keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Viikonloppu ja agipitsi



Viikonlopuksi saatiin vieraita. Diivan poika ja pojanpoika omistajineen. Tarkoituksena hengailla ja kisata Rauman agipitsissä.

Ralph kunnostautui palkintopallilla. Ralph myös tienasi 2 LUVA nollaa ja nousi kolmosluokkaan ja pääsi kirmaamaan jo yhden radan sielläkin. Daami oli tosi jees! Haastavat radat ja virheet aikalailla malttivirheitä (kepit lopetti kesken, A ei malttanu tulla alas, vinohyppy jäi välistä). Ehkä meidän meno on hieman parempaan päin, mutta kyllä tunne on, ettei me vielä pystytä kovin haastaviin suorituksiin kisafiilingeissä. Onneks meillä on tarkotus pitää hubaa sen sijaan että juostaan maineen ja mammonan perässä.

Pojat suhatutu pentuun hyvin. Pentu oli kuin kotonaan isossa laumassa, ehkä kävi vähän kaikkien aikuisten hermoille välillä. Otti kuitenkin koirien sijaan paljon kontaktia ihmisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin.


Daami

Ralph

Robin

Diiva
Otettiin hiukan seisotuskuviakin, perinteisesti. Ei nää nyt mitään ihan karkkeja ole mutta ihan söpöjä :D

Mulla itsellä on vielä kaks viikkoa aika tiukkaa kesärientojen suhteen, sitten höllätään, tai lähinnä siirrytään taas gradun pariin. Tänään suuntaan Helsinkiin ja kohti Viroa ja Pärnua. Ensiviikolla jälleen Helsingissä Weekend festareilla.

Elma the hattarapää



Elma (Charmandelan Great Plan Vera Wang) kotiutui viime torstaina. Pentu on ollut todella todella reipas ja rohkea. Vesikoiraan verrattuna yllättävän lungi kaikkeen uuteen vaikka Daami ei koskaan pentuna oikein mitään ole pelännytkään. Toki pikkupennut usein on rohkeita, ennen kun epäilykset alkaa, mutta huomaa kyllä seurakoiran luonteen jo nyt. Pennut ei olleet muihin koiriin tutustuneet ennen luovutusta, mutta ensimmäisen 10 minuutin aikana pentu yritti syöksähtää tyttöjen hurjaan rallileikkiin mukaan. Pentu myös hullun rohkeasti käy komentamassa ja haastamassa leikkiin isoja koiria ja Daamia päin juoksee, ilman sen suurempaa kunnioitusta vaikka Daami murinalla kertookin, ettei onnistu. Pentu osaa jo hienosti lukea Diivan ja Daamin eroja. Osaa hienosti koirien kieltä, eikä haasta Daamia katseella vaan kääntää pään pois ja vähin äänin hiippailee kauemmas, ei pelokkaasti vaan varmoin askelin.

Daami on ollut todella pitkäpinnainen pennun kanssa. Muutama tökkäsy kuonolla kun pentu on ollut törkeä. Ei kuitenkaan tarvi pelätä että Daami olisi arvaamaton tai lyhytpinnainen pentujen purija. Ei todellakaan, vaan toimii juuri oikealla tavalla.

Diivan kanssa on saatu aikaan jo hurjat rallittelut. Kissojen päälle mennään käpälöiden ja niitä yritetään jahdata ja komentaa. Sylvi vaan tykkää ja antaa pennun purra ja retuuttaa hännästä mutta tarpeen tullen nousee korkeammalle tai läppäsee käpälällä. Pentua kyllä kielletään kissojen jahtailuista mutta varmasti saavat ihan hyvät painit Sylvin kanssa aikaan.

Pentu hakeutuu todella paljon ihmisten seuraan, ohi koirien. Häkissä olo on jo tuttua touhua ja huutoaika vähenee kokoajan. Tarpeet tulee ulos ja yöt menee nukkuen. Pentu on siis vanhempieni mutta nyt kun kotona vielä majailen niin pääsen osaksi pentuterapiaa :D Pentu on aika riiviö, tuholainen ja kova puremaan. Mutta aika ihana hellyyttävä hattarapää.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Pitkästä aikaa

Hanhijahdissa (omasta mielestä)
Hei moi hei!
Ei ehkä tule ihan täysin yllätyksenä, mutta mun elämä on tällä hetkellä todella kiireistä. Paljon kaikkea mukavaa (reissuja, tapahtumia, salia, ystäviä jne.) ja sitten myös töitä ja gradua. On nekin ihan mukavia, mutta ennemmin keskittyisin enemmän näihin ensimmäisenä mainittuihin.

Koirien kanssa on päästy tekemään todella vähän. Lenkkeilykin tuntuu välillä ristiriitaiselta kun haluais käyttää siihen enemmän aikaa mutta ei vaan kerkeä. Aina on kiire joko salille, töihin tai tekemään gradua hetkeksi kun voi. Tai sitten on monta päivää liesussa ja koirat vanhusten kanssa. Pyrin välttämään tästä aiheesta stressiä sillä stressiaiheita tuntuu juuri nyt olevan ihan riittämiin muutenkin. Koirat kyllä sopeutuu ja sellaista elämän pitää ollakin, ettei täysin mennä koirat edellä joka paikkaan. Missään tapauksessa tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiria ei hoidettaisi kunnolla tai että ne ei saisi aktivointia ja mielenvirkistystä. Todellakin, ne vaikuttaa nauttivan ja Daamikin on jotenkin helpompi kuin ikinä ennen <3

Daami kävi Piiralla. Jotain jumeja löytyi, lähinnä lapaluiden alueelta ja takaosasta. Koira kuitenkin pysynyt todella suorana. Piira näki, että Daamilla alkaa syvät lihakset olla aika hyvällä mallilla, tukevat kroppaa niin, ettei ranka mene vinoon ihan joka tällistä, joita tällä koiralla kyllä riittää.

Timon yksärillä aika huippufiilikset! Koko hallin rata ja saatiin painella. Löydettiin muutamia kikkoja mitkä pitää muistaa Daamia ohjattaessa. Oli todella huippua ja Timo laittoi kyllä tekemään ja liikkumaan. Tykkäsin ihan valtavasti, eniten hullusta koirastani ja siitä fiiliksestä, mutta myös treeniolosuhteista ja hyvästä valmentajasta. Iso peukku tälle kaikelle! Taas joka pennin arvoista, vaikkei meidän harrastelu olekaan mitään tavoitteellista juuri nyt.

Omalla kentällä on käyty treenaamassa agia ja tokoa, aika niukasti sillä tuntuu että menot ja työt haittaa treenejä. Sillon tällön kun on aikaa, olen saattanut myös pyyhältää lenkiksi kentälle ja lenkin jälkeen tehnyt jotain hauskoja juttuja. A:n kontaktia joka ei etene, putkeen peruuttamista yms.

Juhannukseni meni Himosfestareilla! Elämäni paras juhannus. Muutenkin mä nautin mun elämästä ihan hirveesti.

Ruuti ja Alli oli meillä pari päivää olemassa. Daami tuli aika hyvin juttuun Allin kanssa, vähemmän egoiluja kuin ennen sterilisaatiota. Lenkkeiltiin ja räynättiin pari päivää. Ihana iso lauma<3

Olen alkanut treenailemaan yhden ihanan karvaformulan kanssa. Just siistiä, pystyn samalla taas harkitsemaan astetta vakavammin seuraavaa rotuvalintaa..;) Nyt kaiken tämän "ei ole aikaa" tilityksen jälkeen pohdin jo seuraavaa rotua ;) Joo, en ole ihan heti ottamassa koiraa, mutta tiedän että tämän hetken elämänmeno on täysin hetkellistä, toivottavasti :D ja jossain vaiheessa pystyn taas kunnostautumaan koirarintamalla. Uskon kuitenkin näiden aikojen opettaneen mulle sellaisia asioita mitkä on ja pysyy, koiraelämä ei tule enää koskaan lähtemään niin lapasesta kuin se joskus oli.:DD


Tämän bordercollien kanssa treenaaminen on niin hauskaa, erilailla haastavaa kuin vesikoirien kanssa muttei ihan mahdotonta. Tiffany on opetettu monella tapaa erilailla millä lailla itse olisin sitä lähtenyt viemään, mutta koira oppii nopeasti ja ollaan saatu vahvistettua semmoisia asioita mistä se hyötyy jotta meno lähenisi sitä ideaalia mitä minä haen. Käytiin bc-ohjaajan opissa hakemassa vinkkejä tai aika paljon sain vahvistusta sille omalle näkemykselle miten koiraa pitää lähteä viemään jotta sen kanssa päästään eteenpäin. Tosi jees fiilis tajuta, että on mulla silmää tämmöisenkin koiran opettamiseen. Tuskin joskus siin ihan mahdotonta omankaan kanssa.

Kaikenlaista tarviketta sitä tarvitaan

On mulla ollut tässä yhdenlaista pentuprojektiakin. Aika erilaista mihin olen tottunut mutta todella hauskaa. Ollaan vierailtu tutustumassa bichon frise kasvattajaan, hänen koiriin ja yhteen yhdistelmään josta olisi tarkoituksena tulla vanhemmilleni pieni hattarapää. Tästä lisää tällä, tai ensi viikolla :D Jännittää hei hiukan mitä Daami sanoo :D Ja toisaalta jännittää minkälainen tämä yksilö sitten loppujen lopuksi on kun kotiutuu. Näistä pohdinnoista tosiaan lisää omassa postauksessa.


Huomenna Timon yksärille. Loppuviikosta muutakin mukavaa tiedossa!