Perjantain treenit meni ihan pyllylleen Daamin kanssa. Kujakepit oli ihan hepreaa; kepit, jotka ollu Daamin erikoisalaa aina, paukkas se nyt suoraan tokasta välistä ulos ja koitti saada palkkaajalta palkkaa. Palkkaamattomuus ei auttanu, vaan piti päästä hetkeks häkkiin rauhottumaan. Keinulla hidasti, minä sen huomasin, joku muu ehkä ei olis huomannu. Mun koira joka ei koskaan ota askeltakaan taakseppäin tai himmaa, mutta ilmeisesti omaehtoset keinun suoritukset ovat aiheuttaneet hiukan himmailua kun se keinu paukkaa aika korkeelta alas. Näiden kahden epäonnistumisen jälkeen koitin helpottaa ja tehdä pussia; joka oli sekin ihmetyksen aihe ja ei niin ripeästi suoritettu. Puomilla oli ihan hukassa; himmas ylösmenoon kun luuli keinuksi ja alhaalta ei löytäny paikkaa, ja kun löysi oli sekin vinossa. ÅÄÄÄÄÄ..!
Ihan kaameeta, mun pahin painajainen. Hiukan shokki koiran kanssa jonka treenit menny aina niin putkeen ja joka ollu aina niin huippu mun makuun. Sisaruksethan on tehneet juoksun jo kuukausi sitten joten meilläkin sitä odotellaan. Haluan silti opettaa koiralle, että vaikka hormoonit hyrrää, hommia tehdään ihan normaalisti. Toki haluisin pitää treenitaukoa, ja pitääkin pitää pennun kanssa näyttävästi muutenkin, mutta hyvä se olis oppia tekemään hommia juoksusenakin.
En ole mielestäni treenannu liikaa pennun kanssa, ettei tuo käytös voi johtua mistään burn outistakaan. Pitää muistaa, että ihan pentuhan se on. Toki epäonnistumisetkin kuuluu oppimisprosessiin, saatiin kuitenkin onnistuneet suoritukset kaikista, ettei jääny huonoja viimeiseksi. Koitetaan nyt 3viikon syyslomailun ajan keskittyä perusasioihin ja sosiaalistumisiin, kerta treeni viikkoon koitetaan pitää.
Junamatka kotopuoleen sujui hienosti. 8tunnin matkaamisen aikana Daami sai hyviä kokemuksia lapsista jotka kysymättä tulee silittelee ja rapsuttelee ja tarjoaa sipsejä tai lelujaan..:) Ei näyttänyt juuri ongelmaa olevan, aluks muutama pöffähtely asemalla. Koirat oli niin onnellisia Joensuun lumesta, ja rallitteli kaikkialla lumessa kävelymatkalla juna-asemalle.
Mumerolassa näyttävät neidit olevan kovin tyytyväisiä. Diiva on kova tekemään pihahommia mutta Daami ei osaa ulkoilla yksin eikä porukoiden kanssa. Tulee ovelle odottelemaan mua...:D Se on kuin Mocca, niin mun perään.
Koitetaan sosiaalistua parhaamme mukaan. Daamilla hiukan alkaa nousemaan toi vahtivietti. Omalla reviirillä ihmisiä vastaanotetaan vähän tujummin mielin mitä muualla. Sitä tuijottelua se ei oikein siedä, miten siihen pystyis siedättämään? Suurin osa ihmisitä pällistelee kuitenkin silmät suurena pentua silmiin.
Tämän päivän pika-agitreeni ainoastaan Daamin kanssa sujui hyvin. Puomin lelun häivytystä apuohjaajan kanssa ja muutama toisto puomi-hyppy-lelu. Oli aika jees! Keinun juoksua nakin voimin tehtiin, hiukan viel haluisin sitä asennetta siihen, mutta kun sitä ei lelun kanssa voi tehdä. Neitonen rallitteli sinne sitten lelun kera ja paukkas täydeltä korkeudelta taas maahan. Tuo ei kyllä pienistä itseensä ota, mitään pelkoja ei keksi, mutta ilmeesesti näkyy hiukan täysillä päähän juoksussa. Todennäköisesti suorituksesta tulee samanmoinen mitä Mocalla ja Diivalla, ei mikään täysin tykitys mutta suht turvallinen.
Illalla saatiin vielä lapsisiedätystä. Äh, liian rajusta konttailujen ja juoksemisten kontrolloinnista piti antaa palautetta. En tiä, jotain valoa vois näkyä tunnelin päässä..:/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti