4.5kuukauden jälkeen on ihan hauska palata takaisin oikean "sorvin ääreen". Lähtö ei ollut muulta osin vaikea kuin myöntää se tosiasia, ettei Mocca enää lähde meidän mukaan Joensuun kotiin, ei jahtaamaan Linnunlahdelle harakoita eikä tulemaan vastaan aina niin hysteerisen onnellisena kun tulen koulusta. Itkin tätäkin asiaa viikon, enemmän olis tehny, muttei voinut ihan joka puolella purskahtaa itkuun. Koulua ei paljon ole, hyvä niin, aika raskaita ne muutamatkin kurssit mitä on.
Mentiin sunnuntaina Helsinkiin ja maanantaina hypättiin siellä Joensuun junaan. Daamilla on nyt selkeesti ihmettelyvaihe. Haukkuu tyyliin ihmistä joka on ensin ilman pipoa, ja sitten pipo päässä, ratikassa kaikki oli ihmeellistä, ruuhkaisella päärautatieasemalla piti ihmetellä ja kansainvälisen koulun pihalla lapsiryntäys oli kauheeta. Huoh! Epäonnistuja minä! Määää en kestä jos siitä jää tommonen... Tulee kyllä elävästi mieleen Mocca pentuna, joka kuitenkin oli ehkä potenssiin 10 siihen verrattuna mitä Daami on nyt. Junassa aika hyvin muistu miten käyttäydytään, Diivalle piti enemmän muistutella, ettei omaa paikkaa tarvi niin paljon vahtia.
Molemmat oli onnellisia Joensuun maisemista <3 Kotona ensin tyhjättiin lelukori hurjien leikkien siivittelemänä. Diiva oli ihmeissään, joten totesin jälleen, ettei Mocca ole täälläkään, Mocca on poissa (en vaan haluu myöntää, haluun ennemmin vaikka uskotella, että annoin sen parempaan kotiin, jossa sitä suojellaan paremmin). Aina kun annan ajatukselle vallan, en halua mitään niin paljon kuin sen suklaanruskean rakkaan mun vierelleni. Kaikki muu on yhdentekevää.
Pitkistä lenkeistä tytöt nauttii! Joka kerta linnunlahdella ralliteltaessa Mocca on meidän matkassa! Juoksemme siellä Moccaa ajatellen...Emmäää pysty..
Daami hiukan haukkuu sillon tällön, muutaman kerran kun olen jättänyt ne yksin. Pitää treenata hiljaa olemista.
Tänään käytiin hallilla treeneissä. Diivan kanssa lähinnä hurjia layerointeja ja itsenäistä kontaktia. Diiva ei ole varmaankaan ihan selästä ja takaosasta kunnossa. Koitettiin myös treenata hiljaa odottamista ja crate gamesia. Daami teki jälleen uutta puomia jonka alla oli putki. Oli kyllä vaikee, säntäs kerran lähes ylhäältä alas...:OO Todella hieno ja varma alastulokontakti, edelleen hiukan kieli keskellä suuta, mutta pikkuhiljaa eri harjottein saatanee sitä varmemmaksi. Lisäksi vinoja hyppyjä, putkea joka puomin alla ja putkesta ulos tultaessa eri suuntiin lähtemistä, ettei aina ammuta suoraan eteenpäin. Daami kävi taas ihan hulluna, näytti kaikki hullunmerkit tappamalla remmiä raivona, höykyttämällä Diivaa, puskemalla ihan tahallaan, uudelleen ja uudelleen erään koiran nenän eteen joka olis höykyttäny ihan täysillä kiinni päästessään (Daamilla ei ole itsesuojeluvaistoa, mutta päättäväinen ja taistelutahtonen se on..;)) ja antamalla poikakoiralle lähtöpassit ja vielä perästä päin kävi ojentamassa kun makuun pääsi (huonoa Daamille). Keskari pystyssä piti yrittää mennä näyttämään kaapinpaikka eräälle treenikaverin koirallekkin. Ja paljon muuta pöllöä.
Fillarilenkki hallille ja takasin suju hyvin neitokaiselta, todella hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti