keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Maanantaina vietettiin aikaa Laitilassa (Kennel Apeton) treenaten ja ulkoillen. Treeneissä Daami teki keinun juoksua, puomia johon liitettiin jälleen muita esteitä ja etupalkkaa häivytettiin, pussia ja kiertoharjotteita ja niiden itse tarjoamista. Diiva teki rataa. Puomi oli aika jees, eka toisto oudolla puomilla vähän ihmetys, mutta alko sujua jo toisella toistolla. Kolme toistoa on aika max mitä teen pennun kanss yhdellä esteellä. Pussi ja keinu ihan ok, ei niin raivolla suorittamista, vaan silleen sopivalla draivilla. Kiertohajoitteet on Daamista kivoja, suorittaa ja tarjoaa.
Treenin jälkeen tehtiin vielä namin piilotusta kukkaruukkujen alle joka on hyvää keskittymisharjotusta aksan lomassa. Toki se ei kovin haastavaa ollut, mutta palkitsevaa ja meidän tytöt hoksas homman vaikkei olla koskaan tehty moista.
Treenien jälkeen suunnattiin vielä metsälenkille ja poikettiin eräällä agikentällä (jossa esteet aina ulkona) tekemässä ihan 2 toistoa vierailla esteillä, että pentu saa varmuutta ja kokemuksia mitä ihmeellisimmistä aksapaikoista. Samalla lailla hiffas mitä kuuluu tehdä..:) Reissussa menikin se 4 tuntia ja koirat varsin tyytyväisiä.
Illalla tehtiin vielä pimeellä about 10km kaupungin kiertolenkki ystävän kanssa. Muutama ihmetys oli Daamillekkin kaupungilla, mutta se ilmenee vain pienenä katseena tai kielen lipasuna kun se näkee jonku ihmetyksen, ei tee numeroa, ei kierrä kaukaa, on niinkuin sitä ei oliskaan. Kävelin hiukan lähempää ne mitä se katseli sillä silmällä, eikä saatu niistä numeroa aikaan..:D Hienosti toimii pentu niissä tilanteissa.

Tiistaina mentiin pimeällä kentälle jossa muutakin porukkaa kun tarkotus oli vielä kokoustaa talven treeneistä. Daamille teki hyvää olla pimeässä ja tehä pientä kontaktitreeniä yms. Se ei ole mikään pimeällä räksyttäjä, mutta tässä iässä on hyvä tehdä kaikenlaista. Ihmiset, pimeä koppi, muut koirat jne. eivät aiheuttaneet juurikaan hämmennystä. Samalla lailla menee moikkaamaan ihmisetkin.

Tänään, keskiviikkona, ollaan vaan. Kilpailevien treenit olis, mutta tulee niin pimeä aikasin, ettei oikein kerkeä. Ollaan lenkkeilty ja etsitty vähän avaimia ja naksutinta yms. Huomenna olis tarkotus suunnistaa näyttelyharkkoihin Daamin kanssa. Katotaan miten siellä suu pannaan..:D En tiedä miten pitäis toimia, mutta pyydän ainakin ihmisiä käpälöidessä katsomaan silmiin Daamia ja palkkaamaan siitä. Usein näyttelyissä tuomarit tuijottelee aika huolella.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Loppuviikkoa

Torstaina suunnattiin Daamin kanssa kaupunkikävelylle. Porukkaa oli kivasti liikenteessä täälläkin tuppukylässä. Käytiin parturissa ja mustissa ja mirrissä. Ei tuo ole mistään moksiskaan mutta pitää altistaa sitä nyt enemmän vieraille ihmisille ja tilanteille. Vaaka näytti 12.5kg painoa monsterille. Se on niin mallikas kroppanen, ehkä parhaan kroppanen ja karvanen mun koirista. Mustissa ja Mirrissä tuijottelut ei häirinny yhtään kun namipussilla pääs ruokailemaan vieraiden toimesta. Hyvää tekee murkulle.
Mentiin vielä terveyskeskukseen vanhustenosastolle tsiikailemaan vanhusten touhuja. Vanhukset ei ole kauheen aktiivisesti koirista kiinnostuneita; Daami kävi nuuhkasemassa ja mietti mihin sitten taas suuntaa. Erilaisia paukkuvia roskiksia, rollaattoreja yms. apuvälineitä tuli vastaan, vaikka vähän näki kropasta, että ihmetytti kyyryssä vastaan möyrivät ihmiset, neiti päättäväisesti suuntas vaan ohi, ei oikein noteeraa tuommosia juttuja, ei mee pois ittestään eikä tee numeroa. Kaikki treenailut yms. sujuu tilanteessa ja paikassa kuin paikassa.
Sosiaalistumisien jälkeen lähdettiin heppatallille josta jatkettiin lenkille vesikoiraporukassa. Hevosia ei olla koskaan käyty ihmettelemässä, niihin en ole oikein sosiaalistanut koiria. Diiva haluaa hulluna paimentamaan niitä ja Daami ei muuten noteeraa, mitä muutama ihmetyshaukku tuli. Ihan hyvää altistusta pennulle. Samalla saatiin lapsisiedätystä. Tosi jees, ei noteeraa, menee haistamaan oma-alotteisesti, mutta liian innokkaita lapsia pakittaa, ja hyvä niin. Opastan tiukoissa tilanteissa Daamia tulemaan mun luokse ja ottamaan muhun kontaktia. Super jee, jotain valonpilkahduksia tähän vaivannäköön...:D
Lenkillä poikettiin kentän kautta missä ahkerat tokoilijat tokoili. Nähtiin perropentu Habaa joka oli aivan ihana suklaapallero, niin söötti ja viaton murunen.

