..:DDD

 Kotiin päästyä, ja lumipaakkujen sulettua on kiva vallottaa koko sohva ja maata reporankana.

Viikonlopun aksatreenit oli lyhyet ja koitettiin keskittyä tiukkoihin käännöksiin. Ei se oikeen toiminu. Diivakin, joka yleensä lähtee niin hienosti rakentamaan niitä käännöksiä posotti suoraan ihan ku sitä olis huijattu eikä ennakoitu yhtään..:D Ehkä mun merkkaus ja persjättö oli jotain roskaa mutta muutama onnistunut tuli kun oli tiukkana ja palkkas lelulla pari kertaa. Saksalaisissa mä oon jotenki erityisen tumpelo ja hidas eikä se tunnu yhtään luontevalta vaikka niitä ollaan harjoteltu. Koiratki pakkaa usein menemään vaan suoraan, kai siksi kun olen tiellä eivätkä voi hypätä päin..:D Lelupalkkaa niihinkin.

Tämän päivän treenit oli luksustreenit kahdestaan Diivan kanssa kun Mocca jätettiin kotiin juoksujen takia. Koulusta päästyäni fillaroitiin Mocan kanssa ensin kauppaan. Jätin Mocalle iltaruoan aktivointipalloon ja kuivattua vatsalaukkua pieneen pahvilaatikkoon ja lähdettiin Diivan kanssa hallille. Hallilta kun tultiin laitoin vuorostaan Diivalle palloon iltaruoan ja lähdin Mocan kanssa iltalenkille ja tokoiltiin hieman. Kyllä se hiukan järjestelyjä vaatii kun kaksi koiraa ei mene ihan siinä samassa kuin yksi..:D Ja tosi kiva viettää molempien kanssa laatuaikaa niin että toinen koira on kotona. Aivan ihanaa.. <3 Moccalle naksuttelin tiukkuutta seuraamisen käännöksiin ja lähietäisyydeltä kaukkaria ja käänsi kyllä pahasti vasemmalle liikkeitten välissä kun on tottunut lelun saamaan takaa.  Pistin oikealle puolelle palkan ja pysy hienosti suorassa. Luoksetulo on nyt löysää laukkaa koska koira on todennut etten ole tyytyväinen niihin valuviin maahanmenoihin. Pitänee miettiä kumpaa haluan. Vauhtia ja valuvat maahanmenot vai löysää laukka ja suht käskyn saatua suoritettu maahanmeno.....Hmmm.. Ärsyttävää ku en halu kumpaakaan..huoh

Treenattiin Diivan kanssa ihmisnuolta, päällejuoksuja, hiukan merkkauksia ja persjättöä, pahoja layerointeja ja irtoamisia ja kontaktilla pysymistä, joka oli tosi vaikeeta neidille. Treenit oli ihanat, ja niin kiva kun saa kaiken huomion anttaa yhdelle koiralle. Saa nähdä koska tajuan oikeesti, ettei molempien kanssa auta treenata samalla kerralla. Tuntuu vaan, että se on semmosta koiran vaihtamista lennossa ja kaikki jää puolitiehen jotenkin. Ei ole niin tehokasta. Ihana nyt 3viikon ajan päästä keskittymään vaan yhteen koiraan per treeni.

Aksaa ja kiireitä ennen joululomaa

Puh päh. Miks mulle tulee huono olla, jos en pääse treenaamaan koirien kanssa usein? Tai jos en pääse tokoilemaan ja pitkille lenkeille? No siksi ku koirat nauttii niin niistä. Ollaan tälläkin viikolla kyllä aksattu 2 kertaa ja lenkkeilty ihan kiitettävästi, viimeviikolla aksattu 3 kertaa ja pitkät lenkit päälle. Toikoilut on nyt jääny vähän kun ollaan aksattu enemmän + että haluan myös tehdä muutakin vaikka huono omatunto tuleekin jos treenaa kohtuuttoman paljon. Nyt on vielä viimiset tentteihin lukemiset ennen joulua. Jos nyt otetaan treenailujen kannalta rennommin niin jouluna on sitten aikaa juosta pää kolmantena jalkana koirien kanssa. Koirat on kyllä ollu nyt levollisia ja Mocca alottiki nyt juoksunsa, joten se relaa nyt..:)

