torstai 25. toukokuuta 2017

Avautumisraita :D

Daamin vointi on muuttunut siinä suhteessa, ettei neiti ole enää niin hortteinen ja väsynyt ja innoton kuin oireiden ilmaannuttua.  Hammashoito ei ole vaikuttanut suun oireisiin ja pään kosketusarkuuteen. Tämän jälkeen on otettu CK ja ASAT arvot jotka ovat ok. Kilpparilääkitystä on nostettu 0,5 tabletilla aamulla ja illalla ja kontrolliaika tälle on varattu. Kilpparista en usko tämän johtuvan. Nostosta on jo yli 2 viikkoa eikä suun oireet ole lähteneet. Joskus tietty voi kestää kuukaudenkin, ennen kuin elimistö reagoi nostoon.

Ensi viikolla käydään kontrolloimassa kilppariarvot. Olen kyseenalaistanut lääkäriä tässä suhteessa että mitä järkeä ne arvot on taas ottaa kun sen piti olla selvä että hypotyreoottinen se ei ole kun arvo jo kerran otettiin, vaikkakin se otettiin imeytymisvaiheessa. Tuntuu rahastukselta, ja nyt ainakin kun olen lääkettä nostanut, niin se on hyvinkin viitearvoissa. En tiedä miksi se pitää nyt vielä verikokeella todistaa. Sitten jatketaan tutkimalla addisonin tautia tarkemmin. Jos ei ole tämä niin jotain kalliita verikokeita lähetellään Jenkkeihin. Normaalia tuo ei ole, selville se pitää saada ja ei todellakaan näytä olevan mitään ohimenevää. Todella ikävää, mutta koira on onneksi pirteämpi, vaikka ei ole koiran elämää jos et kykene syömään, et saa namia otettua suuhun saatikka luita syötyä, et anna koskea päähän ja leluun tarttuminen tekee pahaa.

Mä olen jotenkin ihan mitta täynnä. Tai siis kun elämä on tämän koiran kanssa ollut todella hankalaa alusta asti. Mikään asia ei ikinä mene helpolla; ihan pelkkä lenkille lähtökin on kauhea kierrosten mylläkkä, riekkumista repimistä ja pursuavaa ahdistusinnostusta. On todella todella raskasta elää tällaisen koiran kanssa ja kun neuvot ovat hyvät, mutta helkkarin paljon helpompi sanoa ulkopuolisena kuin toteuttaa. Kaikki on aina taistelua tämän koiran kanssa ja nyt se vielä sairastaa. Se saa vielä kaiken tämän tunnemylläkän kärjistymään. Oikeasti tämänkin fiiliksen taustalla on vaan kauhea pelko siitä että joudun sen laittamaan kuoppaan. Vaikka se on niin hankala, niin silti se on liian rakas.

Joudin perumaan kesän treenit. Agi taitoryhmän vielä pidin siinä toivossa että koira tervehtyy ja kykenen sitä palkkaamaan. Tokossa en pysty sitä palkkaamaan, agissa se motivoituu ihan pelkästä tekemisestä. Teen varmasti osan treeneistä lainakoiralla.

Syksyn kuviot ovat ehkä hieman selkiytymässä ;) Jos epätietoisuus on jännää, niin tämä tuleva mylläkkä on vielä jännempää :D Elämä on kamalaa muutosta kokoajan ;)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Treenejä

Jaakon treeneissä pohdintaa lähinnä siitä miten Daamin menoon vaikuttaa nyt se, että sitä on ohjattu rytmittämällä paljon. Nyt, jos rytmitystä ei tule niin koira ei tule ohjauksiin vaan menee liikkeen mukana. Esimerkiksi välistävedot vauhdissa, jos liikun itse esteen suuntaisesti niin koira tuskin tulee oikealle puolelle hyppyä vaan suorittaa sen väärältä puolelta.

Tänään juttelin aiheesta Elinan kanssa ja tämä on riski kun koira on alunalkaen opetettu seuraamaan liikettä. Suomessa ei ole vielä koiria kisaiässä, jotka olisi opetettu täysin Eurooppalaisittain. Vaikka ne opettaisikin täysin niin, niin silti ne herkästi saattavat lähteä liikkeen viemänä.

Liikkeellä pystyn ohjaamaan Daamia aika kivasti myös esteiden ohi sillä se on vahvin ohjaus. Kun minä juoksen niin Daamikin luukuttaa ja koiran liikkeeseen tulee muutos vain ja ainoastaan jos rytmitän. Vauhdissa tehty välistäveto ei esim toimi. Siksi haluan opettaa nämä temppuna ja sanallisella käskyllä voin vielä sitä vahvistaa sillä kisavireessä se on silti hankalaa malttaa totella käskytystä.

Daamin kontaktit on aika ihanat. Voin pikkuhiljaa luottaa siihen niillä ainakin treeniolosuhteissa. Tänään ne oli erityisen hyvät! Kova vauhti ja koira tietää mitä tekee, ei odottele mua. Nyt tehdään 50/50 palkkaa ja nopeita vapautuksia. Olen ehkä vähän jo oppinut miten Daamin saa putki kontaktierotteluun oikein. Kontaktille kun mennään niin koiraa pitää ottaa vähän kiinni.

Mä kyllä niin tykkään noista rytmitysasioista ja miten ne vaikuttaa koiraan ja sen menoon, miten niitä voi hyödyntää ohjauksessa jne. Just hauskoja, toimivia ja mielenkiintoisia. Sitten pitää vaan muistaa että rohkeaa liikettä itseltä. Yllättävän taitava toi mun pikkusintti on. Katsoin vasta meidän vanhoja treenivideoita Joensuusta jolloin Daami oli ihan pieni ja raivokas. Miten se nyt jo on noin taitava <3

Daami sairastaa



Daami alkoi oireilla ehkä kuukausi sitten. Se ei ollut enää energinen oma itsensä, ei tullut ulko-ovelle, vastaan, ei ollut lähdössä lenkille ja lenkillä laahusti vieressä. Valjaita neiti ei antanut pujottaa pään yli ja olla jumitti vaan, hortteisena vilkkuluomet puolessa välissä silmiä. Syöminen hankaloitui, pehmeätkin nappulat oli haastavaa saada suuhun. Juominen heikkeni hetkeksi ja oli pissannut alleen yksi yö. 

Ajattelin sen johtuvan ruoan muutoksesta ja sen aiheuttamasta närästyksestä. Orijen Senior ei toiminut kummallekaan koiralle, molemmat tulivat todella kipeäksi (närästyksen takia). Daamilla kuitenkaan ruoan vaihto puuron kautta vanhaan nappulaan ei auttanut. Mitään punkkimyrkkyjä se ei ole saanut, ainoastaan matolääkkeen (drontal) joka oli ostettu Virosta. Myös raakaruoan vaikutusta mietin. 

Ekalla lääkärikäynnillä ei mitään ihmeitä. Silmistä löytyi ylimääräisiä ripsiä ja iris atrofiaa, eli mustuaisen ja värikalvon raja ei ole tarkka vaan röpelöinen. Laaja verenkuva kunnossa, samoin kilppari ja kortisoli. Sai kipulääkettä. 

Seurasin viikon, eikä kipulääkkeellä vaikutusta. Seuraavalla kerralla suun oireet olivat tulleet esiin. Pää oli kosketusarka, koira ei kyennyt syömään eikä ottamaan suuhun juuri mitään. Puruluita ei voinut syödä. Koira rauhoitettiin, hampaat tutkittiin ja rtg otettiin. Ei mitään. Lääkäri kuitenkin löysi hammasraosta hammaskiveä ja ikenestä afta tyyppisiä muutoksia jotka johtuu kroonistuneesta plakkiärsytyksestä. Lausunnossa eläinlääkäri arveli kivun johtuvan tästä. Kiitos, vakuutus ei korvannut. En alun alkaenkaan uskonut tähän lausuntoon. Jälleen kipulääkettä ja suun hoitoa.

Vieläkään ei mitään muutosta. Pyysin eläinlääkäriä soittamaan. Keskusteltu erilaisista mahdollisuuksista. Nyt hän oli kuitenkin sitä mieltä että kilpparista voisi johtua koska arvo on aina ollut alemmalla kolmanneksella. Olisi pitänyt mennä kilpparikokeelle ja sen jälkeen sitten mietitään lisää, Kerroin heti etten tule vaan nostan sitä puolella tabletilla koska siinä varaa on. Aivan turha jälleen testata sitä. Katsotaan mikä on vaikutus, en uskonut tämänkään olevan syy. Nyt pitäisi muka kahden viikon päästä lääkkeen vaste näkyä. Aijon huomenna varata uuden ajan. Toiselle eläinlääkärille. 

Onhan se hyvä että suljetaan perinteiset ensin pois alta ennen kun aletaan seerumeista vasta-aineita tutkimaan. Ärsyttää suunnattomasti.


Treenatessa Daami on energinen. Ei täysin oma itsensä mutta painaa tietysti kuin viimeistä päivää koska lajista tykkää. Palkkaaminen on hankalaa kun koira niin haluaa lelua mutta jäytää sitä veltolla suullaan. Nameja ei ota. 

Treenipäivityksiä seuraavassa postauksessa jos muistan mitä kaikkea kommenttia ollaan saatu.


Tämmösiä ihania pieniä olen päässyt ihastelemaan. Selkeästi tarve toiselle treenikoiralle olisi, mutten halua kahta treenattavaa. Toivon että Daamista kuitenkin vielä olisi moneksi vuodeksi minulle harrastuskoiraa. Todella orpoa kun on vain yksi harrastava, niin kun se sairastaa niin ei voi tehdä kenenkään kanssa.