Viikonloppu vierähti Helsingissä ja koirat mummolassa hoidossa. Daami pääsi maanantaina turkistaan ja on sen jälkeen ollut tyystin masentunut ja outo. Tiistain treeneissä taas ihania onnistumisia. Ihana nähdä miten koira oppii ja tulee kokoajan varmemmaksi menossaan. Minä välillä palaan vanhaan ja pitelen koirasta kiinni vaikka pitäis antaa vaan mennä ja ohjata rohkeasti. Ihana myös nähdä miten itselle hankalat ohjauskuviot kuitenkin toimii koiralle ja se on ihan varma mitä kuuluu tehdä. Ansaesteitä ei oikeastaan tarvi pelätä. Reippaalla ja rohkealla ohjaamisella se kyllä tulee niistä ohi. Tämä ajatus on juuri sitä mitä toivon. En todellakaan tykkää siitä pelkäämisagilitystä jossa jokainen väärä este on uhka. Irtoamista pitäisi vahvistella nyt kun käydään itsekseen treenaamassa. Sitä saa treenata tuplasti niin paljon kuin esim. kääntymisen perustreeniä. Lisenssin hommaaminen ja lisenssiseura vielä harkinnassa. Ärsyttää kun en tiedä mitä mun elämässä tapahtuu kesän jälkeen. Haluan suunnitella suuria :D

Diiva on voinut niin hyvin! Se on energinen ja hyvässä kunnossa. Se touhuaa ja liikkuu ilman ontumisia. On pitkään jo ollut hyvässä kunnossa eikä se ole saanut mitään kipulääkkeitä tai piikkejä. Raakaruokajakso oli hyvä! Koirasta tuli todella energinen ja leikkisä, ihan kuin pentu. Närästyksetkin hävisi. Nyt saa raakaa noin joka kolmas ateria.

Loman aikana olen saanut käyttää koirien lenkityksiin juuri niin paljon aikaa kuin haluaisin aina käyttää. Ärsyttää kiirelenkit kun pitää mennä töihin tai kun tulee töistä eikä jaksa kuin käydä pienen. Nyt on saatu kävellä ja kävellä. Parasta. On sellainen olo, että koiratkin on tyytyväisiä.

Päästiin Daamin kanssa kesäkuulle tokokurssille. JEEE! Haluan tokokisoihin ja agikisoihin. Tokokisoihin pääsy vaatisi kyllä treeniporukan ja aikaa milloin treenaisi tosissaan niitä juttuja :D