Kovin tyytyväistä porukkaa

Joulu tuli ja meni. Kovin nopeasti mutta ihan kiva niin, että päästiin taas nopeasti takaisin normaaleihin toimiin. Koirat oli kovin aktiivisesti mukana jouluhössötyksessä ja paketit kiinnosti koko laumaa. Mocca ja Elmeri avasivat ensimmäiset paketit, josta saivat luut ja painuivat näitä nakertamaan. Diiva söi luuta myös jonkin aikaa kunnes huomasi muista paketeista tulevan LELUJA, jotka nyttemminn on sitten lähes jokainen tuhannessa osassa ja roskakorissa. Voi sitä riemua kun pikkunen sai ison pehmopallon Ikeasta. Pentuna Diivalla oli tämmönen lelu ja se oli ihan lemppari, kunnes sekin piti tuhota useiden korjausten jälkeen lopullisesti.

          Joulunpyhinä koirat on kyläilly paljon ja keränny energiaa selkeesti..:D Didistä alko kyllä jo huomaamaan, että mieluusti tekis jotain muutakin kun nauttisi joulunrauhasta..:D Tais Mocca käydä pöydällä siinä toivossa että sieltä jotain herkkua olis omin toimin saanut..:D Ei se koskaan oo tommostakaan tehny, mutta hyvähän se on olla omatoiminen. Se ei kyllä erityisemmin hirveen ilonen ole tästä Ukissa olemisesta. Kai se hiukan kaipaa kotiin ja mun kanssa kahdestaan olemista. Se on kuitenkin se mitä se elämältään haluaa..<3 Kyllähän tässä meijän elämässä on ollut jos jonkunlaista muutosta ja häsää, ettei ihme jos koirasta huomaa vähän turnausuupumusta.


Joulun jälkeen ollaan nyt liikuttu ihan niin paljon, että on mullakin polvi kipeä, ja flunssa tulossa jo toistamiseen..:O Torstaina oltiin metsälenkillä kaverin ja hänen perronsa kanssa. Ja kun omat koirat ei riitä niin piti hakea borderterrieri Elli mukaan ja porukoitten koira myös. Ei 4koiraa ole mikään mahdoton ajatus..:DDD Ollaan nyt urakalla nautittu metsään pääsemisestä kun ei ole niitä kauheita hankia. Toki koirat on aina ihan risuissa nyt kun turkkia alkaa jo olemaan, mutta kyllä ne niin nauttii semmosesta. Fillarilla ollaan nyt päästy lenkkeilemään kivasti kun tiet ei ole liukkaat. Myrskyssä oli kiva fillaroida ainaki sillon kun oli myötätuuli..:D Seinää päin on vähän mahdoton pyöräillä..:) Torstaina käytiin Laitilassa tekemässä pienet aksatreenit.


Tänään lähdettiin aamusta Laitilan lauman luokse. Ensin tehtiin metsälenkki jonka jälkeen harkattiin agia kun koirat oli kivasti lämpimiä. Aksa sujui kivasti ja otettiinkin palkaksi jalkapallo..:D Semmonen kädessä on kiva ohjata. Elmeri-vanhuskin viipotti yhtälaiset radat ku muukin porukka. 


Huomiseksi pitäis keksii jotain toimintaa, että sais porukan rauhottumaan ja nukkumaan paukutteluiden yli. Näitten kanssa on kyllä helppo kun kukaan ei pelkää. Silti en tykkää ja olen aina varuillani, ettei kukaan vaan säikähdä tms. 


Meidän poppoo toivottaa kaikille tutuille ja ystäville onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta 2012..! Olkoon onni myötä...:D

RAUHALLISTA JOULUA!!

Kiireiden takia ei olla nyt keretty treenaamaan, mutta tarkotus olis päästä heti joulun jälkeen taas aksaamaan. Metsälenkkejä ollaan nyt tehty ja kyläilty urakalla. Tänään Diiva pääs mukaan sairaalalle viemään joulumieltä vanhuksille. Kiva ottaa välillä vaan yhtä koiraa mukaan, ettei ne aina ole laumana. Ja tekee koirillekki hyvää.

     Eilen Diiva pääs riehumaan ihan parhaassa leikkiseurassa. Diiva kun rakastaa lapsia yli kaiken..!

Moccarainer on keskittynyt syömiseen ja herkutteluun. Se on varmaan vähän hämillään kaikesta tästä hälinästä. Pitänee kehitellä jotain Mocalle mieleistä (muutakin kuin herkuttelua ja aksaa)..

Mietin juuri, että pitäiskö tänne kasata jotain tiivistelmää tästä vuodesta ja tavotteita ensivuodelle. Tänä vuonna on kyllä niin vähän saavutettu mitään tai edes kisailtu. Ensvuosi taitaa olla aika hiljainen kans, koska vähän heikosti päästään Joensuussa liikkumaan ilman autoa.

Mutta nyt me toivotetaan rauhallista joulua kaikille ja hiljennytään hetkeksi...:D Joulun jälkeen taas täysi höyry päälle.

 

Home Sweet Home... ja vähän kisailemassakin

Torstaina käytiin hallilla vielä tekemässä tyttöjen kanssa treeni ennen viikonlopun kisoja. Mocca on ollu 3viikkoa juoksutauolla, joten jänskätti vähän miten tauon jälkeen homma taas toimisi, varsinki kisoissa...:D Neiti oli vallan pätevä ja tiukat hyppykuviot meni vähän liiankin helpolla. Treeni oli lähinnä jeejee-treeni, kevyt laskeutuminen takasin treenaamiseen juoksujen jälkeen. Neidissä ei ole kyllä koskaan huomannut juoksujen vaikutusta mitenkään, ja treenaa kyllä ihan yhtä intona kuin aina ennenkin.
          Perjantai aamulla otettiin nokka kohti kotia. Tytöt matkustaa hienosti junassa sen 7h mikä kestää Joensuusta Turkuun. Hirveen pitkä matka..:D Mummolaan päästyä tytöt oli kyllä onnellisia mutta väsyneitä.
          Lauantaina taas aamusta aikasin Hyvinkäälle kisaamaan. Aamuherätykset ei ole kyllä mua varten..:D Diiva kisas kaikilla kolmella radalla ja Mocca hyppärillä ja agilla. Diiva oli uudessa hallissa ja pohjalla vähän varovaisempi. Ekalla radalla selkeesti varo ja tokavika rima tulikin alas. Muuten puhtaasti, muutamia rumia kohtia lukuunottamatta (mun piikkiin vaan). Toinen rata jo parempi mutta muutama huono ohjaus tiukkasti kääntyvillä hypyillä ja sain keräillä koiraa (mun piikkiin nämäkin) Loppupuolella koira pääs ponkasemaan väärään putkeen keppien sijaan. Hylly tältä toiselta radalta siis. Viiminen rata oli kans aika hauska...:D Didillä oli hauskaa ja mulla kans. Koira oli aika hukassa alussa, joka oli luulot pois-alku tiukkoine käännöksineen. Putkesta tullessa se etti mua ja käänteli päätä joka suuntaan vaikka olin melkeen edessä..:D En tiiä mitä se oikeen haki, lelua varmaan. En kerenny yhtään sinne minne piti joten piti lähettää avokulmaan kepeille koira, mutta maltti on valttia..:D Puhdas rata tästä ja 3.sija. Kyllä harmittaa kun ilmottautuneita oli 30 niin, että serti olis tullu meille, mutta moni oli jäänyt pois joten sertiä ei sitten jaettu..:D Lähellä oli taas mutta mikäpä siinä. Kyllä se sieltä tulee.
           Mocca oli tosi vähällä huomiolla koko kisapäivän. Samoin en yhtään riehuttanu sitä lelulla ja ennen rataa pidin sitä perusasennossa, seurautin ja jätin sen paikallaa olemaan. Hiukan se yritti remmiä repiä ja radalle kun päästiin, niin lähdössä heti pannasta päästyä alotti sen huutamisen. Totesin siihen tiukasti että hiljaa pitäen koirasta kiinni ja käskien istumaan. Hyppärillä koira vähän liukasteli vieraan pohjan takia (ja ilmeisesti tassukarvat oli kans hieman pitkät) mutta mitään isoja kaarroksia ei tullut. Kepeillä se sitten valu toiseen väliin samperin laiskimus..:D Ois pitäny tiukemmin käskyttää niin olis neiti voinu olla skarpimpi. Nyt tuntu että se vaan posotti sinne huumassaan eikä oikeen keskittyny. Siitä vitonen ja muuten tosi kivasti maaliin ohi ansaesteiden ja vielä ilman hirveitä varmisteluja. Oma reipas, vahva, määrätietoinen liike ja tiukka käskytys tuotti tulosta. Nolla oli lähellä ja sieltäkin se valionarvo olis ollu ihan kiva juttu..:) Agiradalla heti alku ihan hirvee ansa, pituus syötti suoraan aalle. Muutin viimetingassa ohjausta ja kyllähän se toimi..:D Mocan kanssa toimii kaikki erilaiset jutut, mitkään vedot ja vekit vähän huonommin. Kepelille mentäessä tuli yks pitkä kaarros mutta muuten puhtaana maaliin ja 0-voitto siitä meille..:D Kyllä teki taas gutaa onnistua tämän koiran kanssa pitkästä aikaa...! Sen kanssa kyllä pärjäis ku ite vaan osais.
                 Alli-perropentu oli meillä hoidossa viikonloppuna. Mikä reipas ja kiltti perropörrö, eikä Mocastakaan välittäny. Mocca vaan opettaa vesikoirat vesikoirien tavoille...;)  Diiva taas oli henkisesti nuorempi kuin tämä 5kk vanha pentu..:D Kyllä vesikoira on kiva laumakoira. Pennustaki huomas miten se tykkäs.

Ihan jo lomafiiliksissä

Maanantain treeneissä aika skinkkirinkkistä rataa Diivan kanssa. Apuohjaaja palkkas lelulla, ettei palkka tuu aina multa (vaikka siis heitän lelun yleensä, en siis palkkaa kädestä). Tehtiin muutama hyppytekniikka harkka mutta Didi nyt on niin pätevä hyppääjä, ettei tuottanu ongelmia.
           Nyt kun on selkeesti viimiset koulujutut työn alla huomaa miten ainakin tuo nuorempi alkaa flippaamaan..:D Sais selkeesti olla enemmän aktiviteettia Diivan mielestä.Se pöhköilee kunnolla. Ulkona juoksee ja sekoilee niinku ei olis koskaan päässy ulos, eilen karkas paimentamaan ja haukkumaan ja komentamaan traktioria ja meinaa sännätä kaikkien ihmisten luo ilosena, sisällä haukkuu ääniä ja vahtaa ikkunasta kadulle ja vahtii..:D Huomenna onneks viiminen tentti ja sen jälkeen fillarilla kohti treenihallia. Moccakin pääsee treenaamaan nyt kun juoksut on ohi ja viikonloppuna on kisat. Täytyy jo huomenna olla tiukka eikä sallia siltä mitään ylimäärästä.
         Perjantaina vihdoin nokka kotia kohti..:D Siitä onkin sitten aikaa about 3kk ku oon viimeks käyny kotona. Koiratki varmaan jo odottaa että pääsevät jouluksi mummolaan..xD Täytyykin varottaa porukoita jo etukäteen että valmistautuvat näitten kahden kanssa aktiivisesti lenkkeilemään ku minä olen tulossa lomalle..;)

Mitäs meille, hyvää kuuluu..:)

