maanantai 18. joulukuuta 2017

Kauheasti hyvää vaan kuuluu




Daamin kanssa ollaan nyt kisailtu koko syksy. Olen aika onnellinen, että ollaan päästy taas kisaamisen makuun. Mulla on pitkään ollut siitä aika kammo, koska Daami on ollut sellainen hirviö. Nyt kuitenkin niin onnellinen niin monesta asiasta. Daami on tehnyt pääosin sellaista 5vp rataa, usein kielto tai rima. Vika täysin minussa.
Olen lähtenyt kisaradoille sillä menttaliteetillä, että mitään ei tehdä varmanpäälle vaan riskillä. Kisoja ei voiteta varmistelemalla nollia. Olen onnellinen, että voin luottaa koiraan ja tehdä persjättöjä, lähetyksiä, japseja, kontaktille jättöjä jne... malttia, hallintaa ja osaamista vaativaa.  Ihanaa. Ja miten voittaja fiilis ratojen jälkeen on vaikka nollaa ei tehtykään. Pikkuhiljaa rohkeammin ja rohkeammin. Valmentajan mielestä edelleen todella varovaista minun ohjaus on kisoissa verrattuna treeneihin.

 
Arki on ollut koirien suhteen ihan ok. Ei oikein kerkeä niin paljon tekemään kuin haluaisi mutta onneksi koirat vaikuttavat tyytyväisiltä. Pakko todeta vaan elämän realiteetit ja olla armollinen. Daamia olen alkanut taas pitämää irti kun tuttilelun kantaminen onnistuu jotenkuten.


Diiva on ollut minulla nyt reilun viikon ja koulussa myös noin kolme päivää viikossa. Oppilaat kysyvät joka päivä missä lammas on. Diivan oppilaille tuomaa iloa on niin pakahduttava seurata. Kumma miten se saa tuollaiset teinit intoutumaan välitunnilla lumileikkeihin esim. Se on uskomattoman hyvä koulukoira! Se ottaa rauhallisesti jokaisen huomioon ja lievittää myös opehuoneessa tehokkaasti stressiä.

Joulu tulee! Syksy ja koko vuosi on mennyt niin haipakkaa. Elämä on aika ihanaa! Pitää nauttia joka hetkestä.
 
Daami täytti muuten jo 5v. Hurjaa miten aika menee. Minähän tarvitsen kohta pennun :D 
 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Daami neurologilla jokin aika sitten

Daamin outoja oireiluja käytiin jokin aika sitten selvittämässä Vantaan aistissa. Neurologi oli huippuhyvä ja perusteellinen. Oli miellyttävä pähkäillä hänen kanssaan Daamin problematiikkaa. Neurologi paikallisti oireet jo ennen kuvaamista oikeaan paikkaan.

Daamilla todettiin pään kolmihermon sensoristen osien tulehdus. Daamilta kuvattiin myös rintaontelo ja keuhkot, otettiin laaja verenkuva, tehtiin lihassähkötutkimus ja magneettikuvattiin. Samalla otettiin myös verikokeet erilaisten sairauksien kuten neospora, toksoplasma ja punkkivälitteiset sairaudet. Kuvissa huomattiin että pään kolmihermon sensoriset osat olivat turvonneet molemmin puolin. Tämä hermo vaikuttaa kasvojen hermoihin ja nehän olikin Daamilla puutteelliset. Verenkuva normaali kaikin puolin, keuhkoissa ja rintaontelossa ei mitään, lihassähköt normaalit, eikä mitään muita sairauksia.

Lääkäri totesi tämän olevan autoimmuunitulehdus joka parantuu itsellään (kutsuukohan ne tätä neuriitiksi? En muista). Nyt sitten odotellaan että elimistö ajaa tulehduksen pois ja sen jälkeen nähdään palautuuko hermo. Hermohan uusiutuu mutta hitaasti ja pitkä tulehdus voi jättää jäljet. Me eletään nyt kuitenkin normaalisti ja toivotaan että paranee. Hyvä kuulla syy oireille. Nyt tietää että on tehty kaikki voitava. Tällainen tutkinta on muuten ihanan kallista! :D

Kisailuja

Daamin kanssa ollaan kisattu muutamat kisat. Kiva huomata, että vaikka koira on selkeästi enemmän kierroksilla kisoissa nyt kun ollaan niissä käyty, niin silti paketti pysyy kasassa. Koira pysyy lähdössä, suorittaa esteet loppuun, tekee kepit ja kontaktit korkeassa vireessä ja ohjautuu. Itsellä on välillä todella kiire kun pitäis vaan irrotella kauempaa ja luottaa. Toki koirakin tulee lujempaa kun se etenee sen sijaan että räykkyis ja olis kiinni minussa.

ATT:llä 5vp kun otin koiraa kiinni riman päällä ja samalla radalla yksi hirveä myöhästyminen, hyi. Toiselta radalta nolla ja 3.sija. Olin hirveän jäljessä ja jouduin vaihtamaan valssit takaaleikkauksiin koska en kerennyt. Sitten kun vihdoin sain taisteltua koiran A:lle niin seisotin sitä siellä ja samalla testasin miten malttaa kun juoksen ja teen persjätön A:lle. Siinä meni aikaa mutta koira kesti. Todella hienoa! Olen myös ylpeä että itse maltan seisotella sitä kontaktilla. Uskon sen olevan jatkon kannalta hyvä kun alkaa sitä nopeasti vapauttelemaan. Olen ottanut linjan että haluan vielä kunnon pysähdykset ja varsinkin jos yksikin virhe niin vahvistan pysäytyksiä rauhassa.

Tuntuu valtavan hyvältä!

Diiva on ollut viikon meillä ja päässyt taas kouluhommiin. Se on niin uskomattoman hyvä työssään. Daami saa Diivasta varmuutta. Daamin on vaikea sulattaa laspia ja nyt kun meillä välillä aina joutuu kestämään niin huomaa heikot hermot sen suhteen. Haukkuu ja haukkuu ja kun lapsi liikkuu niin Daami on epävarma ja haukkuu. Tilanne on eri jos lapsella on jotain syötävää :D Nyt kun Diiva on ollut, niin Daamikin on ollut lungimpi. Ottaa mallia Diivasta.

Tiistaina oli hirrrrveän vaikeat treenit. Meillä on tavoitteena päästä vielä vähän eteenpäin ohjauksessa. On kiva tehdä nättiä varmaa nollaa mutta jos ei tehtäiskään vaan pelkkää nättiä ja varmaa vaan mentäis riskillä. Olipa vaikeeta! Ensimmäiset neljä estettä oli meille jo vaikeaa. Niin pienistä nyansseista kiinni ja kokoajan mennään täysillä ja sitten tulee kuitenkin kohta missä pitää vaan malttaa että koira laskeutuu ja sen jälkeen lähteä taas liikkumaan ja katse koiran linjassa jne.. Tämä on varmasti se tapa millä huiput maailmalla pärjää. On otettava se riski että menee mönkään tai sitten ollaan muita 5sek nopeampia. Mutta kyllä tuli kiire kun Daami irtos takaakiertoon ja mun olis jo pitäny olla kaukana toisaalla. Kamalaa kun ei saa liikesuuntaa muuttumaan noista vauhdeista niin helpolla ja näkee jo kun koira tulee. Aika huippua mutta todella vaikeita juttuja.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tapahtumia

Diiva on kunnostautunut koulukoiran roolissa. Hän on ollut todella hyvä työssään, ja voin vain ihaillen seurata miten se vaikuttaa nuoriin. Diivassa on juuri sellaisia ominaisuuksia mitä koulukoiralta vaaditaan. Se on sopivan kokoinen, suloinen ja sen karva tuntuu terapeuttiselta. Siinä ei ole tippaakaan terävyyttä, se lähestyy nuoria varoen, lupaa kysyen. Se on todella aseista riisuva ja on ihana nähdä miten se sulattaa kovemmankin kaverin. On ollut myös lämmittävää miten kivasti työkaverini ovat Diivan toivottaneet tervetulleeksi.


Parhailla paikoilla

Uskalsin ilmoittaa Daamin kisoihin pitkästä aikaa. Tarkoituksella vain kahdelle radalle kokeeksi, että miten pakka pysyy kasassa. Inhoan sitä sen riekkumista ja aivotonta olotilaa. Kaksi rataa myös siksi, että en enää ole valmis uhraamaan koko viikonloppua kentän reunalla seisomiseen. Viikonloppu on todella lyhyt muutenkin palautumiseen ja haluaa mahdollisimman paljon käyttää sitä rentouttaviin asioihin.


