torstai 26. joulukuuta 2013

Joulu Vuokatissa mökkeilemässä

Elmeri bichonivanhus 12v, Daami ja Diiva
Jouluksi lähdettiin Vuokattiin lumen perään. Kyllä tulikin enemmän joulumieltä kun saatiin lunta maisemiin. Koirat tykkäs myös, saatiin Oodi perropoju hoitoon pariksi viikoksi ja liittyi vahvuuteen Helsingistä.
Hymyä kun saa kainalossa lötkötellä

Pienessä kissanpetissä on kiva lötkötellä
 Pääosin olen keskittyny koirien kanssa ulkoiluun. Hiihtäny olen viimeks Mocan kanssa Joensuussa, Mocca juoksi vapaana onnessaan ladulla kun mä koitin pysyä perässä..:) Koira oli onnellinen <3 Kolmen kanssa en uskaltautunu ladulle, jostain kumman syystä..:D Ollaan keskitytty potkukelkkailemaan, juoksemaan umpihangessa, ja ollaan käyty myös treenaamassa. Loppuviikosta alko olla jo vähän turnausväsymystä niin koirilla kuin ihmisillä. Iltasin parasta huvia kuitenkin koirien mielestä oli juosta rinteessä pulkan perässä, kiivetä huipulle. Olin varma, että saan metsästää Daamia joku päivä rinteestä kun jahtaa laskettelijoita. Rinne on aivan mökin vieressä ja laskijat vilisee vaan.
Aattoaamun lenkillä


Päästiin Huskyhallille treenaamaankin kolmikon kanssa. Tyypit oli hiukan pinkeenä. Daamille tekee hyvää päästä eri esteille, vaikken ole koskaan mitään eroa tekemisessä nähny, oltiin sitten omalla hallilla tai muualla. Daami pääs tekemään ekaa kertaa koko A-estettäkin, tietysti remmissä. Vauhtia oli kyllä liikaa. Epäilemättä kuitenkin täysillä tulta päin pieni Bansse <3 Rengas putken jälkeen oli hankala..:D Vauhdissa ei meinannu "reikä löytyä", mutta onhan se haastava. Vanhempi kaksikko pääs porukoiden toiveesta heidän kanssa tekemään radanpätkää..:D Ne oli huippuja, ja aika tulessa..:)

Puuhailuja

Päästiin vielä pari kertaa ennen joulureissua kentälle treenaamaan. Kenttä oli hiukan lillu mutta hyvin pysty treenaamaan. Olen nyt koittanu Daamille opettaa ohjauksiin tulemista vaikka lelu on maassa. Tuntuu radikaalisti siltä, että kun pidän lelua ohjatessa taskussa ja heitän, koira kiinnittää enemmän huomiota minuun ja on hetkellisesti enemmän kiinni mussa. On ollu aika tuskaa tehdä harjotteita kun neiti on oppinu ampumaan lelulle aina kun nenä sinne päin näyttää. En tiedä pitäiskö luovuttaa koko tavotteen kanssa, onhan se hankalaa mun vanhemmillekki koirille.
Tuntuu muutenkin, että on jotenkin vähän taantumaa tuon edistymisen kanssa. Haluaisin ohjattuun kunnon koulutukseen, mutta koen, ettei monenkaan opissa edetä niin kuin haluaisin edetä perropennun kanssa. Toisaalta tuntuu, että olen tehnyt liian helppoa liian kauan ja nyt vaikeuttaminen ja tekniikoiden ooppimisen alottaminen tuntuu hankalalta, koira tuumailee luonnollisesti enemmän eikä tieteskään paukkaa täysiii ennen kun on oppinut. En siis oikein tiedä millä tielle lähdetään, ekana ajattelisin yks tekniikkaopetus per viikko.
Sosiaalistumisen suhteen on edetty. Daami on selkeesti Moccamainen, ei juokse vieraitten syliin vieraissa paikoissa, Joensuuss kotona kiipeää naamaa nuolemaan, vieraissa paikoissa niin paljon ärsykkeitä, ettei malta jäädä rapsutettavaksi. Joku pyyskin että "Salla, käske tuo tänne syliin rapsutettavaksi", totesin vaan, ettei se oo semmonen koira, tulee kun tulee..:) Kyllä se ihmisistä tykkää, muttei pääosin koe niitä palkitseviksi tai hyödyllisiksi. Ihan hyvä piirre perrossa, muttei nykyajan ihmisten kanssa aina niin helppo ominaisuus kun aina joku on käsi pitkällä änkemässä koiran kimppuun. Se on kyllä ihana kun on aika usein sentin päässä musta..;)

Daamin kainalossa
Diivalle hali
Daami tykkää pienistä lapsista, Diiva kaikista..:D
Palloleikkiä Diiva ja Selma
 Vieraalta koneelta kun päivittelee, kuvien laatu on älyttömän surkea..:/

perjantai 13. joulukuuta 2013

Tuulian treeneissä keppitörkkäsyjä

Torstaina treenattiin Diivan kanssa kuukauden tauon jälkeen aksaa. Huomas hiukan, että tietty tarkkuus puuttu niin ohjaajalta kuin koiraltakin, mutta nopeestihan päästiin jujuun kiinni. Törkkäsyt ja rata meni ihan hyvin, pitää hiukan treenata vaikeimpia juttuja kepeillä kuten vaikeita takaaleikkauksia yms.  Daami pääs mukaan vähän haistelemaan meininkiä ja tehtiin muutamia käännösharkkoja, Aa:n alastuloa, puomin alastuloa, putkea ja ohjaukseen tulemista vähän sivummalla. Tuota ohjauksiin tuloa pitää treenata; viskasen lelun johonki ja pyörittelen koiraa vaikka itteni ympäri ja vapautan kun lähtee mun mukaan eikä haaveile vaan lelulle. Tulee vaikeeta ja kokeiltiin yhden esteen kanssa; kieputin siivekkeen ympäri ja yhen kiepauksen jälkeen oli jo karkaamassa..:D

Perjantaina käytiin Daamin kanssa kaupungilla. Se on aika jees ton pöhköilyn suhteen, on jo aika hyvä, mutta varastoon treenataan..;) Vieraitten ihmisten luo menee ja on kiinnostunu, ei kauan viivy, kun heillä ei ole Daamille mitään "annettavaa", eivät ole Daamin mielestä kiinnostavia, ihan kiva näin. Neitonen oli menossa shoppailemaan joka kauppaan..:) Illalla vielä lisää "varuiksi" treenaamista ohitustreenien merkeissä. Treenattiin remmissä ohittamista ja vapaana ohittamista ja suju ku rasvattu, tajus varmaan, että nyt REENATAAN..:D

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joululomalla

...tai tänään vielä yks johtamisen tentti ja vertaisarviointi pois alta niin sitten. Kovinkaan korkeita odotuksia tentin suhteen ei ole, valmistautuminen kun on ollut täys 0..:D Flunssaa pukkaa heti kun helpottaa koulujutuista. Ihan kiva..:/

Daami on aika super. Mielestäni hyvä hermonen, mutta ihan aina en mene siitäkään takuuseen.;) No vitsi vitsi. Neitonen osaa olla niin super hienosti yksin, ettei mitään ongelmia pidemmissäkään ajoissa. Mocca nyt oli aina semmonen mun perään. Kaikki mun koirat kuitenki aina ollu toisten koirien seurassa, että yksinoloharjotteita on pitänyt oikein järjestää. On kuitenki hyvä harjotella niitä väkisin tässä vaiheessa kuin sitten 5 vuoden iässä jos tilanteet meneekin niin, ettei ole koirakaveria kotona yksin ollessa.
Pikkujoulujen jälkeinen päivä meni kivasti. Daami tyyty ihan lyhyisiin lenkkeihin. Jouduin jättämään sen hetkeksi kaupan pihaan kun kävin hakemassa itsenäisyyspäiväjuhlinnan tarvikkeita, olin ehkä 2min kaupassa ja joku mummo Daamia siellä jo silitti. Ois tehny mieli todeta, että "Hyvä, ettei se syöny sua". Ei kukaan oikeen usko, että tuommonen karvanalle vois olla paha. Mocca onneks sano jo kaukaa että tänne ei oo tulemista jos joku yritti sitä ja Diivaa lähestyä. Kerran postissa käydessä joku äijä oli yrittäny mennä, kuulin vihasta haukuntaa ja kun tuun ulos mies kommentoi mulle "Sulla on vihasia koiria"..xDD

Perjantaina käytiin aamulla treenaamassa Daamin kanssa. Tehtiin kujakeppejä radan osana, lähinnä mutkaputkelta lähestyttiin sokkona keppejä. Umpikulma oli vaikeempi malttaa hakea, avokulma virheetön. Tehtiin myös keinun paukutuksia ja päähänjuoksua. Kiva treeni!
Lähdin sitten kisaamaan kaverin russelilla. Ekat kisat koiralle. Ekalla radalla ohitti ensimmäisen hypyn, muuten puhtaana maaliin. Tokalla radalla tultiin lujaa putkelta kepeille joka oli alottelevalle koiralle vaikee alottaa joten siitä 5, käännyin ja olin korjaamaan menossa niin neitonen paukkas takas putkeen..:) Muuten puhdas rata. Hyvä alotus oli. Hiukan käsijarrupäällä mentiin, odotellaan, että vapautuu vähän. Oli neidin eka kerta muilla kuin omilla esteillä..;)
Kisoista tultua lenkille Daamin kanssa ja vähän aktivointia ruuan kanssa ja suuntasin ystävien kanssa juhlimaan itsenäisyyttä, syömään hyvin ja katsomaan itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa.

Lauantaina lähdettiin junailemaan. Daami on lungi junailija. Pieksämäen asemalla kun päästin neidin irti, juoksi se hulluna ympäri aseman hankia. Konnarille hauskaa viihdettä sähköjäniksen toimesta..:D Pientä pöhähtelyä pitää vielä esitellä oudoille ihmisille, sitä siis kitketään vielä. Muuten ollaan kuukaudessa menty kyllä eteenpäin. Ei niitä pieniä edistymisiä huomaa, mutta siinä huomaa, että välillä ottaa päähän vähän vähemmän tuo pöllöily..;) Toki varmaan helpataanki hiukan näiden sosiaalistumisien kanssa. Haukkuilua ei varmaan täysin pois tuolta saa, kuuluu tähän malliin..:D
Turun junassa olikin paljon koiria. Daami ois niin halunnu leikkiä poikien kanssa, toisia olis taas halunnu laittaa kuriin, ja joiltaki halus vahtia meijän laukkua. Tuli ihan Mocca mieleen tuosta vahtimisesta..:)

Nyt ollaan lähinnä vaan relattu ja ulkoiltu. Ruutia ja Allia käytiin eilen moikkaamassa metsälenkin merkeissä. Diiva oli onnellinen kun tultiin takas. Daami pisti sen kyllä maihin samantien, vähän noussu laatuaika mun kanssa kupoliin. Huomenna olis tarkotus mennä Diivan kanssa treenaamaan Kelpokoiralle Tuulian oppiin. Kiva tälleen kuukauden tauon jälkeen..:D Saa nähä mikä on homman nimi Diivalla..

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Tiistaitreenit ja lomafiiliksissä

Se olis sitten vähän niinku tämän syksyn opinnot taputeltuna ja lauantaina matkustetaan halki suomen kotopuoleen lomailemaan. Tää on ollu niin rankka syksy koulun osalta..;) Muutama hassu kurssi joilla ei edes läsnäolopakkoa ja jotain kirjapaketteja tenttiny. Oon kyl tykänny noist oikiksen ja kauppiksen kursseista, vaikkakin olen joutunu kaikkien luentojen annin hyödyntämään kun on sen verran vierasta asiaa mulle. Daami on ollu kuukauden ainoona koirana ja hyvin on osannu olla yksin. Vieraat otetaan vaan vastaan vähän liian suurella tarpeella kiivetä syliin ja naamaa suukottelemaan.

Tiistaina treenasin ensin hiukan Daamia ja sitten kaverin koiria. Daami teki puomia radan osana ja aika hienosti on hautunu lelun häivytys. Loppupaikan jaakaaminen, eli himmaaminen täytynee vielä saada pois, mutta nyt neiti pystyy keskittymään 2o2o kunnolla kun ei tarvi kytätä lelua edessä. Meikäläisen heittopalkka vaan auttamattomasti myöhässä kun olen tottunu ettei tarvi puomilla palkkauksesta huolehtia. Nyt kuitenkin opetellaan vielä että puomille tullaan esteen kautta ja jatketaan esteille, ettei se ole mikään irrallinen juttu. Neiti antaa ittestään niin paljon, tai sit se vaan hösää ihan helkkariks, mutta se on ekan toiston jälkeen aina ihan läkähtymässä..:D Ei kannattis hössätä niin paljon omiaan ja lelun kans painella täysii ympäri hallia. Tehtiin myös käännöstreeniä ja maltti irtoomista vaikka mä juoksen toiseen suuntaan jo.
Keppejä piti tehdä mutta halli oli niin täynnä kaikkee joten roudasin vähemmän tilaa tarvitsevan keinunkin vielä radalle. Aluks päähän juoksuja liikkumattomalla laudalla niin että karvalelu odotti siellä. Haluun vähän enemmä kierroksii siihen keinuun, neiti kun ei oikeen namille syty. Tultiin esteiden kautta keinulle ja juostiin kilpaa lelulle jota hiukan revittiin päädyssä ja sitten nostin alas ja sai rallattaa. Lisäsin haastetta niin, että keinu laski hiukan, mutta tosi rohkeesti leluun kiinni. Lopuks vielä keinun paukutusta ja 2o2o loppuun ja eteenpäin katsomisesta lens susikarvalelu<3

Itsenäisyyspäivänä kisataankin sitten mini1-luokassa jossa kaks osallistujaa..:D Saa nähä mitä kaikkee Helmi-Kelmin kans keksitään siellä säheltää. Toivotaan kääntyväistä rataa, juoksussa en pärjää tuolle tykkirusselille<3

Tänään pippaloidaankin ainejärjestön pikkujouluissa, joten operaationa on Daamin aktivointia, että voi sitten hyvillä mielin jättää kotio vähän pidemmäksi aikaa yksin. Perjantaina kisat ja ystävän luo juhlistamaan itsenäisyyttä ja lauantaina lähtö kotio.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Juoksuista selvitty


Ollaan pikkuhiljaa taas alottelemassa aksailuja juoksutauon jälkeen. Perjantaina pikkujouluiltiin hallilla, jossa seuran kesken kisailtiin parilla radalla. Kisasin kaverin kolmella russelilla, Daamille radat vielä liian vaikeita. Neiti odotti hienosti häkissä ja pääs tekemään yhden toiston hyppy putki hyppy-kaarta ja puomia jonka alla putki. Hiukan näki, että neitonen oli vähän ollut tauolla..:D Puomin paukkas ekaks läpi, tokalla kerralla maltto pysähtyä. Kieli keskellä suuta paikoin. Muuten neitonen oli niin kiinnostunu kaikista ihmisistä, koirista ja joulupukkikaan ei ollut ihmeellinen.

Lauantain ratoksi suhautettiin hallille syventymään vähän paremmin taas aksajuttuihin. Tehtiin vauhtipätkää ponnareilla, kujakeppejä ja hiukan keinun paukuttelua ja päähän juoksua. Pienenpieni tarkkuus oli hukassa radalla kaahatessa..:D Kepit opi super, kavensin heti lisää kun ajattelin että pitkän keppitauon jälkeen helpotan hiukan, se oli selkeesti haudutellu juttuja ja keppikulmat meni kaikki oikein ilman varmisteluja..super... Keinu aiheuttaa hiukan ahdistusta, ilmeesesti ne ominpäin kokokeinun suoritukset on aiheuttanu hiukan himmailua. Paukuttelu oli täydellistä ja tarjos 2on2off joten se saa sitä tarjota, vaikka on haastava noin pienelle koiralle.


Muuten Daamin kanssa ollaan edetty monissa jutuissa. Monessa asiassa ollaan oltu nyt kyllä nuottasilla, esimerkiksi siinä, kun päästän koiran irti, niin neitonen pitää kauheet komentohaukkua. 10 kertaa kun se haukahtaa, kiellän, käsken lähelle ja puhutan, alkaa koira jo olemaan hiljaa..:D Se on kyllä mahotonta vääntöä. Kolinapurkkia taijan alkaa nyt kantamaan ulkonakin mukana niin saan sillä palautettua huonoja piirteitä, positiivisia vahvistamisia ollaan tehty tää eka vuosi, joten nyt annetaan purkista sitten, esim. jos neitonen meinaa karata vastaan tulevien koirien luokse, tai komentamaan juoksijoita. Monesta asiasta olen ylpee. Daami osaa hakea mun hajusen kepin metsiköstä. Siis pientä tunnarin alkeita, keppi jota koira ei ole nähny tai haistanu ja on ollu mun käsissä muutamia sekuntteja, ja neiti osaa hakea. Oman kuolan hajustahan se kyllä hakee. 
Vaahtosammuttimen kokosien poikien lauma "hyökkäs" meijän kimppuun lenkillä. Tosi hyvää tekee Daamille. Neitonen ei paljon poikia noteerannu vaikka mulle tarinoitiin, ja kiljuttiin, juostiin ja konttailtiin meijän ympärillä.

Huomenna ajateltiin piipahtaa treenaamassa näyttelyjuttuja. Haluan opettaa vapaan esiintymisen neidolle, ja muutenkin nyt tekee hyvää kun vieraat kähmivät ja kattoo hampaita.


Diivaliina lomailee vielä viikon porukoilla. Yhteensä on siis saanut olla lomalla treenailusta, miellyttämisestä ja Daamista sitten kuukauden..:) On saanut olla ihan koirana. Nyt alkaa olla viitteitä pienestä tylsistymisestä. Diiva kehittää itselleen tekemistä, esim ikkunasta pihalle ja pyörätielle katselua, jos vaikka joku lintu pyrähtäis tai ihminen kävelis ohi..:) Elmeri-vanhusta se on koittanu myös saada leikkimään, leikkiseuraa taitaa olla jo ikävä.


lauantai 23. marraskuuta 2013

Lepposta





Yhden koiran kanssa elämä on vähän onnetonta..:D Ihan kun koiraa ei olis olleskaan. Okei Daami on hiukan eri tapaus, siinä haastetta on ihan riittävästi, välillä voisin antaa puolet muille. Juoksu on nyt rauhottanut neitiä kiitettävästi. Sisällä vetää sikeesti sikeitä, ulkona ja treenatessa täysin oma itsensä. Yks iltalenkki lumi oli sekoittanut neidin pään ja meinas karata kaikkien vastaantulevien koirien luokse...Totesinkin että neitonen oli vissiin seuran tarpeessa.

Ollaan lenkkeilty ja treenailtu pikkusia juttuja. Lähinnä aina yhdistän lenkkeilyyn tms. postin hakuun kaikenlaista pientä aktiviteettiä. Tänään meni toista tuntia kasvitieteellisessä metsässä samoillessa. Halusin selvittää niitä miljoonia lenkkeilyreittejä siellä, ja mentiin vaan vähän sinne sun tänne, ja en aina ihan ollu itsekkään perillä missä mennään..;) Meillä on niin superit lenkkimaastot, etten vaihtais pois.

Eilen Daami pääs mukaan kaverin luokse kun tytöt siellä väsäs karjalanpiirakoita ja jouduin sitten itsekkin näytiksi väsäämään yhden täydellisen version..;) Aloittelijan tuuria. Daami paini 8kk ikäisen setterin kanssa ja neidit oli hyvää pataa. Erittäin mallikelpoista toimintaa Daamilta vieraiden ihmisten ja koiran kanssa. Mitä nyt pikkusen yritti astua toveria, mutta juoksun piikkiin.

Ensviikon loppupuolella suunnataan jo treenaamaan. Kolmeviikkoa tulee täyteen. Lupautusin ohjaamaan kaverin russelia itsenäisyyspäivän kisoissa. Hassua mennä mini1 luokkaan kisaamaan..:D Ei ihan tosissaan mennä, ollaan treenattu 3 kertaa ja ehkä saman verran keretään treenata, ne on koirankin ekat kisat. Kivaa kuitenkin, Helmi on aika tykki, kiva typy. 

Kaikkea muutakin kivaa tiedossa. Oodi-perro tulee jouluksi ja vuodenvaihteeksi hoitoon, helmikuussa lupailin hoitaa kaverin kahta perrosta ja maaliskuussa saan näillä näkymin Diivan pojan Ralphin hoitoon.<3 Supermainiota. Minulle kun toimittaa koiran hoitoon, voi olla ettei sitä takasin enää saa..;) Kivoja koiria, ja meijän tytöt tykkää kavereista.

Me and my lover

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Daami 1-vuotta!

Aijaijaijai, miten nopeesti aika menee. Pieni nökäre nöksy, Bambi täyttää jo vuoden. Muistan seuranneeni pentujen syntymistä facebookissa, mitä putkahti ja kuinka paljon..:D Kuvissa nää oli niin syötävän nättejä. Koiraa mulle ei pitänyt niistä tulla, en ollut sillä mielin liikkeessä. Jos mulla ei olis ollu jo kahta koiraa + Diiva tiineenä, olisin kyllä ehdottomasti halunnut siitä pentueesta pennun. Halusin kuitenkin nähdä mitä Diiva tuottaa ja jos oli pentu saatava, niin alunperin ykkösvaihtoehtona oli Diivan pentu. 
Niin kauan menikin kaikki hyvin kunnes Kasvattaja tuumas, että siellä olis mahdollisesti mulle pentu. Pennut oli tuolloin 3-4viikkoisia. Pohdin asiaa, ja pohdin aika kauan. Kävin katsomassa pentuja 4viikkoisina, seurasin pentu-tv:tä ja luotin kasvattajaan. Pentujen varttuessa yksi nousi selkeesti suosioon. Mulla kun ei ollut pakko pentua saada, en luvannut ottavani ennen kun pennuilla oli riittävästi ikää ja pysty sanomaan mitä ne on miehiään. Tunne oli kyllä aika vahva ja kaikki kehitys ja pentutestailut näytti vahvasti siltä, että siellä oli mun näkönen pentu. Okei, oikeastaan seurasin vain yhtä narttua ja se se oli, aikamoinen paketti. En pystyis ikinä sanomaan ei tämmöselle pennulle. Onneks niitä syntyy todella todella harvoin..;) Sillon kun pennunn aika olis, sillon niitä ei ole saatavilla.
NomNom, Mocan häntä <3

Mä nukun nyt- katse..;)

Syliisyliisylii

Lisää kuvateksti

Onks tääl niitä tisuja?

Sä oot ihqu, huomaa mut huomaa!
Niin niin happy oon tästä tyypistä. Ihanaa kun kaikki on edessä ja toivottavasti saadaan kokea ja nauttia vielä monenmoisesta. Kiire meillä ei ole mihinkään, mennään koiran ehdoilla, okei, mun pitää aika usein vähän toputella, koira menis ja treenais, etenis ja kehittyis nopeempaa kuin on tarpeen. Kyllä mä silti kaipaan noihin kuviin ja maisemiin, haluan ottaa tuon pienen Nökäreen syliin suukotella ja pallutella. Ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Onneks tuo isompikin versio samasta koirasta osaa tuon syliin änkemisen. Aika rakastettava.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kuhan kirjottelen :)

Isänsä on tyttöjä..:)

Daami on niin rauhallinen juoksuineen. Kovinkin tyytyväinen päivässä tehtäviin kolmeen tunnin mittaiseen lenkkiin kun neitonen saa painella vapaana. Olen kuitenkin halunnut järkätä vähän aktiviteettejäkin, jumppaa tasapainotyynyllä, lapa ja lonkkatukijumppaa, kiertoharjoitteet, nenän käyttöharjoitteet pimeällä, toikoilua, luita, ruokaa aktivointileluista.

Perjantaina vastusti hiukan. Olis ollu parempi pysyä neljän seinän sisällä, poissa ihmisten ilmoilta..:) Päiväkotilauma hyökkäs meijän lenkin varrelle, Daami hämäänty niistä. Se on ollut niin mainio jo lasten kanssa, mutta luultavimmin tuommonen möykkäävä, kompuroiva ja kiljuva lauma aiheutti hiukan takapakkia. Jäätiin hiukan etäälle katselemaan lössiä, leikittiin hiukan kepillä, otettiin kontaktia ja palkkasin kun katseli lapsosia. Daami välillä ylireagoi ton jäykkyyden kanssa, relais vaan, sitä koitan opastaa. Illalla sitten vielä kulman takaa tullut pariskunta, nainen säikähti hulluna, pomppas ilmaan ja kiljahti. Daami sai pölärin ja ihmetteli et mikä helkkari se on ja nosti äläkän. Pyysin Daamin lähelle ja lopettamana räykkyämisen, harmi vaan kun neiti todennäkösesti sai palkan kun sai häädettyä ihmetykset kulman taakse. Tylsäää, vaikka kaikkensa yrittää niin ei pysty millään kontrolloimaan ympäristöä ja sen reaktioita. Daamin kanssa kun pitää olla määrätietonen ja vakaa, harmi kun kaikki ihmiset ei sellaisia ole..:D

Lauantaina piipahdettiin aamulenkin yhteydessä kaupungin poikki. Reipas se on, joitakin lapsia katsoi pitkään, joidenkin luokse veti remmi tiukalla. Selkeesti huomioi niitä, haluais muttei oikein osaa tulkita. Muutamia tuijottavia ja kumartuvia ihmisiä, tosi hyvin toimi koira, anto olla.
Päivälenkiksi tokoiltiin tuossa lähikentällä, jossa aina paljon liikettä. Turha mennä treenailemaan mihkään perämetsään kun keskittymisongelmia ei ole. Tehtiin seuraamista, sivulle tuloa ja niissä palkkauksen vähennystä. Oli sisäistäny juttuja, ja tarjos hienosti. Luoksetulot aika buenot, ei tietoakaan epävarmisteluista tai ohijuoksuista niin kuin viimeksi..:D Muutama asennonvaihto ja siinä apujen vähennystä. Lopuksi vielä oivalluksia maahanmenoon, niin, että itse seison. Oli aika haastis..:) Koira olis halunnu tarjota sivulle tuloa tai istumista, maahanmeno vaikutti mutasella kentällä vähän öklöltä. Saatiin oivallus aika nopeaa kun otettiin lelu käyttöön. Superduupperi<3 Saatiin hiukan treenattua lelusta irrottamistakin, se on niin tylsää treenata..:D
Loppulenkiksi vielä kiertoharjotteita lipputangoilla. Uutta vaihdetta silmään kun ohjaukset alkaa tulla tutuiksi niin vauhti nousee.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Vähän tylsää

Daamin juoksu, ja mulla ei treenikoiraa.
Daamin kanssa on kyllä paljon muuta treenattavaa. Ohjauskuvioitahan se ei osaa mitään, joten ne on nyt treenin alla. Maanantaina oli lepopäivä ja lenkkeiltiin vaan. Tiistaina aamulenkillä muutama perus kiertoharjoite molemmin puolin ja palkaks keppiin kiinni käyminen. Se on aika peto..:D Päivälenkillä jumpattiin hiukan lapatukea ja iltalenkillä opeteltiin sylkkäriä ja poispäinkäännöstä. Toinen puoli on vaikee..:D Mun koirat harvemmin on toispuoleisia mutta Daamille on toinen puoli haastavampi, toki ei olla treenattu mitäänn oikeastaan, joten eiköhän se sillä treenillä saada kuntoutettua. Uskon, että puilla ja tolpilla harjoitellut kuviot on helposti siirrettävissä esteille. Ainakin perus kiertoon (tiukkaan käännökseen) meni 2toistoa ja se oppi sen ja teki itsenäisesti.
Enää pitäis miettiä mitä niitä kaikkia kuvioita on, ja onko niitä mahdollista harjotella kaikkia ilman esteitä kovinkaan hyvin.

Jumppaa pitäis myös tehdä, mutta laiskuus meinaa iskeä..:D Samoin tokoiluja vois taas viritellä, mutta hyvähän sen olis antaa relatakki vaan. Tasapainoile nyt siinä..:)
Daami on ollut erittäin helppo ainoana koirana. Haukkumiset muille on jäänyt ja muutenkin käytös paljon fiksumpaa kun pystyn huomioimaan sen ja sen kommervenkit kokoajan ja puuttumaan riittävän ajoissa. Ainut huono piirre mikä on tullut, on siinä vaiheessa kun päästän remmistä irti niin neiti alkaa mua härkkimään. Normaalisti pinkoo Diivan perään ja sen niskaan kiinni, nyt koittaa mua. Otan koiran remmiin, ja hetki mennäänkin taas kuin löysässä hirressä. Pari kolme kertaa tämän saa tehdä jonka jälkeen neiti tajuaa lähteä matkoihinsa. Kotona yksin oleminen oli täysin vaivatonta. Koira tajus, ettei Diiva ole mukana joten en ole lähtenyt sen kanssa treenaamaan kun neiti jää yksin kotiin. Se on huippu tyyppi, muutamia kommervenkkejä lukuunottamatta.

Daami pääosin lepäilee kotona nyt juoksumasiksissa, hyvä näin. Ikkunasta tiirailu on arjen viihdyke, tekee sitä varmasti paljon kun olen poissa. Sillä on kyllä niin palikat kohdillaan. Kaikki mitä on ihmetelly se menee reippaasti haistamaan, ainoastaan pään asento hiukan laskee. Taisin jo kirjottaakkin esimerkin siitä kun jätesäkki heilu hulluna tuulessa, neiti haukahti reilusti ja sen jäälkeen meni rinta rottingilla pienen kirosanan päästäen suoraan haistamaan, Tännään lenkillä poikettiin kaupunkikävelyllä. Kaupungilla mitkään sadeviitat, rullatuolit, keppikävelijät jne jne. ei aiheuttanu ihmetystä. Ennen kaupunkia postikärry aiheutti pään laskun ja kiersi haistamaan, samoin ihminen joka tuli yllättäen tallista, mustissa vaatteissa ja huppu päässä. Tätä Daami selkeesti katteli pidempään taaksekkin päin mutta unohti pian. Kaikkein isoimpien ja kolisevimpien autojen kohdalla se on menossa kyytiin..:D Samoin katupesuri aiheutti kiinnostusta ja piti mennä ihan harjoja haistamaan.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Agikoulutuksia

Torstaina vietettiin Diivan kanssa laatuaikaa Turussa Tuulian tekniikkasovellustreeneissä. Aika huippua oli. Aiheena välistävedot (joita en ikinä Mocan kanssa osannut) ja leijeröinnit joita treenataan usein ja paljon ihan viikottaistreeneissä kun tehdään perusrataa ja usein vähän koetellaan koiran irtoamisrajoja ja halutaan treenata mitä ihmeellisempiä estehakuja ja irtoamisia. 
Diiva on niin hauska koira kun ei siitä välttämättä huomaa, että se on pian menossa tekemään agia, on niin lungi kun lämmitellään. Kelpokoiran halliin mentäessä alkaa kyllä jo kiitettävästi ottamaan kierroksia mutta pysyy hienosti hallussa. Omalla vuorolla sitten täysin irti. Se on aika paljon iän ja Mocan pois menon myötä saanut itsevarmuutta ja räyhäkkää siihen tekemiseen. Enää ei ollakkaan pahnan pohjimmaisia vaan sanotaan vastaan ja tekee enemmän itsenäisesti ja omia valintoja. Tätä ei ole sen kanssa pienenä juurikaan vahvistettu, Mocalla se tuli ilman vahvistusta. 
Tehtiin treenirata puhtaana läpi, ainut missä oli ongelmia oli että peppu putos keinulta leijeröitäessä, itse jäädessä sivuun. Keinu löi niin rajusti vasten ettei koira ollut valmistautunut siihen. Uus yritys ja sinne jäi. Siitä sitten puhtaana loppuun. Todella hienosti suoraan keinulla tuli maahan, ei yhtään muhun päin vinoon kun jäin taakse ja sivuun. Toisen puolen välistävedot oli vähän vaikeampia, tuli vähän hoppu ja hidastin koiraa.

Perjantaina hypättiin Daamin kanssa kahdestaan Joensuun junaan, jätettiin Diiva kuukaudeksi porukoiden luokse, treeni- ja Daamilomalle..:D Samalla saan panostaa tyystin teinimurkkuun. Junamatka meni hyvin, ainoastaan vähän haastetta asetti, että eräs lapsi paukkas lemmikkivaunuun ja välillä piti vähän rauhotella kun oli liian innokas Daamin suhteen. Daami selvis hienosti lapsialtistuksesta mutta välillä aika jännittynyt oli ja selkeästi haki katsekontaktia tutkiakseen mitä nämä lapset ovat oikeen miehiään, epävarmat lapset Daami huomaa heti, varmat, koiriin tottuneet menevät rennommalla suhtautumisella. Monta kokoemusta rikkaampana taas tämäkin reissu.

Viikonloppu vietettiin Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Ensimmäisenä päivänä tsekattiin hiukan koiraa, tehtiin set pointtia ja perussarjaa. Daami oli ikäisekseen hyvässä kunnossa, hiukan lisää syvätukea lapaan ja lonkkiin. Daami käyttää hyvin kroppaa, siirtää painoa taakse, kokoaa, köyristää selkää ja pitää päätä matalalla. Nuorella koiralla vielä muutamia treeniaiheita kuten se, että koira laskeutuu aika pian ponnarin jälkeen maahan, ja välillä ponnistaa todella läheltä. Etäisyyden arviointitreeniä siis vaikkakin liikkuvalla hypyllä kun sunnuntaina treenattiin, suju arviointi hyvin. Sunnuntaina tehtiin liikkuvalla hypyllä hiukan etäisyyttä ja hiukan korkeutta, kahta etäisyyttä (oisko ollu 12 ja 15 jalkaa) ja kasvava sarjaa. Kasvavassa sarjassa meinas ponnistus olla vähän liikaa..:D Pientä ylimitoitusta välillä, mutta korjas kyllä työtään. Liikkuva hyppy meni hienosti, otettiin jo ponnarin päälle rimaa. Kahdessa etäisyydessä aluksi ponnisti tosi läheltä vikan hypyn mutta parans sitä ja säilytti sen ponnistuksen.

Oon kyllä aika onnellinen tästä murusesta. Se on myös paljon helpompi kun se on ainoana koirana jolloin pystyy keskittymään sen juttuihi täysin. Se on myös hurjan täydellinen treenikaveri.<3
Katoin jo hallilla, että neiti nuolee pyrstöään tavallista enemmän hallilla, muttei jäänyt tahroja mihkään. Kotona kuitenkin koiraa kuivatessa huomasin juoksun alkaneen. Neitonen täyttääkin ihan viikkojen sisällä 1vee joten juoksut oli odotettu. Nyt sitten treenataan kaikkialla muualla kuin hallilla. Ullalta saatiinkin paljon hyviä vinkkejä, ettei kannata kiirehtiä. Ponareita voi häivyttää hyppytreenistä mutta radalla ne olis vielä hyvä pitää. Ohjaukset voi opettaa muilla kuin esteillä, ettei vielä edes ponnareita käyttäen, lähinnä puita yms hyödyntäen. Näin olen paljon tehnytkin, ne ohjaukset mitä ollaan opeteltu ollaan ensin tehty puilla ja siirretty sitten siivekkeille yhdellä treenillä (takaakierto, sylkkäri, poispäin). Tätä on sitten tiedossa lisää juoksun aikana, samoin nenähommia, sosiaalistumista ja tokoilua. Haluan, että oppii tekemään hommia ihan samalla lailla kuin ilman juoksujakin, vaikkakin tietty vähemmässä määrin.

torstai 7. marraskuuta 2013

Huomenna paluu Joensuuhun

Daamin taka-aitauksessa olo on tätä luokkaa "äitiiiiii tuu leikkiiimäään".
Sunnuntaina metsälenkkeiltiin Nemo ja Rode perropoikien kanssa. Daami intoutuki juoksuttamaan Rodea 3kk perässään ja oli todella kärsivällinen, eikä kertaakaan kurmuttanu pentua..:D Olivat ilmeisesti kovin samalla aaltopituudella, mutta Rode on kyllä hieno poju, etten yhtään ihmettele kun tulivat Daamin kanssa juttuun.
    Maanantaina ei puuhailtu sen ihmeempiä, kotettiin Daamin kanssa käydä vähän kaupungilla ihmettelemässä, mutteipä sieltä mitään uusia kokemuksia saatu, ellei huutavia juoppoja lasketa..:D
    Tiistaina olikin aikamoinen myrsky, puita kaatuili ja meinas tukka lähtee päästä. Mun piti ottaa Daami mukaan Raumalle vähän käpöttelemään kaupungille mutta keli oli niin hurja, että päädyin visusti pysymään kaupoissa sisällä..:D Daami jäi kotiin.
    Keskiviikkona aamupäivästä lähdettiin jälleen Laitilaan ulkoilemaan ja treenaamaan. Haettiin Alli ja Ruuti perrot mukaan ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut..:) Treenasin koko sakin kanssa aksaa..:) Diiva teki lyhyen pätkän vain ja väistyi nuorempien ja osaamattomien tieltä, lahjattomat treenaa..;) Daami teki vauhdikasta radanpätkää jossa puomi osana. Tosi superisti teki vaikka välillä vauhti meinas tehdä tepposet ja maahan asti kerran tultiin puomilta, sitten vaan uudestaan muutaman esteen päästä, että saatiin se vauhti mukaan.
Alli treenas samaa pätkää ja Ruuti teki vaan vinoja hyppyjä, putkea, hyppyjä ennen ja jälkeen putken. Reipas pentu sekin kyllä. Oli kovin innoissaan, ja ainut noista kolmesta joka on kovin ihmisystävällinen treenattava..:D Ei pure, ei pompi.
Treenin jälkeen sosiaalistuttiin räkyttävään bostoniin. Diivasta huomaa että se on tottunu, Daamista huomaa että sillä on hyvät hermot ja tietää miten käyttäydytään määrätietoisesti tuommosten epävarmojen koirien kanssa. Alli meinas välillä ärjästä takas, ja Ruutia vähän jänskätti.
Metsälenkillä vauhtia riitti neidoilla. Kyllä koira on lauma eläin, nauttii aika paljon kun saavat porukassa remuta. Olen kuitenkin erityisen onnellinen näistä kahdesta, joista toinen jo todella rauhoittunut..:D Kolme nuorta remmissä tuntu paikoin aivan mahdottomalta tehtävältä.
4h ulkoilun jälkeen lepäiltiin tunnin verran ja ajattelin lähteä Daamin kanssa ohitustreeneihin jossa oisin halunnu treenata ihmistenkin kohtaamista, koirathan tuo osaa ohittaa. Ketään ei kuitenkaan treeneihin tullut joten tyydyttiin kävelemään pimeässä jossa vastaan tuli lapsijoukko pyöräillen ja kävellen ja muuten remuten, ihminen fillarin kanssa joka täynnä ryjää, grillillä asioivaa kanssaa ja siinä penkillä istuskelevia ja tuijottavia ihmisiä. Suunnattiin siitä kyläilemään lapsiperheeseen jossa Daami, ilmeisesti rauhalliseta mielentilasta johtuen oli enemmän kuin sinut lasten kanssa..:D Köllötteli puolvuotiaan sylissä naama naamaa vasten ja iloisesti kohtas maassa konttaavat ja makaavat, möyrivät ja mölyävät muksut. Hieno Daa! Edes konttaava isompi lapsi ei saanut aikaan komennusta, vaan katsoi lasta, katsoi mua taakse, katsoi lasta ja tuli luokse. Selkeesti oli että "sano nyt nuille että ovat kunnolla"..:D Kyllä se paljon edistyny on.

Aamu-uninen
Tänään piti mennä näyttelytreeneihin mutta saatiinkin parempi treenitarjous Tuulian tekniikkatreeniin kelpokoiralle. Suunnataan sinne Diivan kanssa ja jätetään Daami mumerolaan ja vietetään ykkösluokan aikaa Diivaliinan kanssa. Illalla vielä lenkille perroporukalla kun sitten perjantaina otetaan junan suunta Joensuuhun jossa meillä hyppykoulutus lauantaina ja sunnuntaina.

Mocca, kova ikävä ja epätodellinen olo edelleen.
Pyhäinpäivän kynttilä Mocalle<3

lauantai 2. marraskuuta 2013

Perjantaina kyläiltiin Daamin kanssa kahdessa paikassa ja nähtiin uusia ihmisiä, vanhoja tuttuja, uusia koiria ja lapsia. Daami käyttäyty kovin nätisti ja mallikkaasti molemmissa kyläpaikoissa ja häntä vispaten treffas uusia ihmisiä. Lasten kanssa oli aika hienosti. Lapset näytti kaikenlaisia hullunmerkkej' jotka voi olla vähän teini-ikäsestä koiratypystä olla vähän ihmeellisiä. Maassa makaamiset , kasvot peitettynä murinan ja itkun ja piipityksen kera ei tuntunu missään. Katseli pää vinossa ja meni häntävipattaen luokse. Kellahti selälleenkin lasten rapsutettavaksi. Puolivuotias muuttu ihmeeliseksi siinä vaiheessa kun aloin vaihtaa sille vaippaa ja yöpukua..:D Pylly paljaana vauva näytti Daamista kovin erilaiselta, ja tuoksu..:D Hienosti ihmetyksistä huolimatta meni kaikkea tutkimaan, myös ihmetyttäviä tavaroita. Lapset vielä kiusas pelottavalla koirapehmolelulla Daamia liikauttelemalla sitä, mutta Daami otti vaan säpsyn taaksepäin ja meni tutkimaan. Altistukset ja ärsykkeet on tehny hyvää neidille. Super super.

Lauantaina kävästiin aamulla ottamassa muutama toisto puomin etupalkan häivytystä, muutama toisto etupalkalla. Huoh, tuntu että palkkasin aina väärällä hetkellä ja paikoin kyllä jäi ihmettelemäänkin mihin jäin taakse kun etupalkka ei ollu vetämässä vaan mun kädessä.. Jos jollain on tähän jotain hyvää vinkkiä niin otetaan vastaan. Diiva teki keinulla sivuirtoamista ja heti ekalla toistolla pyssäs keinulle, yleensä pomppaa pois, sillä meidän keinu lyö aika korkeelle asti takasin, Diivalla oli pitelemistä sitä alhaa.  Muilla kontakteilla vähän poispäinkäännöstä ja layerointeja. Aika superit oli.

Lauantaina päivemmällä mentiin vielä kentälle esteitä siirtämään koppiin talviteloille. Daami oli mukana seuraamassa häsäämistä ja Diiva odotteli autossa. Tehtiin pieni pentutreeni, hyppy-putki-hyppy suora oli, sillä muut pennut oli tosi nuoria. Daami teki edestakasin ekaksi tiukalla käännöksellä päätyhypyn ja toisella kertaa takaakiertona ja molemmat aika täydellisiä ja vauhti hieno. Ei olla juuri lujan vauhdin käännöksiä treenattu radan osana, muttei näköjään tarvikkaan kun on opiskellut salaa..:D

Daa on nyt treenannu aika paljon puomilla tylsää etupalkan hävitystä ja estesuorituksia. Seuraavaksi pidetään muutaman viikon treeneissä lähinnä ratatreeniä, hauskaa ja vauhdikasta ja puomia osana rataa niin, että apuohjaaja palkkaa puomin jälkeen yhden esteen suorituksesta (vaikea selittää mutta sillä lailla, että suorittaa 2on2offin jälkeen vielä yhden esteen ja palkka sen takaa. Jätetään nyt hiukan tylsä esteiden hinkkailu vähäksi aikaa tauolle, ainoastaan keppejä saatetaan tehdä kun loppuviikosta Joensuuhun taas suunnataan.

Lauantain pentutreenien jälkeen lähdettiin metsälenkille. Koirilla oli virtaa ja vaikuttivat tyytyväisiltä.
Sunnuntaille ei ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Torstaita


Parasta kahviseuraa, vaikka Diiva vaikuttaakin kovin tylsistyneeltä mun juttuihin :D

Torstaina aamulla kävästiin pika pikaa kentällä treenaamassa puomin etupalkkaa. Yritys kova häivyttää palkkaa ja tuntuu olevan aika tiukassa. Piilotin puskaan, ruohikkoon ja muutaman kerran heitin. Heittopalkka on pelottava, pelkään aina heittäväni sillon kun se katsoo mua, ja aika usein niin vissiin tapahtu. Samaa siirrettii Aalle, muutama toisto. Aika jees, toivotaan, että toistojen ja oikea-aikasten palkkojen ansiosta saatais fokus pysymään edessä, voi olla vähän niin ja näin..:D
Muutma toisto oikealla renkaalla ja aamulenkki.

Daami toisessa kyläpaikassa jossa vallattiin heti sohvat
Torstai illalla suunnattiin Daamin kanssa näyttelytreeneihin. Paikka on sen verran outo, että tekee pennulle ihan hyvää vaan käydä moisessa paikassa, plus että paljon koiria, ääntä ja kaikua myös siellä. Lattia on liukas, ja alta ontto, monet koirat pelkää mutta Daami on alusta varma eikä mitään epäilyjä liikkua siellä. Juoksua ei olle harjoteltu, opetan senkin etupalkoilla, niin, ettei mua toljoteta kun juostaan.  Daami oli kovin etevä vapaan seisotuksen kanssa, samoin kopeloinnin ja liikkumisen suhteen. Pyreneittenmastiffi aiheutti hiukan haukahduksia mutta siihenkin sain siedätettyä vaikka piti vähän pitääkkin puoliani..xD Mitään kovin erikoista koulutusta siellä ei saanut, tehtiin ne perus jutut; isossa ringissä juoksua, seisotusta, kopeloinnit (edestakas juoksu ja kolmio) ja vielä loppurinki. Mulle ei niin väliä kun tiedän mitä treenaan, miten treenaan ja mitä haluan yksilövuorolla tehtävän.

Diiva 4kk vanhana, aivan ihana<3
Näyttelytreenien jälkeen mentiin vielä tädin luokse kylään. Kissoihin Daami suhtautu hienosti ja paikkaan. Kun perheen muuta porukkaa tuli rauhallisen oleilun jälkeen kotiin, aiheutti se alun vahtihaukun, mutta haistelemaan vaikka menikin äänekkäästi häntä vipatti niin maan perkuleesti <3 Hassu ötö. Hiukan murkkuikämäistä epäröintiä vaikka kovin hyväntahtoinen onkin.

Bat ja Mat matkustaa junassa
















keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Maanantaina vietettiin aikaa Laitilassa (Kennel Apeton) treenaten ja ulkoillen. Treeneissä Daami teki keinun juoksua, puomia johon liitettiin jälleen muita esteitä ja etupalkkaa häivytettiin, pussia ja kiertoharjotteita ja niiden itse tarjoamista. Diiva teki rataa. Puomi oli aika jees, eka toisto oudolla puomilla vähän ihmetys, mutta alko sujua jo toisella toistolla. Kolme toistoa on aika max mitä teen pennun kanss yhdellä esteellä. Pussi ja keinu ihan ok, ei niin raivolla suorittamista, vaan silleen sopivalla draivilla. Kiertohajoitteet on Daamista kivoja, suorittaa ja tarjoaa.
Treenin jälkeen tehtiin vielä namin piilotusta kukkaruukkujen alle joka on hyvää keskittymisharjotusta aksan lomassa. Toki se ei kovin haastavaa ollut, mutta palkitsevaa ja meidän tytöt hoksas homman vaikkei olla koskaan tehty moista.
Treenien jälkeen suunnattiin vielä metsälenkille ja poikettiin eräällä agikentällä (jossa esteet aina ulkona) tekemässä ihan 2 toistoa vierailla esteillä, että pentu saa varmuutta ja kokemuksia mitä ihmeellisimmistä aksapaikoista. Samalla lailla hiffas mitä kuuluu tehdä..:) Reissussa menikin se 4 tuntia ja koirat varsin tyytyväisiä.
Illalla tehtiin vielä pimeellä about 10km kaupungin kiertolenkki ystävän kanssa. Muutama ihmetys oli Daamillekkin kaupungilla, mutta se ilmenee vain pienenä katseena tai kielen lipasuna kun se näkee jonku ihmetyksen, ei tee numeroa, ei kierrä kaukaa, on niinkuin sitä ei oliskaan. Kävelin hiukan lähempää ne mitä se katseli sillä silmällä, eikä saatu niistä numeroa aikaan..:D Hienosti toimii pentu niissä tilanteissa.

Tiistaina mentiin pimeällä kentälle jossa muutakin porukkaa kun tarkotus oli vielä kokoustaa talven treeneistä. Daamille teki hyvää olla pimeässä ja tehä pientä kontaktitreeniä yms. Se ei ole mikään pimeällä räksyttäjä, mutta tässä iässä on hyvä tehdä kaikenlaista. Ihmiset, pimeä koppi, muut koirat jne. eivät aiheuttaneet juurikaan hämmennystä. Samalla lailla menee moikkaamaan ihmisetkin.

Tänään, keskiviikkona, ollaan vaan. Kilpailevien treenit olis, mutta tulee niin pimeä aikasin, ettei oikein kerkeä. Ollaan lenkkeilty ja etsitty vähän avaimia ja naksutinta yms. Huomenna olis tarkotus suunnistaa näyttelyharkkoihin Daamin kanssa. Katotaan miten siellä suu pannaan..:D En tiedä miten pitäis toimia, mutta pyydän ainakin ihmisiä käpälöidessä katsomaan silmiin Daamia ja palkkaamaan siitä. Usein näyttelyissä tuomarit tuijottelee aika huolella.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Loppuviikkoa

Torstaina suunnattiin Daamin kanssa kaupunkikävelylle. Porukkaa oli kivasti liikenteessä täälläkin tuppukylässä. Käytiin parturissa ja mustissa ja mirrissä. Ei tuo ole mistään moksiskaan mutta pitää altistaa sitä nyt enemmän vieraille ihmisille ja tilanteille. Vaaka näytti 12.5kg painoa monsterille. Se on niin mallikas kroppanen, ehkä parhaan kroppanen ja karvanen mun koirista. Mustissa ja Mirrissä tuijottelut ei häirinny yhtään kun namipussilla pääs ruokailemaan vieraiden toimesta. Hyvää tekee murkulle.
Mentiin vielä terveyskeskukseen vanhustenosastolle tsiikailemaan vanhusten touhuja. Vanhukset ei ole kauheen aktiivisesti koirista kiinnostuneita; Daami kävi nuuhkasemassa ja mietti mihin sitten taas suuntaa. Erilaisia paukkuvia roskiksia, rollaattoreja yms. apuvälineitä tuli vastaan, vaikka vähän näki kropasta, että ihmetytti kyyryssä vastaan möyrivät ihmiset, neiti päättäväisesti suuntas vaan ohi, ei oikein noteeraa tuommosia juttuja, ei mee pois ittestään eikä tee numeroa. Kaikki treenailut yms. sujuu tilanteessa ja paikassa kuin paikassa.
Sosiaalistumisien jälkeen lähdettiin heppatallille josta jatkettiin lenkille vesikoiraporukassa. Hevosia ei olla koskaan käyty ihmettelemässä, niihin en ole oikein sosiaalistanut koiria. Diiva haluaa hulluna paimentamaan niitä ja Daami ei muuten noteeraa, mitä muutama ihmetyshaukku tuli. Ihan hyvää altistusta pennulle. Samalla saatiin lapsisiedätystä. Tosi jees, ei noteeraa, menee haistamaan oma-alotteisesti, mutta liian innokkaita lapsia pakittaa, ja hyvä niin. Opastan tiukoissa tilanteissa Daamia tulemaan mun luokse ja ottamaan muhun kontaktia. Super jee, jotain valonpilkahduksia tähän vaivannäköön...:D
Lenkillä poikettiin kentän kautta missä ahkerat tokoilijat tokoili. Nähtiin perropentu Habaa joka oli aivan ihana suklaapallero, niin söötti ja viaton murunen.