Perjantaina treenattiin iltapäivästä perroporukassa. Mukana Diiva, Daami, Alli, Ruuti, Nemo, Rode, Iines ja Haba. Diiva oli aika liekeissä. Se rääkyy nykyään lähes jatkuvalla syötöllä radalla mulle. Ihana se on, ja tykkää niin kovasti, tosi taitava myös vaikka keppien avokulmaepävarmuus on nyt siirtyny muutenkin keppien alotukseen.
Daami teki ihan hyppy-putki-hyppy kaarta, käännösharjotusta yhdellä siivekkeellä ja muurilla, pussia ja puomia. Kaari tehtiin kerran, käännöösharjotusta kerran normaalilla siivekkeellä kaks kierrosta ja muurilla kerran kaks kierrosta myös, pussia ehkä 3 läpijuoksua. Käännös ja siivekkeen "hipominen" sujuu hienosti ja innokkaasti samoin pussiin on tullu uutta varmuutta ja vaikuttaa jo hyvältä. Puomi oli aika sikamagee..:D Varmuutta tulee ison puomin juoksuunkin kokoajan, ei se semmonen tykitystykitys ole, menee kauheen pystyasennossa mutta sen koordinaatio on tosi jees ja alastulo lähes 100 varma. Yhen kerran päästin hiukan liian nopeasti, ei ollu ihan vauhti pyssänny, mutta kun halusin tehdä nopean vapautuksen. Seuraava suoritus sitten pysähtykin vasta siinä vaiheessa kun takajalatkin jo maassa, ja niiin sievästi koitti pakittaa kontaktille takas mutta meni vähän sivuun joten annoin uudelleen mahdollisuuden koko esteellä, en halua, että siitä tulee mikään "juokse läpi ja peruuta kontaktille" -temppu. Nyt lelun häivytystä apuohjaajan kanssa, seuraavaksi varmaan heittopalkalla, niin ettei kukaan ole vetämäss puoleen neitiä, voi olla, että tulee aika haastavaa.:D Aika kiinni etupalkassa kyllä.
Treenin jälkeen vielä nopeet lenkkeilyt Allin ja Ruutin seurassa ja kotia kohti.

Lauantaina ollaan vaan löhöilty. Sain aamulenkin ulkoistettua toiselle taholle joten "sain" makoilla sängyssä ja lukea informaatio-oikeuden tenttiin..:D (yäk). Kolmen pintaan lähdettiin sateisessa ilmassa luontopolulle perroporukalla lenkille. Meillä menikin reissussa 2 tuntia ja koirat vaikuttaa tyytyväiseltä riekkumisiin ja ulkoiluihin.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

PentuPentuPentu- Onks mulla pentukuume? :D

Ruuti, Daami ja Uni. Sisarukset.
Daami toimii vieheenä

Ottakaa kiinni, lällislää

Daami, itse pahuus, tikkaamassa mua käteen.
Oivoi. Tänään Merillä, Ruutin ja Allin luona lapsisosiaalistuksessa tuli miettineeksi, että miten paljon helpommalla olis voinu päästä pennunkin kanssa, jos vertaa Daamia Alliin ja Ruutiin. Ne on niin lepposia tovereita. Merillä ei liene juuri käsitystä vesikoiran haastavuudesta noiden kahden enkelin kanssa..;) Daamin kanssa sitä haastetta riittää, mietin vaan, millon voin luovuttaa ja todeta, että näillä mennään mitä on saatu. Lapsisiedätys meni mallikkaasti, Allia ja Ruutia piti ihan täysillä alistaa, päristä ja räyhiä. Toiset mateli jo jaloissa ja silti piti pysyä kovana, yhden kunnon räyhäkän fyysisiä haasteita himoitseva Daami sai aikaan.

Jonkin verran on silti pentukuumetta..:D Aina kun oma pentu tulee vuoden ikään, alkaa tulemaan ikävä "menetettyä" pentuaikaa. Energiaa olis puuhata pentujen kanssa enemmänkin, se on niin lepposta ja muksaa hommaa..:D

tiistai 22. lokakuuta 2013

Kotopuolessa

Perjantain treenit meni ihan pyllylleen Daamin kanssa. Kujakepit oli ihan hepreaa; kepit, jotka ollu Daamin erikoisalaa aina, paukkas se nyt suoraan tokasta välistä ulos ja koitti saada palkkaajalta palkkaa. Palkkaamattomuus ei auttanu, vaan piti päästä hetkeks häkkiin rauhottumaan. Keinulla hidasti, minä sen huomasin, joku muu ehkä ei olis huomannu. Mun koira joka ei koskaan ota askeltakaan taakseppäin tai himmaa, mutta ilmeisesti omaehtoset keinun suoritukset ovat aiheuttaneet hiukan himmailua kun se keinu paukkaa aika korkeelta alas. Näiden kahden epäonnistumisen jälkeen koitin helpottaa ja tehdä pussia; joka oli sekin ihmetyksen aihe ja ei niin ripeästi suoritettu. Puomilla oli ihan hukassa; himmas ylösmenoon kun luuli keinuksi ja alhaalta ei löytäny paikkaa, ja kun löysi oli sekin vinossa. ÅÄÄÄÄÄ..!

Ihan kaameeta, mun pahin painajainen. Hiukan shokki koiran kanssa jonka treenit menny aina niin putkeen ja joka ollu aina niin huippu mun makuun. Sisaruksethan on tehneet juoksun jo kuukausi sitten joten meilläkin sitä odotellaan. Haluan silti opettaa koiralle, että vaikka hormoonit hyrrää, hommia tehdään ihan normaalisti. Toki haluisin pitää treenitaukoa, ja pitääkin pitää pennun kanssa näyttävästi muutenkin, mutta hyvä se olis oppia tekemään hommia juoksusenakin.

En ole mielestäni treenannu liikaa pennun kanssa, ettei tuo käytös voi johtua mistään burn outistakaan. Pitää muistaa, että ihan pentuhan se on. Toki epäonnistumisetkin kuuluu oppimisprosessiin, saatiin kuitenkin onnistuneet suoritukset kaikista, ettei jääny huonoja viimeiseksi. Koitetaan nyt 3viikon syyslomailun ajan keskittyä perusasioihin ja sosiaalistumisiin, kerta treeni viikkoon koitetaan pitää.

Junamatka kotopuoleen sujui hienosti. 8tunnin matkaamisen aikana Daami sai hyviä kokemuksia lapsista jotka kysymättä tulee silittelee ja rapsuttelee ja tarjoaa sipsejä tai lelujaan..:) Ei näyttänyt juuri ongelmaa olevan, aluks muutama pöffähtely asemalla. Koirat oli niin onnellisia Joensuun lumesta, ja rallitteli kaikkialla lumessa kävelymatkalla juna-asemalle.
Mumerolassa näyttävät neidit olevan kovin tyytyväisiä. Diiva on kova tekemään pihahommia mutta Daami ei osaa ulkoilla yksin eikä porukoiden kanssa. Tulee ovelle odottelemaan mua...:D Se on kuin Mocca, niin mun perään.
Koitetaan sosiaalistua parhaamme mukaan. Daamilla hiukan alkaa nousemaan toi vahtivietti. Omalla reviirillä ihmisiä vastaanotetaan vähän tujummin mielin mitä muualla. Sitä tuijottelua se ei oikein siedä, miten siihen pystyis siedättämään? Suurin osa ihmisitä pällistelee kuitenkin silmät suurena pentua silmiin.
Tämän päivän pika-agitreeni ainoastaan Daamin kanssa sujui hyvin. Puomin lelun häivytystä apuohjaajan kanssa ja muutama toisto puomi-hyppy-lelu. Oli aika jees! Keinun juoksua nakin voimin tehtiin, hiukan viel haluisin sitä asennetta siihen, mutta kun sitä ei lelun kanssa voi tehdä. Neitonen rallitteli sinne sitten lelun kera ja paukkas täydeltä korkeudelta taas maahan. Tuo ei kyllä pienistä itseensä ota, mitään pelkoja ei keksi, mutta ilmeesesti näkyy hiukan täysillä päähän juoksussa. Todennäköisesti suorituksesta tulee samanmoinen mitä Mocalla ja Diivalla, ei mikään täysin tykitys mutta suht turvallinen.

Illalla saatiin vielä lapsisiedätystä. Äh, liian rajusta konttailujen ja juoksemisten kontrolloinnista piti antaa palautetta. En tiä, jotain valoa vois näkyä tunnelin päässä..:/

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Maanantaina pikkutreenien jäädessä väliin hurautettiin tiistaina päiväsaikaan hallille. Tunti siellä sitten menikin, mikä on aika pitkä aika kahdelle koiralle, toivottavasti en tehny liikaa vaikka kyllä mielestäni osasin lopettaa molemppien kanssa ajoissa.

Diiva treenas rataa jossa keppikulmia, layerointeja, irtoomista, keinumalttia ja okseria. Vaikee avokulma kepeille tuotti ongelmia, mutta lisää treeniä. Se on semmonen meidän kompastuskivi, toivottavasti maltan opettaa Daamille noilla kujilla noi kulmat varmoiksi. Maltti ei ole kyllä mun vahvinta alaa..:) Keinu on Diivalla hieno ja tässä treenissä pyssäs joka kerta hienosti. Sille on oikeesti tullu sitä räkötystä, komentaa mua muka.

Daamilla oli paljon treenilistalla. Kujia, keinua ja Aan kontaktin pohjustusta.
-Pari toistoa Aalla etupalkalla ja siirtovaikutus onnistu hienosti puomilta aalle. Olin takana ja edessä ja koira oli niin varma mitä tehdään ja super.
-Kepit oli aika kapeet, kaks kertaa paukkas lähes alussa ulos kepeist ja juoksi lelulle. En antanu mitään vahvistuspalkkaa vaan pyysin jättämään lelun ja uudestaan. Näiden kahden epäonnistumisen jälkeen ei tehnyt kertaakaan väärin vaikka tehtiin vaikeeta avokulmaa ja suljettua kulmaa. Superhoksotin. Selkeesti jo hiukan "ahdistu" ahtaasta välistä..:D Se tykkää kyllä keppien juoksemisesta, sen ÄÖlle just sopivan aivotonta menoa..:D Joku 2by2 ei oikee ehkä sopis ku en ole koskaan vaatinu tuolta itseoivallusta ja hirveesti tarjoomistakaan.
-Keinu oli super! Ensin ihan liikkumatta pari päähänjuoksua, itse juoksentelin teis missä ja kävin palkkaa koiraa päähän. Sitten keikkaamaan hiukan ja yhtä varmaa päähän juoksua kuin aikasemminkin. Lisäsin vieläkin keikkausta ja en nähnyt epävarmuuden merkkejä. Sitten se kävi mitä just kaverille sanoin että "pidä vaikka siivekettä keinun alla ettei se pääse yksikseen sitä tekemään ja säikähtämään". Daami lelu suussa paukkas keinulle täysii päähän, skriiiiiiiiiiik jarrua, ja siinähän se oli sitten keinun suoritus..:D Pidettiin kauheet bileet Daamin kanssa ja kun pääsin kehumasta, se oli taas kiipeämässä sinne lelu suussa. Oli pako ottaa pari toistoa vielä, ja eihän sille siitä jääny mitään traumaa..JEEE KOVA KOIRA ANTAA NIIIN ANTEEKS TOMMOSET. Keksin kuitenkin enemmän hermojakiristäviä vaikutuksia mitä kovassa koirassa on.

Aika montaa asiaa tuli pennulle yhdellä kertaa.

Keskiviikkona tuli pidempi yksinolo aika. Koirat vaikutti aika vaisuilta aamulenkillä kirmatessaan. Taisivat olla vähän väsähtäneitä eilisistä menoista ja puuhista. Kotiin tultua lähdettiin pikkulenkille lähimetsään jossa innostuttiin treenailemaan vähän kiertämisiä ja nenän käyttöä. Daamin annoin oivaltaa puiden kiertoa molemmista suunnista. Sinnikkäästi koitti pyrkiä lelulle tekemättä kiertoa mutt yhtäkkiä hoksas. Ollaan pääosin tehty kiertoja niin että lähetys lelulle joka on kierrettävän kohteen luona. Ei olla hirveesti panostettu niihin mutta kai se olis aika opettaa.
Toinen Daamin harjoitus oli oman hajusen kohteen etsiminen. Aluksi tehtiin rautalangasta vääntäen; annoin haistaa omaa, vein näkyvästi pusikkoon ja lähetin hakemaan. Lopuksi pystyin ottamaan minkä vaan maasta Daamin näkemättä ja piilottaa sen metikköön, hienosti löysi. Mielestäni aikamoista häsäämistä ympäriinsä, näennäisesti nenän käyttöä, mutta kun pääs lähelle kohdetta, oikeanlainen nenänkäyttö heräs ja kumma, esinekkin löytys. Jossain vaiheessa mentiin jo aika kaukana ja aikaa kovaa vauhtia, mutta selkeesti teki töitä vaikka aluks luulinki ettei se tiedä mitä hakee.
Diiva ihan hulluna, meinas joka kerta karata etsimään pennun kohdetta. Sai sekin muutaman häsellyksen tehdä, kierroksia liikaa tommoseen.
Olivat kovin tyytyväisiä lenkin antiin.

Keskiviikkona ryhmätreeneihin. En olis millään jaksanu lähteä mutta ajattelin käydä tekemässä jotain pientä nopeasti, että pääsen ajoissa himaan ja nukkumaan.
Diiva ei osannu yhtään vaikeeta keppien avokulmaa eikä takaakiertokeilausta. Koira jonka kanssa on 5 vuotta harrastettu agia ei ymmärrä että este joko hypätään edestä tai siiveke kierretään taakse josta palkan saa. Diiva yritti siivekkeen alta..:D Kyllä blondi taas pääs valtoihinsa. Aikamoista yritystä neidiltä jonka pitäis kyllä jo ymmärtää suoritusvaihtoehdot.
Daimille muutama kiihdytys keinulle josta yks hieno kaaressa lento yli.. O-ou..Ei näitä lisää vaikka hallitun näköstä lento ja laskeutuminen olikin..:)
Siirrettiin lenkillä oppimaa puiden kiertoa siivekkeelle ja kyllä heti hokaskin. Tehtiin myös muita tiukkoja käännöksiä siivekkeellä muutama toisto kun teki niin nätisti nekin muutamt toistot.
Kujat jee jee. Nyt on hyvä vaihe selkeesti kujien kanssa. Koira on ihan haka. Nyt jo selkeetä pujotteluliikettä alkaa näkyä ja koira hakeutuu superisti matalaksi. Kulmia sais enemmän treenata mutta kun se toistojen määrä on aika pieni vielä nuorella koiralla, ehkä max 4-6 toistoa jossa yks läpijuoksu ja loput kulmia.

Muutenhan reissu oli ihan hullun myllyä. Daami haukku kaikille pimeästä yhtäkkiä pölähtäville ihmisille ja talojen ovista tuleville, ja kadulla seisoville. Huohhh!! Diiva pölönä tietenki alotti monesti, ärsyttävä luulis senki jo osaavan. Sitten Daa rääkyy ni ei se tajuu yhtään et mäki oon täällä. Pitää ottaa kolinapurkki ja pitää se vaan remmissä ja alkaa palkkailemaan ihmisistä. Mä en voi ymmärtää kyl mitää noin raivostuttavaa kun perrojen pöhkimisen, eikä toi oo ees pöhkimistä ku selkeetä haukkua kun koira yllättyy, ja vaikkei aina yllättyiskään, on pakko avata ne äänihuulet.
Tosi ärsyttävää tommonen terävyys. Pitää taas ottaa pieni ero Diivaan, että saa treenattua kaikkea rauhassa Daamin kanssa. Katsotaan jääköö Diiva hetkeks mumerolaan, jos tota murkkuilua sais vähän taltutettua taas.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Jotain pientä reeniä

Lauantai aamulenkki alko markkinoilla vierailulla. Oli hyvä kokemus, sakkia oli ihan tungokseksi. Daami on alkanu hakeutumaan kaikkia lapsia nuuhkimaan. Ihan jees suuntaus. Toki monet lapset pelkää koiria joten reaktiot on mitä moninaisempia, varsikin kun ei viitsi ihan tiukalla remmillä kokoajan kiskoa koiraa, annan mahdollisimman rennosti palloilla. Tämä osottautu aika vaikeeks kun neiti könys ihmisten sormia haistelemaan, hyppimään päin ja kasseja nuuhkimaan.

Lauantaina oli tarkotus menää vielä hallille tekemään muutama toisto kujilla, hiukan A:n kontaktin sisäänajoa (koko aata en uskalla vielä hetkeen tehdä) ja keinun seuraavaa vaihetta missä se jo hiukan keikkaa. Hallilla oli kuitenkin VÄHÄN venynyt motivointikoulutus joten tyydyttiin tokoilemaan hallin pihalla.
Diiva teki ihan lyhyen pätkän kaukoa tosi hienosti eikä yhtään edistäen. Luoksetulon pysäytystä alko niin helkkariks ennakoimaan ja lopulta heittäyty melkeen mun eessä maahan, että tyydyin tekemään läpijuoksua siinä pääosin. Seuraaminen alkaa olee aika jees, helpompaa ja helpompaa kokoajan, juoksuosuudessa Diiva on hyvä. Paikallaan askeleet toimii muuten hyvin mutta taakse päin askeleet aiheuttaa samaa pomppimista mitä Mocalla. Onneks tähän on hyvät niksit, katsotaan tehoaako Diivaan.
Daami oli sitten torstain surkeesta esityksestä kehittyny huimasti. Sivulletuloa tarjoaa jo paljon ilman suurempaa apua, palkka tulee nyt toisesta kädestä ja muutamia lelupalkkojakin. Ei ollenkaan menny keskittyminen vaikka vaihtelin lelun ja namin välillä. Seuraamisessa päästiin jo todella pitkälle, paikka pysy hyvin, inan taaempana mitä Mocsulla ja Diivalla, sattuneista syistä..:D Mutta siinä päästiin jo imuttamisesta eroon ja narupallopalkkaan. Jauh. Siistii, vaikka lelu oli näkyvillä keskitty seuraamiseen ja pysähtykin sivulle pienellä namiavulla. Muutama asennonvaihto myös ja luoksetulo. Luoksetulo hiukan hidastunu tuhansien ohijuoksujen takia, mutta nyt tuli sivulle..:D

Tänään piti mennä treenaamaan mutta olen ilmeisesti, vielä tuntemattomasta syystä, hommannut itselle takareiden revähdyksen. Kaikki lenkkeily tekee jo tiukkaa ja sain kuin sainkin aamulenkistä juuri ja juuri tunnin mittaisen. Tyydyin lähtemään Daamin kanssa sosiaalistumaan kaupunkiin ja tulikin monenlaista taas vahvistettua. Äänekkäitä lehti-imureita, kerääjiä ja puhaltajia, kirkuvia lapsia ilmapalloineen, rullatuoleja, rääyhääviä koiria ja ulkona odottamista kun minä asioin sisällä. Ulos jääminen oli aluks vaikeeta, muutaman muistutuksen jälkeen neiti istu ihan hiljaa odottamassa vaikka vähän intoa pidätellen otti mut vastaan. Koiriin se ei kiinnitä mitään huomiota. Lapsia meni suoraan haistamaan, niin edestä kuin takaakin ja kiljahdukset ja äkkinäiset liikkeet ei aiheuttanu haukkumista. Aika super. Hyvä nyt kun se on saanut itseluottamusta noiden pienten kanssa, nyt on hyvä saada kokemuksia ja harjotusta niiden kanssa olemisesta.

Kaupunkireissun jälkeen jätettiin Daami yksinoloa harjottelemaan ja lähdettiin Diivan kanssa ulos treenaamaan ja lenkille. Yhden palautteen annoin Daamille haukkumisesta minuutti siitä kun olin oven sulkenu. Tämän jälkeen ei inahdustakaan.
Diiva treenas aluksi avaimen etsintää (puistonpenkillä, kukkapenkissä, lehtikasassa), kyllä se on koiran työtä käyttää nenää ja niin kuin vanha tekijä hyppii eri tasoille etsimään hajua. Hyvin nappaa hajun jo kaukaa mutta täydellisessä paikantamisessa vielä häsäämistä. Nuuhkuttelujen jälkeen tehtiin lipputankojen kiertoa. Itse rampajalkana olin paikoillaan ja koira teki hommat.
Tokoilussa kiertojen kautta yks pysäytys seisomaan ja toinen maahan. Kaukossa edisti mutta väänsin rautalangasta ettei asiaa ole mun luokse vaan ennemminkin pakkia. Eka toisto oli hankala kun jätin lelun taakse koiran huomaamatta. Sitten kun tajus että lelu onkin siellä, nou hätä, alko pelittää. Pitää häivyttää lelun käyttöä aika paljon, Diivan kanssa muutenkin koesuorituskestävyyttä treenattava mikäli kokeeseen asti joskus päästään..:)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Eräs syksyinen lenkki

Mun söppänät <3 Ne on niin hyväntuulisen näkösiä
Onnea

Kielen tuuletusta alá Daami

Naamanäkkärillä rinteessä kaasuteltaessa

Niin ryhdikäs pian 11kk mittarissa kulmakarvakoiralla

Diivan ilme, suoraa palautetta toisen onnellisuudesta

Lisää ilmeilya alà Diivaliina

perjantai 11. lokakuuta 2013

Perjantai illan treeni

Hurautettiin illalla treenailemaa hallille, lähinnä Daamia ajatellen, Diivalle en ollut mitään treenattavaa suunnitellut kun keskiviikon treeni oli niin tyhjentävän hyvä ja saatiin treenattua niitä asioita mitkä olikin treenilistalla.
Daamin kanssa muuri-puomi-hyppy pätkää, jossa muuri ja hyppy vähän vinossa suhteessa puomiin. Tarkotuksena häivytellä taas lelua. Aika superia, etten sanoisi. Joku epävarmemi suoritus oli, mutta se osaa sen homman kyllä hyvin. Todella vauhdikas alastulo ja stoppas superisti, ei yhtään kattonu mua, vaan katse eteen seuraavalle esteelle. Härkkimiset ei saanu koiraa karkaamaan. Yks toisto josta karkas liian aikasin, oli hyvä sillä sain annettua "hups" palautteen ja uudestaan, ja täydellinen suoritus siihen.
Daami treenas myös kujia, kavensin reilusti, nyt kepit koskee jo selkeesti kylkiä. Kivasti saatiin onnistumisia ja eri kulmista, ilman ohjureita.

Diiva teki hiukan puomia piilotetulla etupalkalla, tosi jees. Se on alkanu komentaa mua treeneis niin, että räkä lentää. Kauhee, ihan pois ittestään mun muru..:D Oli kyllä ihan kiekoilla ja paukkas läpi ekan kontaktin, seuraavaks jäi ja tein härkkimisiä, siitäkin palautin paristi mutta eiköhän se siitä.
Tehtiin tokojuttuja, ja vau. Kauko, seuraaminen, luoksetulon pysäytykset, metalli. Kaikki ihan buenoa! :O Siis parempia kuin mitä kisoissa tarvis..:D Ja koira oli niin pinkeenä ja ihanana, niinku aina. Daimille muutama toisto sivulle tuloja.

