tiistai 27. elokuuta 2013

Diiva lääkärillä

Diiva pääs näyttelyiden jälkeen etuhampaastaan, jonka on säheltäessään kolauttanut johonkin niin, että ien on alkanut tummua ja vetäytyä. Hammas ei heilunut eikä ollut kipeä mutta juuresta varmaan murtunut. Halusin vielä Viron reissun ajan pitää hampaan, kun se kipeä ei ollut. Nyt matkassa todistus jos vielä eksytään johonkin näyttelyyn. Aika komea on hymy kun eturivi irvistää..:D
Samalla saatiin Viron reissulta tarttuneeseen sidekalvon tulehdukseen silmätippa ja turkin ajon jälkeen ärtyneisiin korviin voidetta. Ravistelu aiheutti ruvet korvien päihin. Mitään tulehdusta tai hiivaa ei korvissa ollut.
Diivalta otettiin samalla kontrolliksi veriarvot ja kaikki näytti priimaa. Halusin lähinnä kontrolloida munuais- ja maksa-arvot josko lääkkeitä olis eksyny Diivankin suuhun, mutta onneksi näin ei ollut.
Nyt siis vältetään luiden syöntiä ja syödään muutama päivä pehmeetä ruokaa. Tylsää tämmöset tipat ja voiteet ja antibiotit ja kipulääkkeet, mutta tärkeintä on, että koira tulee kuntoon. Harvoin Diivalla mitään on ja nämäkin vaan huonoa tuuria. Palkkioksi Diiva sai kaks uutta pehmolelua, valkosia nahkaluita, aitoja putkiluita. Nämä luut odottanee vielä ensviikkoon, ettei rikota heti suuta.

Daami pääs maanantaina treenailemaan kilpailevien agivuorolla kun Diiva lepäili kotona. Tehtiin hiukan kaartuvaa hyppysuoraa, ekaks meinas paukata vaan ohi, mutta alko pelittää kyllä. Pussia treenattiin jälleen ja lopussa ihan umpena. Hyvää treeniä tuli myös kentän reunalla yksin odottamiseen. Aika hyvä mut välillä aikamoista elämää, ei onneks kisko ihan hulluna kaulaa poikki, joten toiveita on.

Aloin metsälenkillä jo hiukan opettaa Daamille nenänkäyttöjuttuja. Lähinnä tippunutta avainta opeteltiin etsimään ja oman hajusta keppiä tai käpyä. Avaimen etsiminen oli nastaa ja hoksas homman. Kävyn ja kepin kanssa vielä hoksaamista. Pitää alottaa se ihan vaan, että heitän oman kepin metikköön ja käsken etsiä.

Treenailuja

Pitkästä aikaa treenaamassa. Lähinnä agia. Diiva pääs karvoistaan ja sen myötä agitreenit taas alko. Ennen ei ole ongelmia ollu, mutta nyt alko hahmottaminen vaikeutumaan. Sillä on ehkä eniten karvaa naamassa mitä olen kellään perrolla nähny. Monella (esim Mocalla) on silmien ympärys ja kuonon päälinen lähes karvaton, mutta tällä neidillä kasvaa, hyvä ettei silmissä asti karvaa...:S

Tiistaina ensin Daamin pentutreenit jotka oli aksapainotteiset. Tehtiin hyppy-hyppy-putki suoraa ja pussia. Pussia hiukan himmailee mutta ei sen kanssa kannata suorilla lähtee kilpaa juoksemaan. Mitä paremmin koittaa itse keretä, ja mitä suuremman etumatkan ottaa, sitä kovempaa se tulee. Rengasta, puomia, keinua ja pussi radan pätkässä treenattiin myös.

Diiva teki pientä radanpätkää. Kontaktit on ainoat mitkä on unohtunu, ei malta pyssätä.

Torstaina suunnattiin kaverin luokse Laitilaan. Koirat oli aika innoissaan läträämässä karppialtaassa ja muuten juoksentelemassa ympäriinsä. Lähdettiin myös metsään jossa vierähti yli kaks tuntia puolukoita keräten. Teki todella hyvää koirille. Olen vaan yllättynyt Daamin jaksamisesta joka hulluna juoksi koko metsälenkin ajan ja vielä takasin tultua jakso viipottaa ympäri tonttia. Pitäis enemmän ulkoilla oikeassa metsässä, missä ei kuljeta mitään polkuja pisin vaan ihan umpi metsässä.

Sunnuntaina kierrettiin luontopolun järvi perroporukalla. Koirat nautti pelloilla ja metsässä kirmaamisesta<3

maanantai 19. elokuuta 2013

Tallinnan KV: Diivasta EE MVA ja KANS MVA!