Perjantaina treenattiin iltapäivästä perroporukassa. Mukana Diiva, Daami, Alli, Ruuti, Nemo, Rode, Iines ja Haba. Diiva oli aika liekeissä. Se rääkyy nykyään lähes jatkuvalla syötöllä radalla mulle. Ihana se on, ja tykkää niin kovasti, tosi taitava myös vaikka keppien avokulmaepävarmuus on nyt siirtyny muutenkin keppien alotukseen.
Daami teki ihan hyppy-putki-hyppy kaarta, käännösharjotusta yhdellä siivekkeellä ja muurilla, pussia ja puomia. Kaari tehtiin kerran, käännöösharjotusta kerran normaalilla siivekkeellä kaks kierrosta ja muurilla kerran kaks kierrosta myös, pussia ehkä 3 läpijuoksua. Käännös ja siivekkeen "hipominen" sujuu hienosti ja innokkaasti samoin pussiin on tullu uutta varmuutta ja vaikuttaa jo hyvältä. Puomi oli aika sikamagee..:D Varmuutta tulee ison puomin juoksuunkin kokoajan, ei se semmonen tykitystykitys ole, menee kauheen pystyasennossa mutta sen koordinaatio on tosi jees ja alastulo lähes 100 varma. Yhen kerran päästin hiukan liian nopeasti, ei ollu ihan vauhti pyssänny, mutta kun halusin tehdä nopean vapautuksen. Seuraava suoritus sitten pysähtykin vasta siinä vaiheessa kun takajalatkin jo maassa, ja niiin sievästi koitti pakittaa kontaktille takas mutta meni vähän sivuun joten annoin uudelleen mahdollisuuden koko esteellä, en halua, että siitä tulee mikään "juokse läpi ja peruuta kontaktille" -temppu. Nyt lelun häivytystä apuohjaajan kanssa, seuraavaksi varmaan heittopalkalla, niin ettei kukaan ole vetämäss puoleen neitiä, voi olla, että tulee aika haastavaa.:D Aika kiinni etupalkassa kyllä.
Treenin jälkeen vielä nopeet lenkkeilyt Allin ja Ruutin seurassa ja kotia kohti.

Lauantaina ollaan vaan löhöilty. Sain aamulenkin ulkoistettua toiselle taholle joten "sain" makoilla sängyssä ja lukea informaatio-oikeuden tenttiin..:D (yäk). Kolmen pintaan lähdettiin sateisessa ilmassa luontopolulle perroporukalla lenkille. Meillä menikin reissussa 2 tuntia ja koirat vaikuttaa tyytyväiseltä riekkumisiin ja ulkoiluihin.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

PentuPentuPentu- Onks mulla pentukuume? :D

Ruuti, Daami ja Uni. Sisarukset.
Daami toimii vieheenä

Ottakaa kiinni, lällislää

Daami, itse pahuus, tikkaamassa mua käteen.
Oivoi. Tänään Merillä, Ruutin ja Allin luona lapsisosiaalistuksessa tuli miettineeksi, että miten paljon helpommalla olis voinu päästä pennunkin kanssa, jos vertaa Daamia Alliin ja Ruutiin. Ne on niin lepposia tovereita. Merillä ei liene juuri käsitystä vesikoiran haastavuudesta noiden kahden enkelin kanssa..;) Daamin kanssa sitä haastetta riittää, mietin vaan, millon voin luovuttaa ja todeta, että näillä mennään mitä on saatu. Lapsisiedätys meni mallikkaasti, Allia ja Ruutia piti ihan täysillä alistaa, päristä ja räyhiä. Toiset mateli jo jaloissa ja silti piti pysyä kovana, yhden kunnon räyhäkän fyysisiä haasteita himoitseva Daami sai aikaan.

Jonkin verran on silti pentukuumetta..:D Aina kun oma pentu tulee vuoden ikään, alkaa tulemaan ikävä "menetettyä" pentuaikaa. Energiaa olis puuhata pentujen kanssa enemmänkin, se on niin lepposta ja muksaa hommaa..:D

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kotopuolessa

Perjantain treenit meni ihan pyllylleen Daamin kanssa. Kujakepit oli ihan hepreaa; kepit, jotka ollu Daamin erikoisalaa aina, paukkas se nyt suoraan tokasta välistä ulos ja koitti saada palkkaajalta palkkaa. Palkkaamattomuus ei auttanu, vaan piti päästä hetkeks häkkiin rauhottumaan. Keinulla hidasti, minä sen huomasin, joku muu ehkä ei olis huomannu. Mun koira joka ei koskaan ota askeltakaan taakseppäin tai himmaa, mutta ilmeisesti omaehtoset keinun suoritukset ovat aiheuttaneet hiukan himmailua kun se keinu paukkaa aika korkeelta alas. Näiden kahden epäonnistumisen jälkeen koitin helpottaa ja tehdä pussia; joka oli sekin ihmetyksen aihe ja ei niin ripeästi suoritettu. Puomilla oli ihan hukassa; himmas ylösmenoon kun luuli keinuksi ja alhaalta ei löytäny paikkaa, ja kun löysi oli sekin vinossa. ÅÄÄÄÄÄ..!

Ihan kaameeta, mun pahin painajainen. Hiukan shokki koiran kanssa jonka treenit menny aina niin putkeen ja joka ollu aina niin huippu mun makuun. Sisaruksethan on tehneet juoksun jo kuukausi sitten joten meilläkin sitä odotellaan. Haluan silti opettaa koiralle, että vaikka hormoonit hyrrää, hommia tehdään ihan normaalisti. Toki haluisin pitää treenitaukoa, ja pitääkin pitää pennun kanssa näyttävästi muutenkin, mutta hyvä se olis oppia tekemään hommia juoksusenakin.

En ole mielestäni treenannu liikaa pennun kanssa, ettei tuo käytös voi johtua mistään burn outistakaan. Pitää muistaa, että ihan pentuhan se on. Toki epäonnistumisetkin kuuluu oppimisprosessiin, saatiin kuitenkin onnistuneet suoritukset kaikista, ettei jääny huonoja viimeiseksi. Koitetaan nyt 3viikon syyslomailun ajan keskittyä perusasioihin ja sosiaalistumisiin, kerta treeni viikkoon koitetaan pitää.

Junamatka kotopuoleen sujui hienosti. 8tunnin matkaamisen aikana Daami sai hyviä kokemuksia lapsista jotka kysymättä tulee silittelee ja rapsuttelee ja tarjoaa sipsejä tai lelujaan..:) Ei näyttänyt juuri ongelmaa olevan, aluks muutama pöffähtely asemalla. Koirat oli niin onnellisia Joensuun lumesta, ja rallitteli kaikkialla lumessa kävelymatkalla juna-asemalle.
Mumerolassa näyttävät neidit olevan kovin tyytyväisiä. Diiva on kova tekemään pihahommia mutta Daami ei osaa ulkoilla yksin eikä porukoiden kanssa. Tulee ovelle odottelemaan mua...:D Se on kuin Mocca, niin mun perään.
Koitetaan sosiaalistua parhaamme mukaan. Daamilla hiukan alkaa nousemaan toi vahtivietti. Omalla reviirillä ihmisiä vastaanotetaan vähän tujummin mielin mitä muualla. Sitä tuijottelua se ei oikein siedä, miten siihen pystyis siedättämään? Suurin osa ihmisitä pällistelee kuitenkin silmät suurena pentua silmiin.
Tämän päivän pika-agitreeni ainoastaan Daamin kanssa sujui hyvin. Puomin lelun häivytystä apuohjaajan kanssa ja muutama toisto puomi-hyppy-lelu. Oli aika jees! Keinun juoksua nakin voimin tehtiin, hiukan viel haluisin sitä asennetta siihen, mutta kun sitä ei lelun kanssa voi tehdä. Neitonen rallitteli sinne sitten lelun kera ja paukkas täydeltä korkeudelta taas maahan. Tuo ei kyllä pienistä itseensä ota, mitään pelkoja ei keksi, mutta ilmeesesti näkyy hiukan täysillä päähän juoksussa. Todennäköisesti suorituksesta tulee samanmoinen mitä Mocalla ja Diivalla, ei mikään täysin tykitys mutta suht turvallinen.

Illalla saatiin vielä lapsisiedätystä. Äh, liian rajusta konttailujen ja juoksemisten kontrolloinnista piti antaa palautetta. En tiä, jotain valoa vois näkyä tunnelin päässä..:/

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Maanantaina pikkutreenien jäädessä väliin hurautettiin tiistaina päiväsaikaan hallille. Tunti siellä sitten menikin, mikä on aika pitkä aika kahdelle koiralle, toivottavasti en tehny liikaa vaikka kyllä mielestäni osasin lopettaa molemppien kanssa ajoissa.

Diiva treenas rataa jossa keppikulmia, layerointeja, irtoomista, keinumalttia ja okseria. Vaikee avokulma kepeille tuotti ongelmia, mutta lisää treeniä. Se on semmonen meidän kompastuskivi, toivottavasti maltan opettaa Daamille noilla kujilla noi kulmat varmoiksi. Maltti ei ole kyllä mun vahvinta alaa..:) Keinu on Diivalla hieno ja tässä treenissä pyssäs joka kerta hienosti. Sille on oikeesti tullu sitä räkötystä, komentaa mua muka.

Daamilla oli paljon treenilistalla. Kujia, keinua ja Aan kontaktin pohjustusta.
-Pari toistoa Aalla etupalkalla ja siirtovaikutus onnistu hienosti puomilta aalle. Olin takana ja edessä ja koira oli niin varma mitä tehdään ja super.
-Kepit oli aika kapeet, kaks kertaa paukkas lähes alussa ulos kepeist ja juoksi lelulle. En antanu mitään vahvistuspalkkaa vaan pyysin jättämään lelun ja uudestaan. Näiden kahden epäonnistumisen jälkeen ei tehnyt kertaakaan väärin vaikka tehtiin vaikeeta avokulmaa ja suljettua kulmaa. Superhoksotin. Selkeesti jo hiukan "ahdistu" ahtaasta välistä..:D Se tykkää kyllä keppien juoksemisesta, sen ÄÖlle just sopivan aivotonta menoa..:D Joku 2by2 ei oikee ehkä sopis ku en ole koskaan vaatinu tuolta itseoivallusta ja hirveesti tarjoomistakaan.
-Keinu oli super! Ensin ihan liikkumatta pari päähänjuoksua, itse juoksentelin teis missä ja kävin palkkaa koiraa päähän. Sitten keikkaamaan hiukan ja yhtä varmaa päähän juoksua kuin aikasemminkin. Lisäsin vieläkin keikkausta ja en nähnyt epävarmuuden merkkejä. Sitten se kävi mitä just kaverille sanoin että "pidä vaikka siivekettä keinun alla ettei se pääse yksikseen sitä tekemään ja säikähtämään". Daami lelu suussa paukkas keinulle täysii päähän, skriiiiiiiiiiik jarrua, ja siinähän se oli sitten keinun suoritus..:D Pidettiin kauheet bileet Daamin kanssa ja kun pääsin kehumasta, se oli taas kiipeämässä sinne lelu suussa. Oli pako ottaa pari toistoa vielä, ja eihän sille siitä jääny mitään traumaa..JEEE KOVA KOIRA ANTAA NIIIN ANTEEKS TOMMOSET. Keksin kuitenkin enemmän hermojakiristäviä vaikutuksia mitä kovassa koirassa on.

Aika montaa asiaa tuli pennulle yhdellä kertaa.

Keskiviikkona tuli pidempi yksinolo aika. Koirat vaikutti aika vaisuilta aamulenkillä kirmatessaan. Taisivat olla vähän väsähtäneitä eilisistä menoista ja puuhista. Kotiin tultua lähdettiin pikkulenkille lähimetsään jossa innostuttiin treenailemaan vähän kiertämisiä ja nenän käyttöä. Daamin annoin oivaltaa puiden kiertoa molemmista suunnista. Sinnikkäästi koitti pyrkiä lelulle tekemättä kiertoa mutt yhtäkkiä hoksas. Ollaan pääosin tehty kiertoja niin että lähetys lelulle joka on kierrettävän kohteen luona. Ei olla hirveesti panostettu niihin mutta kai se olis aika opettaa.
Toinen Daamin harjoitus oli oman hajusen kohteen etsiminen. Aluksi tehtiin rautalangasta vääntäen; annoin haistaa omaa, vein näkyvästi pusikkoon ja lähetin hakemaan. Lopuksi pystyin ottamaan minkä vaan maasta Daamin näkemättä ja piilottaa sen metikköön, hienosti löysi. Mielestäni aikamoista häsäämistä ympäriinsä, näennäisesti nenän käyttöä, mutta kun pääs lähelle kohdetta, oikeanlainen nenänkäyttö heräs ja kumma, esinekkin löytys. Jossain vaiheessa mentiin jo aika kaukana ja aikaa kovaa vauhtia, mutta selkeesti teki töitä vaikka aluks luulinki ettei se tiedä mitä hakee.
Diiva ihan hulluna, meinas joka kerta karata etsimään pennun kohdetta. Sai sekin muutaman häsellyksen tehdä, kierroksia liikaa tommoseen.
Olivat kovin tyytyväisiä lenkin antiin.

Keskiviikkona ryhmätreeneihin. En olis millään jaksanu lähteä mutta ajattelin käydä tekemässä jotain pientä nopeasti, että pääsen ajoissa himaan ja nukkumaan.
Diiva ei osannu yhtään vaikeeta keppien avokulmaa eikä takaakiertokeilausta. Koira jonka kanssa on 5 vuotta harrastettu agia ei ymmärrä että este joko hypätään edestä tai siiveke kierretään taakse josta palkan saa. Diiva yritti siivekkeen alta..:D Kyllä blondi taas pääs valtoihinsa. Aikamoista yritystä neidiltä jonka pitäis kyllä jo ymmärtää suoritusvaihtoehdot.
Daimille muutama kiihdytys keinulle josta yks hieno kaaressa lento yli.. O-ou..Ei näitä lisää vaikka hallitun näköstä lento ja laskeutuminen olikin..:)
Siirrettiin lenkillä oppimaa puiden kiertoa siivekkeelle ja kyllä heti hokaskin. Tehtiin myös muita tiukkoja käännöksiä siivekkeellä muutama toisto kun teki niin nätisti nekin muutamt toistot.
Kujat jee jee. Nyt on hyvä vaihe selkeesti kujien kanssa. Koira on ihan haka. Nyt jo selkeetä pujotteluliikettä alkaa näkyä ja koira hakeutuu superisti matalaksi. Kulmia sais enemmän treenata mutta kun se toistojen määrä on aika pieni vielä nuorella koiralla, ehkä max 4-6 toistoa jossa yks läpijuoksu ja loput kulmia.

Muutenhan reissu oli ihan hullun myllyä. Daami haukku kaikille pimeästä yhtäkkiä pölähtäville ihmisille ja talojen ovista tuleville, ja kadulla seisoville. Huohhh!! Diiva pölönä tietenki alotti monesti, ärsyttävä luulis senki jo osaavan. Sitten Daa rääkyy ni ei se tajuu yhtään et mäki oon täällä. Pitää ottaa kolinapurkki ja pitää se vaan remmissä ja alkaa palkkailemaan ihmisistä. Mä en voi ymmärtää kyl mitää noin raivostuttavaa kun perrojen pöhkimisen, eikä toi oo ees pöhkimistä ku selkeetä haukkua kun koira yllättyy, ja vaikkei aina yllättyiskään, on pakko avata ne äänihuulet.
Tosi ärsyttävää tommonen terävyys. Pitää taas ottaa pieni ero Diivaan, että saa treenattua kaikkea rauhassa Daamin kanssa. Katsotaan jääköö Diiva hetkeks mumerolaan, jos tota murkkuilua sais vähän taltutettua taas.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Jotain pientä reeniä

Lauantai aamulenkki alko markkinoilla vierailulla. Oli hyvä kokemus, sakkia oli ihan tungokseksi. Daami on alkanu hakeutumaan kaikkia lapsia nuuhkimaan. Ihan jees suuntaus. Toki monet lapset pelkää koiria joten reaktiot on mitä moninaisempia, varsikin kun ei viitsi ihan tiukalla remmillä kokoajan kiskoa koiraa, annan mahdollisimman rennosti palloilla. Tämä osottautu aika vaikeeks kun neiti könys ihmisten sormia haistelemaan, hyppimään päin ja kasseja nuuhkimaan.

Lauantaina oli tarkotus menää vielä hallille tekemään muutama toisto kujilla, hiukan A:n kontaktin sisäänajoa (koko aata en uskalla vielä hetkeen tehdä) ja keinun seuraavaa vaihetta missä se jo hiukan keikkaa. Hallilla oli kuitenkin VÄHÄN venynyt motivointikoulutus joten tyydyttiin tokoilemaan hallin pihalla.
Diiva teki ihan lyhyen pätkän kaukoa tosi hienosti eikä yhtään edistäen. Luoksetulon pysäytystä alko niin helkkariks ennakoimaan ja lopulta heittäyty melkeen mun eessä maahan, että tyydyin tekemään läpijuoksua siinä pääosin. Seuraaminen alkaa olee aika jees, helpompaa ja helpompaa kokoajan, juoksuosuudessa Diiva on hyvä. Paikallaan askeleet toimii muuten hyvin mutta taakse päin askeleet aiheuttaa samaa pomppimista mitä Mocalla. Onneks tähän on hyvät niksit, katsotaan tehoaako Diivaan.
Daami oli sitten torstain surkeesta esityksestä kehittyny huimasti. Sivulletuloa tarjoaa jo paljon ilman suurempaa apua, palkka tulee nyt toisesta kädestä ja muutamia lelupalkkojakin. Ei ollenkaan menny keskittyminen vaikka vaihtelin lelun ja namin välillä. Seuraamisessa päästiin jo todella pitkälle, paikka pysy hyvin, inan taaempana mitä Mocsulla ja Diivalla, sattuneista syistä..:D Mutta siinä päästiin jo imuttamisesta eroon ja narupallopalkkaan. Jauh. Siistii, vaikka lelu oli näkyvillä keskitty seuraamiseen ja pysähtykin sivulle pienellä namiavulla. Muutama asennonvaihto myös ja luoksetulo. Luoksetulo hiukan hidastunu tuhansien ohijuoksujen takia, mutta nyt tuli sivulle..:D

Tänään piti mennä treenaamaan mutta olen ilmeisesti, vielä tuntemattomasta syystä, hommannut itselle takareiden revähdyksen. Kaikki lenkkeily tekee jo tiukkaa ja sain kuin sainkin aamulenkistä juuri ja juuri tunnin mittaisen. Tyydyin lähtemään Daamin kanssa sosiaalistumaan kaupunkiin ja tulikin monenlaista taas vahvistettua. Äänekkäitä lehti-imureita, kerääjiä ja puhaltajia, kirkuvia lapsia ilmapalloineen, rullatuoleja, rääyhääviä koiria ja ulkona odottamista kun minä asioin sisällä. Ulos jääminen oli aluks vaikeeta, muutaman muistutuksen jälkeen neiti istu ihan hiljaa odottamassa vaikka vähän intoa pidätellen otti mut vastaan. Koiriin se ei kiinnitä mitään huomiota. Lapsia meni suoraan haistamaan, niin edestä kuin takaakin ja kiljahdukset ja äkkinäiset liikkeet ei aiheuttanu haukkumista. Aika super. Hyvä nyt kun se on saanut itseluottamusta noiden pienten kanssa, nyt on hyvä saada kokemuksia ja harjotusta niiden kanssa olemisesta.

Kaupunkireissun jälkeen jätettiin Daami yksinoloa harjottelemaan ja lähdettiin Diivan kanssa ulos treenaamaan ja lenkille. Yhden palautteen annoin Daamille haukkumisesta minuutti siitä kun olin oven sulkenu. Tämän jälkeen ei inahdustakaan.
Diiva treenas aluksi avaimen etsintää (puistonpenkillä, kukkapenkissä, lehtikasassa), kyllä se on koiran työtä käyttää nenää ja niin kuin vanha tekijä hyppii eri tasoille etsimään hajua. Hyvin nappaa hajun jo kaukaa mutta täydellisessä paikantamisessa vielä häsäämistä. Nuuhkuttelujen jälkeen tehtiin lipputankojen kiertoa. Itse rampajalkana olin paikoillaan ja koira teki hommat.
Tokoilussa kiertojen kautta yks pysäytys seisomaan ja toinen maahan. Kaukossa edisti mutta väänsin rautalangasta ettei asiaa ole mun luokse vaan ennemminkin pakkia. Eka toisto oli hankala kun jätin lelun taakse koiran huomaamatta. Sitten kun tajus että lelu onkin siellä, nou hätä, alko pelittää. Pitää häivyttää lelun käyttöä aika paljon, Diivan kanssa muutenkin koesuorituskestävyyttä treenattava mikäli kokeeseen asti joskus päästään..:)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Eräs syksyinen lenkki

Mun söppänät <3 Ne on niin hyväntuulisen näkösiä
Onnea

Kielen tuuletusta alá Daami

Naamanäkkärillä rinteessä kaasuteltaessa

Niin ryhdikäs pian 11kk mittarissa kulmakarvakoiralla

Diivan ilme, suoraa palautetta toisen onnellisuudesta

Lisää ilmeilya alà Diivaliina

perjantai 11. lokakuuta 2013

Perjantai illan treeni

Hurautettiin illalla treenailemaa hallille, lähinnä Daamia ajatellen, Diivalle en ollut mitään treenattavaa suunnitellut kun keskiviikon treeni oli niin tyhjentävän hyvä ja saatiin treenattua niitä asioita mitkä olikin treenilistalla.
Daamin kanssa muuri-puomi-hyppy pätkää, jossa muuri ja hyppy vähän vinossa suhteessa puomiin. Tarkotuksena häivytellä taas lelua. Aika superia, etten sanoisi. Joku epävarmemi suoritus oli, mutta se osaa sen homman kyllä hyvin. Todella vauhdikas alastulo ja stoppas superisti, ei yhtään kattonu mua, vaan katse eteen seuraavalle esteelle. Härkkimiset ei saanu koiraa karkaamaan. Yks toisto josta karkas liian aikasin, oli hyvä sillä sain annettua "hups" palautteen ja uudestaan, ja täydellinen suoritus siihen.
Daami treenas myös kujia, kavensin reilusti, nyt kepit koskee jo selkeesti kylkiä. Kivasti saatiin onnistumisia ja eri kulmista, ilman ohjureita.

Diiva teki hiukan puomia piilotetulla etupalkalla, tosi jees. Se on alkanu komentaa mua treeneis niin, että räkä lentää. Kauhee, ihan pois ittestään mun muru..:D Oli kyllä ihan kiekoilla ja paukkas läpi ekan kontaktin, seuraavaks jäi ja tein härkkimisiä, siitäkin palautin paristi mutta eiköhän se siitä.
Tehtiin tokojuttuja, ja vau. Kauko, seuraaminen, luoksetulon pysäytykset, metalli. Kaikki ihan buenoa! :O Siis parempia kuin mitä kisoissa tarvis..:D Ja koira oli niin pinkeenä ja ihanana, niinku aina. Daimille muutama toisto sivulle tuloja.

Koirat on aika väsyneitä nyt. Fillaroidessa Daami ravaa kuin viimistä päivää..:D Voi tuota nuoruuden intoa..<3 Kyllä se ajan myötä tasottuu, mutta nautitaan nyt.

torstai 10. lokakuuta 2013

Pientä treeniä, kokemuksia, sosiaalistumista


Joo-o

Maanantaina Daami pääs kaupungille chillailee. Kovaääninen rakennustyömaa ei aheuttanut muuta kuin pientä tuijottelua työmaalle päin, mutta aina kun otti kontaktia minuun sai namia ja kehuja, leikki onnistui kaikkialla kaupungin hälinässä. Kaupungilla kääydään lähinnä oleskelemassa ja rauhottumassa, katselemassa vilinää ja jos sattuis lapsia kohdalle. Mitkään patsaat ja lasten hippoleikkivempaimet ei pelota. Tuolla on muutenkin niin älytön taistelutahto ja päättäväisyys. Lenkilläkin oudossa paikassa olevan fillarin kohtaaminen oli hyvä; koira pyssäs, viaton pärinä ja tulta päin, ja sen jälkeen ei arastelun merkkejä näkynyt ja hyvä ettei fillarin alle mennyt kun sitä meni tutkimaan..:)
Samalla maanantain kaupunkireisulla tokoiltii leikkipuiston vieressä ja lastentarhan aidan takana. Olen aika tyytyväinen, ettei Daami paljon enää noteeraa lapsia, ottaa minuun kontaktia eikä heti avaa äänihuuliaan. Tosi kiva on törmätä lapsiin ja huomata Daamin ottavan kontaktia, vastaehdollistaminen on toiminut. Huomaa että lasten hiljaa katselun kehuminen on auttanut.
Näistä mun kirjoitteluista saa semmosen kuvan, että olis kauhee sosiaalistumisongelma..:D Niillekkin tiedoksi joka minua ei tunne, todellisuushan on se, että pelkään vaan, ettei siitä tule samanlaista kuin vanhemmat koirat on aina ollu; niitten kanssa voi rennosti mennä minne vaan, pelkäämättä mitään reaktioita tai että ne ei tulis toimeen esim lasten kanssa. Olis kamala jos joutuis miettimään mihin vois mennä ja olemaan varuillaan oman koiran suhteen.

Daami on alkanut harjottelemaan yksin oloa. Koko kesän ollu melkeen aina jonkun koiran tai ihmisen seurassa. Mitää ongelma ei ole Diivan seurassa, mutta muutamia haukkuja ja ulvahduksia saattaa tulla kun täysin yksin jättää. Webcameralla on hyvä kuvata meininkiä ja hauskaa on, että neiti nuohoaa kaikki pöydät niin pitkälle kun vain maasta käsin yltää. Ollaan useampina päivinä treenailtu tätä. Samalla on tullut yksin lenkki ja treenisessioita molemmille.
Diiva on harjotellut etsimään pudonneita avaimia niin asfalttiviidakosta kuin metsästäkin. Jos joskus putoaa avaimet niin voi lähettää koirann hakemaan koska itse ihminen ei niitä metsästä löydä. Diiva pääs vähän tokointoilemaan lähikentälle, se oli ihan intsinä ja kuulolla. Kyllä tuli hyvä mieli.

Topakka junailija matkustaa laukun päällä
Tiistaina keskityttiin vaan pitkiin lenkkeihin, käytiin koirapuistossa tapaamassa hienoa phantom villakoiraa ja tytöt innostu rallattelemaan puistossa oikein, vaikka ensin oltiin jo lenkkeilty tunnti vapaana, niin joku sai neidit innostumaan koirapuistossa. Tiistaina saatiin kokemuksia kirkuvista pelaajista ja kovaäänisestä raksasta, ei ongelmia. Frisbeegolffaavat teinipojat on koirien mieleen, meinaavat aina varastaa frisbeitä..:D Ohittelut sujuu paremmin ja paremmin. Pitää vaan sinnikkäästi pitää irti, kutsua lähelle kun houkuttelevia kohteita näkyy tai kun jossain puskassa vaanii joku lenkkeilijä joka voi yllättää Daamin. Se ei pelästy, mutta menee haukahdellen iholle ja haistelemaan. Treenattiin iltalenkillä pimeässä etsintää ja tokoilua, ei ollut sen ihmeellisempää kuin valosallakaan..:D

Keskiviikkonna saatiin Anne kylään. Annella on Diivan emä ja Daamin mummi, Höpis (Caraydan Betty Boop). Diiva oli aika innoissaan vieraasta ja oli varma, että nyt hänet tultiin pelastamaan Daamin kynsistä. Daami esitti parhaita puoliaan ja saatiinkin kehuja, ettei se ole niin hurja mitä blogiteksteistä voisi olettaa..:D Toki Daami yritti ryöstää pulla pompppaamalla maasta kohti pullaa..:D Treffatiin myös pikasesti muuta perhettä ja Diiva tapansa mukaan rakastaa lapsia ja suukotteli ja puski. Daami keskitty seuraamaan sivulta, käy kyllä haistelemassa. Hienosti käyttäyty.

Keskiviikko illalla vielä treeneihin. Olipa hyvän mielen treenit! Diiva treenat kontakti-putki erotteluja eikä ongelmia ollut, tosi jees ja koira oli varma eikä epäileväinen mihin mennään. Keppikulmat on kyllä Diivalla paremmin hallussa mitä oli Mocalla, Diiva tekee sen verran tarkempaa duunia ja haluaa tehdä oikein, Mocalle ei ollu niin väliä. Tosi kiva oli treenata, suju niin letkeesti.
Daami treenas vinohyppyjä kaaressa, hiukan puomia jonka alapäässä putki, keinun juoksua ja kujakeppejä. Puomi oli tosi jees, ei näyttänyt putki häiritsevän ja palkka tuli seuraavan hypyn takaa. Keinun päähän juoksua makkaran voimin, siirsin jo vähän keikkaamaan keinua, ei ongelmia. Kujia kavennettiin jo paljon pienemmäksi ja otettiin ohjurit pois kun oli apuohjaaja. Aika jees, ei tunkenu välistä pois ja kulmatkin jo onnistu aika kivasti. Pitää päästä vaan paljon treenaamaan niitä niin ehkä editysmistäkin saadaan, jännä opettaa kujilla kun en kenellekkään koskaan ole opettanut. Tässä on koko pitkä talvi ja kevät aikaa..:)

Torstaina lenkkeiltiin urakalla ja yks ylimääräinen lenkki vielä erikseen molempien kanssa. Metsässä hiukan aloin opettaa Daamille oman hajusen kepin etsimistä metikössä, Diiva vaan ampu aina paljastamaan kepin sijainnin. Iltapäivällä Diivan kanssa lenkille ja avaien etsintään ja Daami jäi treenaamaan yksin oloa, muutaman kolinapurkki heiton saan tehdä alussa kun jää yksin kun tekee muutaman haukun. Rauhottuu kuitenkin hyvin. Daamin kanssa lähdettiin kentälle jossa jalkapallojoukkue, opiskelijajoukko ja juoksua harjoitteleva henkilö treenas. Daamin kanssa siihen sitten tokoilemaan kirkuvien ja määkyvien ihmisten joukkoon..:) Ei ongelmia edes lentelevän pallon kanssa. Luoksetulossa aiheutti vähän hankaluuksia lopun sivulle tulo ja neiti paukkas aina määrätietoisesti vaan selän taakse ikään kuin etsimään sieltä jotain, ilmeisesti lelua. Muutama onnistunut sivulletulo saatiin ja siitä lelupalkka kun namin ja lelun vaihto ei oikein tahdo aina onnistua toivotunlaisesti, lelu on vaan niin super ja mun kehut. Samalla reissulla illan hämärtyessä yhtä lasta vähän haukahdeltiin mutta toisia sitten ei. Iltalenkillä tuli aikamoisia ahaa-elämyksiä autojen jahtailun vastaehdollistamisesta. Lenkkeiltiin ruutukaavalla ja aina kun neiti näki korttelin päässä auton vilahtavan, neiti pystähty, tuumas ja siinä vaiheessa kun ajattelin sen lähtevän perään se kääntyy, ottaa kontaktin ja tulee rinnalle seuraamaan..:D Aika moinen, ja vielä monta kertaa..SuperJEE! Sen teki niin mieli lähteä perään mutta muisti, että aina kun näen liikkuvan auton--> mene rinnalle ja ota kontakti äippään. 

Iltapäiväkivaa