maanantai 28. marraskuuta 2011

Lunta...!

Yön aikana oli tullut ihan hirveesti lunta. On ihana huomata omistavansa pentukoira Diivan 3vee, joka on ihan kahona lumeen ja lumipaakkuihin, jotka kaikki täytyy rikottaa puremalla ja hyppimällä päin.


On myös ihana juosta ihan simona, ja sydämensä kyllyydestä, niinkuin pienet pennut tekee kun saavat hepuleita


Siskon kanssa on tylsä poseerata kun tekis mieli karata lumipallon perään ja vaania kuvaajan kädessä olevaa lumikimpaletta.


Moccarainer taas tykkää leikkiä pupujussia ja hyppiä hankeen ja sukeltaa lumipallojen perään. Häntä kippuralla tietenkin kun on niin nastaa..


 Kaunis muruhiiri kerkeää poseeraamaankin ja esittelemään kasvattamaansa kikkaraturkkia pakkasten varalle (meillä kun koirat on aina talvena suht kaljuja kesän näytelmien takia. Nyt kun Moci ei enää näyttele ni voi turkkia pitää talvisin). Mutta mistä näitä kulmauksia/venytyksiä oikein tulee..:DDD


 Kotiin päästyä, ja lumipaakkujen sulettua on kiva vallottaa koko sohva ja maata reporankana.



Viikonlopun aksatreenit oli lyhyet ja koitettiin keskittyä tiukkoihin käännöksiin. Ei se oikeen toiminu. Diivakin, joka yleensä lähtee niin hienosti rakentamaan niitä käännöksiä posotti suoraan ihan ku sitä olis huijattu eikä ennakoitu yhtään..:D Ehkä mun merkkaus ja persjättö oli jotain roskaa mutta muutama onnistunut tuli kun oli tiukkana ja palkkas lelulla pari kertaa. Saksalaisissa mä oon jotenki erityisen tumpelo ja hidas eikä se tunnu yhtään luontevalta vaikka niitä ollaan harjoteltu. Koiratki pakkaa usein menemään vaan suoraan, kai siksi kun olen tiellä eivätkä voi hypätä päin..:D Lelupalkkaa niihinkin.

Tämän päivän treenit oli luksustreenit kahdestaan Diivan kanssa kun Mocca jätettiin kotiin juoksujen takia. Koulusta päästyäni fillaroitiin Mocan kanssa ensin kauppaan. Jätin Mocalle iltaruoan aktivointipalloon ja kuivattua vatsalaukkua pieneen pahvilaatikkoon ja lähdettiin Diivan kanssa hallille. Hallilta kun tultiin laitoin vuorostaan Diivalle palloon iltaruoan ja lähdin Mocan kanssa iltalenkille ja tokoiltiin hieman. Kyllä se hiukan järjestelyjä vaatii kun kaksi koiraa ei mene ihan siinä samassa kuin yksi..:D Ja tosi kiva viettää molempien kanssa laatuaikaa niin että toinen koira on kotona. Aivan ihanaa.. <3 Moccalle naksuttelin tiukkuutta seuraamisen käännöksiin ja lähietäisyydeltä kaukkaria ja käänsi kyllä pahasti vasemmalle liikkeitten välissä kun on tottunut lelun saamaan takaa.  Pistin oikealle puolelle palkan ja pysy hienosti suorassa. Luoksetulo on nyt löysää laukkaa koska koira on todennut etten ole tyytyväinen niihin valuviin maahanmenoihin. Pitänee miettiä kumpaa haluan. Vauhtia ja valuvat maahanmenot vai löysää laukka ja suht käskyn saatua suoritettu maahanmeno.....Hmmm.. Ärsyttävää ku en halu kumpaakaan..huoh

Treenattiin Diivan kanssa ihmisnuolta, päällejuoksuja, hiukan merkkauksia ja persjättöä, pahoja layerointeja ja irtoamisia ja kontaktilla pysymistä, joka oli tosi vaikeeta neidille. Treenit oli ihanat, ja niin kiva kun saa kaiken huomion anttaa yhdelle koiralle. Saa nähdä koska tajuan oikeesti, ettei molempien kanssa auta treenata samalla kerralla. Tuntuu vaan, että se on semmosta koiran vaihtamista lennossa ja kaikki jää puolitiehen jotenkin. Ei ole niin tehokasta. Ihana nyt 3viikon ajan päästä keskittymään vaan yhteen koiraan per treeni.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Aksaa ja kiireitä ennen joululomaa

Puh päh. Miks mulle tulee huono olla, jos en pääse treenaamaan koirien kanssa usein? Tai jos en pääse tokoilemaan ja pitkille lenkeille? No siksi ku koirat nauttii niin niistä. Ollaan tälläkin viikolla kyllä aksattu 2 kertaa ja lenkkeilty ihan kiitettävästi, viimeviikolla aksattu 3 kertaa ja pitkät lenkit päälle. Toikoilut on nyt jääny vähän kun ollaan aksattu enemmän + että haluan myös tehdä muutakin vaikka huono omatunto tuleekin jos treenaa kohtuuttoman paljon. Nyt on vielä viimiset tentteihin lukemiset ennen joulua. Jos nyt otetaan treenailujen kannalta rennommin niin jouluna on sitten aikaa juosta pää kolmantena jalkana koirien kanssa. Koirat on kyllä ollu nyt levollisia ja Mocca alottiki nyt juoksunsa, joten se relaa nyt..:)

Oltiin Mocan kanssa Niinalla (koirakoulu Napakka) aksaamassa. Rata oli kiva ja saatiin kivasti hiottua ajotuksia kohdilleen. Persjättöön Mocca ei lähteny kauheen hyvin mukaan. Tai siis teki silti pitkän hypyn koska koira on laajahyppynen. Pitää palkata lelulla tiukista hypyistä nyt jonkin aikaa. Merkkaukset onnistu, pakkovalssit, valssit, välistävedot, vastakäännökset, jaakotukset, twistit ja saksalaiset onnistu kivasti. Koiralla on etäisyys musta ja tekee herkästi kaaria ellei mulla ole kokoajan käskytys päällä, tiukka kuri ja vaatimukset koiralle. Ja silti se on niin tarkka sitiä mihin suuntaan liikun ja miten paljon. Se on edelleen välillä niin raskasta ohjaamista kun mun pitää kokoajan olla kovana sen kanssa. Kokoajan semmonen tietynlainen varmistelu ja "kiinni pitäminen" kun rata oli niin tiiviiseen tilaan tehty. Se kun se ei tule lähelle, tuottaa ongelmia. Löysäillä sen kanssa ei auta se rata kusee ihan saletisti samantien..:D On se niin vaikeeta sen kanssa, mutta niin opettavaista. Muitten koirien ohjaus tuntuu jo helpolta Mocan rinnalla..:) Sen kanssa on oppinu mitä agility voi olla parhaimmillaan ja pahimmillaan..:D Nyt tietää ainaki, ettei tarvi ihan aina syyttää itteä siitä ettei se ohjaudu..;) Emmä ookkaan niin surkee...:D



Huomenna olen kyllä menossa aksaamaan ja aamulla vois mennä tokoilemaankin + fillaroinnit hallille ja kotiin, ehkä parikin kertaa..;) Olen vaan niin sitä mieltä, että sitä onnellisempia mitä enemmän aktiviteettia näillä on ja huonon omantunnon saa helposti kun tekee jotain muuta kuin koiriin liittyvää joskus ja jättää ne kotiin...;) Kuka käski olla näin tosissaan tän touhun kanssa? Mutta minä kun olen ne ottanut, mun on myös huolehdittava että ne saa tarpeeksi mieleistään puuhaa, kun ne ei voi ilman mua oikeen itseään toteuttaa..

lauantai 19. marraskuuta 2011




Lunta on ollut maassa nyt muutamana aamuna mutta illalla se on ollut jo poissa. Tänään sain sulatella koirilta ensimmäiset lumippaakut tassuista pitkän lenkin jälkeen, lunta oli kuitenkin niiin vähän vielä maassa.


Torstaina olin kouluttamassa illan. Erittäin onnellinen olen siitä miten paljon kouluttaminen antaa omaan ohjaamiseeni..;) Ensin kun vääntää muille rautalangasta miten "tulisi ohjata" niin osaa itsekkin ohjata radan onnistuneesti..xD Pitäis harrastaa enemmänkin tämmöstä ja kisoissa etenkin. Koirat kävi ihan hulluna, ensin olivat olleet päivän kotona mun ollessa yliopistolla ja sitten odottaa vielä about 3 tuntia kun muut aksas. Koirat kävi ihan hulluna ja Mocin kanssa laakista 2kertaa nollana rata..;) NOT BAD. Harvinaista herkkua. Olishan se aika paha jos itse ensin neuvoo tunti tolkulla muita radan ohjauksesta ja kuvioista eikä sitten itsekkään selviä radasta...:DD Mutta onhan niitäkin treenejä nähty..:)


Tämän päivän treenit oli varsin kontaktipainotteiset. Otan nyt kontakteja naksuttimella, samoin keinua. A:lla Moci tykitti hienosti kosketusalustalla ja ilman. Diiva tykitti myös kun nenäkosketusalusta oli maassa alastulolla. Ilman vähän vielä etsiskeli sitä. Tarkotus olis häivyttää se sieltä asap pois. Mutta hyvältä vaikuttaa. Jos niihin sais lisää vauhtia, eihän ne hitaat ole mutta aina on parannettavaa.;) Ainaki mun mielestä.
        Keinulla oli vähän hankalami Mocan kanssa, se on jotenki herkkänä sen  kiikkumisen kanssa ja ku se iskee kovaa maahan ni käy jalkoihin..xD Sen kanssa en kokenut hirveitä ahaa elämyksiä. Tuntu vaan että vähän hidasti kun otin siivekkeen keinun alle. Ne juoksut meni hyvin kun keinu ei kiikkunut yhtään, mutta heti kun laitan sen niin että se laskeutuu vaikka 20cm niin koira hidastaa. Kai se on sitä maalaisjärkeä mitä tuolla nuoremmalla ei ole..;) Luulen että Mocalle tehään nyt joko niin ettei kiiku yhtään, tai että ihan maahan asti. Välimuoto sekottaa koiraa
       Pikkupiru tekee kyllä hienon keinun..:D Lentona se sen pakkaa tekemään mutta alan rakentaa sitä näin nyt varmemmaksi. En haluu alkaa sille karjumaan mitään paikkaa ettei tuu epävarmaks ja ala himmaamaan. Tehdään se naksulla. Hienosti painelee päähän asti sekä niin ettei keinu liiku yhtään ja niin että keinu keikkaa hieman. Lopuksi vielä maahan asti kerran. Kaho on kaho, mutta hieno suoritus oli.. Siitä lelupalkka ja bileeeet..!


Tokoilut on nyt koulukiireiden ja aksan takia jääny vähemmälle. Liukkaus ja lumi aiheuttaa kohta sen ettei  oikeen pääse treenailemaan niin usein kun pitää aina löytää sopiva treenialue. Hallille ei viitsis tokon takia fillaroida, mutta tietty samalla voi ottaa aksaakin. Yleensä oon tehny treenin joko-tai, en molempia kun noi käy niin kahona aksassa, että vois joutuu vähän rauhottumaan ennen tokoilua.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Maanantai treenit

Eilinen treeni oli kyllä kiva. Radassa oli haastetta ja kiirettä piti emännän juosta..:D Takaperin juoksu on kyllä aika hauskaa varsinkin kun sen tekee täysillä..Olo on ku ompelukoneen neulalla. Mocca välillä vähän irtos kauemmas ku oli tarkotus, pitänee hiukan hallita näitä käsien käyttöä ja koittaa vaan pitää se lähellä..;) joka jo itsessään on täysin mahdoton tehtävä. Moci teki tosi hyvät tiukat käännökset ja paikoin ahtaistakin väleistä meni hienosti. Välistävedoissa tulee vaan pirunmoinen kiire vilauttaa. Ku tuolle ei riitä todellakaan mikään sinnepäin välistäveto eikä myöskään päällejuoksun tyyliset välistävedot toimi, se vaan posottaa suoraan ku tarvii paljon kovemmat kroppaohjaukset mitä niihin vetoihin tulee. Ihanat radat ku sai posottaa täysillä ja sit piti taas kerätä ittensä ja koira tiukkoihin kääntöihin.



Diiva teki hienosti. Se lukee niin tarkkaan mun ohjausta ja tekee välistävedot ilman turhaa vääntöä.. Se on niin elastinen pieni silakka ja kääntyy ihan itsellään..:D Osaa käyttää omaa järkeä hakeutuessaan hypyille ja rakentaessaan sitä niin, että pääsee laskeutumaan oikeaan suuntaan. Mocalle kaikki tämmönen pitää vääntää ja vääntää. Frisbee on aika kova sana Dimpelle..:D Se ei oo ees pallojen perään niin hulluna. Tulee vaan muistaa että nyt puhutaan Didistä, se on hullu, mutta jos sen hulluutta voi vielä jotenkin luokitella suuruusjärjestykseen ni frisbee on kivempi ku pallot..:D


Mocca taas paukutti menemään, ja kun mä vielä hitsasin sitä lisää. Ihana ku sil pysyy kontrolli vaikka se on ihan hiilenä..:D Uskomaton. Didistä tulee semmonen vaanija.. Se ei oo tommonen räköttävä rakki. Sen kanssa hermo lepää ku saa keskittyä ohjaamiseen eikä huutamiseen ja kiinni pitämiseen..xD

torstai 10. marraskuuta 2011

Touhuiluja

Moccaa kiinnostaa vaan jänikset, Diivaa äiti <3 

Aksattu ollaan nyt oman treeniryhmän kanssa. Kiva porukka kyllä. Maanantai 20.30 eteenpäin on vaan vähä myöhänen aika mihin ollaan totuttu, mutta onneks päästään käyttämään hallia aina sen ollessa vapaa. Luksusta. Mocca teki kyllä muutamia tosi hyviä käännöksiä kun ottai vähän ääntä ja vaati siltä. Ensimmäiset yritykset menee kyllä aina ihan kaameiksi. Pitänee oikeesti ottaa siltä vauhtia pois jo ennen ponnistusta, ettei tuu järkkyjä kaaria. Töytäsy ponnistuskohtaan on aika hyvä, mutta Mocca vaatii sen vielä todella voimakkaana. Didi-Zirpula suhailee hienosti. Pitää vielä saada sille kestävyyttä siihen, että kun oma liike loppuu niin kepit suoritetaan silti loppuun, mut tää näytti olevan viime treenissä Mocillekki vaikeeta vaikka koitin rytmittää liikettä.
           
              Temppukoulussa on nyt opeteltu taitoja jotka helpottaa mun elämäää..:D Tytöt on oppinu sammuttamaan valot, ja seuraavaksi opetan ne tilaamaan hissin, että voin ne lähettää käytävään tilaamaan hissin..:D Tavarojen nostelu on Mocalle jo tuttu juttu, ei tarvi omaa selkää rasittaa..:) Naksutin on niiiin oiva vehje..:D Melkeen taikasauva


              Otin taikasauvan=naksuttimen mukaan tokoiluun. Lähinnä Mocalla seuraamisasennon naksutteluun, kaukkariin ja käännöksiin, ja Diivalla se on niin oiva; seuraamisessa, noudossa, perusasennossa, kaukkarissa, ja liikkeestä maahan ja seiso. Mocca alko heti korjaamaan asentoa taaemmas ja tiukemmaksi, eikä hönöttäny ku höyrypää. Keskitty ja siitä oikeen näki miten se korjas ja haki sitä paikkaa missä naksu tuli. Diivan noutokapulanpitoharkka meni hienosti, sen maasta nosto ja edestä sivulle tulo kapula suussa, ja onnistu ilman jäystämistä..:O WOW. Seuraamiseen se vaikutti kans todella positiivisesti. Ei enää niin paljon painanu itseään mua vasten, ja keskitty hienosti. Se tekee niin hienosti ku tietää mistä narusta vetää. Tosi välkky, pitäis vaa ite osata kokeilla erilaisia opetustapoja.


           Koirat on ollu vallan tyytyväisiä ohjelmaan. Tänään taas vähän syke. Olin yliopistolla 10-17 ja sit kun lähdettiin lenkille päästin tyhmä koirat irti. Diivaa voi pitää missä vaan ja millon vaan mutta Mocasta on tullu ihan hirvee metsästäjä..:O Siitä tunnin kävelylenkistä näin Moccaa ehkä 10 minuuttia..:O Se otti taas hatkat pari kertaa ja olin jo ihan varma et se ei takasin tuu. Mutta koira oli onnellinen.. Ja on nyt levollinen. Mutta toi sen riistavietti on kyllä hurjistunu vanhemmiten, vaikkei koskaan ole oikeen jäljestäny hirveen tarkasti, tai siis yleensä hukkaa jäljet aika nopeesti. Mutta sitä se meinas ne loppukesän hyvät verijäljet, että neiti on petrannu jälejestämistään. Oma vikahan se on kun teetättää tommosia jälkiä ja kun päästää irti pimeellä. Pimeellä sen hajuaisti on jotenki viel enemmän tikissään, ku ei niin hyvin enää näe niin nenä alkaa pelittää kummasti.


            Viikonloppuna on tarkotus parannella ruutua jossa Moci on alkanu kääntymään mua kohti jo ennen ruutua, eli palkka ruutuun taas. Luoksetulossa on ilmassa vetelyyttä..prkle. Semmosta kun se tietää vallan hyvin mutta sipsuttelee jossain luoksetulon seisomaan pysähdyksessä. Täytyy ottaa näitä nyt tehona. Käy ilmeiseksi vähän tylsäksi neidille. Se on vaikee liike ku pitää olla vauhtia, mutta pysähtyä ku seinään. Argh.  Aksaamaanki tarkotus mennä huomenna. Tokotreenailut olis tarkotus saada alkuun treeniporukalla, ja näyttelyharkoissa vois kans piipahtaa. Jos  oppis joskus esittämään ja tuo koira esiintymään..:D Pitänee ottaa lelut kehiin niin saadaan vähä potkua siihen touhuun.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ihana pitkä ja lämmin syksy..!

