Caraydan leirillä piipahtamassa

Kuvia tulossa!

Lauantaina piipahdettiin Caraydan leirillä Yläneellä moikkaamassa tuttuja sukulaiskoirineen. Itse en uskaltanu leirille ilmottautua kun en tiennyt missä kaukana silloin jo menen. Joensuusta ei niin vaan aina tullakkaan kaikkiin rientoihin, liian raskasta mulle..;)

Parasta oli, että leirillä oli kaikki Diivan pentuset. Miina, Iita ja Ralph oli kaikki aivan ällöihania. Siis kovinkaan montaa huonoa puolta en niistä pikkusista löytänyt, oikeastaan ne oli aika täydellisiä..:D Pieni koirakateus kyllä iski, olis pitäny jättää kaikki itelle ni olis päässy enemmän osalliseksi niiden ihanuudesta. Kaikki on säkäkorkeudeltaan varmaan jotain 38-40 välissä, inan liian pieniä mun makuun. 42.99 on oikein oiva medikoira..:D Ja perroissa muutenkin, ne on työkoiria, niissä pitää olla hiukan kokoa ja voimaa.

Pennut oli kovin taitavia ja innostuneita agista. Perheet tykkää kovasti omista muruistaan ja sehän on tärkeintä <3

Diiva ja Daami oli mukana. Hauskaa oli juosta sukulaiskoirien kanssa pellolla täysiiiii.. Daami ja veljensä Piina löys erityisen sävelen ja jahtausleikki maistu molemille. Kokeiltiin hiukan Flybalia ja pikkusen aksaa, Daamille lähinnä vierasta puomia ja mustaa putkea.

Tänään lähdetään jo Joensuuhun päin. Ollaan helsingissä yks yö ja huomenna päivällä suunnataan Joensuuhun.

Verijälkeä ja viiminen pentutreeni

Keskiviikkona Diivalle tehty jälki ajettiin torstaina kaatosateessa. Itse olin välillä niin kujalla, mutta hyvin koira löys vaikka muutama hukka tulikin. Pitänee ens keväällä suunnata oikeaan oppiin jotta oppis vähän paremmin miten treenata. Jotenki sitä ajattelee, ettei halua tästä mitään treenattavaa lajia sen suuremmin tavottein, mutta tuntuu turhalta tehdä jotain vain vähän sinnepäin. Kauhee hinku oppia uutta ja saada uusia lajeja vaihtelun virkistämiseksi.
Daami pääs jälleen tuoreelle jäljelle, hiukan niukkaverisempi kuin ensimmäinen jälki ja pidempi. Daami oli aika mainio. Todella innostunut veren hajusta, ottaa jäljen ja lähtee oikeaan suuntaan. Muutama jäljeltä poikkeaminen kovassa vauhdissa tuli, mutta hienosti palas jäljelle ja korjas. Oli hauska seurata polun ylitystä jossa koira lähti polkua pisin, huomas ettei jälki menekkään sinne, palas takasinpäin ja prikulleen oikeasta paikasta nousi polulta seuraamaan jälkeä metsikköön. Lopussa Daami ei halunnu uskoa että se oli siinä, koitti hakea lisää nuuskuteltavaa. Veren hajuun se on kyllä innostunu. Haistaa jäljentekovälineet ja niin intensiivisesti haluaa tulla nuuhkuttamaan ihan läheltä niitä.

Torstaina Daami pääs vielä lapsisiedätykseen. Muutaman komennushaukun se päästi juoksevan lapsen perään mutta muuten konttailut ja säntäilyt siedettiin hyvin. Erityisen ihana oli puolvuotias vauva jota nuoltiin ja nuuhkuteltiin.

Tänään viimeinen pentutreeni Daamilla. Ollaankin kesän mittaan treenattu monessa penturyhmässä, tokoryhmässä ja agia omaoppisesti. Penturyhmissä on koettu monenmoista, joten ihan hyvä, että ollaan sinnikkäästi käyty vaikka meille ihan perushelppoja pääosin ne jutut. Samalla tulee aina kahdenkeskistä tekemistä Daamin kanssa, vaikkei se enää kahden koiran kanssa ole ongelma, aikaa on enemmän pennulle.
Tehtiin erilaisia häiriöharjotteita, seuraamisen omaehtoista tarjoamista, asennonvaihtoja. Daamille oli hankalaa tehdä tokoa kun pallo odotti pöydällä. Todella hyvää seuraamista ja itsehillintää näytti joten siitä vapautin palkalle. Tehtiin myös puomilla pari toistoa, pussia ja takaakiertokeilausta. Diiva treenas hiukan pituudelle jaakotusta.

Perusarkea

Maanantaina suunnattiin Laitilaan jossa hurahtikin treenatessa ja ulkoillessa yli 4tuntia. Treenattiin agia ja käytiin metsälenkillä. Agissa Diivan kanssa lähinnä kontaktien muistuttelua. Ne on mun mielestä hyvät, ei sikanopeet mutta koira tietää mitä tekee ja tykkää siitä <3 Tarkasti tösähtää oikeaan paikkaan kunhan vain malttaa. Treenattiin hiukan muutamia ohjauskuvioita jotka ei nyt tule mieleen vaikka käytännössä ne tiedän...:D Kauhee musta aukko nyt kyllä nimen kohdalla. Hienosti kuitenkin tekee ja on niin intsinä. 2kertaa remmin puri poikki jne.jne. Mut se on kyl mun rakas. Daami teki pussia, puomin alastuloa, ja ympyrän mallista hyppy-putki-hyppy-hyppy systeekkiä, ei ohittanu kertaakaan mitään estettä. Hyvä jee. Taas tehtiin paljon työtä autojen jahtailun lopettamiseksi ja yleisen riekkumisen vähenemiseksi etenkin sillon kun pääsee autosta pois tai ovesta ulos. Myös porukoiden vanhuskoira oli mukana ja oi miten sekin nautti tekemisestä. Bichon Frise joka opetettu repimään lelua raivolla ja murinalla...;) 12vee semmonen. Terästä!

Tiistaina pääosin ulkoiltiin ja riekuttiin. Aamulla tein pihatreenit. Daamin kanssa seuraamista, perusasentoja ja vasemmalle kääntymisissä perusasentojen hakua. Toimi hyvin! Kaukkareitten liikeratoja tehtiin mutta neiti oli täysin unohtanu miten maasta noustaan seisomaan..:O Oli ihan huuli pyöreenä. Tähän osasyy oli, ettei Daami oikein luontevasti osannu vaihtaa palkkauksessa lelusta takasin namiin vaan koitti havitella lelua eikä keskittyny siihen mitä tehtiin. Lopuksi vielä kiertoharjotuksia katajien ympäri. Jätin kaikissa lähdöissä seisomaan jos vaikka muistuis mieleen mikä se seisominen on. Joka välissä tehtiin myös lelusta irrottamisharjotuksia. Diiva pääs harjottelemaan jalkojen pujottelua paikoillaan ja käveltäessä. Seuraamiset ja sivulla steppaamiset vasemmalle käännyttäessä onnistu suhtu hyvin, niin hyvin ku tuon edistämisen kanssa se voi onnistua..:D Lopuksi Diivan kanssa myös katajien kiertohurvitteluja ja koko treenin ajan muutamia toistoja lelusta irrottamisleikkiä. Illalla tuli ajatus että lähden kokeilemaan kunnon puomia Daamin kanssa. Olen aika maltillinen ollut tämän pennun kanssa, kun vertaa Diivaan, jonka kanssa mentiin liian aikasin kaikkeen..:D Aluks meinas juosta vaan muutaman askeleen ylösmenoa ja loikata alas ja täysii lelulle. Hyvin suorittaa, vielä aika lailla kieli keskellä suuta..:D Toivon vaan ettei putoa ja loukkaa, pitänee alottaa taas tasapainoiluharjotteet. Iltalenkiks vielä sänkipellolla juoksentelua <3

Keskiviikkoaamu alko ensin pururatalenkillä ja tenttiin lukemisen jälkeen suuntasin suoraan kentälle tekemään kontaktitreenin. Diiva treenas kaikkia kontakteja etupalkalla, muutama palautus varastamisesta. Daami teki taas koko puomia pari kertaa. Ehkä 3tuntia treenauksista lähdettiin kaverin kanssa saareen vetämään verijälkeä Diivalle, joka on tarkotus huomenna ajaa. Koirat sai ensin toisaalla riekkua ja juosta. Huomenna ajetaan Diivan jälki ja tehdään Daamille tuoreempi jälki ilman nakkeja mitkä oli viimeks mukana. Veren haju sai Daamin kyllä innostumaan. Iltapäivästä naapurin lapset tuli koiria silittelemään. Daamille teki hyvää kun lapset heitti pelkästään hänelle palloa. Toi niin nätisti käteen ja vielä irrottikin..:) Hiukan meinaa lähteä epämääräsesti liikkuvien lasten perään ja komentaa haukulla, toki tuijottelut ja koirien silmissä outo käytös hiukan vielä ihmetyttää Daamia. Sais kyllä pikkuhiljaa mennä ohi tämä vaihe..:) Daamilla ei ole kuitenkaan kuin pelkästään hyviä kokemuksia lapsista. Iltalenkki pilkkopimeässä ei pelota Daamia. Poikkeaa millon minnekkin ilman äipän turvaa. Hyvä että on itsevarma.

Helsingissä

Vietin viikonlopun yksin Helsingissä ja koirat jäi porukoille hoitoon. Mietin pitkään otanko Daamin mukaan sosiaalistumaan mutta kun tiedossa oli pääosin ihmismäistä menoa, niin ajattelin, että parempi oli jättää kotiin kun olis tullut paljon yksinoloa vieraassa paikassa.

Perjantaina kerkesin kuitenkin sen verran koirailemaan, että kerkesin treffaamaan Diivan poikaa Ralphia. Diivan pennut on pian 8kk ja aika ihania. Ralph oli ainakin kovin ihana tapaus, niin ihana, että mulle tuli kyllä koirakateus...;) Olis pitäny jättää sekin itelle..;)
Ralph oli ilonen, juoksi kaikkien syliin. Sitä pysty pitämään irti vaikka fillaroitsijat ja lenkkeilijät juoksi ohi. Hevosiinkin suhtautu esimerkillisesti. Todella täpäkkä poju. Kooltaan se on ihan mikroskooppinen, pienempi varmaan kuin Diiva...:D
Tässä muutama eri yhteydessä otettu kuva Ralphista. Ens viikonloppuna olis tarkotus treffata kaikki Diivan pennut.

Ensviikko vielä länsirannikolla ja sitten suunnataan Joensuuhun. Tiedossa ens viikoksi toivottavasti useampana päivänä treenailuja ja koirailuja muutenkin.