Kauhean kiva kun asuu nyt itse Turussa niin ei tarvi montaa tuntia aikaisemmin lähteä kisoihin. Tein Daamin kanssa lämppäri esteillä muutamia juttuja, lähinnä hallintaan liittyviä harjoitteita. Ensimmäisellä agiradalla tavoitteena oli lähdössä pysyminen ja ettei se vanha jahtaava raivoDaami palaa. Suurin työ oli kuitenkin miettiä ja keskittyä omiin mielentiloihin joihin selkeästi vaikutti vielä ne vanhat traumat. Tarvitsemme kisarutiinia, jotta opin luottamaan koiraan. Daami pysyi hienosti lähdössä ja käskin itseäkin hengittämään ennen kun kutsuin koiraa. Eka rima alas. Sen jälkeen todella kivaa menoa. Huomaa että en luota vielä koiraan, olin paljon myöhässä ja pidin koirasta liian kauan kiinni joten kielto kepeillä. Uusi lähetys siitä samasta kohdasta ja rennosti loppurata. Sitten uskalsin jo irrottaa ja edetä.  Koira teki hienoa työtä. Kontaktit olivat aika täydelliset, keinu oli nopea ja koira pysyi ja puomilla kuola vaan lensi ja minä jäin jälkeen. Pidin tahallani kontakteilla reilusti sillä Daami tulee käyttämään hyväksi sitä, jos en nyt vaadi samanlaista kuin treeneissä. Me aloitetaan treeneissä kisanomainen kontaktitreenaus eli 50-50 pysäytyksiä ja nopeita vapautuksia koska kisoissa ne tulee olemaan myös välillä lähes suoraan vapautuksia ja jos on virheitä niin voidaan seisotella hieman.


Toinen rata oli kamala. Tutustuin rataan hyvin ja mietin Elinan ohjeita, että tässä mun pitäis laittaa kädet alas ja saksalaisessa riittää että avaan, ei tarvitse ottaa toista kättä mukaan häiritsemään jne... Radalla olin niin hukassa ja aivan tiellä sillä koira kulkee tosi kivasti ja minä en luota joten olin liian lähellä koiraa. Daami pelasti kyllä sen radan!


Tällaista sen pitää olla! Pelataan yhteen ja molemmat hoitaa oman homman. Mun ei tarvi olla täydellinen ohjaaja, pyrin olemaan koiran arvoinen, mutta myös koira voi auttaa mua siinä. Se on niin erilainen koira agilityssä tätä nykyään.  Olen erittäin onnellinen siitä! Tuloksena nolla voitto ja ensimmäinen serti (H).



Treeneissä meno on ihan hullua. Mä en jaksa juosta ton kanssa ja viimeksi olin aivan hukassa. Meno on niin erilaista agia mihin olen tottunut. En oikeasti kerennyt katsella ja varmistella vaan pakko luottaa että se osaa ja menee ja suorittaa vaikka itse liikunkin. Nyt se on mahdollista kun koiralle on opetettu ne eikä se enää jahtaa mua vaan suorittaa enemmän temppuja. Daamilla on niin hyvin toiminut se että sille opetettu kepit, välistävedot, takaakierrot, putket jne temppuina. Se on ihan saillai että "hei tää on tää, mä osaan ja mä teen itte", sen sijaan että lähtisin yliohjaamaan ja vääntämään sen kanssa jotain välistävetoja. Siitä ei tule muuta kuin oikea vääntö.


Mulla alkoi syysloma ja tietenkin olen kipeänä. Olen todella tyytyväinen siihen miten olen ensimmäisen jakson selvinnyt! Olen myös tyytyväinen siihen, miten omaksi koen tämän työn ja miten oikeaksi valinnaksi Moision koulu osoittautui. Intuitio osui siis jälleen oikeaan.

tiistai 22. elokuuta 2017

Syyslukukausi käyntiin

Elokuu tuli, kaikki muuttui ja vaikuttaisi, että hyvinhän tämä on lähtenyt sujumaan.

Muutettiin Turkuun. Mukavaa aluetta, ei ihan keskustan sykkeessä. Helpottaa paljon ulkoilua. Asumus on iso ja edullinen, ei ihan vielä tunnu kodilta mutta pikkuhiljaa. Sisustus hieman sinne päin sillä toiveissa olisi ihan oma koti joten ei viitsi investoida tämän sisustukseen juurikaan. Daami on sopeutunut todella hyvin. Kerrostaloasuminen on hyvin muistissa vaikka onkin saanut 2 vuotta räyhätä omakotitalossa. Lenkkimaastot on kohdillaan ja treeneihin, eläinlääkäriin, osteopaatille yms. lyhyt matka. Todella todella jees.