Koirat on aika väsyneitä nyt. Fillaroidessa Daami ravaa kuin viimistä päivää..:D Voi tuota nuoruuden intoa..<3 Kyllä se ajan myötä tasottuu, mutta nautitaan nyt.

torstai 10. lokakuuta 2013

Pientä treeniä, kokemuksia, sosiaalistumista


Joo-o

Maanantaina Daami pääs kaupungille chillailee. Kovaääninen rakennustyömaa ei aheuttanut muuta kuin pientä tuijottelua työmaalle päin, mutta aina kun otti kontaktia minuun sai namia ja kehuja, leikki onnistui kaikkialla kaupungin hälinässä. Kaupungilla kääydään lähinnä oleskelemassa ja rauhottumassa, katselemassa vilinää ja jos sattuis lapsia kohdalle. Mitkään patsaat ja lasten hippoleikkivempaimet ei pelota. Tuolla on muutenkin niin älytön taistelutahto ja päättäväisyys. Lenkilläkin oudossa paikassa olevan fillarin kohtaaminen oli hyvä; koira pyssäs, viaton pärinä ja tulta päin, ja sen jälkeen ei arastelun merkkejä näkynyt ja hyvä ettei fillarin alle mennyt kun sitä meni tutkimaan..:)
Samalla maanantain kaupunkireisulla tokoiltii leikkipuiston vieressä ja lastentarhan aidan takana. Olen aika tyytyväinen, ettei Daami paljon enää noteeraa lapsia, ottaa minuun kontaktia eikä heti avaa äänihuuliaan. Tosi kiva on törmätä lapsiin ja huomata Daamin ottavan kontaktia, vastaehdollistaminen on toiminut. Huomaa että lasten hiljaa katselun kehuminen on auttanut.
Näistä mun kirjoitteluista saa semmosen kuvan, että olis kauhee sosiaalistumisongelma..:D Niillekkin tiedoksi joka minua ei tunne, todellisuushan on se, että pelkään vaan, ettei siitä tule samanlaista kuin vanhemmat koirat on aina ollu; niitten kanssa voi rennosti mennä minne vaan, pelkäämättä mitään reaktioita tai että ne ei tulis toimeen esim lasten kanssa. Olis kamala jos joutuis miettimään mihin vois mennä ja olemaan varuillaan oman koiran suhteen.

Daami on alkanut harjottelemaan yksin oloa. Koko kesän ollu melkeen aina jonkun koiran tai ihmisen seurassa. Mitää ongelma ei ole Diivan seurassa, mutta muutamia haukkuja ja ulvahduksia saattaa tulla kun täysin yksin jättää. Webcameralla on hyvä kuvata meininkiä ja hauskaa on, että neiti nuohoaa kaikki pöydät niin pitkälle kun vain maasta käsin yltää. Ollaan useampina päivinä treenailtu tätä. Samalla on tullut yksin lenkki ja treenisessioita molemmille.
Diiva on harjotellut etsimään pudonneita avaimia niin asfalttiviidakosta kuin metsästäkin. Jos joskus putoaa avaimet niin voi lähettää koirann hakemaan koska itse ihminen ei niitä metsästä löydä. Diiva pääs vähän tokointoilemaan lähikentälle, se oli ihan intsinä ja kuulolla. Kyllä tuli hyvä mieli.

Topakka junailija matkustaa laukun päällä
Tiistaina keskityttiin vaan pitkiin lenkkeihin, käytiin koirapuistossa tapaamassa hienoa phantom villakoiraa ja tytöt innostu rallattelemaan puistossa oikein, vaikka ensin oltiin jo lenkkeilty tunnti vapaana, niin joku sai neidit innostumaan koirapuistossa. Tiistaina saatiin kokemuksia kirkuvista pelaajista ja kovaäänisestä raksasta, ei ongelmia. Frisbeegolffaavat teinipojat on koirien mieleen, meinaavat aina varastaa frisbeitä..:D Ohittelut sujuu paremmin ja paremmin. Pitää vaan sinnikkäästi pitää irti, kutsua lähelle kun houkuttelevia kohteita näkyy tai kun jossain puskassa vaanii joku lenkkeilijä joka voi yllättää Daamin. Se ei pelästy, mutta menee haukahdellen iholle ja haistelemaan. Treenattiin iltalenkillä pimeässä etsintää ja tokoilua, ei ollut sen ihmeellisempää kuin valosallakaan..:D

Keskiviikkonna saatiin Anne kylään. Annella on Diivan emä ja Daamin mummi, Höpis (Caraydan Betty Boop). Diiva oli aika innoissaan vieraasta ja oli varma, että nyt hänet tultiin pelastamaan Daamin kynsistä. Daami esitti parhaita puoliaan ja saatiinkin kehuja, ettei se ole niin hurja mitä blogiteksteistä voisi olettaa..:D Toki Daami yritti ryöstää pulla pompppaamalla maasta kohti pullaa..:D Treffatiin myös pikasesti muuta perhettä ja Diiva tapansa mukaan rakastaa lapsia ja suukotteli ja puski. Daami keskitty seuraamaan sivulta, käy kyllä haistelemassa. Hienosti käyttäyty.

Keskiviikko illalla vielä treeneihin. Olipa hyvän mielen treenit! Diiva treenat kontakti-putki erotteluja eikä ongelmia ollut, tosi jees ja koira oli varma eikä epäileväinen mihin mennään. Keppikulmat on kyllä Diivalla paremmin hallussa mitä oli Mocalla, Diiva tekee sen verran tarkempaa duunia ja haluaa tehdä oikein, Mocalle ei ollu niin väliä. Tosi kiva oli treenata, suju niin letkeesti.
Daami treenas vinohyppyjä kaaressa, hiukan puomia jonka alapäässä putki, keinun juoksua ja kujakeppejä. Puomi oli tosi jees, ei näyttänyt putki häiritsevän ja palkka tuli seuraavan hypyn takaa. Keinun päähän juoksua makkaran voimin, siirsin jo vähän keikkaamaan keinua, ei ongelmia. Kujia kavennettiin jo paljon pienemmäksi ja otettiin ohjurit pois kun oli apuohjaaja. Aika jees, ei tunkenu välistä pois ja kulmatkin jo onnistu aika kivasti. Pitää päästä vaan paljon treenaamaan niitä niin ehkä editysmistäkin saadaan, jännä opettaa kujilla kun en kenellekkään koskaan ole opettanut. Tässä on koko pitkä talvi ja kevät aikaa..:)