Sosiaalistumissi

Olen koittanu nyt Daamin kanssa kahdestaan tehdä kaikkea, vaikka Diiva antaa sille kyllä vaan hyvää esimerkkiä. Silti yksin mukaan pääsy aina eri asia.
Ollaan kitketty pois autossa haukkumista; taipumus haukkua ihmisiä, koiria ja fillareita joiden ohi ajetaan. Tänään myös kaupan parkkiksella kaikki liian läheltä kävelevät olis pitäny kovistella, mutta luovutti kun pikkusen muutaman kerran kolinapurkilla heilautti. Se ei pelkää kovia ääniä eikä edes päin lentävää kolinapurkkia, ei häntä laske, eikä edes esitä katumuksen merkkejä mutta lopettaa sen hetkisen toiminnan, sinäänsä ihan toimia, eikä tarvi itse korottaa ääntä, kun tuolle se merkitsee vaan mukaan lähtöä.
Ollaan lenkkeilty kahdestaan pimeässä ja vastaan tullu kaikenlaista. Tuo ei pelkää pimeällä vastaantulevia niin kuin mun molemmat aikasemmat perrot on nuorena tehny. Muutenki nyt mörköaikana oudot jutut kuten esim. sementtisäkkiä katsotaan pitkään ja otetaan muutama askel niin että hiukan kiertää säkkiä ja jatketaan sen jälkeen niinku mitään pelottavaa koskaan olis ollukkaan. Mun mielestä esimerkillistä toimintaa tilanteessa kun jännittää joku, käyttäydy kuin pelottavaa asiaa ei olisikaan..;) Pimeällä puistonpenkillä kuhertelevat ja tuijottavat nuoret ei saanu aikaan mitään muuta reaktiota kuin muutaman askeleen hiukan kauemmas kohteesta, muuten ei koira tilanteeseen reagoinut.
Eilen käytiin kaverilla kylässä jossa pitkästä aikaa rappukäytävää, rappuja, hissiä, vieraita ihmisiä ja uus kämppä. Muutama haukahdus käytävässä, oman äänen iloksi. Kylässä taistelutahto ja sinnikkyys voitti kun piti lähestyä karvatossuja ja vierasta miestä.
Tänään treffattiin lapsia, kisupentu ja vauva. Neiti oli niin nätisti, ikäänku ikinä mitään lapsia olis jännittänytkään. Tai en usko että se on jännitystä, se on tiettyä epävarmuutta ja periksiantamattomuutta kun ei tiedä miten ne toimii, muttei halua jäädä niitten jalkoihinkaan ni pitää pistää kova kovaa vasten..:D Vaikee selittää, mutta kun koirani luulen tuntevani. Mutta esimerkillistä käytöstä murulta. Vauva oli erityisen ihana, nuoli naaman ja anto repiä karvoista.
Daamin kaupunkilenkkeilyt on aikamoista menoa. Se kiihtyy kaupungin rauhattomuudesta niin, että juoksee suuna päänä koko lenkin. Vastaan tulevat ihmiset ja koirat ei haittaa, saan kutsuttua lähelle, antaa kiinni ja heti kun ollaan ohi, päästän vapaaksi. Toivon että se kokee sen palkitsevaksi.
Ihmiset, autot ja fillarit ohitetaan nykyään lähelle käskyllä. Annan näin Daamille ohjeen toimia muulla lailla ku jahdata niitä. Onks se sit vastaehdollistamista. Vaikuttaa toimivan ihan hyvin. Daani tarvii aika paljon tekemistä, muuten keksii sitä itse ja useimmiten se ei oo kauheen sallittua toimintaa.

Viikonlopuks pyyhällän Helsinkiin. Olisin halunnu ottaa toisaalta Daamin mukaan, mutta kun ohjelma on muuta kuin koiramaista. Toki sosiaalistuksen kannalta kaikki junailu, metroilu ja kaupunkeilu tekis tolle hyvää mutta toisaalta se on 3kk iästä asti ratikoinu ja tepsutellu päärautsikalla häntä pystyssä kaikkien luokse niin ku vanha tekijä. Nyt 6kk iän jälkeen ei olla juuri semmosissa maisemissa oltu, lähinnä keskitytty landeilemaan.

Tiistain verijälki

Tiistaina tehtiin vihdoin sitä verijälkeä jota pitäny koko kesä käydä tekemässä. Daamille eka kerta. Diiva pääs myös tekemään tuoreella jäljellä, seuraava jälki sitten yön yli jälki.

Daamin jäljelle ripottelin sinne tänne nakkeja. Eka koira jonka kanssa kokeilen näin alottaa jäljestämistä. En edes tiedä onko se kovinkaan sallittua, mutta pähkäilin, että ainakin koiralle palkitsevaa. Eri asia sitten hokaako verijäljen ja nakkien yhteyttä vai häiritseekö vain. Seuraava jälki tehdään varmaan ilman välillä olevia nakkeja. Daami löys heti jutun juonesta kiinni. Annoin täysin rauhassa haistella ja nuuhkutella jälkeä. Hiukan tuli edes takasin jäljellä menoa, mutta annoin nuuhkia rauhassa kun ensimmäinen kerta oli, luultavimmin haki taakse jääneitä nakinpaloja. Jälki oli tuore ja suora, ei kovinkaan pitkä koska kyseessä ensimmäinen kokeilu. Kaadolle kun päästiin oli neiti niin täpinöissään kaadosta (peuran jalka) jonka otti reteenä suuhun ja kanniskeli niin polleena. Mielellään ei olis sitä mulle tuonu vaan lähteny takas jäljelle sättäämään sen kanssa. Kovin tyytyväinen olen suoritukseen vaikken kokenut olekkaan näissä jutuissa eikä tästä meille koelajia tule. Lähinnä koirien ja omaksi iloksi, kiva nähdä koirat hommissa josta ne nauttii ja joka on niille luontaista, ja vähemmän kiihkeetä mitä agility..;)

Diiva pääs myös jäljelle jossa yksi kulma. Jälki oli tuore, sen aikaa mitä tehtiin Daamin jälkeä ja ajettiin sitä, sai Diivan jälki odottaa. Neiti oli ihan täpinöissä ja ties mitä ollaan tekemässä. Lähti tekemään jälkeä hyvin, nenä maassa, toki hiukan liian nopealla vauhdilla, mutta niin tarkkaa työtä en ole sen nähny koskaan tekevän. Täysin jäljen päällä ja kulmasta oikeaan suuntaan. Muutaman kerran meni vauhdilla vähän ohi (noin metrin) jonka jälkeen pää ylös, takas päin ja uudestaan jäljestä kiinni. Aika täydellistä suoritusta Diivalta. Ei siinä voinu ku ite roikkua narun perässä ja ihailla kun toinen niin elementissään. Neidille kaato ei ollut niin huippu mitä Daamille. Sen sijaan Diiva ei millään meinannu lopettaa jälkien etsimistä vaan oli ihan varma että vielä täällä pitää jotain olla. Sinnikkäästi koitti hakea.

Toivottavasti päästään tekemään vielä toinen jälki ennen kun kuun lopussa lähdetään takas Joensuuhun.

Puuhia

Maanantaina treenailtiin kilpailevien treeneissä backfläppiä. Kiva rata ja Diivan sekä Elmeri-vanhuksen kanssa nollana rata läpi.  Otin koko sakin mukaan ja Elmerikin oli ihan liekeissä. Ei yhtään haahuillu tai lähteny radalta vaikka juoksunen narttukin oli. Vanhus oli ihan huippu, hauska oli puuhata, vauhtiakin oli enemmän ku monella nuoremmalla kisaikäsellä..:) Radalla oli vaan hyppyjä ja putkia jotka vielä ihan turvallisia vanhuksen kanssa.

Daami teki keinulle juoksua joka osoittautui vaikeaksi tehdä namin kanssa kun ei oikein namia muistanu syödä päässä. Alko olee sitten jo vaarallistakin kun ei oikeen kunnolla malttanu pysähtyy mussuttamaan namia. Täytyy siis treenata sitä paremmalla nakkinamilla. Muutenkin kierrokset oli liikaa keinulle ja kompuroi hiukan. Se on kyllä niin kovapäinen ettei ota itteensä, uudestaan vaan samalla draivilla. Lopussa Daami teki hyppyjä about 15cm korkeudella. Kouluttaja oli sitä mieltä että olis hyvä ottaa hiukan maasta ylös ettei tuu sitten vaikeuksia jatkossa riman kunnioituksen yms. kanssa. Ei ollut neidille ongelma. Tehtiin kääntymistreeniä yhdellä siivekkeellä ja hyppy-hyppy-putki pätkää (ei suorana). Tosi tyytyväinen olen rimannosto treeniin. Ajatuksena ei ollu nostaa vielä rimoja ylemmäs mutta uskon kouluttajaan ja varmasti hyvä Daamille alkaa jo opettaa ettei vaan painella läpi vaan siivekkeiden kohdalla pitää tehdä myös jotain.

Tiistaina Daamin kanssa pentutreenissä. Aika pitkälti aksapainotteista treeniä. Tyytyväinen olen siihen miten Daami hakee jo esteitä vaikkei ole täysin suorassa linjassa vaan kääntymiset ja haltuunotot ja ohjauksiin lähdöt alkaa jo sujua.

Torstaina päästiin Diivan kanssa Kelpokoiralle Tuulian tekniikkasovellustreeniin. Aiheena oli saksalainen, päällejuoksu ja flippi. 18 esteen rata oli hauska ja suju meillä todella hyvin. Hiukan oli taas Diivalla vaikeuksia ohittaa Tuulia joka palloa aina heitti. Yhdenkin hypyn kohdalla, jossa Tuulia seiso seinänvieressä, Diiva tarjos ties mitä edestä hyppyä, takaakiertoa jne. mutta pallo ei lentäny..:D Ihana kun toinen tarjos ja tarjos, ja yritti. Lopuksi vielä Tuulia pyys mua ohjaamaan ihan hiljaa, sanomatta mitään. Puhtaasti päästiin läpi ja ohjasin paljon huolellisemmin kun ei voinut sanallisiin käskyihin tukeutua. Daami pääs mukaan. Tehtiin hiukan hyppykäännöksiä pienillä rimoilla. Se ei kyllä häiriinny vieraista paikoista, on vaan ihan intsinä hallitreeneistä kun on pennusta pitäen tottunut Joensuussa hallilla bailaamaan.

Perjantain ja lauantain koirat oli porukoiden hoidettavana kun kävin Joensuussa pitkästä aikaa. Mitään ihmeellistä ei siis viikonloppuna tapahtunu. Diiva ja Daami on entistä enemmän leikkineet keskenään. Sunnuntaina käytiin Alli ja Ruuti-perrojen kanssa lenkillä.

Tänään maanantaina oltiin päivällä Daamin kanssa kaupunkikävelyllä. Käytiin eläinkaupassakin ihmettelemässä. Neiti oli ihan kierroksilla, ei ehkä ihan ymmärtäny mitä kaupunkikävelyllä tehdään, luuli että treenataan tai tiedossa jotain muuta äksöniä. Mikään ei oikein hätkähdyttäny Daamia, ainoastaan eläinkaupan pehmokoirat joilla rukka sadetakit päällä, oli erittäin epäilyttäviä kun ne tuijotti. Daami ei siedä tuijottajia, kokee sen haasteeksi ja vastaa kyllä siihen, oli tuijottaja sitten koira tai ihminen. Opetan Daamille "anna olla" käskyllä unohtaa tuijottelun. Se ei pelkää mitään alustoja eikä ihmisiä, mummoja, rollaattoreja, keppikävelijöitä. Pitäis saada jotain pelottavampia kohteita..:) Toivottavasti tällä viikolla päästään vielä kaupunkeilemaan.
Illalla käytiin agitreenaamassa. Diivalle lähinnä kontakteja etupalkalla. Todella hyvin pysyy, olin sitten edessä tai takana, ei yhtään läpijuoksua. Sille ei tarvi ku paristi sanoa ja korjaa kyllä käytöstä kun haluaa olla vaan mieliksi.
Daami teki oikeeta rengasta ja puomia. Harjoteltiin myös lelusta irrottamista. Puomi olikin vähän vaikee kun nostin ihan tasaselle asti, meinas jäädä etutassut kontaktille, annoin aikaa oivaltaa mutta ei korjannu ekaks joten annoin uuden käskyn "ota" ja korjas ja heti vapautus. Seuraavaks jäi taas etutassut ihan kontaktin alareunaan, mutta hiljaisuus sai aikaan sen että tarjos etutassuja maahan josta heti vapautus.

Huomenna olis ajatuksissa lähteä tekemään Daamille verijälki ja ajaa se myös. Katsotaan miten muksu oivaltaa.

Viikon touhuja

Palomiehet rivissä, koirat sai uudet sadetakit/huomioliivit.