Daami on tykästynyt myös toiseen lenkittäjään ;) Daami lienee sulattanut hänetkin, sillä aluksi koiria ei sänkyyn olisi päästetty, mutta nyt kun lähden töihin niin nämä kaksi jäävät kohtuullisen söpösti nukkumaan kainalokkain.

Työt alkoi myös. Aika kovaa hommaa sanon! Koska on kesäloma? :P
Ihan hirmuisesti duunia ja paljon haltuun otettavaa. Ihan vielä en pysty toteuttamaan opetustani niin kuin haluaisin, mutta pikkuhiljaa. Kokemuksen myötä! Ihan toivoton olo ei enää ole, aluksi kylläkin. Oppilaat ovat ihania, töihin on kiva mennä ja kotiin on vielä kivempi palata :D Eiköhän tämäkin tästä ala rullaamaan.

Mitäs vielä uutta tässä olis tapahtunu? Noh, eiköhän nämä riitä tähän rytäkkään.



Diiva viettelee eläkepäiviä porukoiden luona. On kovin tyytyväinen siellä ja ollut hyvässä kunnossa. Kova ikävä on.

Daamin oireet jatkuu edelleen. Todettiin kasvojen hermotus puutteelliseksi. Neurologille lähete. Daami oli ilman kilpparilääkitystä 40päivää eikä mitään oireita ilmeentynyt. Arvot olivat huonot joten lääkitystä jatkettiin edelleen. Nyt tyhjään mahaan. Nämä oireet voivat olla kilpparista johtuvia, mutta miksi lääke ei imeydy? Siksi kokeillaan nyt tyhjään mahaan lääkettä. 2kk päästä kontrolli. Neurologille mennään varmaasti silti. Jokin muu sairaus voi olla myös syy sille ettei kilpparilääke imeydy. On vaan hirveän vaikea järjestää että pääsisi Helsinkiin 12 aikaa päivällä kun työpäivät on 8-14. Joutunen odottamaan syyslomaan saakka.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesä jo pitkällä


Kesäon jo pitkällä ja mitään ihmeellistä en ole tehnyt. Tämä kesä menee töissä, tulevat kesät menee toivottavasti vapaalla. Sain erityisluokanopettajan viran Salosta jossa aloitan elokuussa kun koulut alkaa. Heinäkuun loppuun asti olen vielä lastensuojelussa. Aika lyhyeksi jää siirtymä, joten jouluna voi olla vähän akut vähissä. Mutta ei pidä asettaa liian suuria tavoitteita syksylle. Yritän pysyä hengissä :D

Diiva pääsi porukoiden kanssa Sallaan juhannuksena. Tuliaisina ihana "koulukuva" työstä <3 Sillä aikaa Daami vietti laatuaikaa meidän kanssa kotona, itse lähinnä töissä Juhannuksen.

Kesällä on vähän koitettu treenatakin. Daami parannellut keppiosaamista ja bc Tiffanyn kanssa opittu paljon uutta ja koiran meno on jo niin paljon parempaa kuin aloitettaessa. Olen myös itse oppinut näiden eläinten mielenmaailmaa ja olen viehättynyt tavasta kouluttaa niitä. Todellakin seuraava oma on sellainen. Näin saan jälleen laajennettua omaa osaamistani ja opin katsomaan lajia ihan eri vinkkelistä. 
 
 

Daamilta on nyt lopetettu kilpparilääkitys kokonaan koska elimistö ei reagoinut mitenkään lääkkeen nostoon. Daami on ollut heinäkuun alusta saakka ilman lääkettä ja nyt kun on 18. päivä menossa, ei koirassa ole mitään muutoksia huonompaan. Suuongelma on edelleen, haluan vielä konnsultoida hoitanutta eläinlääkäriä, että onko neurologi seuraava. Toivoisin jonkun oireen tulevan vielä esiin joka voisi antaa osviittaa sairaudesta. Kilpparin osalta nyt kuitenkin seurataan tuleeko kliinisiä oireita kilpirauhasenvajaatoiminnasta vai ei. Kuukausi ilman lääkettä ja mennään testiin. Kun aloitan opettajan työt, mietin, miten ikinä pystyn viemään koiria esim eläinlääkäriin johonkin muualle kuin Turkuun. Jos vaikka pitäisi päästä neurologille Helsinkiin niin aika homma.


                                    Diivan poika ja pojan poika viihdyttivät meitä kaksi päivää.

