sunnuntai 28. joulukuuta 2014



Joulu sujui rauhallisesti. Joulupukkikin kävi ihan testimielessä, halusin "järkyttää" Daamia hiukan. :D Daami ensimmäisenä ovella jossa kumarassa pukki mörähtää moreällä äänellä. Pieni raivohaukunta ja hiukan etäisyyttä. Elmerille 13v tämä oli jo vanha jekku ja meni suoraan luokse, samoin Oodi meni kun ovi aukesi, mutta sitten hokas, ettei uskallakkaan mennä tekemään enempää tuttavuutta ja epäileväisyys pysyi pidempään sillä. Daami veti pultit mutta vesikoirista oli ensimmäinen joka meni pukin luo. Diiva pelkäs viime joulunakin ja tänä jouluna reaktio myös raju, tuli kuitenkin pienellä tuella ja kun haisto, niin alko töpö niin vimmatusti heilua ja koira nuoli naaman ja oli ilonen.



Koirat sai paketit. Lelut ja luut. Mitään tärkeetä ei ollu hankintalistalla niin ei tullu hommattua mitään. Noutokapulan ostin Daamille ja yhden lelun joka on tarkotettu lenkkileluksi. Kyllä sammu sakki kun oli lahjat jaettu. Metallinen noutokapulakin oli mieluinen..:D



Kisunpennut on aika ihania. Diiva eniten haluaisi niitä hoitaa ja leikityttää mutta pennut vielä hiuka arastelevat. Daami tajus, että kun sähisevät, ei kannata olla niin utelias. Diiva ei usko. Oodi lähinnä välinpitämätön, tykkää kyllä ja tökkii kuonolla sylissä olevia pentuja pyllystä..:D

Olin tänään kouluttamassa ja Daami ja Oodi mukana. Koirat pääs juoksentelemaan isossa laumassa ja tehtiin pieni treenipätkäkin. Hokattiin kyllä, että Daami himmailee ihan turhaan mutta heti etupalkan kans liikkuu paremmin. Yhden putkitreenin jälkeen jo lähti putkiin paremmin. Tehtiin 4 toistoa nytkin putki hetsiä. Ensin lelu läpi ja toisella kertaa kaveri päästi oman huutavan terrierinsä ensin ja minä Daamin perään. Nämä tytöt otti jo kerran yhteen kun ei ollu Daamilla tutti suussa joten sanoinki kaverille, että pelastaa koiran sitten syliin että koiran saada Daamin leluun kiinni. Hauskaa oli..:D

tiistai 23. joulukuuta 2014

Rauhallista ja ihanaa Joulua!



Meillä heräillään juuri aatto aamuun <3 Joulu on ihan parasta. Saatiin joulukoira Oodikin meille lomailemaan. Koirat on saanu joulupesut (pesty, kynnet, korvat nypitty ja puhdistettu ja karvat siistitty hapsottamasta) ja muutama pakettikin löytyy kuusen alta. Tänä vuonna ei oikein keksinyt koirille mitään tarpeellista mitä pitäis heti nyt saada. Saa kuitenkin sitten vuoden mittaan taas kustantaa treeniä, tarvikkeita jne. Mun viime vuoden uuden vuoden lupaus pysy aika kivasti, muutamia lipsahduksia tuli. Lupaus oli etten osta koirille mitään ylimääräsiä leluja ja tarvikkeita mitä ei tarvita. Joutunen investoimaan kestäviin treenileluihin jossain vaiheessa, haluttais testata niitä Kehu leluja.



Koirat tulee hyvin toimeen. Daami lienee jopa rauhottunut kun Oodi on laumassa. Molemmat tytöt nauttii Oodin kanssa juoksentelusta ja painimisesta. Siskon kaksi kissaa ja toisen kaksi pentuakin tuli. Diiva on yli-innokas niiden lähelle änkijä, pennut kyllä sähähtää jos tullaan liian lähelle. Hyvää totutusta heillekkin. Koitan saada kuvia koirista ja pennuista tänne blogiinkin, voi olla helpommin sanottu kuin tehty..:D

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joululoma!

Hullu baageli! Tukka takana ja lomailut edessä

Junailtiin lauantaina Uuteenkaupunkiin lomalle. Reissu veikin 10 tuntia, huh. Matka meni kivasti. Lemmikkivaunussa muutamia koiria mutta Daami relas hyvin koko matkan ja molemmat junat. Pasilan asemalla meillä olikin reilun tunnin chillitauko ja nähtiin ihania tuttuja siellä <3 Diivan poika Ralph. Ralph on ilmeisen naisten perään tätä nykyään ja Daami laittoki pojan käyttäytymään (hyvä Daami). Kerettiin juoppojen kanssa seurustelun lisäksi nähdä paljon ihmisvilinää ja tekemään pikkutokopriiffitki.
Ralph on hieno poju. Jos mulla ei olis Daamia, olis mulla todennäkösesti Diivan ainut poika. Se olis ollut ainut kriteeri millä olisin voinu osata valita niistä kolmesta jonku ;) Ralphi on astunut Milan (Caraydan Diosa pequena) ja onnistuneesti. Itse olisin vielä pidättäytynyt noiden nuorten koirien käytöstä, varsinkin kun Diivalla (eikä sen sisaruksilla) ja Merrillä (eikä senkään sisaruksilla) ole vielä jälkeläisiä tai Essollahan on, muttei nekään ole kuin 2v. Ei tiedä yhtään vielä niistä. Mila on kuitenkin hieno narttu ja kyllä olis semmonen yhdistelmä mistä varmasti olisin pentua kyselemässä jos ei Daami olis noin nuori ja kädet täynnä sen kanssa. En oikeastaan tiedä saanko mistä koskaan ikinä semmosta perroa minkä sukutaulun hyväksytän, ehkä joudun luistamaan omista vaatimuksistani sen suhteen. Monissa sukutauluissa on sellaista "pientä", ei ehkä lähisuvussa tai ei vielä puhjennutta mutta riskiä, ja yleensä semmoset menee mulla sinne ei listalle. Varmaan pakko ottaa jossain vaiheessa jotain riskiä kun haluaa perron ottaa. Mutta se näistä höpinöistä, must ei oo ikinä kasvattajaks vaikka niin kiinnostais :/


Diiva oli iloonen kun näki mut, mut aika äkkii pakeni rappusten alle kun egopelle Daami tuli muistuttamaan kuka pomo ja kuka omistaa luut jne. Se on ärsyttävää ja kun tuolle ei peruskeinoin mene mikään perille, parhaimpaan tulokseen tämmösessäkin pääsee kun ei lisää huomiota siihen, miten se itteään pönkittää. Käskee vaan pois ja tarjoaa muuta tekemistä.
Hiukan on haukkuminen riehaantunu kun omakotitalossa tuntuu olevan mukava räyskätä ovelle joka vaiheessa, ilmeisesti myös tekemisenpuutetta. Olen kuitenki aika tyytyväinen miten vieraita ihmisiä on nyt otettu vastaan. Perhe jossa lapsi koitettiin haukkua mutta namittamalla naksulla ja huomion siirtämisellä päästiin siitä ja ilmeni enää välillä jokunen pöhinä mutta todella hienosti otti pojan, ja sitä oli pakko kokajan mennä haistelee ja sen puuhiin mukaan. Hyvää kokemusta Daamille. Aika paljon sitä saa säädellä. Monikaan ihminen ei ymmärrä, tajua, tai edes näe millä kaikilla tavoilla sitä autan ja ohjaan, opetan toimimaan, ja hillitsen sen impulsseja. Ei tunnu enää niin työläältä mitä aluksi kun on aikasempien kanssa tottunu vaan "jättämään ne oman onnen nojaan", ja "päästämään ne edeltä ja ensimmäisenä jokaiseen tilanteeseen" ja silti niihin voi luottaa ku pommiin. Daami ei ole semmonen koira. Mutta niin ihana kuitenkinja ystävystyy kyllä.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Kuopiossa Sannan treeneissä

Hippasen kuuma!
Treenattiin aika vääntävää rataa. Koira oli taas niin paljon taitavampi kuin edes tiesin ja teki semmosii ohjauskuvioita ilman epäröintejä mitä ei olla koskaan opeteltu. Taas törmäsin siihen, että koiralla ei ole agikestävyyttä kovin pitkiin treenisetteihin. Toki turkki tekee paljon, lämpenee niin nopeesti. Kivaa oli ja ite sain juosta itteni jo siihen kuntoon, ettei ohjauskaan enää ollu niin tarkkaa..;)

-Baageli on taitava,
-Kääntyy hienosti (välillä vaatii käännösten rakentamista ja omaa malttia, etten lähe paukuttamaan)
-Saksalainen, takaakiertopersjättö onnistaa
-360 käännöksiin voi jättää huolella tekemään ja tekee eikä kiellä tai lähde pois hypyiltä
-takaakiertokeilaukset jees
-Kellotettiin, eikä ollu vaikutusta otinko lyhyemmän mutta kääntävän reitin, vai pidemmän koiraystävällisen missä koiralla vauhti pysyy eikä tarvi niin himmaa tiukkoihin kääntöihin

-Putket ei vedä (tää on treenilistalla, ja kokeillaan yhtä jutskaa)
-Kun koira väsähtää, se alkaa tekee falskisti
-Kepit ei onnannu ja kontaktiti hiukan lipes (lopputreenistä)

Nyt chillataan tammikuulle asti ja luodaan treenisuunnitelmaa, listalla on ainakin montaa juttua. Haluaisin muutamia kisoja käydä opiskelemassa Daamin kanssa, saa nähdä. Turkki alkaa olee jossain vaiheessa sen verta pitkä, että pitänee tyytyä pikkutreeneihin agin saralla. Nyt on ollu niin pitkää ja tekniikkapainotteista treeniä että seuraavaksi jatko paukuttelua, irtoomista, putkia, keppien vahvistusta, eli kaikkee hubaa.

Ollaankohan me menossa parempaan suuntaan?????
Päätin sunnuntaina, että tämän viikon ajalta kerään kaikki Daamin huonot käytökset ylös mutta en saanu kuin yhden tilanteen.
Positiivisia:
-Olen onnistunut kehumaan paljon epäilyttävistä ihmisistä, lapsista, yllättävistä tilanteista. Ennen kun koira on kerennyt sanoa mitään olen kerennyt kehumaan ja ollaan juhlittu ihan kunnolla. Se on tuntunu vaikuttavan. Ei ole pöhissy monestikkaan tai haukahtanu pimeille tyypeille. Lapsille ei ollenkaan <3 Olen kehunut ihan perustilanteistakin missä ei yleensä ole edes ongelmia mutta mikä liittyy tilanteisiin joissa hyvin vois haukahtaa ja joihin kuuluu vieraita ihmisiä.
-Daami on päässy mukaan pyykkireissuille. Olen vanhempia koiria aina ottanu mukaan, Daami vetää vaan hitolliset kilarit aina kun ovesta mennään, sillä kiekkoja liikaa siihen, että voin ottaa sen vapaana hillumaan kun vien tai haen pyykkejä. Nyt ollaan onnistuttu (tutti suussa kylläkin) muutama pöhöhdys tänään kun kuuli ihmisen lähestyvän, mutta kun suukottelin / hieroin silmien välistä (vaikka koira kyttäs ovea ja ihminen tuli) koira oli hiljaa ja rento. Olis juossu pyykkäämään sen kanssa mutta en voinut päästää, tylsä estää tämmönen.
- Olen voinut pitää Daamia irti vaikka autoja kulkee, ne alkaa unohtua. Pidän sitä muutenkin enemmän ja enemmän irti kokoajan. Tutti on ollut hirveen toimiva. Kun otan tutin pois, alkaa räykytys, mun päälle pomppiminen ja näykintä. Tähän auttaa tilanteen pysäytys, ja oma rauhallisuus. Meno ilman tuttia on jatkuvaa laukkaa, päättömästi joka suuntaan, tutti suussa ravaa nätisti jopa mun perässä.
-Eilen treeneihin lähdettäessä odottelin kyytiä. Huomasin kun kielsin koiraa haukahtamasta päin käveleviä ihmisiä, se vain lisäsi koiran kireyttä ja samalla ääntelyä. Sitten reagoin ajoissa, kehuin kun ihminen näky kävelevän meitä päin ja koira katto sitä, ja tadaa, ei hauku ja koira rentoutu. Vaikka ihminen käveli takaapäin ihan Daamin vierestä, Daa vaan havahtu ja lähti kävelemään ihmisen käden perään, olisko sillä ollu namia..:) Samalla vieraat treenikaverit, Daami vastaanotti haukulla, mutta alko sen jälkeen kiehnäämään ja heitti selälleen keskellä kävelytietä ja piehtaroi onnessaan.

Se huonotapahtuma oli kun tultiin tien yli kadulle johon oli suoraan jonku rappukäytävä. Rapusta tuli ulos, suoraan meidän syliin kaksi ihmistä. Daa väykytti näille. En kiskonu remmistä vihasesti, halusin saada Daamin tulemaan ystävällisellä kutsulla takasinpäin, mua kohti. Pälys kuitenkin näitä, joten en voinu palkata. Pyysin istumaan (tarjosin muuta tekemistä) ja koitin saada ylläpitämään katsekontaktia, kuitenki haukahteli ja kyttäs, välillä kyllä muakin. Kun rauhottu ja keskitti pidemmän katsekontaktin mua päin kehut ja nannaa. Lähdettiin ihan näiden ihmisten perään eikä ollut ongelmaa, ois ryysiny luokse haistelemaan. Yllättävä tilanne on paha, vaikka tilanne on ihan normaalielämän tapahtuma, mutta jos Daami yllättyy on impulsiivisen koiran haastava pidättää impulssia, koiran on vaikea olla tekemättä mitään, saatikka toimia vasten tahtoaan.

Mutta meillä alkokin eilen Joululomaaaa! Lauantaina suunta kohti Uuttakaupunkia ja Diivaliinalainen nähdään pitkästä aikaa. Kova ikävä, varmasti molemman puoleinen. Saa nähdä miten Daami reagoi, varmaa vähä vituttaa ku ei oo enää ainut minäminäminä.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Fyssari kävi ja Joensuun agikisat



Fyssari kävi käsittelemässä Daamin. Selän "kuoppa" kohdassa paikkoja joita aristi, näitä saatiin hiukan hoidettua paremmaksi. Toisen jalan takareidessä ilmeisesti aikanaan tullut revähdys, olen sitä katsonu, ettei onnu, muttei ihan täysin käytä. Tähän saatiin teippausohje jolla aktivoidaan selän ja takareiden käyttöä ja verenkiertoa. Samalla myös Daami sai laseria kipeisiin kohtiin. Seuraava aika tammikuulle kun palataan joululomalta Joensuhun.

Kisattiin reidestä huolimatta muutama startti tänään täällä Joensuussa. Ekalta radalta hylly, pudotti heti ekan riman kun tuo tuon hyppääminen ja hahmottaminen on välillä vähän mitä sattuu. Pitkä vienti takaaleikkaukselle ja koira oikas putkeen josta hylly. Tällä radalla onnistumisia muun muassa kepit, putkiin irtoaminen, toinen takaaleikkaus-vinohyppykohta.
Toiselta radalta nolla, sij 1. Kontaktit ei oo niiiiiin hyvät ku treeneis mut aika jees. Pysäytyksillä antaa kyllä aikatasotusta muille. Etenemä joku 4.88, ei tuu riittämään. Vikalta radalta 5vp sij. 1. Alkusuora oli 4 hyppyä, välissä rengas. Renkaalle rysäytti aika lailla ja hajotti sen, oma moka kun en kattonu estettä vaan painelin menemään jo. No hiukan se keräili itteä ja kun piilopehmee on niin näky kyllä hiukan vauhdissa. Loppuun asti kuitenki tosi jees, mukavaa menoa Daamin kanssa. Hiukan alkuun aina vaikeuksia löytää ohjausrytmi Daamin kanssa, samaa ku Jennan treeneissä. Fiilis kuitenkin tosi jees, ja kiva nähdä miten koira saa varmuutta myös kisoihin ja alkaa olemaan enemmän ja enemmän oma itsensä myös niissä. Tukka nyt vähän estää meijän treenilöitä ja 5kiloo hiekkaa tarttu ainaki koiraan joka radan jälkeen..:D Alla todistusaineistoa.


lauantai 29. marraskuuta 2014

Jenna Caloanderin koulutuksessa

Terapiatreeniä!
Kiva treeni mut pääpaino oli mulla konsultoinnin saamisessa lähinnä Daamin kropankäyttöön ja kontakteihin. Pätkässä kuitenkin heti kolmonen ja nelonen oli vaikea koska väsättiin siihen japanilaista ja se oli Daamille ihan uusi ja mulle vaikea kun hypyt oli eri linjassa. Vinohyppy jäi välillä välistä ja koira paukkas putkeen. Muuten mukavan sujuva pätkä. Pitäis itteen potkii lisää liikettä kyllä, pääsis lujempaa..:D

Jennakaan ei nähnyt että Daamin takaosa olisi mitenkään erikoinen hypätessä. Yksi rima tuli vaan alas ja olen jo itse hiukan haudutellut ajatusta siitä, että loppujen lopuksi Daami on hieman pehmeä ja Jenna vahvisti tämän että se on piilo pehmeä..:D Rima kun tuli alas, näki kuulemma koiran ilmeestä että hups, ja toisella kertaa sen hypyn kyllä hyppäs kunnolla yli. Hassua, mä en ole huomannu moista eikä se vauhdissa näy. Daami on eka mun koirista jota en ole kieltäny agissa kun tulee virhe, kontakteilla ollaan otettu uudestaan ja näin olen anatnut mahdollisuuden tehdä paremmin ja ansaitsemaan palkkansa. Kieltoja olen välttänyt viimeiseen asti, ainoat räsähdykset mitä Daamille on tullu on sillon kun se ei irrota lelusta (tähän saatiin Sannalta käsky käyttää namia) tai kun se käy käsille.

Olen itse huomannut, että se, että ollaan tehty lyhyttä treeniä, pieniä pätkiä ja vähän, palkka on tullu nopeesti; koiran agikestävyys on vielä heikko. Se tekee kyllä mutta alun raivo säilyy ensimmäiset 10min. Pitää alkaa kasvattamaan treeniratoja ja palkan saantiaikaa. Toki Daami vetää tyylilleen uskollisena ihan raivona siitä asti kun ovesta ulos lähdetään joten ei ihme jos hiukan jo hapottaa hallilla. Ei oikein osaa suunnata sitä raivoa ja energiaa vielä oikeisiin juttuihin.

Kontakteille kaipasin vinkkiä kun must se sais olla (ikuisuusONGELMA) inan vielä rivakampi. Kyllä se nytkin selkeesti vaihteli se intensiteetti millä se sitä paukkas menemään. Jenna kuitenkin oli sitä mieltä, että se oli huippuhyvä, halus kellottaa koska veikkas että 2.22sekkaa menee Daamin puomiin. Kellotus suoritus ei ollu edes paras tällä treenikerralla mutta Jenna arvas aika nappiin..:D Hänen mielestä 2sekunnin puomi on maailmanluokan puomi..Meillä vielä matkaa siihen siis..;) Aalla Daamilla oli niin hyvä rytmitys, että Jenna oli sitä mieltä, että vois siirtyä juoksu A:n opetukseen. Hänen mielestä se melkeen oli jo juoksuA mutta sit lopun pysähdys, tulee harjan yli hienosti, sitten yks pidennetty askel ja 2o2o. Vois pumpilla ajatella opettavan kyllä, olis kropalle ystävällisempää.

Eli vielä kokoavana mitä täytyy harjotella:
-Kestoa treenille, pidempiä treenejä
- Japanilainen uutena opetettavana tekniikkana
-Juoksu A
-Puomin vahvistus ja ei niin natsina jos tulee hiukan yli

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sanna Kataisen koulutuksessa


Tänään otliin treenaamassa Sannalla. Rata oli vaikea, ja kun meillä ei monetkaan ohjauskuviot ole hallussa plus että radan luku, tai ohjauksen luku on vielä haastavaa kun meidän omat treenit on tehty niin lyhyissä pätkissä ja vähäesteisillä treeneillä. Enää ei paukutetakkaan sinne minne nenä näyttää joten näkyy kyllä vauhdissa. Mutta olen tosi ylpeä pikkusesta.

Onnistumisia oli
-irtoomiset hypyille
-pakkovalssi jaakotus,
-persjätöt
-luki ohjausta vaikka olis voinu luukuttaa toisille esteille, vaikeitakin vinoja hyppyjä
-A toimi hienosti
-Puomi toimi aika hienosti, hiukan pomppas ylösmeno ja putki alla häiritsi.
-Vinoja hyppyjä luki hienosti
-poispäinkäännös kepeille toimi

Treenattavia (kouluttajalta poimittu)
-Kepit päin seinää (mättää palkkaa keppien loppuun)
-Palkka itsellä, ei ohjaajalla, se häiritsee koiran keskittymistä muhun
-Putkiin irrottamista (viehelelu läpi putken)(hypyt vetää enemmän)

Omia treenattavia huomioita:
-Ohjauksiin tuleminen, hämyesteiden ohittaminen varmemmaksi, luotto mun ohjaukseen
- Palkkaa ohjauskuvioista joita nyt treenattiin radan osana

Muita hyviä vinkkejä oli:
 -siitä miksi lelu pitäis vaihtaa namiin, eikä taistella siitä ja lisätä stressiä koiralle (vaikken huomaa, että olisin lisännyt mutta voi näkyä huolimattomuutena tms)
-Hyppää hyvin, ei hae, ei pudottanu, eikä laskeutumisessa ollu häikkää kouluttajan mielestä
- Tekee agia leluntoivossa, lelu motivoi, ei niinkään esteet
-Ei ole vielä valmis henkisesti eikä fyysisesti; syvälihasjuttuja
-Tekee kontaktit sillä nopeudella mitä se pystyy tuolla rakenteella tekemään ja ne on hyvät

Paljon vahvistusta mun omille aatteille ja paljon hyviä juttuja lisää. Seuraava treeni on Jennan koulutus ensi lauantaina. Taidan antaa viikon relata.

Älä kiellä -viikko

Viikon tavote on täyttynyt. Ensimmäinen tarkotus on ollut mun oman mielialan parantaminen Daamin huonojen käytöstapojen saralla. Ainainen kieltäminen ja rääkyminen ei tuota muuta kuin pahaa oloa. Monen asian suhteen olen huomannut, että koira tekee kielletyn asian (haukahtaa) ja kääntyy mua päin. Tai ahtaissa tiloissa kuten hississä tms. haukahtaa ja menee valmiiks jo alas kun tietää, että rääkäsen sitä päin. Koira tietää tasan tarkkaan asiat joita ei saa tehdä, muttei vaan pysty hillitsemään itseään.

Karvatulleron on hyvä talvikeleillä ulkoilla, treenaamisessa alkaa jo olla hiukan tiellä.


Monta onnistunutta juttua; paljon lenkkeilyjä ilman päälle räyskimisiä, moni epäilyttävä hahmo on jäänyt haukkumatta, rappukäytävässä ihmiset on saanu olla, lenkeillä koirat ohittuu tutti suussa vallan mainiosti, moni ihminen on käyty moikkaamassa, mutta Daami ei niistä sen enempää perusta; hyvä moikkaaminen on sitä kun menee luo häntä vipattaen, haistaa ja tulee äitiltä hakemaan huomiota. Uskon, että jatketaan tällä saralla. Ei kielletä, sillä kielto lisää stressiä ja painetta. En oikein tiedä onko välillä hyvä olla huomiotta kun menee hyvin vaiko namittaa vaiko kehua. Ohi kulkevat ihmiset, etenkin pimeällä tuijotetaan kyllä ja pysytään etäällä, valosalla tuijotetaan ja käännytään aina lähemmäs kun ihminenkin tulee lähemmäs.

Tokot on ollu tosi jees. Todella kovassa innossa ja vireessä, 8h yksin olon jälkeen neiti patoaa itsensä tekemään tarkkaakin seuruuta todella ihailtavasti, todella. Kyllä se on työkoira, ei mikään kaupunkilaisen kiva fifi vaan on onnellisimmillaan kun pääsee tekemään paljon töitä ja riittävän usein.

torstai 20. marraskuuta 2014

Daami, bamse alias pansse 2vuotta! JAU!

Todella omistuista miten nopeasti aika menee. Vastahan sen sain ja ollaan päästy jo näin pitkälle. Tosi hienoa kun ajattelin, että onnettomuusriski on tuolla öttiäisellä aika suuri koska kun se on vaan niin Daami..:D Onneks mulla on menossa positiivisten asioiden viikko, en ala puimaan niitä haasteita mitä olen kohdannut vaikka välillä kamppailen niiden huonojen fiilisten kanssa joita tuo minulle aiheuttaa. Nyt kuitenkin positiivisten huomioiden viikko, kiellot on jätetty pois ja pääosin on mennyt tosi hyvin. Seuraavaksi karsin ylimääräisen huomion pois.

Daami pääsi pitkän harjottelupäivän jälkeen pikkusen intona remmilenkille juuri siihen aikaan kun kaikki pääsi töistä ja kouluista. Sinkoilua ja säntäilyä joka suuntaan eikä malttia ollenkaan. positiivista kuitenkin että sain sen ravaamaan intona ja hitaassa vauhdissa. Eläinkaupassa heti ovella vastassa pikkulapsi. Ehkä kolme haukahdusta mutta sain neidin pysymään hiljaa ja hengaamaan lapsen vieressä. Tästä ruhtinaaliset palkat. Sitten kauppiaan omat koirat muris ja haukku aidan takaa. Omistaja tuli rääkymään niille ja Daamista tämä henkilö oli kyllä epäilyttävä ja epäsosiaalisena henkilö ei ollut Daamin mieleen. Tilanne raukes mutta eläinkaupan täti ei oikein osannut puhua koiraa. Kumartu tunkemaan namejaan Daamille. Olen onnellinen siitä, että Daami haisto mutta ei ollut sen enempää kiinnostunu, takajalta kyllä pitkänä haisteli mutta sen jälkeen unohti asian. Hyvä näin. Henkilöön ei sen suurempia traumoja tullut eikä daamin käytöksestä sitä huomannut enää, peruspidättyväinen koira kun on, kaikki on vähän outoja. Oltiin ostamassa palloja ja asiakkaita tuli sisään. Yks haukahdus Daamilta ja ihminen tuli kumarrellen luo, mutta tajus mennä kyykkyyn eikä sörkkiny sen enempää, oli vain siinä. Palkkasin Daamin olemisesta vieressä. Ei peräänny muttei tunkenut syliin. Sieti. Juuri hyvä.

Tiistaina treenattiin pitkästä aikaa keppejä, muutama hyvä kontakti. Tosi lyhyet viikkotreenit. Positiivisuuspäivitys tulee sunnuntana varmaankin. Päästään sunnuntaina Sanna Kataisen agitreeniin ja seuraavana viikonloppuna Jenna Caloanderin oppiin. Koira vois olla karvansa puolesta vähän sportimmassa mallissa..:D

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kuvia Virosta

Sievä<3

Mun kaunis muru pönöttää <3

Parasnarttukehä

Kisaviikonloppu

Viikko on ollut kiireinen koulujuttujen osalta. Hokasin, että perjantai-illalla vasta kerkesin ekan kerran avaamaan telkkarin ja katsomaan sitä. Daami on ollut myös vähän vähemmällä. On sopeutunut hyvin kun pitkä viikonloppu Virossa ja Helsingissä oli varmasti uuvuttava ja paljon ajateltavaa jäi reissusta.
Raskasta ollu harjottelun osalta. Samaan syssyyn myös reissut ja muut vähän on ressannu. Nyt lasketellaan vielä 2,5viikkoa hyvää harjottelua ja loma koittaa ja pääsee koirien kanssa enemmän tekemään, ja Diivaakin jo kova ikävä. Tokoilu on ollu vähemmällä. Hyvä kyllä olla joskus vaan.

Viikonloppu meni Kuopiossa ja Pieksämäellä kisaamassa kaverin koiralla. Pääosa ekoista kolmosten kisosita ihan kuraa, mutta yks Agi-SERTI Helmille tuli käärittyä. Daami oli mukana hengaamassa. Kuopiossa vähän häsämpänä kuin tänään Pieksämäellä kun suurimmat energiat oli jo jääny eiliseen kisapaikkaan. Kovasti tekee mieli Daaminkin kanssa kisata, mutta turkki alkaa haitata meisinkejä. Katsotaan keväällä jos tuosta puuhkasta pääsee joskus eroon. On se niin nätti turkilla, mutta kyllä aksassa kivempi lyhyellä. Talvella en halua koiria lyhyellä pitää ellei ole pakko. Tokokisoihin olis kiva päästä ensvuonna, katsotaan!

Aloitin uutta tyyliä Daamin kanssa. Huomaa että raivostuttava käytös lisääntyy kun on energiaa. Kiellot lisää painetta hillitä, padota ja hallita itseä ja tilanteet saa aikaan vaan suuremman reaktion kun koira ahdistuu kun ei osaa olla hiljaa. Kokeilen nyt, etten kiellä Daamia jatkuvasti; estän toiminnan riittävin keinoin (otan kiinni, nostan syliin, käsken tekemään jotain muuta). Kyllä on vaikeaa mutta en usko, että kieltämällä päästään lopputuloksiin. Koira vaan ahdistuu kun ei se itsekkään itselleen mitään voi.


Taidan pyrkiä vähän positiivisiin ajatuksiin tämän haasteen edessä. Siksi ajattelin listata viikon ajalta, missä kaikissa tilanteissa Daami on viikon aikana toiminu hyvin tai paremmin kuin odotin. Mitkä on sen vahvuudet jne. Ei tähän negatiivisia asioita..Niitä tulee liikaa aina ajateltua...Nyt positiivista putkeen. 

tiistai 11. marraskuuta 2014

Vironreissu


8.11.2014 Benjamin Sanchez Garcia: "Lovely bitch, small size, nice head, correct proportioned head, ex. ears, neck, topline, tailset, correct angulations, would like better movement behind, would like better coat quality." ERI, SA, NUK1, PN2, Re-Cacib.

9.11.2014 Svein Bjarne Helgesen: "Excellent type, would like to ? more legs, very sweet head & feminine expression, good neck(?), very good body, well angulated, very good coat quality. very good movement, close behind." ERI

Mukava reissu oli, ja osuvat arvostelut saatiin. Daamin käytöksessä oli paikoin toivomisen varaa mutta hienosti meni junailut, laiva ja automatkat, vieraissa paikoissa nukkumiset, ahdas näyttelypaikka, metrot, stadin vilinä..:D Tekee hyvää nuorelle koiralle.


Kisunpennut synty just sopivasti torstai yönä kun mentiin Helsinkiin. Kaksi, ilmeisesti poikapentua, ehkä kanelin ja suklaan väriset. Yksi kuolut pentu joka ristittiin Turjansaloksi, ei vironnut, kun oli ihan tyystin eloton.


lauantai 1. marraskuuta 2014


 Viikon päästä Virossa näytellään. Turkki on vähän tai aika paljon liian lyhyt ja koira liian laiha..:D Asennetta meistä ei kyllä puutu mutta ei voi sano että sintti olis vielä kovin näyttävä näky..;) Enemmän karvaa kaipais kyllä jotta vois pistää paremmin kampoihin muille. Turkki vetäytyy juuri rastoille joten ei ole enää niin pörröisessä vaiheessa.


Tiistain treeneissä hyviä kontakteja jotka miellytti meikäläistä, leijeröintejä ja vähän kikkailuja kepeillä. Tällä viikolla ei jaksettu enempää raahautua treenaamaan, ihan hyvä välillä chillailla. Treenattavaa olis, mutta pitäis ajatella koiran kroppaa. Metsälenkkeily, ja lenkkeily yleensäki on jo Daamille aikamoisia urheilusuorituksia kun se painaa täysillä menemään. Se on niin hassu, joka lenkki on kuin ei olis vuoteen päässy ulos...:D Daamilla on näitä omia "tapoja". Treeneissä meinas listiä yhden sheltin radalle :/ Oma vika kun pääs karkaamaan remmi kädestä. Mut kyl teki taas mieli listii toi hurtta. Ensin kun mentiin hallille ei se pystyny yhtään hillitsemään itseä. Annoin sit sen riehkaa ihan koko sydämmestä; poljin fillarilla niin lujaa ku pääsin, koira roikku välillä lahkeessa, välillä renkaassa, välillä nilkassa ja suuremman osan aikaa se oli hirressä remmissä mutta neiti oli tyystin intona. Se on kipee tapaus kyllä...:D Kun palattiin treeneistä se oli kontit pinnojen välissä. Tämmöstä meillä.  Oon vähän alkanu epäilemään, että mitenköhän pitkään se pysyy terveenä.

Ja sitten kivoja lappusia putkahti postilaatikkoon. Yliopisto muisti meikäläistä. Kandin tutkinto on ny virallista ja maisteriopinnot hyvässä vauhdissa.

torstai 23. lokakuuta 2014

Ei mitään ihmeellistä taaskaan..:D
Saalis ja kärkkyjä taka-alalla. Pitäisköhän toi koira pestä xD Tassut on ihan likaset

Meitä on siunattu kyllä hienoilla lenkkikeleillä






Mulla alko harjottelu ja on ollu välillä tiukkoja päiviä kun vielä illalla opetushallinnon luennoilla, välillä käyny koiran lenkittämässä (onneks on n.200m tai alle yliopistolle). Ne lapset imee musta kaikki voimat..;) Plus, että kokoajan tekee aivotyötä kun miettii kaikki juttuja; miks tehdään näin, mitä se tukee ja mistä tälle lapselle olis hyötyä ja mitkä on ehkä sen haasteet ilman, että olen nähnyt diagnooseja). Erityisen mielenkiintosta ja ihan mun juttu. Haluun olla hyvä ja PARAS..;) Just kävin anomassa keväällä tehdyn kandin paperit.. Odotellaan siis virallistusta kasvatustieteiden kandidaatista. Samalla katottiin hiukan amanuenssin kanssa mitä vois lähteä opiskelemaan; toi opetushallinto, yleishallinto-oikeus yms.

Ihanaa kun tulee talvi. Meillä on välillä ollu jopa -12astetta. Ihanaa jeee Joulu. Lunta on ehkä kolme senttiä. Just sopivasti. Pääsee vielä kaikkialle liikkumaan. Joululauluja jo kuuntelin ja piparit ja glögit on korkattu..;) Joulu on ihan parasta, ne lämpimät fiilikset ja kun saa vaan olla. Ei kiire yhtään mihinkään. Meillä varmaan mielenkiintonen joulu tulossa. 4koiraa, 2kissaa ja varmaan viikon kahden sisällä siskon toinen kissa saa pentunsa. Ovat jouluna jo isoja katteja...:D
(https://www.facebook.com/AdorexDevonrex/photos/a.791401170919216.1073741827.196969013695771/807779349281398/?type=1&theater)

Unta välillä


Daamin käytös on ollu varsin hyvää. Ei oo hermotkaan menny.;) Eniten ne palaa sillon kun se pöllöilee, mut pitää opetella olee coolina.

..ja lisää unta lampaan taljalla

lauantai 18. lokakuuta 2014

Meilläpä ei juuri ihmeitä. Tokoiltu on hiukan aina sillon tällön, erillisiä tokotreenejä ei olla käyty tehtyä. Nyt olen panostanu siihen, ettei sivulletuloon tulis pomppua ja seuraaminen pysyis takana sillä lelu kainalosta on saanu innostuksen nousemaan ja meinaa edistää. Metallikapulahassutteluja ollaan kerran tehty. Pitäis käydä ostamassa uuse isompi ja kevyempi kapula.