Oltiin Mocan kanssa Niinalla (koirakoulu Napakka) aksaamassa. Rata oli kiva ja saatiin kivasti hiottua ajotuksia kohdilleen. Persjättöön Mocca ei lähteny kauheen hyvin mukaan. Tai siis teki silti pitkän hypyn koska koira on laajahyppynen. Pitää palkata lelulla tiukista hypyistä nyt jonkin aikaa. Merkkaukset onnistu, pakkovalssit, valssit, välistävedot, vastakäännökset, jaakotukset, twistit ja saksalaiset onnistu kivasti. Koiralla on etäisyys musta ja tekee herkästi kaaria ellei mulla ole kokoajan käskytys päällä, tiukka kuri ja vaatimukset koiralle. Ja silti se on niin tarkka sitiä mihin suuntaan liikun ja miten paljon. Se on edelleen välillä niin raskasta ohjaamista kun mun pitää kokoajan olla kovana sen kanssa. Kokoajan semmonen tietynlainen varmistelu ja "kiinni pitäminen" kun rata oli niin tiiviiseen tilaan tehty. Se kun se ei tule lähelle, tuottaa ongelmia. Löysäillä sen kanssa ei auta se rata kusee ihan saletisti samantien..:D On se niin vaikeeta sen kanssa, mutta niin opettavaista. Muitten koirien ohjaus tuntuu jo helpolta Mocan rinnalla..:) Sen kanssa on oppinu mitä agility voi olla parhaimmillaan ja pahimmillaan..:D Nyt tietää ainaki, ettei tarvi ihan aina syyttää itteä siitä ettei se ohjaudu..;) Emmä ookkaan niin surkee...:D



Huomenna olen kyllä menossa aksaamaan ja aamulla vois mennä tokoilemaankin + fillaroinnit hallille ja kotiin, ehkä parikin kertaa..;) Olen vaan niin sitä mieltä, että sitä onnellisempia mitä enemmän aktiviteettia näillä on ja huonon omantunnon saa helposti kun tekee jotain muuta kuin koiriin liittyvää joskus ja jättää ne kotiin...;) Kuka käski olla näin tosissaan tän touhun kanssa? Mutta minä kun olen ne ottanut, mun on myös huolehdittava että ne saa tarpeeksi mieleistään puuhaa, kun ne ei voi ilman mua oikeen itseään toteuttaa..

Lunta on ollut maassa nyt muutamana aamuna mutta illalla se on ollut jo poissa. Tänään sain sulatella koirilta ensimmäiset lumippaakut tassuista pitkän lenkin jälkeen, lunta oli kuitenkin niiin vähän vielä maassa.


Torstaina olin kouluttamassa illan. Erittäin onnellinen olen siitä miten paljon kouluttaminen antaa omaan ohjaamiseeni..;) Ensin kun vääntää muille rautalangasta miten "tulisi ohjata" niin osaa itsekkin ohjata radan onnistuneesti..xD Pitäis harrastaa enemmänkin tämmöstä ja kisoissa etenkin. Koirat kävi ihan hulluna, ensin olivat olleet päivän kotona mun ollessa yliopistolla ja sitten odottaa vielä about 3 tuntia kun muut aksas. Koirat kävi ihan hulluna ja Mocin kanssa laakista 2kertaa nollana rata..;) NOT BAD. Harvinaista herkkua. Olishan se aika paha jos itse ensin neuvoo tunti tolkulla muita radan ohjauksesta ja kuvioista eikä sitten itsekkään selviä radasta...:DD Mutta onhan niitäkin treenejä nähty..:)


Tämän päivän treenit oli varsin kontaktipainotteiset. Otan nyt kontakteja naksuttimella, samoin keinua. A:lla Moci tykitti hienosti kosketusalustalla ja ilman. Diiva tykitti myös kun nenäkosketusalusta oli maassa alastulolla. Ilman vähän vielä etsiskeli sitä. Tarkotus olis häivyttää se sieltä asap pois. Mutta hyvältä vaikuttaa. Jos niihin sais lisää vauhtia, eihän ne hitaat ole mutta aina on parannettavaa.;) Ainaki mun mielestä.
        Keinulla oli vähän hankalami Mocan kanssa, se on jotenki herkkänä sen  kiikkumisen kanssa ja ku se iskee kovaa maahan ni käy jalkoihin..xD Sen kanssa en kokenut hirveitä ahaa elämyksiä. Tuntu vaan että vähän hidasti kun otin siivekkeen keinun alle. Ne juoksut meni hyvin kun keinu ei kiikkunut yhtään, mutta heti kun laitan sen niin että se laskeutuu vaikka 20cm niin koira hidastaa. Kai se on sitä maalaisjärkeä mitä tuolla nuoremmalla ei ole..;) Luulen että Mocalle tehään nyt joko niin ettei kiiku yhtään, tai että ihan maahan asti. Välimuoto sekottaa koiraa
       Pikkupiru tekee kyllä hienon keinun..:D Lentona se sen pakkaa tekemään mutta alan rakentaa sitä näin nyt varmemmaksi. En haluu alkaa sille karjumaan mitään paikkaa ettei tuu epävarmaks ja ala himmaamaan. Tehdään se naksulla. Hienosti painelee päähän asti sekä niin ettei keinu liiku yhtään ja niin että keinu keikkaa hieman. Lopuksi vielä maahan asti kerran. Kaho on kaho, mutta hieno suoritus oli.. Siitä lelupalkka ja bileeeet..!