Olen huomannut, ja olen tiennyt sen jo pitkään, että en ole koiraharrastuksessa enää niin fanaattisesti mukana kuin joskus. Koirat ovat nyt minulle enemmän todella rakkaita perheen jäseniä joiden kanssa arki on arkea. En enää mene harrastukset edellä vaan kaikkien hyvinvointi. Harrastetaan niin paljon kuin mielenkiintoa on ja aika riittää muilta sisällöiltä, joita elämään on iän myötä tullut. Olen erityisen onnellinen siitä, etten koe painetta harrastaa ja tehdä tuloksia. Minulla ei tällä hetkellä ole mielenkiintoa kuluttaa jokaista viikonloppua koirakisoissa odotellen. Haluan tehdä muitakin asioita ja ennen kaikkea haluan myös levätä. Edelleen koen kiinnostusta koirien kouluttamiseen ja oppimiseen, haluan myös kisata jossain vaiheessa kun aikaa on enemmän. Nyt mennään myllerryksessä jossa muut asiat ajaa ohi. Ensin hoidan perusasiat kuntoon jonka jälkeen voin keskittyä harrastamiseen.

Loppukesä tuo tullessaan muuton Turkuun. Ja jossain vaiheessa toivottavasti muutto myös omaan omaan kotiin olisi toiveissa. Toiveissa on selvitä hengissä uudesta työstä ja kiinnittyä siihen, päästä jyvälle ja luoda rutiini sen hoitamiseen. Toiveissa on myös kotiolot joissa on hyvä ja levollinen olla. Haluan saada Daamin kuntoon, kiinnittyä myös uuteen kotikaupunkiin ja luoda sinne toimiva arki (treenikuviot, salijutut, lenkkimaastot jne.). Tarvitsen ympärilleni tiety raamit jotka ovat minulle tutut jonka jälkeen voin asettua ja olla levollinen. Sitten kun ne ovat kunnossa, voin keskittyä muihin asioihin, mutta nyt nämä ajavat ohi.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ihana lomaviikko


Meillä kaikki tytöt ovat saaneet kesäkynnet :D Daamille mintunvihreä ja Diivalle tumma pinkki


Daamin tila on ennallaan. Ollaan taas käyty tekemässä muutamia testejä joista tuloksia ensi viikolla. mm. kilppari ja addisoni. Jos lääkärilläkään ei ole asian suhteen sen kirkkaampaa visiota niin turha stressata. Eletään elämää ihan tavalliseen tapaan ja treenataan.

Olen itse ollut lomalla tämän viikon. Sain tietää saaneeni viran Salosta, sellaisesta koulusta, josta mulle tuli heti vahva intuitio. Toivottavasti tämä intuitio on oikea ja myös työ siellä tuntuu itselle sopivalta. Fiilis sen suhteen on hyvä koska kyllä näitä vaihtoehtoja tässä on ollut, mutta mikään ei ole sillä lailla kolahtanut muista. Turkuun aijon muuttaa. Asumisjärjestely onkin seuraava selvitettävä asia ja siinäkin vielä monta toteutusmahdollisuutta :D Vähän mietityttää jokapäiväinen ajaminen (jossa kyllä omat hyvät ja huonot puolet) ja tietysti se miten raskas syksy tulee olemaan. Jänskättää, että osaanko ja selviänkö, mutta se on täysin normaalia ja moni muukin on selvinnyt, joten minä tuskin olen se joka ei selviä. Jännää silti. Ihana alkaa kuitenkin elämää suunnittelemaan kun tietää missä menee ja mitkä on raamit. Nyt kaikki muut harrastukset yms. piirit vaan kuntoon ja ai että, miten mä voin olla jo tässä vaiheessa elämää. Todella hieno fiilis!

Daamin kanssa on treenattu todella vähän. Vain Elinan ratatreenit jotka nyt loppui toukokuussa ja kesäkuussa Elinan keppiryhmässä. Ensimmäinen keppitreeni oli todella avartava ja koirat hoksasi asian hienosti. Perustelut treenien taustalla ovat minulle tärkeitä ja nämä harjoitteet Elina perusteli niin hyvin, etten hetkeäkään epäile vaikka omaan myös kriittistä ajattelua tässä lajissa. Daamikin alkoi käyttämään aivoja ja halusi tehdä oikein vaikka harjoitteiden tarkoituksena oli hetsata koiraa väärään väliin mutta koirille halutaan rakentaa halu korjata itse, tehdä oikein ja ajatella. Tämä tyyli sopii Daamille paremmin kuin hyvin, sillä Daamille pitää itselle syntyä käsitys, että hän pystyy vaikuttamaan, hän päättää ja hän itse.  Tuntui taas treenien jälkeen että onneksi menin kurssille vaikka sekin oli katkolla Daamin sairasteluiden takia.