Tiistaina oman ryhmän harkoissa jotain kontakteja tehtiin ja pieniä pätkiä rataa. Perjantaina käytiin ottamassa hiukan putkijarrua ja leijeröintejä putken toiselle puolelle. Tehtiin kieputuksia yhdellä hypyllä ja välillä tuntuu, että se jää ku purkka tukkaan, onkohan sen kintereet ihan kunnossa. No näillä mennään mitä on annettu.

Ollaan keretty tällä viikolla lenkkeilemään paljon, fillaroimaan yms aktivoitumaan lenkeillä (jumppaa, nenänkäyttöä yms.). Kaverin koira oli kylässä ja Daami on kyllä natsi, ei juuri antanu toisen liikkua tai tehdä mitään. Luulen, että ongelma oli siinä, että toinen ei selkeästi alistunu missään vaiheessa, että olis saanu tilanteen rentoutumaan. Daami on varmaan taas saanu liikaa ärsykkeitä kun välillä tuntuu stressaantuneelta, äänenkäyttö lisääntyny tilanteissa joissa ei tarvitsisi. 

Ihan on Diivan väri, neiti ei vaan tykkää poseerata.



Tilasin koirille uudet valjaat ja remmit. Diivalle on ollu ajatuksisa jo kauan. Investoin myös RUKKAn jatkopalavaloihin. Saa nähdä miten valjaat ja ohut softshell remmi toimii Daamilla..xD Joo naurattaa jo valmiiks. No sitten kun turkki on pois ni päästään testaamaan eli joskus kesällä.

Elmerillä on jo kauan ollu Rukkan comfort valjaat, nyt sai tytötkin


Huomenna olis tarkotus pyyhältää taas näytelytreeneihin. Tekis mieli taas availla turkkia kun on niin hyvin lähteny rastottumaan, mutta antaa nyt mennä vähän umpeen ja avataan viikon päästä. Lyhyeksihän tuo tukka jää ekaan koitokseen, mutta ihan sama, tuskin jää turkista roikkumaan tulokset...;) 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Loppuviikko

Diivalta terkut!
Loppuviikko on ollu jees, perjantai oli vapaata. Loppuviikot on ollu nyt parasta aikaa Daamin mielestä. Hyvin se yksinkin osaa olla, mutta enemmän pääsee hommiin viikonloppuisin kun on itsellä vapaata.
Perjantaina käytiin aamulenkiksi treenailemassa irtoamista, back flappia, tiukkaa sylkkäriä ja vähän putkihetsausta kun mun koirista kukaan ei oikein putkihullu ole, lähtee joo, muttei ne ime noita. Daamissa on paljon samaa kuin Mocassa, kun näkee radan, usein tekee siitä jo oman profiilin ja suorittaa esteet parhaaksi kokemassaan järjestyksessä ainakin noissa treeneissä missä itse jätän omat ohjailut vähälle tai teen sen sivusta. Treenin lomassa (sylkkäriin tulossa esim) kutsuin Daamia jatkuvasti Mocaksi, en tiiä mistä se oikein tuli, mutta toistuvasti.
Lauantaina pyörähdettiin markkinoilla vaikkei se vissiin ole edes koirille sallittua mutta oli siellä muitakin, ja mitä hittoa sitten mainostavat "koko perheen tapahtumana" jos sinne ei saa kuitenkaan perheen kanssa mennä..;) No Daimi oli oma itsensä, reipas pieni muru, ei ongelmaa. Tokoiltiin samalla hiukan kaupungin läpi kävellen, seuraamista suojateiden yli jne. Hyvin säily katsekontakti. Samalla harjoteltiin hiukan odottamista kaupan pihalla kun oli pakko käydä pikapikaa..:) En olis uskonu et se ihan hissukseen olis ootellu..;) Hää sai sit vähän pedigreetä palkkioks kun on tuo ruokapuoli vähän huonommin maistunu näin yksin elellessä ja näyttelyä olis tiedossa...:D Pakko vähän lahjoa vaikka aattelin kyllä kokeilla sitä Royal Caninin uutta Endurance safkaa..:)
Sunnuntaina ollaan fillaroitu, treenattu tokoa uudella kentällä, oltu näyttelytreeneissä, pitkillä lenkeillä, tehty syvälihas jumppaa, pakituksia, ruohikossa ravaamisia, lelun etsintää ja paaaaljon juoksentelua vapaana. Kyllä tuo tykkää. Annoin jopa testiksi vapaana ohittaa ihmisen lenkillä kapealla metsäpolulla ja ai ettei olis paremmin enää osannu tyttö toimia.. Tutti (=lelu) oli kyllä suussa..;)
Turkkia olen jonkun verran availlut, vaikuttaa paremmalta kuin vuosi sitten. Kokeilen taas erioilia huviksi, että onko sillä oikeesti mitään vaikutusta. Diivalle ja Daamille en ole huomannu että olisi. Diivalle olen joskus kastellu avatut rastat jotta vetää tiukkaan, mutta koklataan Daamille tuota rasvaa kun sen turkki ei ole luonnostaan semmonen "rasvanen" niinku esimerkiks Diivan pennuilla on.

Meil on ollu aika hubaa, kaikkee pientä kivaa ja yhdessä löhöilyäkin. Daami on opetellu kiertämään isoja juttuja esim metsäplänttiä, aitaa jne. Hyvin lähtee nyt kun Diiva ei ole näyttämässä mallia. Tuleva viikko on rauhallinen ja sitten alkaa harjottelu norssilla. Siellä menee sitten päivät opetellessa laaja-alaisen erityisopettajan hommia, voi olla että tulee tuntien suunnittelua jonkun verran myös kotiin.

Ystäväni Sylvikisu

Elmeri vanhamies 12.5vuotta, polven nivelside pätkähti tuossa pari kuukautta sitten ja toinen vissiin vuosi sitten. Hyvin kuntoutuu pikkumiehen jalkaset + Nutrolin nivel ja Cartrophenit.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014


Daamilainen on erityisen hyvin sopeutunut ainoan koiran rooliin. Se pesti on sille kuin tehty! Minäminäminä-tyyppi pääsee nyt hyvin käsittelyn alle, en tiedä tekeekö kauhean hyvää taas egolle, mutta katsotaan.
Mulla ei juurikaan ole menny hermo sen toilailuihin. Se ehkä tietää, että ainoana koirana on kokoajan suurennuslasin alla ja kaikkeen ei toivottuun puututaan. Suurimmat ärsytykset sen kanssa on ollu, jos lenkillä treenaa ja on sanonu irti lelusta, ni se hyppii näpeille niin, että ihan oikeesti sattuu niin paljon, etten voi tähän sitä sanaa edes laittaa.