Torstaina lenkkeiltiin urakalla ja yks ylimääräinen lenkki vielä erikseen molempien kanssa. Metsässä hiukan aloin opettaa Daamille oman hajusen kepin etsimistä metikössä, Diiva vaan ampu aina paljastamaan kepin sijainnin. Iltapäivällä Diivan kanssa lenkille ja avaien etsintään ja Daami jäi treenaamaan yksin oloa, muutaman kolinapurkki heiton saan tehdä alussa kun jää yksin kun tekee muutaman haukun. Rauhottuu kuitenkin hyvin. Daamin kanssa lähdettiin kentälle jossa jalkapallojoukkue, opiskelijajoukko ja juoksua harjoitteleva henkilö treenas. Daamin kanssa siihen sitten tokoilemaan kirkuvien ja määkyvien ihmisten joukkoon..:) Ei ongelmia edes lentelevän pallon kanssa. Luoksetulossa aiheutti vähän hankaluuksia lopun sivulle tulo ja neiti paukkas aina määrätietoisesti vaan selän taakse ikään kuin etsimään sieltä jotain, ilmeisesti lelua. Muutama onnistunut sivulletulo saatiin ja siitä lelupalkka kun namin ja lelun vaihto ei oikein tahdo aina onnistua toivotunlaisesti, lelu on vaan niin super ja mun kehut. Samalla reissulla illan hämärtyessä yhtä lasta vähän haukahdeltiin mutta toisia sitten ei. Iltalenkillä tuli aikamoisia ahaa-elämyksiä autojen jahtailun vastaehdollistamisesta. Lenkkeiltiin ruutukaavalla ja aina kun neiti näki korttelin päässä auton vilahtavan, neiti pystähty, tuumas ja siinä vaiheessa kun ajattelin sen lähtevän perään se kääntyy, ottaa kontaktin ja tulee rinnalle seuraamaan..:D Aika moinen, ja vielä monta kertaa..SuperJEE! Sen teki niin mieli lähteä perään mutta muisti, että aina kun näen liikkuvan auton--> mene rinnalle ja ota kontakti äippään. 

Iltapäiväkivaa

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kaikenlaista

Me ollaan puuhattu kaikenlaista. Ollaan jälleen palauteltu mieleen tasapainotyynyharjoitteita molempien kanssa. Diiva on myös saanu BOT kuuritusta, pidetään nyt säännöllisesti hoitotarkotuksessa verkkobottia sisällä.

Daamin kanssa ollaan koitettu sosiaalistua joka paikassa. Kokemuksia on saatu lapsista (tokoilua tarhan aidan vieressä, rauhottumista ja lasten katselua ilman haukkuja), fillaroivia ja potkulautailevia versioita on tullut tavattua myös. Daami on myös harjotellut yksin odottamista esim kaupan pihalla, remmissä vetämättä kulkemista jne. Pimeällä lenkkeilyt ei tuota ongelmaa eikä sillon vastaan tulevat ihmiset, tolpat, tms. aiheuta mitään reaktiota. Kaupunkielämä viikonloppuillalla oli myös uusi kokemus. Aika hyvällä mallilla tuo käytöspuoli. Lenkillä vapaanaoloa voi jo harjottaa monessa paikassa; autojen jahtailu vähentynyt, ihmisiä ei tarvi aina käydä moikkaamassa epäsopivalla tavalla, koirien ja ihmisten ohittelutki sujuu vapaana pennun kanssa.

Lauantaina Daami pääs yksin hoitoon kun me lähdettiin pitkästä aikaa ykkösluokan reissulle Diivan kanssa, Varkauden kisoihin. Hoitolasta saatiin uutisia kisoihin, miten hyvin on menny ja Daami on helppo vieras..:O Kaiken sen pelottelun jälkeen mitä kerroin Daamista, en voinu kyl uskoo, että kyse oli mun koirasta..:) Daami oli selkeesti vieraskorea, mitä nyt oli hiukan tv-tasolla, taulutelkkarin takana kävellyt..xD
Diivan kanssa meni kisoissa hienosti, fiilis oli kohillaan molemmilla..<3 Tuloksilla ei toki juhlittu.
Hyppäriltä yliaika 5 kun Diiva ihan keppien lopussa sekos rytmissä, ittelle tuli ihan plaah olo ja mietin mitä teen, sit lähin tallustamaan pettyneenä keppien alkuun ja Diiva siinä välissä bongas numerolapun ja oli varma, että se on lelupalkka..:D Noo, rähinällä kepit uusiks ja nollana rata loppuun. Superhurtta!
Toiselta radalta rääkymä nolla sijalla 3. Paljon ei jääty, mutta tarpeeks. Kontaktit niin kaameeta rääkymistä ja keinu oli ihan hurja. Muuosa radasta tosi hauskaa ja sujuvaa ja lepposta. Taitava se on<3
Viiminen rata hylly. Sanoin jo ennen rataa, että tonne putkelle pitää keretä valssaamaan kun syöttää ihan väärään päähän putkea, noo sitten tutustumisessa se näyttiki ihan helpolta ja ei kukaan valssannu. Nooo, muutenhan rata oli puhdas mutta se yks putki vaan suoritettiin väärästä päästä..:D Ihana lähtee rennolla fiiliksellä radalle kun tietää, ettei tuolle tarvi vääntää rautalangasta mitään eikä pelätä kaikkia vääriä esteitä. Okei, ne kontaktit on aika alaluokkasta..
Palkintojen jaossa Diiva sai kehuja tuomarilta..:) Kuulemma veikeä tapaus joka kääntyy tosi hyvin, niinhän se on...Se on persoona ja kääntyy kyllä ihan kolikolla.

Kotona oltiin takasin jo 18 aikoihin. Haettiin Daami ja menin vielä hallille sen kanssa tekemään kontaktitreeniä, lähinnä lelun häivyttämistä ja este ennen ja este jälkeen puomin. Putkelta ja hypyltä puomille meno sujui hyvin, eikä paukannu kesken puomin alas (huh,onneks). Hypyn jälkeen oleva etupalkka suju vielä hyvin, mutta sitten tein liian radikaalin ja pistin lelun putken jälkeen. Eli oli aika hukassa kun ei nähnyt etupalkkaa. Sitten siirsin sen putken suulle, ja seuraavalla toistolla putken ulostulolle ja nyt se sujuuuu!

Sunnuntaiaamulla suunnattiin kaverin kanssa hallille. Jätettiin Diiva kotio lepäämään aamulenkin jälkeen ja fillaroitiin hallille. Daamille alotin kujakeppien opetuksen ja keinun päähänjuoksun. Saa nähdä sekoontuuko nyt puomin kanssa. Ei kai. Muutama toisto lelun häivytysta puomilla sujui mallikkaasti. Yks rengashahmotustreeni.
Kujilla tehtiin jo hiukan kulmiakin, ei tullu läpi, muutaman kerran meinas lähtee ohjurin alta.
SuperSuoper hauskaa ja rentouttava treenata pelkästään Daamin kanssa, sillälailla, ettei toinen koirista ole rääkymässä reunalla. Samoin tietysti Diivankin kanssa kiva treenata kun Daami ei huuda jossain reunalla. Saatiin treenattua avonaisessa häkissä odottamista vaikka muut treenas, muutenkin olla tekemättä mitään.

Diivan lapsokaiset

Iita kiihdyttelee

..ja ponnistaa kieli keskellä suuta.


Miina kaasuttaa putkesta

...ja lisää vauhdin hurmaa, patalaput pystyssä

Ralph treenas ilmeellä

...ja saalis kiintää silmissä..:D Huvittava kyllä.
Ryhmärämä, vasemmalta: Ralph, Diiva, Miina ja Iita. Ovat aikalailla samasta puusta tehty.
Kuvista kiitos Ulla Virtaselle..:)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Back in Joensuu

4.5kuukauden jälkeen on ihan hauska palata takaisin oikean "sorvin ääreen". Lähtö ei ollut muulta osin vaikea kuin myöntää se tosiasia, ettei Mocca enää lähde meidän mukaan Joensuun kotiin, ei jahtaamaan Linnunlahdelle harakoita eikä tulemaan vastaan aina niin hysteerisen onnellisena kun tulen koulusta. Itkin tätäkin asiaa viikon, enemmän olis tehny, muttei voinut ihan joka puolella purskahtaa itkuun. Koulua ei paljon ole, hyvä niin, aika raskaita ne muutamatkin kurssit mitä on.
Mentiin sunnuntaina Helsinkiin ja maanantaina hypättiin siellä Joensuun junaan. Daamilla on nyt selkeesti ihmettelyvaihe. Haukkuu tyyliin ihmistä joka on ensin ilman pipoa, ja sitten pipo päässä, ratikassa kaikki oli ihmeellistä, ruuhkaisella päärautatieasemalla piti ihmetellä ja kansainvälisen koulun pihalla lapsiryntäys oli kauheeta. Huoh! Epäonnistuja minä! Määää en kestä jos siitä jää tommonen... Tulee kyllä elävästi mieleen Mocca pentuna, joka kuitenkin oli ehkä potenssiin 10 siihen verrattuna mitä Daami on nyt. Junassa aika hyvin muistu miten käyttäydytään, Diivalle piti enemmän muistutella, ettei omaa paikkaa tarvi niin paljon vahtia.

Molemmat oli onnellisia Joensuun maisemista <3 Kotona ensin tyhjättiin lelukori hurjien leikkien siivittelemänä. Diiva oli ihmeissään, joten totesin jälleen, ettei Mocca ole täälläkään, Mocca on poissa (en vaan haluu myöntää, haluun ennemmin vaikka uskotella, että annoin sen parempaan kotiin, jossa sitä suojellaan paremmin). Aina kun annan ajatukselle vallan, en halua mitään niin paljon kuin sen suklaanruskean rakkaan mun vierelleni. Kaikki muu on yhdentekevää.

Pitkistä lenkeistä tytöt nauttii! Joka kerta linnunlahdella ralliteltaessa Mocca on meidän matkassa! Juoksemme siellä Moccaa ajatellen...Emmäää pysty..
Daami hiukan haukkuu sillon tällön, muutaman kerran kun olen jättänyt ne yksin. Pitää treenata hiljaa olemista.

Tänään käytiin hallilla treeneissä. Diivan kanssa lähinnä hurjia layerointeja ja itsenäistä kontaktia. Diiva ei ole varmaankaan ihan selästä ja takaosasta kunnossa. Koitettiin myös treenata hiljaa odottamista ja crate gamesia. Daami teki jälleen uutta puomia jonka alla oli putki. Oli kyllä vaikee, säntäs kerran lähes ylhäältä alas...:OO Todella hieno ja varma alastulokontakti, edelleen hiukan kieli keskellä suuta, mutta pikkuhiljaa eri harjottein saatanee sitä varmemmaksi. Lisäksi vinoja hyppyjä, putkea joka puomin alla ja putkesta ulos tultaessa eri suuntiin lähtemistä, ettei aina ammuta suoraan eteenpäin. Daami kävi taas ihan hulluna, näytti kaikki hullunmerkit tappamalla remmiä raivona, höykyttämällä Diivaa, puskemalla ihan tahallaan, uudelleen ja uudelleen erään koiran nenän eteen joka olis höykyttäny ihan täysillä kiinni päästessään (Daamilla ei ole itsesuojeluvaistoa, mutta päättäväinen ja taistelutahtonen se on..;)) ja antamalla poikakoiralle lähtöpassit ja vielä perästä päin kävi ojentamassa kun makuun pääsi (huonoa Daamille). Keskari pystyssä piti yrittää mennä näyttämään kaapinpaikka eräälle treenikaverin koirallekkin. Ja paljon muuta pöllöä.
Fillarilenkki hallille ja takasin suju hyvin neitokaiselta, todella hyvin.