Viimeks ollaan perjantaina käyty hallilla viihdyttämässä raksamiehiä kovalla haukunnalla..:D Tytöt ne ei välittäny tippaakaan naulapyssyn äänestä. Ei oikeen mitään järkevää tehty, jotain höntsäilyjä ja lyhyitä tekniikan muistutus- ja kokeilujuttuja. Keppikulmia ja pitkiä lähetyksiä sinne. Didi se tekee niin täysillä hommia, että on aina ihan loppu ku päästään kotiin. Sen kanssa olis varmaan hyvä tehdä tosi lyhyitä ja intensiivisiä pätkiä. Eikä liikaa. Tytöstä kyllä huomaa, että alkaa väsymään kun keskittyminen alkaa hieiketä mutta muuten se tekis maailman tappiin asti. Lelupalkka odottamaan jonku pätkän päähän, ei ole kauheen hyvä Diivalle. Se on niin lelun perään, että tekeminen menee höntsäämiseksi ja ajatus on koiralla kokoajan ehkä 70% lelussa ja 30% siinä mitä esteitä seuraavaks pitäis tehä..:) Ahtaat paikat ei ole mun ja Mocan juttu...:D Pitäis päästä johonki kunnon koulutukseen, et pääsis vähä jyvälle ton hurtan aivotoiminnasta. Lohdutonta välillä. Ja pitäis saada uusia ideoita mitä treenata, mitä teen väärin ja miks se vaa tekee niinku tykkää.. Oonks mä vaan niin surkee viestimään sille, vai pitääks mun oikeesti ottaa natsimpi ote treeneihinki ja oikeesti oikeesti vaatia sitä seuraamaan mua ja ottaa vaan toistoa toistoa niissä kohdissa ku se lähtee lapasista. Mutta kun ei sais viestiä koiralle et se tekis väärin, koht on pakko, siltä tuntuu.



Tokoiluissa ruutu paranee Mocalla kokoajan. Kaukkari hyvä ja luoksetulo kun ollaan tehty kahdella tennispallolla (takana toinen ja mulla toinen). Idari toimii, eka ja vika treeni siitä..;) Juoksemisessa seuraamista ollaan nyt tehty pakotteen kanssa. Toimii ja toimii tosi hyvi. Käännöksiin ollaan sillä saatu tiukkuutta ja suora seuraaminen on helpottunu, mun osuus siis, ei enään puske ja paina ja ahista mua eikä myöskään edistä. Hyvä rakki. Diivalle tehty vähän ruutujuoksuja läheltä, seuraamisessa oikeelle käännöstä ja täyskäännöstä. Seuraamisessa kyllä välillä tosi pahasti painaa mua ja mulla on vaikee liikkua ja siitä ei tuu mitään ku repeen nauramaan..:D Vielä vähän hakemista millon pyssätään ja millon käännytään. Kaukkari hyvällä mallilla. Pitää muistaa, ettei tee liian nopeella temmolla ku neiti alkaa tarjoomaan heti asentoja ku oon hetken antamatta käskyä. Täytyy treenata välillä ihan vaan odottelua liikkeiden välissä, tai liikkeelle lähdössä.


Tänään oltiin pitkällä lenkillä kaverin ja hänen aussin kanssa. Ihana aussipoika kyllä. Didi löys yhteisen sävelen vasta kun alettiin keppiä vetämään kilpaa ja uimaan. Mocca piti pojalle jöötä, joka ei kyllä oikein näyttäny uskovan. Koitti kovasti paimentaa itsepäistä Moccaa kasaan meidän kanssa mutta eipä se totellu. Ei vaikka aussi kävi näykkäämässäkin, Moccahan ei semmosta kattele vaan antaa takasin. Ei kyllä käy kiinni, vaan semmosta hyökimistä. Mun mielestä jokaisella koiralla on oikeus puolustaa itseään ja vieraiden koirien tulee lähestyä rauhassa ja lukien toista koiraa että miten ahdistava saa olla. Juu, ei vissiin ollu kylmää vettä vielä..:D Hulluja kun menevät, yleensä en kyllä päästä niitä enää uimaan näin syksyllä. Tulevat pian kipeäksi. Mutta ne oli niin onnellisia, ei yhtään kylmissään ja ottivat vielä hiekkarannalla hiekkakylvynkin. Kyllä nyt on tukit hyviä..:)