Tällä hetkellä näyttäis, että osa huonoista tavoista olis hiukan hiipumaan ja osan kanssa osaan tulla ehkä joskus sinuiksi..:D Todella outoa, että aina noin puoleen vuoteen asti niin sosiaalinen koira, yhtäkkiä, tai hiipien pikkuhiljaa paremminkin alko oman tahdon noustessa paremmin esiin olemaankin vieraita ihmisiä kohtaan pidättyväisempi. Se on kyllä semmonen ominaisuus, etten tiedä voinko jonain päivänä elää sen kanssa sinuiksi. Okei joku lapset olis vielä fine, en jätä lasten kanssa kahden ja riippuen lapsista pidän koiran kiinni ettei tule mitään perään juoksu tilanteita jota lapset voi säikähtää. Lapset on siitä huonoa "yleisöä" Daamille kun ne on niin helppo saada toimimaan tahdon mukaan, usein ne pysähtyy kun lähtee perään ja käyttää ääntä. Koiraperheen lapsille harvemmin tätä tekee kun tietää ettei tehoa..:D Mutta tosiaan se, että vieraat ihmiset on välillä Daamista ällöjä voi olla mulle vaikeeta. On kyllä jo monta mukavaa tilannetta kun ihmiset on pysähtyny ja kysyny saako silittää, ja Diiva on jo siinä vaiheessa juossu syliin. Daamia välillä en edes päästä jos näen ettei ihminen osaa käyttäytyä. Nykyaikana on osaltaan koiria kohtaan niin väärin kun niiden tulee sietää siis ihan mitä vaan, ihan uskomattomia juttuja, tai muuten ne ei ole yhteiskuntakelposia. On myös eri rotujen piirissä varmasti eroja, toisten pitää sietää kaikki ja toisilta ei edes oleteta että puskasta hypänny ihminen voi kumarrella päin ja taputtaa päälaelle.


Me tullaan Daamin kans kyl niin hyvin juttuun. Meil on ihan parasta yhdessä. Ollaan tokoiltu vähän joka päivä, ja välillä enemmän siellä sun täällä. Se toimii niinku Mocca, ku junan vessa kaikkee mitä mä sille haluan opettaa. Meil ei tuu yhteentörmäyksiä, ettei koira tajuais mitä koitan sille opettaa. Se on aika looginen tyyppi. Tällä hetkellä seuraaminen alkaa vaikuttaa kivalta; vielä lyhyitä pätkiä ja pääosin suoraa. Käännöksiä on tehty paikallaan vasta. Sivulletulopaikasta ja seuruupaikasta olen onnellinen; ekaa kertaa mun koirilla se on riittävän takana, ja aijon huolehtia että se pysyy siellä vaikka kierrokset nousee. Sivulletulo hiukan meinaa pompahtaa käteen, mutta mutta, koitetaan vaatia parempaa. Noutoleikkiä tehtiin, intoiltiin kapulan kanssa ja pidettiin sitä hiukan sivulla ollessa suussa ja nostettiin maasta käteen, juostiin se suussa, lähetin hakemaan ja kun otti suuhun ja juoksi mua päin heitin lelun palkaks ja koira sai pudottaa kapulan. Paikallaanoloa on treenattu myös.

Tätä varten nää tyynyt varmasti oli? Asettuu kivasti pyllynalle.
Aksassa on tehty kaarretreeniä, hiukan keinua ja A:ta, rengasta ja muuria, ratatreeniä jossa leijeröintiä, vinohyppyjä paljon putkensuita (just tämmöstä mitä Daami tarvii että on rata täynnä), kepit leijeröityy hienosti toisesta päästä rataa (tosi magee mun vauva), puomi onnistu kivasti radalla niin, etten ite liikkunu olleskaan (ihan ok vauhtinen) muuten ehkä toivoisin niihin lisää raivokkuutta mutta pysähdykset toimii hyvin ja levollisesti.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Mää ja Daami kahdestaan


Diivaliina jäi "mumerolaan" vahtikoiraksi ja lenkkikaveriksi. Se on kyllä onnellinen aina kun sinne pääsee vaikkakin olis mukaan kyllä lähteny. Siellä se pääsee enempi nauttimaan olostaan kun Daami ei oo liiskaamassa kokoajan, se jää kyllä ton häsän jalkoihin ja lenkilläkin luimii millon Daami juoksee päin ja puree. Kyllä tätäkin on aktiivisesti kitketty pois Daamista, muttei ole niin helppoa kuin luulis. Yhden koiran kanssa elely on kyllä luksusta mutta enemmän keksin kyllä huonoja puolia. Sillä ei ole juoksentelukaveria lenkeillä, ei kaveria kotona kun itse olen poissa (ei viitsi niin paljon pitää yksin kuin jos olis koirakaveri), se on kokoajan mun kimpussa (Daami kyllä muutenkin on aina), se ei syö kun ei ole kilpailua..:D jne. Lenkeillä on kyllä luksusta kun pystyy treenaamaan kaikkea yhden koiran kanssa ilman, että toinen on mukana sähäämässä, tää on parasta! Jos sais tokoliikkeet etenemään.



Daamin kanssa olis nyt tarkotus sosiaalistua ja treenailla plus turkin hoitoa..:D Yks koira on kyllä liian vähän mun käyttötarkotuksiin ja aika kova koirakuume onkin..:D Rotukin lienee taas hetkeksi päätetty mutta toivottavasti hyvää yhdistelmää ei tule ennen kuin valmistun, ja mieluiten kyllä ei ennen kun Daami on kypsään ikään ehtinyt. Ei se ole vesikoira..;) Toisaalta, eipä ole nyt montaa narttua mistä vesikoiranpennun haluisin, ja uroksia vielä vähemmän josta olisin valmis ottamaan..:D Sinäänsä toinen rotu seuraavaksi on varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Jos sitten kun Daami on riittävän vanha, hakis erityislupaa pennuttaa vanhempi koira, ja jos tekee mieli Daamin pentua..;) Sekin ajatus taas hiukan on horjunu vaikka heti 6viikkosesta oon tienny, että tämän koiran pennun haluan. Saa nähdä, tää on taas tätä pohdintaa.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Diivan tyttö Miina 2luokkaan agissa


No, siinä ei kauan nokka tuhissu kun pieni taitava ohjaajansa kanssa hurautti ykkösluokan läpi..! Taitavat ja hurjaa menoa. Nää pienet vauvat ei olekkaan enää niin pieniä, iik miten aika menee.

Daamin kanssa on käyty tekemässä parit pikatreenit, toisella kertaa yhet toistot kontakteilla, oli tosi JEEES, näitä lisää. Samalla myös yksi rankka keppi-irtoomistoisto. Huomio: putkiin se irtoaa surkeesti niinku mun kaikki koirat..:D
Toisella kertaa tehtiin keinua ja vähän käännösharkkaa. Keinu aika jees. Huomio: ihan kun Daami olis hidastunu siivekkeiden kierrossa ja pitäis saada vielä ruutia käännöksiin.
Nyt on taas semmosta aikaa, etten näe yhtään puhdasta liikettä koirillani...:/ Tiedän, että se on pääkopassa mulla mutta esin toi Daamin "hidastuminen" mietityttää (tämäkin lienee pääkopassani). Pakko vaan relaa, en voi kokoajan koomata noitten puolesta. Se on fakta että niitä en voi pumpuliin sitoa ja teen parhaani mutta aijon harrastella ihan rennosti ja sen mukaan mennään mitä koirat kestää, raskasta sanoa mutta totta. Tyhmä harrastaa jos kokoajan ahistaa vaan, sit hommataan uusia koiria..;) hahah, huumorilla sisään ja ulos, mut aika raskasta.