Lauantain ryhmäsijotus
Superia!! Huippuhyvä reissu Tallinnaan kahteen KV näyttelyyn. Itsellä kiinnostus näyttelyihin ollu ihan nollassa, mutta onneks tuli lähdettyä. Tuntuu vaan tylsältä tehdä mitään kivaa muiden tyttöjen kanssa, kun haluais, että Moccakin sais olla mukana.

Ensimmäisellä päivällä Diiva oli ROP, SERT, CACIB--> EE MVA ja C.I.B! Diiva ihan innoissaan esiintymässä ja sain kyllä kiitää narun jatkeena, että pysyin perässä. Tuomari Eva Jönsson tykkäs Diivasta, ja antokin todella hyvän arvostelun ja toivotti onnea jatkoon.
"Excellent size, beautiful head with right expression, excellent body, good angulated. Female with style & attitude. Excellent coat, curly with good texture. Well presented."
Yllätykseksemme myös ryhmätuomari tykkäs Diivasta myös ja päästiin ryhmäkehissä RYP4! Aika huippua!!! Harvinaista herkkua kyllä perron kanssa. Tuli ihan mieleen Mocan RYP1 ja BIS2 näyttely <3


Sunnuntaina päivä oli yhtä hyvä, ellei parempikin. Diiva oli ROP, CACIB rotuarvostelussa. Tuomari Diane Steward-Ritchie oli aivan haltioissaan. Kierrätti yhden kierroksen ja pysähty kättelemään ja onnittelemaan miten WONDERFUL koira mulla on..:D Onhan se hieno, mutta tuomarilla oli kyllä ylisanat nyt käytössä..;) Tuli ihan semmonen olo, että "eiihän se nyt niin hieno oo", alko vähän punastuttaa se sen kehuminen. Arvostelu oli hieno:
"She is beautiful. I love her balance, so correct, kind expression, pigment. Deep and strong. Not over angulated, coat is good. Wonderful open gate. One of my favourite today!"
Ihmiset Virossa oli muutenkin todella kiinnostuneita Diivasta. Venäläiset halus päästä koskemaan ja kyselemään kaikkea turhaa, kuten miten usein pesen sitä..:D Öööö ehkä 3 kertaa vuodessa. Tais loksahtaa suut auki. Luulivat että se on joku buudeli mitä pitää pestä ja puunata..HAH. Samoin juniorhandleri tytöt olis halunnu mun koiran välttämättä junnuihin, mutta kun meidän rotukehä meni pahasti päälle ja oli niin kuuma, että Didi olis kyllä läkähtyny kaikkeen esiintymiseen. Oli se kauheen innoissaan tyttöjen kanssa tekemässä, jännä kattoa sivusta omaa koiraa toisten kanssa. Seisomaan sitä ei saa kyllä kauheen hyvin kuin minä..:D Ja sekin välillä vähän niin ja näin.
Sunnuntain ryhmäsijotus
Ryhmäkehässä meitä onnisti taas. Oltiin jälleen RYP4! Siistiä kyllä. Nyt Diiva sai ansaitsemaansa huomiota, on se niin mun mieleen aina ollu, että jos olisin tuomari, sijottaisin Diivan aina BIS1..;) (mitkä vaaleanpunaiset lasit). Nämä ryhmäsijotukset tai vaikka oltais H:t saatu, ei vaikuta kuitenkaan siihen miten mä omat koirani näen. Ei parantaen eikä huonontaen. Kiva on esittää muille miten hieno koira mulla on<3

Nyt Diivalla on lyhyt tukka, ja se on niin söpönen! Helpotus koirallekkin.

tiistai 13. elokuuta 2013

Viikko Mocan poismenosta...

Yksi puuttuu..:´(
Edelleen itkettää, itkettää aamulla ensmäisenä, itkettää töissä, itkettää kun lähden lenkille tyttöjen kanssa, itkettää kun treenaan niitä, ja aina itkettää. Touhuilut Diivan ja Daamin kanssa saa aina mieleen, että yksi on poissa. Tuntuu niin väärältäkin tehdä ja touhuta niiden kanssa kun tietdän, että Mocca olis niin nauttinut samoista touhuista.
Daami Mocan paikalla.


