Diiva pääs näyttelyiden jälkeen etuhampaastaan, jonka on säheltäessään kolauttanut johonkin niin, että ien on alkanut tummua ja vetäytyä. Hammas ei heilunut eikä ollut kipeä mutta juuresta varmaan murtunut. Halusin vielä Viron reissun ajan pitää hampaan, kun se kipeä ei ollut. Nyt matkassa todistus jos vielä eksytään johonkin näyttelyyn. Aika komea on hymy kun eturivi irvistää..:D
Samalla saatiin Viron reissulta tarttuneeseen sidekalvon tulehdukseen silmätippa ja turkin ajon jälkeen ärtyneisiin korviin voidetta. Ravistelu aiheutti ruvet korvien päihin. Mitään tulehdusta tai hiivaa ei korvissa ollut.
Diivalta otettiin samalla kontrolliksi veriarvot ja kaikki näytti priimaa. Halusin lähinnä kontrolloida munuais- ja maksa-arvot josko lääkkeitä olis eksyny Diivankin suuhun, mutta onneksi näin ei ollut.
Nyt siis vältetään luiden syöntiä ja syödään muutama päivä pehmeetä ruokaa. Tylsää tämmöset tipat ja voiteet ja antibiotit ja kipulääkkeet, mutta tärkeintä on, että koira tulee kuntoon. Harvoin Diivalla mitään on ja nämäkin vaan huonoa tuuria. Palkkioksi Diiva sai kaks uutta pehmolelua, valkosia nahkaluita, aitoja putkiluita. Nämä luut odottanee vielä ensviikkoon, ettei rikota heti suuta.
Daami pääs maanantaina treenailemaan kilpailevien agivuorolla kun Diiva lepäili kotona. Tehtiin hiukan kaartuvaa hyppysuoraa, ekaks meinas paukata vaan ohi, mutta alko pelittää kyllä. Pussia treenattiin jälleen ja lopussa ihan umpena. Hyvää treeniä tuli myös kentän reunalla yksin odottamiseen. Aika hyvä mut välillä aikamoista elämää, ei onneks kisko ihan hulluna kaulaa poikki, joten toiveita on.
Aloin metsälenkillä jo hiukan opettaa Daamille nenänkäyttöjuttuja. Lähinnä tippunutta avainta opeteltiin etsimään ja oman hajusta keppiä tai käpyä. Avaimen etsiminen oli nastaa ja hoksas homman. Kävyn ja kepin kanssa vielä hoksaamista. Pitää alottaa se ihan vaan, että heitän oman kepin metikköön ja käsken etsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti