torstai 2. elokuuta 2018

Elokuuta jo mennään

Kesä on ollut ihana. Elämäni paras jo siitäkin syystä, että eka kunnon kesäloma :) 10 viikkoa on ihan miellyttävän mittainen loma.  Kelit ovat olleet kuumat, puuhattu paljon kaikkea pientä ja ennen kaikkea kerrankin on tarjennut uimaan.  Nyt kuitenkin kuumuus saisi jo riittää. Kun on koko kesän kärsiny 8.kerroksen asunnossa 32 asteen kuumuutta, alkaa jo olemaan aika loppu. Onneksi ensi kesänä on oma terassi ja ilmalämpöpumppu.

Koirien kanssa ei ole tehty mitään. Ei yhtään mitään ja ne ovat olleet ihan fine sen kanssa. Lenkit ovat pääosin todella lyhyitä kolmesti päivässä ja isoin aktiviteetti on uiminen muttei sitäkään joka päivä voi tehdä. Kukaan ei kiipeile seinille eikä häiriökäyttäydy sen enempää kuin ennenkään. Tällaisia koirien kuuluu ollakin, kun ei tehdä niin ei tehdä. Kesti sitä sitten viikko tai kesä :D No joo, mielelläänhän noiden kanssa touhuilisi mutta kelit ovat olleet liian vaarallisia siihen.

Heinäkuussa käytiin Pärnussa pitkä viikonloppu ja reissu oli ihana. Koirat olivat pitkästä aikaa jossain muualla hoidossa kuin vanhemmillani, sillä he olivat Pärnussa mukana.
Diiva oli äitinsä Caraydan Betty Boop "Höpiksen" kurissa ja nuhteessa. Ilmeisen vaivaton oli ollut vaikka monenlaista huomioitavaa helposti sekoavan touhumummon kanssa onkin. Diivan kanssa tulee välttää liikaa riehumista ja aktivointia kulumien takia. Se rikkoo kaikki pallot ja mahdollisesti lelutkin. Sitä närästää rasvaiset ruoat ja herkut. Normi lenkit ja muutaman kerran voi jotain lelua heittää, ei mitään riekutuksia kun sillä menee kierrokset sitten kattoon jo ihan pelkästä ajatuksestakin.
Daami oli Diivan pojan ja pojan pojan seurana. Tässä koirassa vaivaa on sitten ihan riittämiin. Ulkona reaktiivisuus ja epävarmuus monissa tilanteissa, kilpparilääkitys ja syömisongelmat jne.
Voi vaan todeta, että kyllä koiran omistaminen on vaivatonta :DDDD Noh, ehkä lapsiin verrattuna se vielä on. Nämä sentään voi jättää hoitoon :DD

Päivä kerrallaan eteenpäin. Daamin olen ilmoittanut syksyn treeneihin. Toivottavasti vointiin nyt ei tule sen suurempia heilahduksia tai sitten tulisi jokin selkeä oire josta saataisiin kiinni mikä koiraa vaivaa. Niin kauan kun mikään ei muutu ja koira on kivuton niin jatketaan normaalisti eteenpäin. Neuroottinen minä seuraan takajalkaa herkeämättä ja mielestäni siinä jotain outoa on. Maanantaina on osteopaatille aika. Jäykäksi se sen tulee jälleen arvioimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti