Elinan treeneissä

Tehtiin lyhyitä ratapätkiä. Ensin omalla ohajustavalla ja sen jälkeen Elina pyysi tekemään jollain toisella tapaa. Tarkoituksena oli tehdä pätkiä joissa ohjauskuviot valitaan sen mukaan mikä on millekkin koirakolle haastavaa mutta olisi hyvä osata. Eka veto tosi jees. Daami vahvuudet tuli esiin ja sen taitavuus. Luki rataa ja teki sitä hienosti. Tosi upeesti löyty kepitkin kaikkien ansaesteiden lomasta ja keppien jälkeen tul ohjaukseen vaikka putki oli metrin päässä kepeistä. Jes. Elinan mielestä olin eri jämäkkyydellä nyt mukana ohjauksessa. Joo otin vähän tiukemmin. Itse ajattelin että kuuliaisuus johtui namituksesta, tokoiluista ja malttitreenistä ennen rataa.

Toinen veto ja koira oli tosi nihkee. Lähti vaan liikkeeseen mukaan. Se on todella raskasta kun kuluttaja antaa kokoajan uusia ihan normaaleja neuvoja kuten rytmitä, katso koiraa, ota askel jne. Ihan niin kuin olisin yhtäkkiä nappia painamalla unohtanu kaikki ohjauksen perusteet. Olin taas niin romahduksen partaalla ja totesin Elinalle tuhansien ohjeiden jälkeen että en vaan pysty tähän! Ei tunnu yhtään hyvältä. Mulla ei ole yhtään liikkumavaraa tämän koiran kanssa, se on joko tai, ei tunnu hyvältä eikä voi olla normaalia eikä kukaan tavallinen kuolevainen voi selviytyä tästä tämän koiran kanssa. Tästä päästiinkin hyvään juttuun.

Elina kiitti kun sanoin ettei tunnu hyvältä. Hän ei kuitenkaan tunne meitä vielä niin hyvin että osaisi itse puuttua näin "radikaalisti" koirakon puhiin. Daami ei ole kovinkaan kuulolla vaan on todella liikkeessä kiinni. Millään muulla ei ole silloin merkitystä kun Daami menee impulssin viemänä liikkeen mukana. Silloin ei ohjauksilla ja siihen tehtävillä korjauksilla ole merkitystä. Tämä on ehkä tämän syksyn koulutuksissa ollut kaikkein ärsyttävintä kun kyllä kouluttajat ohjeita antaa, muttei näe sitä, ettei ongelma ole ohjauksissa enkä minä saa siitä mitään eväitä oikeasti sitä yhtä treeniä pidemmälle. Okei voin saada sen tuurilla menemään siinä hetkessä, muttei se tarkoita että ensi kerralla samanlainen tilanne, että saisin sen menemään koska ongelma ei ole ohjauksen paikalleen laittamisessa vaan koiran pääkopassa.

Saatiin Elinalta uudenlaisia ja ajatuksia herättäviä treeniohjeita. Daamia opetetaan nyt kuuntelemaan ja olemaan kuulolla opettamalla erilaisia ohjauksia temppuina, kuten kiertämistä ja käteen tuloa. Nämä tehdään niin vahvoiksi että sen jälkeen niihin on helppo liittää ohjauskuviot ja rata. Esteiden tarjoamisella opetetut koirat saattavat helpommin tulla lentäviksi lepakoiksi ja tarjoavat vaan esteitä sen sijaan että olisivat kuulolla. Paljon myös tehdään agia missä vahvistetaan sitä menoa omalla liikkeellä. Nyt vain sanallisesti opetan Daamille kiertämisen ja putken menemisen. Samalla treenataan niitä impulssi ja kuunteluharjoituksia mistä oli jo aikaisemmin puhe ja nyt myös opetellaan istumista ja maahan menoa pelkästään suullisella ja niin että minä liikun kokoajan ja koiran pitää malttaa tehdä. Näin muutaman videon näin opetetuista nuorista koirista ja ne oli mainioita. Aikalailla juuri sellaista taidokasta agilityä mitä toivon. Nyt vaan mennään reikäaivona ilman ajatusta siitä että pitäis myös osata kuunnella.

Ärsyttää kun tiedän, että Daamin kanssa vois tehdä hienoja ratoja, mutta ei vaan toimi ja ei tunnu hyvältä. Olen kovin vakuuttunut, että tätä Daami tarvii jotta kykenee pitämään itsensä kasasa ja tekemään kunnollista agilityä vaikka haluais jahdata ennemmin mua ja jättää hommat puolitiehen. Elinan mielestä se ei jätä noudattamatta käskyjä tahallaan ja keskari pystyssä, on kuitenkin todella herkkä välillä. Uskon, että tässäkin se menee vaan johonkin eläimelliseen tilaan eikä vaan pysty, niin kuin arkielämässäkin. Turha hakata päätä seinään tavalla mikä toimii muille, tarvii ajatella nyt vähän boxin ulkopuolelle.

Treeneistä ja vähän negatiivista puputusta yleisesti

Mietin, millaista oli elämä sillon kun oli aikaa puuhata koirien kanssa? Ohjatut treenit Turussa on ihan parasta sillä se aika on pyhitetty koiralle. Hieman (eli aika paljon) huolta aiheuttaa se, että olen jälleen näkevinäni Daamin takajalan oireilua, mutta niin lievänä että pelkään jos vielä eläinlääkäriin, ettei sieltä mitään löydy. Mikään ei ole sen turhauttavampaa. Mietin jo valmiiksi jos treenaaminen Daaminkin kanssa loppuu, ei mulla ole koiraa jonka kanssa voi harrastaa. Toisaalta ei ole koiran paikkaakaan, eikä niin paljon intoa, että olisi pennun aika. Tulenko enää koskaan ottamaan harrastuskoiraa jos nyt tulee tauko? Vai tekiskö se vaan hyvää?

Elinan treeneissä tuuraamassa Heidi. Katsoin jo ratapiirrustuksesta, että aikalailla väkisin väänetty rata. Sellainen hankala, missä ei missään kohtaan tule flow fiilistä kun saat yhden neliön kokoisella alueella olla ensin tekemässä saksalaista sitten kiirehtimässä seuraavaan paikkaan jossa pitää vääntää persjättöä ja heti perään vekkiä ja todellisuudessa koira oli jo siitä saksalaisesta ponganut ansaputken. Huoh. Mun asenne niin huokui jos kun menin radalle. Todellä ärsyttävä piirre itsessä. Mutta oli meille vaikea. Ei siis ohjauksellisesti minulle mutta Daami pongas esteitä eikä tullut ohjauksiin. Rata oli vielä erilainen mittasuhteiden osalta mitä ratapiirroksessa. Keskityin sitten hakemaan flowfiilikset onnistuneista kepeistä joihin mentiin haastavista kulmista ja annoin koiran täysin työskennellä itse mutta liikuin tasasesti itse, koska Daami vaatii tämän, etten lähde sykkimään.

Timon treeneissä torstaina olikin jo aika haastava rata näin vauhtiratoihin muihin verrattuna. Daami ei meinannut millään tulla japsiin. Muutama perkele merkkaus ja sain tulemaan. Todella ärsyttävä keskarin heiluttelu -asenne taas Daamilla. Nautin kuitenkin Daamin irtoamisista, itsenäisyydestä, kontakteista, käännöksistä ja kepeistä. Ihana taitava! Tämä olikin viimeinen kerta Vauhtirataa. Jouduin muutaman treenin myymään ja muutaman treenin suoritin kipeänä :D Huonoa tuuria. Tiffy bc:n kanssa keitti yli, ei mulla, mutta koira ei kyennyt kovin kummoiseen suoritukseen. Harmi. Hieno koira.

Meikäläisen gradu valmistuu uhkaavasti. Todella pelottavaa! Eniten pelottaa, ettei sen valmiiksi saaminen vaikuta mun elämään niin kuin toivoisin, eli että mulle jäis käyttöön enemmän vapaa-aikaa :D

Elmalla narttumainen mörköikä. Senkin suhteen pelottaa, ettei siitä kehity täysjärkistä seurakoiraa koska siinä on täysin samoja piirteitä kuin Daamissa. Nyt pöhisee ja haukkuu vieraita eikä aina mene suoraan tutustumaan. Näyttelyiden suhteen mietin sitä, että ottaa hatkat alta kun vieras ihminen tulee pöydällä tutkimaan. Todella harmillista sillä en toivonut tältä pennulta mitään muuta kuin että se olis helppo ja sosiaalinen. Harmi jos näinkään ei ole. Mielestäni se ei ollut paljon vaadittu seurakoirarodulta jolta ajattelin että enemmistö kuitenkin jo luonnostaan täyttävät nämä kriteerit.