keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Mistä tätä energiaa oikein tulee?

Energiaa on kyllä koirissa vaikka muille jakaa. Selkeesti eroa viimevuoteen (välivuoteen). Sillonhan koirat ei joutunu olemaan päivässä ku ehkä yhteensä 2h yksin. Lopun aikaa ne oli joko "mummolassa" tai mulla mukana missä sitten meninkin. Useimmiten otan koirat kaikkialle mihin menin, ja jos koirat ei ollu tervetulleita niin en mennyt minäkään. Nyt huomaa, että ne saa ihan rauhassa nukkua ne ajat kun olen yliopistolla. Ei ole ketään ihmistä häsäämässä ja häiritsemässä unta. Vaikka tehdään päivittäin pitkiä lenkkejä kävellen ja fillarilla + päivittäiset TOKOilut. Aksaamaan ei olla päästy vielä kunnolla. Ruoankin olen nyt vallan antanu aktivointileluista ja luita ne on kans vedelly kiitettävästi. Kyllä mulla on ainaki semmonen käsitys, ettei perropörröt ole mitään sohvakoiria, mutta kyllä niitä sohvillakin tavataan..:O

     Tokoilu on välillä hurjaa ku ne on vaan niin pinkeenä ja tuntuu, että keskittymiskykyä saa kaivella jonkin aikaa ennen ku hommat toimii. Mua ei ärsytä se jos ei osaa, ärsyttää se jos ei edes yritä keskittyä. Ei se johdu häiriöstäkään, vaan siitä, että on sitä energiaa. Yleensä fillaroidaan eri paikkoihin treenaamaan, että ei ihan täydellä energialastilla joudu edes keskittymään. Viimeviikolla tyhmä minä otin treeniin pitkästä aikaa noutokapulat ja pallopalkan..:D No eihän siitä tullu mitään kun molemmat nostaa koirien kierroksia. Aikani yritettyä otin molemmille onnistuneet suoritukset ja mentiin läheiseen  metsään tekemään metsä-agilityä...:) Se olikin tuplasti helpompaa tommosessa mielentilassa.

      Huomasin,että Mocan on vaikea keskittyä jos ruutu on tehtynä ja pitäis tehdä muita liikkeitä. Homma alko kyllä sujumaan kun tajus, ettei sinne tarvi heti ryykiä. Ajattelin et kokeessahan ruutu taitaa olla valmiina kehässä. Mocan kontakti on täysin tötsöihin päin ja sivullekki tullaan summan mutikassa ja lätkästään se pylly vaan mun jalkaan kiinni, ja koira on niin pätevä..:)) Ainaki omasta mielestä. Kaukkaria ollaan tehty takapalkalla. Ei edistä mut MURRR se alkaa hakeutua vinoon. Ikäänkuin pikkuhiljaa naama kohti palkkaa. Antakaas joku vinkki mulle tähän mitä teen? Otin vähän intensiiviharkkaa niin, että itse olin lähellä, palkkasin oikeista liikeradoista namilla ja heitinkin palkan omasta taskusta, mutta koiran taakse. Ruutu alkaa toimia...Aika huippua. Välillä menee sivusta sisään mutta se on korjattavissa. Luoksetulossa on vähän tasapainottamista nyt. Pallo on liian vetävä takana, mutta ollaan tehty paljon pelkkiä sivulletuloja. Maahanmenossa vetää vähän sivuttain, joka johtuu siitä takapalkasta kyllä täysin. Tähänkin otetaan vinkkiä vastaan...:D Keskittymisongelmat näkyy välillä seuraamisessa ku pitää rynniä ja ihme väljyyttä käännöksissä. Pidemmät seurautukset parantaa keskittymistä ja ku muistuttaa, että tarkkana.


   Diivan liikkeestä seiso ja maahan taitaa vielä vähän sekottua. Mä en vaa osaa tai sit se ei osaa..:) Jos osaa mennä maahan ni ei osaa seisomaan jäädä, ja toisinpäin.Oon tehny niitä kyllä vielä ihan erillään, ettei sekotu, mutta pitänee kai ottaa samassa treenissä molempia ni tulee kontrasti, että ne on eri liikkeet. Seuraaminen aika hyvää. Ihmeellistä kyyristymistä välillä..Ihan niinku se vaanis tai paimentais ku bc..:D Käännökset vaiheessa. Sivulletulemisissä hyppää vielä innokkuuttaan, jota ollaan koitettu kytkeä pois. Mut olen huomannu, et se on sen verran pieni, että joudun kyyristymään ku annan namia ja usein koira itse kurkottaa sit vastaan ja saakin namin siitä, että etutassut on ilmassa. Noudon treenaus alotettu sekä metallilla että puukapulalla.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Meilläkin on blogi nyt..!

Jeee..! Jos nyt saatais päiviteltyä paremmin kuulumisia, kuin kotisivuille ja julkaistua kuviakin.:D

Me majaillaan nykyään siis Joensuussa..:D Joo kieltämättä vähän eksoottinen vaihtoehto ja kaukana kotoa, mutta samapa tuo kun saa opiskella sitä mistä tykkää ja mihin riittää motivaatio. Itä-Suomen yliopistolla on koulutusohjelma, joka on ainutlaatuinen Suomessa, saan yhdellä iskulla monta pätevyyttä. Mutta siihen nyt on vielä matkaa..;)

Koirat on sopeutuneet hyvin, ainakin alun jälkeen ja sen jälkeen, kun itse lopetin turhan ihmettelyn. Kaverit ja perhe jäi Uuteenkaupunkiin ja koti-ikävä on välillä. Täällä on jotenkin kaikki niin uutta kun ei tunne ketään, ei tunne kaupunkia eikä koulua. Koirien kanssa ollaan paljon tokoiltu, lähes päivittäin. Uuteen seuraan ollaan käyty jo tutustumassa ja uusi lämmitetty halli nousee lupaavasti ensipakkasiin..;) Luksusta. Todennäköisesti kisailut on silti vähemmällä näin periodien aikaan kun ei ole omaa autoa liikkua kisoihin. Katsotaan joululomalla ja kesällä sitten ainakin.

Loppukesä oli itsellä tavattoman kiiruista aikaa, joten kisailut jäi vähemmälle. Diiva sai toisen SERTinsä niin agilityssä kuin näyttelyissäkin ja Moccarainer keskitty emännän vedättämiseen radoilla..:D Uskomaton kakara, mutta niin päättäväinen ja ylpeä itsestään..;) Kesällä käytiin muutamissa agikisoissa, Diivan kanssa näyttelyissä komealla turkilla. Me tehtiin verijälkeä ja Diiva kävi paimentamassa lampaita. Lopun aikaa mökkeiltiin, uitiin, lenkkeiltiin metsässä ja rentouduttiin. Viimevuosi oli kyllä ikimuistoinen ja maailman paras välivuosi..:D Kai sitä olis toisenki voinu pitää..;) mutta jossain vaiheessa ne opiskelut olis joka tapauksessa pitäny alottaa.

Vaikka meijän elämässä ei nyt niin hirveesti tapahtune, kun me elellään tämmöstä rauhallista opiskelijaelämää..;) Mutta koitetaan tänne toivonmukaan saada jotain rustauksia..:)