Tämän vuoden viimeiset ohjatut treenit Elinan opissa

Olen hyvin hyvin tyytyväinen siihen, että on kouluttaja joka näkee sen, mitä Daamin kanssa pitää tehdä, jotta voimme päästä sellaiseen kuntoon, että agility toimii ja on palkitsevaa molemmille. On ollut kiva maksaa hurjasti koulutuksista, joissa on todettu että "tee paremmin" ja opastettu tekemään aina vaan pienempiä muutoksi oman toimintaan, niin pieniä nyansseja, että välillä olen jo todennut, etten vaan pysty. Viime keväänä muistan ne treenikerrat, joissa itku silmässä yritin, mutta ei toiminut. Kukaan ei osanut sanoa, että koira ei ole edes ohjattavissa sillä sen kuuppa heittää ja se jahtaa, se ei ole kuulolla ja se on out of control. Mun vaan piti olla parempi. Todella tuskastuttavaa. Itse tiesin, etten voi olla niin paska, että se on syy. Tunsin myös, ettei koira lähde ohjauksiin. Sitä paitsi, jos ohjaajan pitää olla täydellinen, tämän lajin voi lopettaa heti. Sellaista päivää ei tule, että ohjaaja voisi olla täydellinen.

Eniten eväitä olen saanut Elinalta, joka ymmärtää koiran mielentilaa. En ole saanut vain vinkkejä miten selviän nyt tässä hetkessä tsägällä tästä ohjauksesta ja ollaan tyytyväisiä. Ei sama ei toimi Daamin kanssa kuitekaan huomenna koska se on omissa tiloissa. Ei se ole ohjauksesta kiinni.

Viimeisellä treenikerralla tehtiin putkeen lähtemistä suullisella käskyllä. Tähän lisättiin ohjaajan liike (paikallaan x-hyppyjä) ja olipa koiran vaikea lähteä putkeen sillä oli niin kiinni mun liikkeessä. Koira haukku=turhautu ja oli epävarma, jäi mun eteen räykyttämään. Koiralla on kuitenkin yritystä. Daamista huomas miten se vaan lähti juoksemaan ilma että sillä on hajua mitä pitää tehdä ja kun putki osuu eteen, lamppu oikein sytty, että ei helkkari, tämähän se on. Kun sitä paineistaa, se kyllä yrittää ja esittää että tietäisi mitä pitää tehdä vaikkei sillä ole hajuakaan. Saatiin putken suoritusläksyä joita on jo treenattukin, kuvattu ja laitettu Elinalle.

Käytiin maneesissa tekemässä läksyjä ja ei ole putken suorittaminen ohjaajan liikkeen vastaiseen suuntaan niin helppoa. Saman haluan onnistuvan kepeillä. Tänään hienoja keptyksiä, seuraavaksi kokeilen juosta koiraa vastaan kun se tekee keppejä. Uskon että on vaikea. Samalla treenaiin myös Tiffy-bc:tä. Sillä paljon samaa haastetta kuin Daamilla ja kiva opettaa sitäkin.

Messarissa

Tänä vuonna messarissa täysin puudelimeiningeissä. Hirveän erilaista mutta tosi jees. Kyllä on eri olla näyttelyssä näyttelyrodun kanssa kuin tuommoisen rastaturkkisen vesiäisen joka vaan hetki ennen kehää otetaan häkistä ulos ja se on valmis. Koko Elman sisaruskatras oli paikalla. Lungeja tyyppejä. Kasvattaja esitti Elman ja tuomari tykkäsikin tytöstä, ainoastaan välillä heittävä takajalka oli syy sille, ettei voinut palkita. Tämä on ymmärrettävää.

Arvostelu:"Kaunislinjainen, sopusuhtainen narttupentu jolla erittäin lupaavat ääriviivat. Erittäin kaunis pää. Viehättävä ilme ja hieno pigmentti. Kaunis kaula ja ylälinja. Lupaava runko ja luusto. Valitettavasti takaliike ei ole aivan puhdas tänään. Tarvitsee harjoitusta. Kauniisti hoidettu karva." -Maarit Hassinen

Käteen jäi ostoksien muodossa lähinnä luita, muutama flexi ja Elmalle ihana toppatakki. Mietin, että tuollaiset vaatteet ei ikinä toimis vesikoiralla, mutta tällaiselle koiralle ne on täysin omiaan. Elma ei missään nimessä voi pukeutua mihinkään Hurttaan, pyh.

Ralph (Diivan poika)

Robin (Diivan pojan poika)

Meidän mutsi on niin kovin innostunut neuloja joten hänen käsissä valmistui pojillekin joululahjat. Vaikea tehdä summassa, lähinnä sovitettiin Daamille ja muokattiin vähän mututuntuman mukaan. Poikien malli on lyhyempi vatsasta ja pidempi selästä, myös jalkaremmit löytyy. Värimaailma on tällä kertaa ollut tuollainen vanhahtava; Daamilla sinapinkeltainan, Diivalla viininpunainen ja pojilla nämä.

Elma kävi eläinlääkärillä. Eläinlääkäri ei meinannut kuvata Elmaa ensin sillä tyttö pomppi ja riekku ja käytti jalkaa. Ei oireillut kun jalkaa käänteli ja lihakset oli kunnossa. Röntgenissä näkyi kuitenkin pieni litistymä reisiluun päässä joten pieni epäily legg pertheksestä on. Ortopedin arvioon seuraavaksi ja leikkaus.

Uudenlaisen agilityn sisäänajoa

Daamille agility on aina ollut sellaista out of control. Koira menee lähinnä impulssin viemänä omassa eläimellisessä tilassaan. Ongelmaksi muodostuu, ettei koira keskity eikä kuuntele.  Rähinällä vaan ja täysiä, mutta tila on sellainen missä agilityä ei voi tehdä kovin hyvällä menestyksellä. Kuuppa heittää ympäri joten annettuja tehtäviä ei enää pysty suorittamaan niissä noupeuksissa toivotulla tavalla.

Lähtökohta on se, että opetan Daamille ensin matalalla vireellä, miten kuunnellaan (sanallisia käskyjä eriaisiin temppuihin, enemmän ja vähemmän kiihdyttäviin). Daami käy todella hitaalla. Sanallisen käskyn jälkeen oikein näkee miten se prosessoi ja sitten tapahtuu toiminto. Nyt opetellaan myös sanallisella käskyllä kiertäminen ja putken tarjoaminen. Näihin yhdistetään mun oma liike, ja silti koiran pitää suorittaa annettu tehtävä eikä lähteä jahtaamaan. Keskittymisen pitää pysyä siinä tehtävässä minkä koira on saanut, esimerkiksi kiertämisessä vaikka lelu roikkuisi koiran ja kierrettävän esteen välissä ja vaikka itse lähtisin heti käskytyksen jälkeen liikkumaan vastakkaiseen suuntaan mihin koira lähtee liikkumaan. Nämä siirretään sitten agilityhalliin jossa vire on heti potenssiin 100.

Tämän lisäksi, Daami ei saa enää yhtään riekkua agihallilla. Räykyttäminen lopetetaan sillä että pyydän koiraa istumaan. Lähinnä niin että itse lähden pakittamaan ja annan suullisen käskyn istua ja tästä rauhoittumisesta palkitaan. Yhtään esteitä ei saa rallata yksinään eikä riekkua ja räyhätä.

Radalla tehdään välillä lähelle tulo kieputuksia sen sijaan että mentäisi esteelle, mutta kieputuksesta lähetän myös esteille jolloin koira saa irrota ja suorittaa. Näin tarkastan onko koira kuulolla ohjauksen suhteen.

Ensimmäinen treeni meni tosi kivasti. Ensin muutamia sanallisen käskytyksen kuunteluharkkoja. Oli aika haastavia Daamille mutta hienosti yritti vaikka raksutus kuului. Yritti aloittaa räykytyksen mutta hommiin laittaminen (peruuttaminen ja istumaan käskeminen) auttoi ja koira kykeni rauhoittumaan. Ensimmäiset toistot esteillä kieputtelun kautta. Tosi hyvin tuli kieputukseen ja lähti hypylle. Itse pitää muistaa että kieputukseen (eli kiinni tuleminen) ei ole ikinä rangaistus vaan palkkio. Jos koira tästä karkaa niin ei vihaisesti käsketä takaisin.

Sitten tehtiin rataa. Daami oli aika huippu. Vauhti putosi hieman, mutta siitä näki miten se piti paketin kasassa ja teki hommia. Kieli keskellä suuta <3  Tarkoituksena on opettaa että agilityä mennään keskittyneesti, ja niin lujaa kuin sitä pystyy vielä tekemään niin että keskittyy. Nyttemmin Daami on mennyt vaan lujaa, ei tietoakaan siitä että agility on keskittymsilaji.  Vauhtia tehdään sitten lisää kun on kapasiteettia keskittyä ja silti hallita se vauhti ja sen tuoma kiihkeys.

Elman sisko Emma meillä vaihdossa

 Elmalla on kamalia tapoja. Se räkyttää ihmisille eikä mene luokse, sen lisäksi se ottaa pöydällä mielellään hatkat vieraiden ihmisen alta. Elma kävi kasvattajan luona sosiaalistumassa ja totuttelemassa vieraisiin paikkoihin. Sillä välin Elman sisko Emma oli meillä sosiaalistumassa. Emma oli suunnattoman paljon rauhallisempi ja sosiaalisempi. Sitä ei tarvinut kertaakaan komentaa eikä se räkyttänyt tai pelännyt ketään. Se myös osasi rauhoittua. Kasvattajalta tuli viestiä ekana iltana, että kaikki muut väsähti jo ja Elma vielä jaksaa :D Elma on sellainen viikari että oksat pois. Välillä aika hirviö koiraksi :DD Tuhoaa kaikkea, ei tottele ja räkyttää. Kokoajan myös touhuaa jotain, vaikea asettua aloilleen. Elma aloitti takajalan ontumisen joku aika sitten. Pyysin kasvattajaa katsomaan sitä ja totesivat, että se olisi kasvuun liittyvää jalan pompottamista, muillakin sukulaisilla oli jossain vaiheessa kehitystä ollut samaa. Rauhotuin ehkä 2 päiväksi ja totesin, että vien sen eläinlääkäriin, ei ole normaali. Elma on siis menossa ylihuomenna lääkäriin näyttämään jalkaa. Todennäköisesti viikonlopun Voittajanäyttely jää väliin. Todella harmillista ja varmasti sieltä vielä joku leggperthes löytyy. No ei auta. Tärkeintä on nyt, että se saadaan hoidettua. Kipeän oloinen pentu ei ole.