Eilen en saanut lähdetyksi kilpailevien treeneihin, mutta iltalenkiksi menin kentälle. Diivan treenitauko on ollut pitkä, ja jatkuu osittain edelleen kun turkki haittaa hiukan hahmotusta ja agilitystä tulee vaarallista. Viikko enää niin turkki on veks. Kun näin neidin innosta kiiltävät silmät purskahdin itkuun, toisaalta siitä syystä, että olin onnellinen kun toinen oli niin onnellinen, mutta myös siitä syystä, että en voi enää nähdä Mocan ilmettä ja ihania silmiä. Se on niin väärin, tää koko juttu on niin väärin.
Daamin kanssa on saatu paljon eteenpäin perus arjen juttuja, esim lenkillä ohittamista vapaana. Se on ainut mitä nyt on jaksanut tehdä pakollisten lenkkien lomassa. Diiva oli porukoiden matkassa Sallassa, sain keskittyä rauhassa Mocan hoitoon. Diiva oli nauttinut täysin rinnoin, mökkeilystä erämaassa ja maatilalla olosta; pelloillajuoksentelusta.
Koitan saada ladattua jotain Daamin agilityä muistuttavia videonpätkiä tänne. Se on aika ihku, mutta ärsyttävä peto sillon kun ollaan kentällä. Kun se tekee hommia se on kiva, mutta muun ajan se riekkuu, pomppii, puree, komentaa ja estää mua liikkumasta. Ihana se on, mutta aikamoinen duracel, aina liikkeessä.
Diivan kanssa lähdetään viikonlopuksi Viron näyttelykehässä pyörähtämään. Kiinnostus on nolla!

Olin ensimäistä kertaa elämässäni kissanäyttelyssä siskon ja siskon kissojen kanssa. Halusin nähdä sen touhun ja samalla tiirailla itämaisia lyhytkarvoja ja siamilaisia..;) Haluun semmosen koirakissan joskus, tai kaks..;) Siskon Devon Rexitki on ihania, toinen on niin koiramainen, leikkii Diivan ja Daamin kanssa ja on mukana treenailemassa koirien mukana..;) Pihalla ovat Daamin kanssa juosseet peräkanaa.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Mocca on poissa...:`(



" Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa." (Kirjoittajaa en tiedä)

Toiveet oli suuret Mocan paranemiseksi ja mielestäni Mocca piristyikin; tuli vastaan ovelle häntä huiskuen, nousi lepäämästä ja tuli rapsutettavaksi, puputti sängyssä onnellisena kun näki minut. Arvot oli kuitenkin nousseet tuplasti, eikä laskusta ollut toivoa. Jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen, ja tällä hetkellä tuntuu, että maailman suurimman virheen, vaikka tiesin sen olevan ainoa oikea vaihtoehto. Mocca oli väsynyt mutta luottavainen minun matkassani. Mocca nukahti käsilleni 6.8.2013, 6,5vuoden ikäisenä. Se oli jotain, mitä en ikinä olis halunnu kokea. Mitkään sanat ei pysty kuvailemaan sitä mitä meillä oli, ja tulee olemaan. Meneti jotain, mikä merkitsi minulle kaikkea <3

maanantai 5. elokuuta 2013

Huonoja uutisia

Meillä ei ole kyllä kauheen vahvasti menny. Tuntuu että koko kesä ollu epäonnisten sattumusten aikaa.
Koirat saivat käsiinsä ihmisten lääkedosetin josta oli kadonnut 9tabletta Asacol 800mg. En ymmärrä miten tämmöstä voi sattua, meillä kun eletään koirien ehdoilla eikä jätetä mitään tommosta koirien saataville. Systeri ja hänen poikaystävänsä eivät sitä ilmeisesti ole vielä sisäistäneet monen vuoden aikana ja näin pääs käymään. Itselle erityisen kova paikka, en ymmärrä mitenkään, kuka voi jättää ne niin huolimattomasti.

Mocca on nyt kuitenkin kipeä tämän episodin takia. Munuaisvaurio on diagnoosi. Mocca on ollut viikon tiputuksessa ja munuaisarvoja on kontrolloitu 3kertaa, arvot eivät laske toivotusti, viimeisimmissä kokeissa oli noussu huimasti..:/ Mocca on nyt kotona kun eläinlääkärihoidolla ei saada enää toivottua etenemistä. Ainut toivo on enää, että elimistö korjaa itse itsensä kun munuaista ei enää pakoteta nestehoidolla. Limakalvot ovat kuivat ja virtsahappo ei oikein poistu joka vaikuttaa koiran pahanolokeskukseen jonka takia Mocca ei syö. Pahoinvointilääke ei oikein tehoa. Viikossa olis pitäny katse kirkastua mutta Mocca on väsynyt eikä ruoka maistu. Päätettiin ettei rasiteta enää kehoa nesteillä, koira ei ole vastannut hoitoon odotetulla tavalla. Veriarvot kontrolloidaan vielä kerran ja päätetään miten jatketaan. Ennuste ei ole kovin hyvä..

Paljon pahempaa en vois ajatella itselleni sattuvan saatikka koiralle. Se on kuitenkin varma, että mulle tulee maailmanloppu jos joudun Mocasta luopumaan.