Tokoilut on nyt koulukiireiden ja aksan takia jääny vähemmälle. Liukkaus ja lumi aiheuttaa kohta sen ettei  oikeen pääse treenailemaan niin usein kun pitää aina löytää sopiva treenialue. Hallille ei viitsis tokon takia fillaroida, mutta tietty samalla voi ottaa aksaakin. Yleensä oon tehny treenin joko-tai, en molempia kun noi käy niin kahona aksassa, että vois joutuu vähän rauhottumaan ennen tokoilua.

Maanantai treenit

Eilinen treeni oli kyllä kiva. Radassa oli haastetta ja kiirettä piti emännän juosta..:D Takaperin juoksu on kyllä aika hauskaa varsinkin kun sen tekee täysillä..Olo on ku ompelukoneen neulalla. Mocca välillä vähän irtos kauemmas ku oli tarkotus, pitänee hiukan hallita näitä käsien käyttöä ja koittaa vaan pitää se lähellä..;) joka jo itsessään on täysin mahdoton tehtävä. Moci teki tosi hyvät tiukat käännökset ja paikoin ahtaistakin väleistä meni hienosti. Välistävedoissa tulee vaan pirunmoinen kiire vilauttaa. Ku tuolle ei riitä todellakaan mikään sinnepäin välistäveto eikä myöskään päällejuoksun tyyliset välistävedot toimi, se vaan posottaa suoraan ku tarvii paljon kovemmat kroppaohjaukset mitä niihin vetoihin tulee. Ihanat radat ku sai posottaa täysillä ja sit piti taas kerätä ittensä ja koira tiukkoihin kääntöihin.



Diiva teki hienosti. Se lukee niin tarkkaan mun ohjausta ja tekee välistävedot ilman turhaa vääntöä.. Se on niin elastinen pieni silakka ja kääntyy ihan itsellään..:D Osaa käyttää omaa järkeä hakeutuessaan hypyille ja rakentaessaan sitä niin, että pääsee laskeutumaan oikeaan suuntaan. Mocalle kaikki tämmönen pitää vääntää ja vääntää. Frisbee on aika kova sana Dimpelle..:D Se ei oo ees pallojen perään niin hulluna. Tulee vaan muistaa että nyt puhutaan Didistä, se on hullu, mutta jos sen hulluutta voi vielä jotenkin luokitella suuruusjärjestykseen ni frisbee on kivempi ku pallot..:D


Mocca taas paukutti menemään, ja kun mä vielä hitsasin sitä lisää. Ihana ku sil pysyy kontrolli vaikka se on ihan hiilenä..:D Uskomaton. Didistä tulee semmonen vaanija.. Se ei oo tommonen räköttävä rakki. Sen kanssa hermo lepää ku saa keskittyä ohjaamiseen eikä huutamiseen ja kiinni pitämiseen..xD

Touhuiluja

Moccaa kiinnostaa vaan jänikset, Diivaa äiti <3 

Aksattu ollaan nyt oman treeniryhmän kanssa. Kiva porukka kyllä. Maanantai 20.30 eteenpäin on vaan vähä myöhänen aika mihin ollaan totuttu, mutta onneks päästään käyttämään hallia aina sen ollessa vapaa. Luksusta. Mocca teki kyllä muutamia tosi hyviä käännöksiä kun ottai vähän ääntä ja vaati siltä. Ensimmäiset yritykset menee kyllä aina ihan kaameiksi. Pitänee oikeesti ottaa siltä vauhtia pois jo ennen ponnistusta, ettei tuu järkkyjä kaaria. Töytäsy ponnistuskohtaan on aika hyvä, mutta Mocca vaatii sen vielä todella voimakkaana. Didi-Zirpula suhailee hienosti. Pitää vielä saada sille kestävyyttä siihen, että kun oma liike loppuu niin kepit suoritetaan silti loppuun, mut tää näytti olevan viime treenissä Mocillekki vaikeeta vaikka koitin rytmittää liikettä.
           
              Temppukoulussa on nyt opeteltu taitoja jotka helpottaa mun elämäää..:D Tytöt on oppinu sammuttamaan valot, ja seuraavaksi opetan ne tilaamaan hissin, että voin ne lähettää käytävään tilaamaan hissin..:D Tavarojen nostelu on Mocalle jo tuttu juttu, ei tarvi omaa selkää rasittaa..:) Naksutin on niiiin oiva vehje..:D Melkeen taikasauva


              Otin taikasauvan=naksuttimen mukaan tokoiluun. Lähinnä Mocalla seuraamisasennon naksutteluun, kaukkariin ja käännöksiin, ja Diivalla se on niin oiva; seuraamisessa, noudossa, perusasennossa, kaukkarissa, ja liikkeestä maahan ja seiso. Mocca alko heti korjaamaan asentoa taaemmas ja tiukemmaksi, eikä hönöttäny ku höyrypää. Keskitty ja siitä oikeen näki miten se korjas ja haki sitä paikkaa missä naksu tuli. Diivan noutokapulanpitoharkka meni hienosti, sen maasta nosto ja edestä sivulle tulo kapula suussa, ja onnistu ilman jäystämistä..:O WOW. Seuraamiseen se vaikutti kans todella positiivisesti. Ei enää niin paljon painanu itseään mua vasten, ja keskitty hienosti. Se tekee niin hienosti ku tietää mistä narusta vetää. Tosi välkky, pitäis vaa ite osata kokeilla erilaisia opetustapoja.


           Koirat on ollu vallan tyytyväisiä ohjelmaan. Tänään taas vähän syke. Olin yliopistolla 10-17 ja sit kun lähdettiin lenkille päästin tyhmä koirat irti. Diivaa voi pitää missä vaan ja millon vaan mutta Mocasta on tullu ihan hirvee metsästäjä..:O Siitä tunnin kävelylenkistä näin Moccaa ehkä 10 minuuttia..:O Se otti taas hatkat pari kertaa ja olin jo ihan varma et se ei takasin tuu. Mutta koira oli onnellinen.. Ja on nyt levollinen. Mutta toi sen riistavietti on kyllä hurjistunu vanhemmiten, vaikkei koskaan ole oikeen jäljestäny hirveen tarkasti, tai siis yleensä hukkaa jäljet aika nopeesti. Mutta sitä se meinas ne loppukesän hyvät verijäljet, että neiti on petrannu jälejestämistään. Oma vikahan se on kun teetättää tommosia jälkiä ja kun päästää irti pimeellä. Pimeellä sen hajuaisti on jotenki viel enemmän tikissään, ku ei niin hyvin enää näe niin nenä alkaa pelittää kummasti.


            Viikonloppuna on tarkotus parannella ruutua jossa Moci on alkanu kääntymään mua kohti jo ennen ruutua, eli palkka ruutuun taas. Luoksetulossa on ilmassa vetelyyttä..prkle. Semmosta kun se tietää vallan hyvin mutta sipsuttelee jossain luoksetulon seisomaan pysähdyksessä. Täytyy ottaa näitä nyt tehona. Käy ilmeiseksi vähän tylsäksi neidille. Se on vaikee liike ku pitää olla vauhtia, mutta pysähtyä ku seinään. Argh.  Aksaamaanki tarkotus mennä huomenna. Tokotreenailut olis tarkotus saada alkuun treeniporukalla, ja näyttelyharkoissa vois kans piipahtaa. Jos  oppis joskus esittämään ja tuo koira esiintymään..:D Pitänee ottaa lelut kehiin niin saadaan vähä potkua siihen touhuun.

Ihana pitkä ja lämmin syksy..!

Viimeks ollaan perjantaina käyty hallilla viihdyttämässä raksamiehiä kovalla haukunnalla..:D Tytöt ne ei välittäny tippaakaan naulapyssyn äänestä. Ei oikeen mitään järkevää tehty, jotain höntsäilyjä ja lyhyitä tekniikan muistutus- ja kokeilujuttuja. Keppikulmia ja pitkiä lähetyksiä sinne. Didi se tekee niin täysillä hommia, että on aina ihan loppu ku päästään kotiin. Sen kanssa olis varmaan hyvä tehdä tosi lyhyitä ja intensiivisiä pätkiä. Eikä liikaa. Tytöstä kyllä huomaa, että alkaa väsymään kun keskittyminen alkaa hieiketä mutta muuten se tekis maailman tappiin asti. Lelupalkka odottamaan jonku pätkän päähän, ei ole kauheen hyvä Diivalle. Se on niin lelun perään, että tekeminen menee höntsäämiseksi ja ajatus on koiralla kokoajan ehkä 70% lelussa ja 30% siinä mitä esteitä seuraavaks pitäis tehä..:) Ahtaat paikat ei ole mun ja Mocan juttu...:D Pitäis päästä johonki kunnon koulutukseen, et pääsis vähä jyvälle ton hurtan aivotoiminnasta. Lohdutonta välillä. Ja pitäis saada uusia ideoita mitä treenata, mitä teen väärin ja miks se vaa tekee niinku tykkää.. Oonks mä vaan niin surkee viestimään sille, vai pitääks mun oikeesti ottaa natsimpi ote treeneihinki ja oikeesti oikeesti vaatia sitä seuraamaan mua ja ottaa vaan toistoa toistoa niissä kohdissa ku se lähtee lapasista. Mutta kun ei sais viestiä koiralle et se tekis väärin, koht on pakko, siltä tuntuu.



Tokoiluissa ruutu paranee Mocalla kokoajan. Kaukkari hyvä ja luoksetulo kun ollaan tehty kahdella tennispallolla (takana toinen ja mulla toinen). Idari toimii, eka ja vika treeni siitä..;) Juoksemisessa seuraamista ollaan nyt tehty pakotteen kanssa. Toimii ja toimii tosi hyvi. Käännöksiin ollaan sillä saatu tiukkuutta ja suora seuraaminen on helpottunu, mun osuus siis, ei enään puske ja paina ja ahista mua eikä myöskään edistä. Hyvä rakki. Diivalle tehty vähän ruutujuoksuja läheltä, seuraamisessa oikeelle käännöstä ja täyskäännöstä. Seuraamisessa kyllä välillä tosi pahasti painaa mua ja mulla on vaikee liikkua ja siitä ei tuu mitään ku repeen nauramaan..:D Vielä vähän hakemista millon pyssätään ja millon käännytään. Kaukkari hyvällä mallilla. Pitää muistaa, ettei tee liian nopeella temmolla ku neiti alkaa tarjoomaan heti asentoja ku oon hetken antamatta käskyä. Täytyy treenata välillä ihan vaan odottelua liikkeiden välissä, tai liikkeelle lähdössä.


Tänään oltiin pitkällä lenkillä kaverin ja hänen aussin kanssa. Ihana aussipoika kyllä. Didi löys yhteisen sävelen vasta kun alettiin keppiä vetämään kilpaa ja uimaan. Mocca piti pojalle jöötä, joka ei kyllä oikein näyttäny uskovan. Koitti kovasti paimentaa itsepäistä Moccaa kasaan meidän kanssa mutta eipä se totellu. Ei vaikka aussi kävi näykkäämässäkin, Moccahan ei semmosta kattele vaan antaa takasin. Ei kyllä käy kiinni, vaan semmosta hyökimistä. Mun mielestä jokaisella koiralla on oikeus puolustaa itseään ja vieraiden koirien tulee lähestyä rauhassa ja lukien toista koiraa että miten ahdistava saa olla. Juu, ei vissiin ollu kylmää vettä vielä..:D Hulluja kun menevät, yleensä en kyllä päästä niitä enää uimaan näin syksyllä. Tulevat pian kipeäksi. Mutta ne oli niin onnellisia, ei yhtään kylmissään ja ottivat vielä hiekkarannalla hiekkakylvynkin. Kyllä nyt on tukit hyviä..:)

Mocca halailee mun hupparia säkkituolissa <3

Tokoiluissa ollaan Mocan kanssa tehty ruutuja paljon niin, että pallo on siellä. Lähinnä nurmikolla, ettei pallo loista heti koiralle sieltä. Yks kerta niin, et pallo ei ole siellä ja seisomaan pysäytys ja pallon heitto koiralle.
Kaukkaria myös samalla tavalla, että koira ei huomaa pallon olevan sivulla. Luoksetuloihin maahanmenoa nyt ihan muissa yhteyksissä. Lähetän koiran vaikka kiertämään jotain tolppaa ja kun tulee mua kohti käsken maahan ja nopee palkka. Se ei oo bortsu mikä heittäytyy maahan ku joku kaho, vikkelä se on mutta minä, armoton perfektionisti..;) Hallilla päästiin tekee hyppynoutoo, ja sehän toimii. Tein tahallaan vinoja heittoja, että koira tajuaa hypätä ja takas tullessa kiertää vielä hypyn kautta. Tunnaria olis kiva päästä tekee..Siinä onki hommia ku koira on liian innokas. Pitänee alottaa vähän uudelleen rakennusta sen kanssa.

Dimpulan tokoiluissa ollaan otettu virkistykseks AVO juttuja vaik ne on aika samanlaisia ku ALOkkaan liikkeet. Kaukkari on hyvällä mallilla ja nouto yllättävän kiva, vaikka usein meinaaki pitää kapulan itellään. Ei millään antais mulle..Mistäköhän moinen johtuu.. Ruutujuoksuja tehty vähän. Liikkeestä seiso ja maahan on ilmeisesti sisäistetty ja niiden ero..;) Nyt kun vielä neiti ymmärtäis millon seuraamisessa mun hidastaminen tarkottaa pysähdystä ja millon käännöstä...:D On se vaikeeta pienen nappulan elämä..<3 Käännökset aika hyvät jo. Vasemmalle ei olla vielä otettu. Hyppy oli selkeesti hautunu neidillä..:O Teki täydellisesti pari toistoa.

Perjantaina aksattiin päiväsaikaan. Ihanaa koko halli vapaana.. Tehtiin kivoja ratoja. Vaikeita poispäinkäännöksiä, pahoja houkutusesteitä, kontakteilla persjättöjä, päällejuoksua, keinua ollaan nyt alettu tekemään niin, ettei tarvi aina kisoissa pelätä lentokeinua. Takaakierrosta jaakotuksia, irtoamista, hulluja suoria, layerointeja.

Mocca samperi lähtee kyllä huonosti mukaan kaukaa tehtyihin käännöksiin. Esteet vaan vetää sitä niin ei auttanu mitkään tönäytykset ponnistuskohtaa päin ja sitten valuu ja valuu. Tein niitä ihan palkalla erikseen. Mocan kanssa kerkesin kivasti pitkän suoran päähän tekee persjättöä, mutta rimat tuli alas..:D Sille tulee semmonen paniikki ku mä lähen oikeesti pinkomaan ja sutii ilmeisesti paikoillaan..:D Didin kanssa ei ollu puhettakaan, että olisin kerenny tekee persjättöä..:O Sillä on suoranopeus sen verran parempi kuin Mocalla mutta Moci tekee vaikeita kuvioitaki kauheella vauhdilla ja kauheilla kaarteilla tietty..;)

Mä en kestä ku toisen täytyy aina huutaa kurkkusuoraa. Nyt sain kunnon kettingin Diivalle ja Y-valjaat ni ei loukkaa itteä ku riehuu. Vein vuorotellen koirat hallin taakse puuhun kiinni..xDDD Saatiin ainaki hiljaisuus tehä tarkkaa hommaa ja ohjattava koiraki saatto kuulla mitä mulla on asiaa. Ihania ne on..

Sunnuntain tokoilut oli aika hurjat. Ei pysty keskittymään, ei sitten millään jos ruutu on tehty ja varsinki jos palkka on siellä. No onhan se aika paljon vaadittu. Tehtiin myös vähän näyttelyjuttuja. Lähinnä vähän seisomista ja liikkumista ja lelupalkalla..:D Kyllä oli vauhtia.

Treenaamattomuus ja kisat = ei kovin toimiva yhdistelmä..:D

Tänään käytiin kisailemassa parin agilityradan verran. Vähän ahdisti eilen illalla kun ei olla todellakaan treenattu enkä ollut ollenkaan vakuuttunut, että tuo yks peto pysyy mun käsissä ja Didin kanssa olis pitäny päästä tekemään vahvistustreeniä. Molemmat oli jo aamulla kisapaikalla ihan hulluja, kun päästi irti remmistä ni ne vaan paino ympäri mettiä rallitellen ja juosten ympyrää..:D Ilmeisesti vähän patoutunutta energiaa vaikka viimeviikkoon ne ei oo kunnolla saanu päivisin nukkua kun "mumero" oli täällä meitä viihdyttämässä ja tehtiin myös paljon pitkiä lenkkejä.
       Ekalla radalla Didi oli hiukan hämillään uudesta ympäristöstä ja esteistä ja pientä epävarmuutta oli näkyvissä. Se on niin nollakone...! Uskomaton rekku. Sitten ku mä tyhmä viel ohjaan sitä silleen yli yli, vekaten ja puolivalssittaen kaikkia pahoja paikkoja vaikka sen kanssa ei tarvi eikä saa ku se lähtee mun ohjauksiin kyllä mukaan. Mocca on se jolta pitää vekittää ja puolivalssata esteitä pois sen näkyvistä ja linjalta. Mocca aika hienosti mukana yli puolenvälin, mutta sitten kohta jossa vekki oli liian löysä ja minä unohdin natsiasenteen hetkeksi ja silloha se tykitti väärille esteille. Puomin kontakti huippu. Jossaki käännöksissä valuu ja ei tule lähelle..Arghh.. Ikuisuusongelma. Diivalle tältä radalta 0 ja 2.sija.
     Toisella radalla ujostelut oli ujosteltu ja Didi kulki hienosti. Heti lähtösuoralla kauheeeeee kaarros, josta keräilin koiraa ja haukuin itseäni mielessä surkeesta ennakoinnista siihen. Se on ahtaissa paikoissa niin hyvin mun lähellä , kun Mocia alkaa semmosissa ahistaa ja se karkaa esteille. Didin kontaktit oli kans hienot. Se yrittää oikeesti loppuun asti vaikka mä oon kisoissa sika-lepsu kontakteilla. Keinulle Didi vähän paukkas ja olisin ite antanu siitä lentokeinun. Itelle tuli vähän kiire ja olin koiran tiellä. Mutta nollana maaliin! Mocan kanssa piti taas tehä niitä "Mitä kukaan muu kisaaja ei tee"-ohjauksia, mutta toimii ku nakutettu tuon kanssa ja vielä näyttää hyvältä, kikkailulta...;)  Hieno puomi taas. Keinulla leikkasin takaa ja se paukkas sieltä ihan  toiseen suuntaan hypylle..Pöhkö apina <3. No sitten kokeilin olla ihan hiljaa ja koira vaan vikisi menemään ja puhtaasi...;) Itellä ei tullu ees kiire ku luotin koiraan ja posotin ite menemään ja tein silti ohjaukset huolella. Huippufiilis ja loppuun vielä hullu layerointi...:) Diivalle taasen 0 ja 2.sija...
      Diivaliina olis voinu valioitua, mutta tällä kertaa voittajat vei SERTit nenän edestä..;) Ehkä meillä vielä toivoa on..;)))) Tulipa hyvä olo päästä pitkästä aikaa kisaamaan. Tylsää olla niin paatunu kisaaja ettei ees jännitä. Ehkä ihan kiva niin.

Tokoa ja aksaa

Tokoiltu ollaan nyt lähinnä tehona Mocalle ruutuja ja kaukkaria. Ruutu on hyvällä mallilla mutta kaukkari toimi tänään huippuhienosti. Sivupalkka on auttanut "vinotukseen" ja nyt ei vinota mihinkään suuntaan..:D Jee..! Täytyy vaan muistaa nyt tasapainotella taka- ja sivupalkan kanssa, ettei ala vinottamaan nyt toiselle sivulle. Ruutdun läsnäolo vaikeuttaa välilä seuraamista. Nyt on tehty sitä remmissä ja kyllä oli tiivistä jumankekka..:D Se seuraa kyllä hyvin mutta pienellä pakotteella, tai muistutuksella seuras vielä paremmin ja aloinkin jo miettimään että kohta taas kompuroidaan. 
    Dippi treenannu tehona liikkeestä seiso ja maahan. Sillä on ihme tapa seuraamisessa kytätä välillä eteenpäin. Hassu hurtta mutta seuraaminen tuntuu jopa paremmalta kuin Mocan, on tosi tiivis mutta vielä vähän hajamielisyyttä. Käännökset on seuraavaksi tehoissa kunhan saadaan tuo suoraseuraus kuntoon. Liikkeestä seisossa malttamattomuutta pysyä niillä jaloilla kun käsky tulee, hiipii vielä muutaman askeleen.


Eilen oli mulla semmonen päivä että en tiiä mikä oli. Tosi peestä kaikki..:D Käveltiinkin sitten koirien kanssa kauppaan karkkiostoksille ja energiajuomaa hakemaan. Sen jälkeen siivosinkin kämpän, seinistä lähtien. Vettä sataa lätkytti mutta silti lähdettiin fillarilla hallille treenaamaan. Ja kyllä tuli hyvä mieli..:) Yllättävän väsyneitä oli kyllä neidit. Didin keinu on ihan hirvee. Se juoksee vaan päätyyn ja loikkaa laas..:/ Hurja. Tehtiin sitä molemmilla tehotreeninä. Mocca sentään osaa olla hiukan varovainen, mutta Didin kanssa saa kyllä olla tarkkana ettei loukkaa itteään.


Saas nähä miten typyköitten leuat loksahtaa auki kun "mumero" tulee käymään..:D Hyvä lastenhoitaja niin pääsen minäkin viihteilemään..;) hahah

Nautitaan vielä hetki kesästä

Me nautitaan vielä täysin Joensuun ihanista lenkkimaastoista kunnes lumi valtaa kaiken ja lenkkeily rajottuu lähes yksinomaan auratuille alueille.

(Kuvien laatu näyttää olevan ihan shaissea, kiitos blogspotin)  

Mistä tätä energiaa oikein tulee?

Energiaa on kyllä koirissa vaikka muille jakaa. Selkeesti eroa viimevuoteen (välivuoteen). Sillonhan koirat ei joutunu olemaan päivässä ku ehkä yhteensä 2h yksin. Lopun aikaa ne oli joko "mummolassa" tai mulla mukana missä sitten meninkin. Useimmiten otan koirat kaikkialle mihin menin, ja jos koirat ei ollu tervetulleita niin en mennyt minäkään. Nyt huomaa, että ne saa ihan rauhassa nukkua ne ajat kun olen yliopistolla. Ei ole ketään ihmistä häsäämässä ja häiritsemässä unta. Vaikka tehdään päivittäin pitkiä lenkkejä kävellen ja fillarilla + päivittäiset TOKOilut. Aksaamaan ei olla päästy vielä kunnolla. Ruoankin olen nyt vallan antanu aktivointileluista ja luita ne on kans vedelly kiitettävästi. Kyllä mulla on ainaki semmonen käsitys, ettei perropörröt ole mitään sohvakoiria, mutta kyllä niitä sohvillakin tavataan..:O

     Tokoilu on välillä hurjaa ku ne on vaan niin pinkeenä ja tuntuu, että keskittymiskykyä saa kaivella jonkin aikaa ennen ku hommat toimii. Mua ei ärsytä se jos ei osaa, ärsyttää se jos ei edes yritä keskittyä. Ei se johdu häiriöstäkään, vaan siitä, että on sitä energiaa. Yleensä fillaroidaan eri paikkoihin treenaamaan, että ei ihan täydellä energialastilla joudu edes keskittymään. Viimeviikolla tyhmä minä otin treeniin pitkästä aikaa noutokapulat ja pallopalkan..:D No eihän siitä tullu mitään kun molemmat nostaa koirien kierroksia. Aikani yritettyä otin molemmille onnistuneet suoritukset ja mentiin läheiseen  metsään tekemään metsä-agilityä...:) Se olikin tuplasti helpompaa tommosessa mielentilassa.

      Huomasin,että Mocan on vaikea keskittyä jos ruutu on tehtynä ja pitäis tehdä muita liikkeitä. Homma alko kyllä sujumaan kun tajus, ettei sinne tarvi heti ryykiä. Ajattelin et kokeessahan ruutu taitaa olla valmiina kehässä. Mocan kontakti on täysin tötsöihin päin ja sivullekki tullaan summan mutikassa ja lätkästään se pylly vaan mun jalkaan kiinni, ja koira on niin pätevä..:)) Ainaki omasta mielestä. Kaukkaria ollaan tehty takapalkalla. Ei edistä mut MURRR se alkaa hakeutua vinoon. Ikäänkuin pikkuhiljaa naama kohti palkkaa. Antakaas joku vinkki mulle tähän mitä teen? Otin vähän intensiiviharkkaa niin, että itse olin lähellä, palkkasin oikeista liikeradoista namilla ja heitinkin palkan omasta taskusta, mutta koiran taakse. Ruutu alkaa toimia...Aika huippua. Välillä menee sivusta sisään mutta se on korjattavissa. Luoksetulossa on vähän tasapainottamista nyt. Pallo on liian vetävä takana, mutta ollaan tehty paljon pelkkiä sivulletuloja. Maahanmenossa vetää vähän sivuttain, joka johtuu siitä takapalkasta kyllä täysin. Tähänkin otetaan vinkkiä vastaan...:D Keskittymisongelmat näkyy välillä seuraamisessa ku pitää rynniä ja ihme väljyyttä käännöksissä. Pidemmät seurautukset parantaa keskittymistä ja ku muistuttaa, että tarkkana.


   Diivan liikkeestä seiso ja maahan taitaa vielä vähän sekottua. Mä en vaa osaa tai sit se ei osaa..:) Jos osaa mennä maahan ni ei osaa seisomaan jäädä, ja toisinpäin.Oon tehny niitä kyllä vielä ihan erillään, ettei sekotu, mutta pitänee kai ottaa samassa treenissä molempia ni tulee kontrasti, että ne on eri liikkeet. Seuraaminen aika hyvää. Ihmeellistä kyyristymistä välillä..Ihan niinku se vaanis tai paimentais ku bc..:D Käännökset vaiheessa. Sivulletulemisissä hyppää vielä innokkuuttaan, jota ollaan koitettu kytkeä pois. Mut olen huomannu, et se on sen verran pieni, että joudun kyyristymään ku annan namia ja usein koira itse kurkottaa sit vastaan ja saakin namin siitä, että etutassut on ilmassa. Noudon treenaus alotettu sekä metallilla että puukapulalla.

Meilläkin on blogi nyt..!

Jeee..! Jos nyt saatais päiviteltyä paremmin kuulumisia, kuin kotisivuille ja julkaistua kuviakin.:D

Me majaillaan nykyään siis Joensuussa..:D Joo kieltämättä vähän eksoottinen vaihtoehto ja kaukana kotoa, mutta samapa tuo kun saa opiskella sitä mistä tykkää ja mihin riittää motivaatio. Itä-Suomen yliopistolla on koulutusohjelma, joka on ainutlaatuinen Suomessa, saan yhdellä iskulla monta pätevyyttä. Mutta siihen nyt on vielä matkaa..;)

Koirat on sopeutuneet hyvin, ainakin alun jälkeen ja sen jälkeen, kun itse lopetin turhan ihmettelyn. Kaverit ja perhe jäi Uuteenkaupunkiin ja koti-ikävä on välillä. Täällä on jotenkin kaikki niin uutta kun ei tunne ketään, ei tunne kaupunkia eikä koulua. Koirien kanssa ollaan paljon tokoiltu, lähes päivittäin. Uuteen seuraan ollaan käyty jo tutustumassa ja uusi lämmitetty halli nousee lupaavasti ensipakkasiin..;) Luksusta. Todennäköisesti kisailut on silti vähemmällä näin periodien aikaan kun ei ole omaa autoa liikkua kisoihin. Katsotaan joululomalla ja kesällä sitten ainakin.

Loppukesä oli itsellä tavattoman kiiruista aikaa, joten kisailut jäi vähemmälle. Diiva sai toisen SERTinsä niin agilityssä kuin näyttelyissäkin ja Moccarainer keskitty emännän vedättämiseen radoilla..:D Uskomaton kakara, mutta niin päättäväinen ja ylpeä itsestään..;) Kesällä käytiin muutamissa agikisoissa, Diivan kanssa näyttelyissä komealla turkilla. Me tehtiin verijälkeä ja Diiva kävi paimentamassa lampaita. Lopun aikaa mökkeiltiin, uitiin, lenkkeiltiin metsässä ja rentouduttiin. Viimevuosi oli kyllä ikimuistoinen ja maailman paras välivuosi..:D Kai sitä olis toisenki voinu pitää..;) mutta jossain vaiheessa ne opiskelut olis joka tapauksessa pitäny alottaa.

Vaikka meijän elämässä ei nyt niin hirveesti tapahtune, kun me elellään tämmöstä rauhallista opiskelijaelämää..;) Mutta koitetaan tänne toivonmukaan saada jotain rustauksia..:)