Meillä viikon chillitauko luennoista joten suuntaan vielä Ukissa käymään. Sitten sen jälkeen tiukka 10viikkoa joka sisältää esim harjottelun ja joululoma alkaakin jo vissiin 11.12.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Juoksut ohi

Hohoi, juoksut on onneks nyt ohi ja alkanee pikkuhiljaa rauhottua tuo toistensa nylkyttäminen. Mun nähden sitä ei saa tehdä, mutta toki täällä hässäävät kun olen poissa, ihmekkään jos selät jumissa.

Daamilainen nauttii olostaan
Daami kävi starttailemassa 4starttia omissa PoKSin kisoissa. Ihan jees menoa, hiukan edelleen harmituttaa että moni rata oli aika vaikeita ykkösluokille (paljon ansaesteitä, vaikeita kulmia esteiltä toisille jne.). Me ei selkeesti olla vielä valmiita kisaamaan näillä radoilla kun se pistää koiran vähän ihmettelemään ansaesteitä ja moni kääntyminen ja linjaaminen vielä opetusvaiheessa. Hiukan varovainen neiti oli useammalla radalla. Kontaktit pelittää, jes. Välillä pitäis seisotella pidempään, ettei aina singahdeta stopin jälkeen eteenpäin.
Yks hylky, yks joku 10 sijalla 3.(en edes muista mitä kaikkee sieltä tuli),  yks 5 sijalla2. (keppien korjaus), ja yks nollavoitto. Nyt on hyvä jäädä treenailemaan, vaikkakin kisatilanteitakin pitäis treenata..:) No, keväällä sitten ehkäpä jos katselis jotain kisoja ja jos tässä loppusyksystä jotain sopivasti kohdille osuu ni voikai sitä käydä treenaamassa mutta nyt ainakin Pieksämäki ja Varkaus tippu pois kisakalenterista. Katsellaan rauhassa. Toisaalta turkkia kasvatellaan nyt, joten sekin tulee jossain vaiheessa tielle..:) Tokoatokoa sitten..;)


Söpöliini itse

Diivan tyttö Iita (Caraydan Limoncello) on päässyt tositoimiin metsällä ja ensimmäinen saaliskin jo plakkarissa. Tosta hullunkiillosta silmissä tulee mieleen ihan Diiva..;) Hienoa työtä!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Joensuu

Takasin Joensuussa, IHANA KOTI! Toisaalta, haikeeta pitkän kesän jälkeen jättää rannikkoseutukin ja sen ihmiset, työt ja se keveys kun takaraivossa ei kolkuta yksikään kirjallinen tehtävä tai tenttikirja. Toisaalta täällä Joensuussa on niin paljon omaa aikaa kun on oma koti toisin kuin Ukissa..:) Nyt saa/joutuu olemaan myös paljon omissa oloissaan, toisaalta sitä kaipaa, toisaalta en osaa yhtään olla.

Koirat juoksuilee, haistelee joka ruohotupon ja nuolee ja nuolee ja tyrkyttää ittejään toisilleen, puetaan ja riisutaan housuja jne. Mun seuraava koira vois olla vihdoin se uros! Daamin piti jo olla, mut se on muuten niin äijä et moni äijä kalpenee sen rinnalla. Onneks ne on sitten kohta taas hetkeks ohi, Daamin kanssa kisataan omissa kisoissa (liian)monta starttia ilman treeniä..:D Osaa se (jotain), mutta semmonen tarkkuus voi puuttua tekemisestä..:) Ei haittaa!

Koirat on <3

lauantai 30. elokuuta 2014

Juoksuja juoksuja

Molemmat tytöt on nyt juoksuissa joten relaillaan noin 3viikkoa. Daami pääsee just sopivasti osallistumaan oman seuran kisoihin, Diiva relaa nyt. Tokorintamalla pitäis ryhdistäytyä. Haluaisin oikeesti ens kesän kisata tokoakin. Ei se edes paljon vaatis ja uskon että tää lukuvuos on easympi kuin viime kevät, pitäis olla aikaa.

Daamin viimetreeni oli jaakotusta ja irtoomista, ja rengasta vauhdista. Oli vaikeet irtoomiset varsinkin kun lelu vietiin piilossa loppusuoran päähän. Pitää siis treenata tätä enemmän ja enemmän taas kuurina. Rengas hiukan epävarma, huomaa ettei tuu ihan rentona sitä. Jaakotus alko toimimaan ja hiukan jo vastakäännöstäkin hahmoteltiin. Medimuuriakin otettiin kovassa vauhdissa, kerran tuli alas palikat. Montaa toistoa ei tehty. Hauska heppu, mutta huomas jo hiukan juoksuisuutta. Ei juoksut oo koskaan treenailuihin vaikuttanu kovin, pientä epätarkkuutta silloin vaan ilmassa..:)
Mulla nyt viimiset työvuorot sunnuntaihin asti, sit vielä viikon täällä Länsi-rannikola relaillaan ja 5.9 Joensuu kutsuu. Käydään varmaan ensi viikolla tekemässä jotain hauskoja irrottelujuttuja, semmosia että mä oon paikoillaan ja koira irtoilee.

tiistai 26. elokuuta 2014

Virallisten kisaurien korkkauksia

Daamin kanssa käytiin Raumalla huvittamassa yleisöä. Eka rata olikin yli odotusten kaikki aikalailla nappiin mitä yks mutkassa ja kiireessä pudonnut rima loppusuoralle lähdettäessä kun itse aloin rynniä. Keinu oli aika siinä ja siinä ettei liukunut yli, mutta täydellinen stoppi, kepit hienosti myös. 
Toiselle radalle lähdettiinkin sitten aika kiireellä. En missään vaiheessa kuullut että kuuluttaja olis pyytäny meitä jo valmistautumaan. No juoksin kiireellä koira remmissä roikkuen lähtöön. Daami varasti ja oli alkusuoran siitä vähän hämillään. Aalla pysähty maahan ja siitä eka suora kohti maalia, neiti paukkas ulos kehästä lelua etsimään..:D Oli varma, että nyt saa palkata itsensä. No sain sen kalasteltua kehään takasin jossa kepeille menoon pari virhettä kun neidillä pyöri vähän päässä, ei malttanu keskittyä. Halusin kuitenkin, että se tekee sen ja lähtikin oikein josta saatiin hyvä keppisuoritus. Loppusuoralle lähdettäessä ilmeisesti taas putos mutkassa rima kun rynnin. Keinun suoritus super, vaikka aika rajoilla taas, ettei liukunut yli. Keinulta paukkas sitten taas lelua hakemaan ja neiti kaahas ympäri kenttää "tääällä sen on jossain oltava"...:D No sain sen puremaan remmiä ja koiran ulos kehästä.
Juuri tuommosia ratoja halusin päästä treenaamaan virallisissa kisoissa nyt Daamin kanssa. Hyvää fiilistä ja, että koira oppii ohjaajan fiilikseen kisoissa. Meil oli hauskaa, ja se on aika ihku. Paljon on hommaa mutta me nautitaan kyl ihan joka hetkestä<3

(Kuva: Miia Kierikki-Malinen)
Diivan tyttö Miina (Caraydan Lillet) korkkasi myös viikonlopun aikana kisauransa ihan virallisesti. Loput sisaret tulee perässä, ovat kaikki jo niin taitavia.