Hoitopoikia

Meillä ollut aika rauhallisa. Kelpokoiran treenit on pidemmällä tauolla eikä ole nyt treenailtu mitään juurikaan. Saatiin Ralph ja Robin meille viikoksi ilahduttamaan. Viikko on sujunut hyvin ja ollaan keskitytty ulkoilemaan paljon. Daami haastaa poikia vuorotellen leikkimään. Ulkona Daamin mielestä parasta leikkiä on epäsosiaalinen rähinä, niin että kaikki kolme juoksee, pyörii samassa kasassa ja rähisee toisilleen :D Todella rentouttavaa. Daami on vaan niin äijä ja pojat hyvässä nuhteessa täällä. Molemmat kyllä tuntevat Daamin ja osaavat käyttäytyä mahdollisimman vähän ärsyttävästi. Daaminkaan ei tarvitse niin paljon pitää kuria kun tiettää pojat, eikä heistä ole harmia. 

Itsellä on ollut useampi päivä vapaata niin on kerennyt tekemään gradua, käymään salilla ja lenkkeilemään kunnolla. Nyt kolme päivää töitä ja taas muutama vapaa. Eilen ennen työvuoroa väsytysoperaationa pitkä lenkki metsässä, tokotreenit kaikille, sisällä doboa ja vielä luut natustettavaksi. Koirathan ei juuri joudu yksin olemaan kun porukoilla majailen tällä hetkellä. Aina on joku paikalla. 

Kyllä sanon, että neljä koiraa on aivan liikaa :D Yks on juuri oikea määrä, silloin on vielä mahdollisuus sille että on jotain muutakin kuin Grazy Doglady, ja on jotain muutakin elämää kuin coretexit päällä juoksua pisin mettiä :D Jep, itse ainakin arvostan elämässä myös paljon muutakin ja olen onnellinen kun koiraharrastus ei oo niin överillä tasolla mitä joskus, se ei ole myöskään koko elämä jolloin siihen osaa suhtautua terveellä tavalla. 

Musta ehkä hienointa tällä hetkellä on se, että voin ottaa koiran mukaan ja lähteä lenkille, voin mennä lenkille metsään, kaupunkiin, tai voin ottaa koiran mukaan rannalle tai piknikille. Yksi koira on helppo kaikissa olosuhteissa. Voin mennä sen kanssa kylään, saan sen hoitoon jos tarve. Voin treenata milloin haluan ja saan siitä mielihyvää ja se haastaa mua. Voin kisata jos kiinnostaa, usein ei kiinnosta sillä en tiedä mikä on se juttu mitä kisat mulle antais enemmän kuin treenit? Voin ostaa kaikkea kivaa ja pidän huolta sen terveydestä. Voin hemmotella sitä erilaisilla herkuilla ja ottaa sen kainaloon kun mieli tekee. Lopun aikaa ne elelee tuossa rinnalla. Daami on oiva koira tähän kaikkeen sillä siinä löytyy ruutia mihin vaan, aktiivisempaankin harrastamiseen, mutta se on erittäin tyytyväinen myös siihen että se elää tavallisen koiran elämää mun kanssa ja saa seurata mua ja kokea olonsa hyväksi. Elämä sen kanssa, tuntuu välillä jopa ällöttävän helpolta, mutta ei siltikään jätä kylmäksi <3

Elettyä elämää vaan

Daami sai hieman lapsisiedätystä kun saatiin sukulaisia vieraiksi. Ihan kokoajan en Daamia pitänyt siedättymässä sillä stressin tason huomaa. Tuli aika hyvin juttuun mutta en luota täysin, joudun olemaan sen säätelijä ja poiskutsuja. Vieraista aikuisista tykkäs, joka oli outoa, heittäyty selälleen ja meni syliin. Lapsien jutuista oli välillä tosi kiinnostunut mutta kun ahdistus kasvoi niin Daamilla poskiin päriseminen lisääntyi. En kieltänyt Daamia murisemasta, käskin sen pois lasten luota silloin tai jos murina tapahtui mun sylissä, koitin ohjata ajatusta muualle ja rauhottaa ja lievittää stressiä. Plussaa on kuitenkin se ettei Daami jahdannut tai purrut ketään xD HAahhah... Joo ei oo kauheen hauskaa jos miettis joskus omia lapsiakin hankkivansa.

Diivan pitää olla aina leluineen keskellä lasten leikkejä

Janitan treeneissä taas tankattiin koiraan katsomista. Tehtiin kuivaharjoittelua joka oli kauheeta ja kauheen vaikeeta :D Ehkä se iskostuu joskus munkin järkeen. Hyvältä tuntui kyllä ohjaaminen mutta hiukan tekee mieli vielkuilla kokoajan mihin ollaan menossa ja sit saattaa koira unohtua ja Daamilla rimat räpsyy jos sillä tulee kiire. Kun katson ponnistukset ja laskut niin malttaa hypätä. A ei oikein vielä onnistu radalla, ennen rataa tehdyt harjotteet tuplapumpperilla aika hyvät.

Jaakon treeneissä ei voinut kuin mennä hyvin kun saatiin heti naistenpäiväruusut käteen :D Rata oli hauska. Tällä kertaa jouduttiin työstämään vähän Daamin palkkausjuttua, että välillä tahittiin sitä ettei annettu koiralle periksi kun haahuili lelua. Daami tekee rataa niin lelun takia ja vaikka tekee rataa niin ajatus on muualla; käännökset valuu, ei tuu ohjauksiin, kyylää palkkaajaa ja ennakoi ja välillä tekee mitä tahansa esteitä mitkä vaan vie kohti lelua. A oli haastava mutta saatiin onnistumaan.

Tää on KAMALAA!

Diiva kävi vesimatolla ja hieronnassa. Olin juuri pari päivää ennen katsonut, että ontuuko se toista takajalkaa, tai liikerata on rajoittunut ja selkä köyryssä. Tähän voi vaikuttaa se, että Diiva pääsi eroon talviturkista ja on sitten ollut vähän viluinen vaikka vaatetta kyllä riittää. Vesimatolla näkyi sama mutta hierottaessa ei juurikaan oireillut tai aristanut. Se jalka on ennenkin ollut outo, liekö selässä vai lonkka/polvi. Aika paljon kyrsii ja ahdistaa kattoa tommosta. Ollaan otettu nyt rennosti, bottia ja kipulääkettä. Daami on näyttäny mun neuroottisiin silmiin hvyältä jo pitkään.

Mä otin Daamin mukaan ja lähdin Joensuuhun aineistonkeruumatkalle :D Kyllä se gradu sieltä tulee! Ei oo kyllä yhtään ahdistusta tämän asian kanssa. Ennen kuin huomaankaan joudun sanoo heipat yliopistolle :D Daamille tekee hyvää taas opiskella käyttäytymistä. Tuntuu välillä että sterilaation jälkeen saa opiskella ja siedättyä moniin asioihin uudestaan.

Daamista on tullu ihan pehmo kun tädin kainalo kelpaa :D