Meillä hiljasta. Itsellä viiminen työviikko ja välillä tuntuu, että olen töissä enemmän kuin olis tarves (lähes kaikki illat 20.15 asti ja yhtenäkin päivänä menin avaamaan 8 ja olin sulkemassa myös 20.15, toki välillä kävin kotona, hiukan sairasloman tuurausta).
Jotain pientä ollaan tehty, lähinnä vähän kontaktia pihalla. Perjantai vapaapäivä alotettiin metsäilemällä ja koirat pääs ihanalle hiekkarannalle uimaan. Diiva veti taas semmosia syöksyjä kierteellä veteen, että pelotti ihan kuinka monta jalkaa oli vielä käytössä kun se ylös vedestä tulisi. Uintien jälkeen piilotettiin vielä lelua metsään ja se oli hauskaa molemmista koirista. Aika taitavasti löysivät korkean kivenkin päältä vaikka harvemmin ollaan treenattu, että etsittävä esine on korkealla. Torstaina piti mennä tekemään verijälkeä mutta lupauduin töihin illaksi myös. Ens viikolla on toivottavasti aikaa.

Diiva, Daami, Alli ja Ruuti alias Rudolf eli rupsu..:)

Lauantaina hain Allin ja Ruutin hoitoon töiden jälkeen.Tytöt on niin hulluna juossu ja paininu, että heikompaa hirvittää. Järkyttävä miten ne jaksaa. Kävin nuorisokolmikon kanssa hihnalenkillä joka ei ole heikkohermoisille...xD 3 alle 2vuotiasta on aika hasardi iskeä remmin päähän. ja niistä 2 alle 10kk..:D Suurimmaks osaksi keskityttiinkin riehumaan metiköissä ja muissa maastoissa missä voin huoletta heittää sakin irti ja antaa juosta. Tehtiin vielä pikkusen piha-aksaa kaikkien kanssa ja lenkkeiltiin sekä metsässä että sänkipellolla, ja koirat oli tyytyväisiä. Kyllä niin kova ikävä on Moccaa, talossa 5koiraa, eikä yksikään pääse lähellekkään sitä mitä Mocca oli. Tuntuu jotenkin lohduttomalta kun ajattelin, että koirat olis mulle niin kaikki kaikessa, mutta se olikin vain Mocca joka oli mulle koko maailma. Ei tunne samanlaista yhteenkuuluvuutta noiden huligaanien kanssa. Daami ja Diiva, etenkin Diiva on onnellinen kun pääsee nykyään mukaan kaikkiin kissanristiäisiin, koulutuksiin, kisoihin, epiksiin, yms. nyt kun Moccaa ei ole. Välillä tuntuu, että on kyllä ihan liikaa Diivalle, Daamista kun ei ole vielä moneenkaan mukaan lähtijäksi. Minimi määrä koiria mulla taitaa olla se 2, ja aika lailla maksimikin.

Ärsyttää kun ei saa itsestään irit. Haluis tehä Daamin kanssa kaikkea perus siedätyksiä, missä pystyis kitkemään pois kaikkia hulluja piirteitä. Semmosia tilanteita tulee kuitenkin ärsyttävän harvoin ja joku kaupungille kävelemään lähteminen ei ole tuon kanssa mitään, kun ei se pelkää mitään vaan rinta rottingilla menee ottamatta itseensä mistään. Pitäis saada ihan älyttömiä vierailukohteita, että sais uusia kokemuksia joista olis hyötyä. Nää on aika easyjä nää arkielämän tilanteet. Silti kannan huonoa omatuntoa siitä etten ole kiikuttanu sitä ympäriis..;)

Sunnuntaina käytiin oman seuran epiksissä vähän ihmettelemässä koirien kanssa, olin töissä15asti joten kisaamaan ei keretty. Daamille nyt tekee hyvää vaan katsominen ja aloillaan oleminen.

Sunnuntaina suunnattiin vielä katsomaan vesikoiranpentuja, ja onhan ne ihania, niin kauan kun ei "tarvitse" kotiin niitä viedä...;)

Daami osoittaa Allille paikkansa...:D

Agia

Perjantaina pidettiin lepopäivä ja lauantaina suunnattiin vanhan seuran riveissä kaupunkitaisteluun Harjavaltaan. Kovin mairittelevasti ei mennyt..;) Meillä yks lentokeinu ja takaakiertoon en siitä syystä kerenny työntämään (olis hyvä jos koira osais takaakiertokeilauksen!). Pisteitä siis 15 kun hyllystä tuli 10vp. Sillä oltiin medeissä sijalla 5 ja jonkun verran seuralle pisteitä.

Aksatreenit on huippuja!

Sunnuntaina oli omalla kentällä Sonja Paavolan agikoulutus. Kiva rata ja pieniä korjauksia tekemällä saatiin muutamat kohdat sujuvammaksi, lähinnä niin, että koira ties kokoajan mihin mennään ja näin ei tarvi epävarmuuksissa ottaa yhtään himmaavaa askelta. Ohjaan kuulemma maksikoiraa joten kädet alemmas ohjauksissa.

Sunnuntaina menin Daaminkin kanssa. Rata oli vaikea meidän tasoon nähden mutta tehtiin pätkiä sieltä sun täältä. Ongelma on hiukan lelulle päin karkailu, jolloin ohjauksella ei niin väliä, vaikka todella hyvin lähti ohjauksiin kunhan vain muistaisin kunnolla rintamasuunnalla ja katseella ohjata nuorta koiraa. Saatiin erityisen paljon hyviä vinkkejä ihan kentällä oloon ja muihin Daamin kommervenkkeihin. Sonjalla malinois kokemusta, joten vinkit sieltä tuli Daamille enemmän kuin tarpeeseen..;) Lelun irrottamisen kanssa pitää tehdä myös hommia ja kentällä ollessa sillä pitää olla selvät sävelet mitä se tekee sillon kun itse kuuntelen kouluttajaa. Daami kokeilee taas hurjasti mitä saa tehdä ja mitä ei. Käy testaamassa ihan vieraitakin ihmisiä, että onnistuiskos näiden pompotus. Nyt vaan tiukkana, eikä saa yhtään lähetä mukaan sen kanssa painiin, sillä se vaan riehaantuu siitä lisää. Pitää olla ajatus edellä koiraa, että osaa blokkailla tilanteet joissa Daami vois päästä käyttäytymään ei toivotusti.

Unta kupoliin unilelun kanssa.

Tuulian yksärillä kelpokoiralla

Naama näkkärillä

Diivan kanssa laatutreeniä ja laatuaikaa kahdestaan Turussa kun jätettiin riiviö kotiin ja lähdettiin aksaamaan. Diiva on viimeks aksannu ties millon toukokuussa kun turkki ei ollut vielä niin pitkä, sitten tuli tassuhaaveri, juoksut, oma sairastuminen, kentän käyttökielto, Mocan sairastuminen, ja liian pitkä turkki.
Oli aika hämyä lähteä aksaamaan semmosta rataa kun koiralla ollut niin pitkä tauko. Eipä auttanu muuta kuin luottaa koiraan ja antaa parhaansa, niin kuin Diivakin aina antaa. Lähdössä pysyminen oli vaikeaa, samoin kontakteille toppaaminen, jonkun verran siis intoa neidillä kun ei olla kunnolla päästy tekemään aikoihin. Mentiinkin sitten heti ekalla rata läpi puhtaasti..:D Loppuaika hiottiin eri kohtia, palkkailtiin kepeiltä ja kontakteilta, luotettiin koiraan ja lähetettiin kauempaa. Oli superia!

Hymyä riittää

Tällä viikolla on vielä tiedossa agilityn kaupunkitaistelu jossa ollaan Diivan kanssa vähän kuokkimassa joukkueessa, ja sunnuntaina Sonja Paavolan agikoulutukseen molempien koirien kanssa. Saa nähdä tuleeks Daamin treenistä mitään..:D Kun se ei oikeesti osaa kuin siivekkeet ja putket. Hyvää tekee vaan meille molemmille. Haluaisin päästä senkin kanssa kelpokoiralle hakemaan vähän vinkkiä ja suuntaa miten pitäis edetä, etten pilaa sitä..;)

Snoopy, Diiva änkeyty bichoni vanhuksen matkapetiin