Torstaina käytiin aamusta treenaamassa hallilla Diivan kanssa. Oli hiukan kiire, joten tehtiin vauhtiharkkaa ja nopeita kontakteja ja eihän se siellä malta pysyä..:D Diivan kanssa ei kyllä kauheen nopeesti pysty treenaamaan kun aina menee liian kauan aikaa siihen, että saa koiran irti lelusta. Siitä tulis oiva purukoira..:D Hullua miten se vaan tiukentaa koko suun puruotetta kun koitan kiireessä saada sitä irrottamaan siitä. Diivaan ei kyllä tehoa mikään "negatiivinen pakote", mutta ei tarvikkaan..:D Ei todellakaan, se toimii kuin unelma sillon kun kaikki tehdään positiivisen vahvistamisen kautta. Esimerkiksi seuraamisessa pakote remmillä ei todellakaan toimi (toisin ku Mocalla), mutta naksuttimella neitit tajuaa lähes samantien seuraamisen oikean paikan..:O Samoin haukkuminen. Mitkään kolinapurkit ei todellakaan auta, ihan turha kapistus Diivan kanssa (Mocalla toimii hullun hyvin). Sen huomio tulee saada pois siitä mitä se haukkuu jollain vaihtoehtoisella toiminnalla, esim lelulla tai namilla. Tätä oon tehny kun vieraita on rampannut, että otan namia ja naksuttimen ja palkkaan hiljaa olemisesta ja siitä, ettei heti juokse jalkoihin vaan vieraat saa tulla sisälle ensin..:D Meillä kun ei ole tämmösiä tapoja koskaan pentuna opittu..;) Tytöt ilmottaa haukulla kun ovikello soi ja ryntää heti tutustumaan. Mocca saattaa pöhistä vielä ennen kun on päässy hyväksikäyttämään rapsuttajia.
                Näin sunnuntaina on kiva herätä 9 jälkeen palohälytykseen..:O Nooh,lämmintä vaattetta niskaan, känny ja kukkaro mukaan, ja ulos koirien kanssa. Alemmassa kerroksessa jossain huoneistossa oli ollu ihan liekit, mutta saanu ilmeisesti sammutettua sen. Automaattinen palohälytys oli lähteny ja kyllä meni aika kauan ennen kun autot tuli. Diiva bongas heti rappukäytävässä pari mun kaveria, jotka asuu samassa talossa ja D oli muutenkin varma et nää on jotku "sylistä syliin" bileet..:DD Se on niin hullun sosiaalinen ja ihan innoissaan kun kauheesti ihmisiä ulkona ja suurinosa vielä tykkäs neidin esiintymisestä..xD Lenkeillä on muutenki ollu nyt vähän malttiongelmia kun se on aina menossa vastaantulijoiden luo. Nooh, onneks ei menny edellisenä iltana pitkään ja oli kyllä tehokas herätys..;)
                   Maanantaina olis viimiset treenit ja sitten torstaina varmaan meen Mocan kanssa treenaamaan viikonlopun kisoja varten. Huoh.. Mitäköhän niistäkin tulee kun itellä ei oo yhtään semmonen olo et jaksais mennä toheloimaan sen kanssa radalle..:D Pitää vaan liikkua reippaammin ja rohkeemmin eikä epäröidä ja käyttää ääntä ja olla natsi.. Eli psyykkaus tähän alkaa nyt..!

Kuvissa esiintyy tämä pöhköpää, joka todennäköisesti tulevissa kisoissakin haistattaa ohjaajalle pitkät ja hirtää kaasun kiinni...:D Se on mun Mocca vaan.

Uskomattoman ihania treenejä...

Uskomattoman ihania treenejä ollaan tehty Diivan kanssa nyt kun Mocca on jätetty kotiin juoksuineen. Harkitsen vakavasti alottavani treenaamaan koiria erivuoroissa niin, että toinen jää ihan kotiin, eikä tule hallille räkyttämään. Se on niin totta, että siinä pystyy keskittymään ja olemaan ihan erilailla läsnä kun treenaa vain yhtä. Pelkkä toisen läsnäolokin jo saa ajatukset jakaantumaan.
              Lauantain treeni oli huippu. Kiituri tykitti ja irtos hienosti. Kontaktilla pysyminen oli hieman vaikeampaa. Putkista pitää nyt palkata, että saadaan niitäkin nopeammaksi mutta muuten neiti on saanut kyllä itseluottamusta ja mikä parasta, se, että mä oon oppinut sen kanssa toimimaan alkaa näkyä..:D Hyvä me!
            Maanantain iltatreenit oli huiput. Rata oli vaikee ja ahdas ja siinä oli oikeesti haastetta. Onneks en joutunu Mocan kanssa sitä menemään.:D Hienoja layerointeja mutta kontakteilla oli vaikea taas pysyä ja keppeihin pitää saada toistoilla nopeutta ja rytmiä. Didi tuli ihan kiukulla..:D Siitä oikeen kuuli ku sitä kiukutti ja sitten uutta vaihdetta silmään. Välillä vaan kaahotettiin kun oli mahdoton saada sitä taipumaan mihinkään..:D
          Lenkkeilykelit on ollu nyt vallan vaihtelevia, mutta ollaan lenkkeilty ja fillaroitu ja Mocca lähinnä metsästäny pupujusseja. Hauska nähdä nyt kun ennen ei Mocalla ole juurikaan ollut taukoa treeneistä juoksujen aikaan. Ajattelin pyhittää nyt Diivalle laatuaikaa kahdestaan mun kanssa ja Mocca saa relata. Ennen joulua pitäis varmaan startata vielä kisoissa.:) Kyllähän sen tietää miten siinä käy; Mocca ei oo yhtään kuulolla ja ketuttaa, Diiva tekee nollaa..:) Ahistaa jo valmiiks toi yks. Miten sais ittensä psyykattua niin et olis niin tiukka ku ikinä pystyy.Arghhhhh..