Daamin kanssa ollaan nyt kisailtu koko syksy. Olen aika onnellinen, että ollaan päästy taas kisaamisen makuun. Mulla on pitkään ollut siitä aika kammo, koska Daami on ollut sellainen hirviö. Nyt kuitenkin niin onnellinen niin monesta asiasta. Daami on tehnyt pääosin sellaista 5vp rataa, usein kielto tai rima. Vika täysin minussa.
Olen lähtenyt kisaradoille sillä menttaliteetillä, että mitään ei tehdä varmanpäälle vaan riskillä. Kisoja ei voiteta varmistelemalla nollia. Olen onnellinen, että voin luottaa koiraan ja tehdä persjättöjä, lähetyksiä, japseja, kontaktille jättöjä jne... malttia, hallintaa ja osaamista vaativaa. Ihanaa. Ja miten voittaja fiilis ratojen jälkeen on vaikka nollaa ei tehtykään. Pikkuhiljaa rohkeammin ja rohkeammin. Valmentajan mielestä edelleen todella varovaista minun ohjaus on kisoissa verrattuna treeneihin.
Diiva on ollut minulla nyt reilun viikon ja koulussa myös noin kolme päivää viikossa. Oppilaat kysyvät joka päivä missä lammas on. Diivan oppilaille tuomaa iloa on niin pakahduttava seurata. Kumma miten se saa tuollaiset teinit intoutumaan välitunnilla lumileikkeihin esim. Se on uskomattoman hyvä koulukoira! Se ottaa rauhallisesti jokaisen huomioon ja lievittää myös opehuoneessa tehokkaasti stressiä.
Joulu tulee! Syksy ja koko vuosi on mennyt niin haipakkaa. Elämä on aika ihanaa! Pitää nauttia joka hetkestä.
Daami täytti muuten jo 5v. Hurjaa miten aika menee. Minähän tarvitsen kohta pennun :D