Kuuman metsälenkin pelastus on kuraoja

Lomaviikko on sujunut ihanasti! Olen nukkunut paljon, käynyt salilla ja lenkkeillyt koirien kanssa metsässä niin paljon kuin lystää. Koirat on päässeet uimaan, herkutelleet ja saaneet olla kaikissa puuhasteluissa mukana.

torstai 25. toukokuuta 2017

Avautumisraita :D

Daamin vointi on muuttunut siinä suhteessa, ettei neiti ole enää niin hortteinen ja väsynyt ja innoton kuin oireiden ilmaannuttua.  Hammashoito ei ole vaikuttanut suun oireisiin ja pään kosketusarkuuteen. Tämän jälkeen on otettu CK ja ASAT arvot jotka ovat ok. Kilpparilääkitystä on nostettu 0,5 tabletilla aamulla ja illalla ja kontrolliaika tälle on varattu. Kilpparista en usko tämän johtuvan. Nostosta on jo yli 2 viikkoa eikä suun oireet ole lähteneet. Joskus tietty voi kestää kuukaudenkin, ennen kuin elimistö reagoi nostoon.

Ensi viikolla käydään kontrolloimassa kilppariarvot. Olen kyseenalaistanut lääkäriä tässä suhteessa että mitä järkeä ne arvot on taas ottaa kun sen piti olla selvä että hypotyreoottinen se ei ole kun arvo jo kerran otettiin, vaikkakin se otettiin imeytymisvaiheessa. Tuntuu rahastukselta, ja nyt ainakin kun olen lääkettä nostanut, niin se on hyvinkin viitearvoissa. En tiedä miksi se pitää nyt vielä verikokeella todistaa. Sitten jatketaan tutkimalla addisonin tautia tarkemmin. Jos ei ole tämä niin jotain kalliita verikokeita lähetellään Jenkkeihin. Normaalia tuo ei ole, selville se pitää saada ja ei todellakaan näytä olevan mitään ohimenevää. Todella ikävää, mutta koira on onneksi pirteämpi, vaikka ei ole koiran elämää jos et kykene syömään, et saa namia otettua suuhun saatikka luita syötyä, et anna koskea päähän ja leluun tarttuminen tekee pahaa.

Mä olen jotenkin ihan mitta täynnä. Tai siis kun elämä on tämän koiran kanssa ollut todella hankalaa alusta asti. Mikään asia ei ikinä mene helpolla; ihan pelkkä lenkille lähtökin on kauhea kierrosten mylläkkä, riekkumista repimistä ja pursuavaa ahdistusinnostusta. On todella todella raskasta elää tällaisen koiran kanssa ja kun neuvot ovat hyvät, mutta helkkarin paljon helpompi sanoa ulkopuolisena kuin toteuttaa. Kaikki on aina taistelua tämän koiran kanssa ja nyt se vielä sairastaa. Se saa vielä kaiken tämän tunnemylläkän kärjistymään. Oikeasti tämänkin fiiliksen taustalla on vaan kauhea pelko siitä että joudun sen laittamaan kuoppaan. Vaikka se on niin hankala, niin silti se on liian rakas.

Joudin perumaan kesän treenit. Agi taitoryhmän vielä pidin siinä toivossa että koira tervehtyy ja kykenen sitä palkkaamaan. Tokossa en pysty sitä palkkaamaan, agissa se motivoituu ihan pelkästä tekemisestä. Teen varmasti osan treeneistä lainakoiralla.

Syksyn kuviot ovat ehkä hieman selkiytymässä ;) Jos epätietoisuus on jännää, niin tämä tuleva mylläkkä on vielä jännempää :D Elämä on kamalaa muutosta kokoajan ;)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Treenejä

Jaakon treeneissä pohdintaa lähinnä siitä miten Daamin menoon vaikuttaa nyt se, että sitä on ohjattu rytmittämällä paljon. Nyt, jos rytmitystä ei tule niin koira ei tule ohjauksiin vaan menee liikkeen mukana. Esimerkiksi välistävedot vauhdissa, jos liikun itse esteen suuntaisesti niin koira tuskin tulee oikealle puolelle hyppyä vaan suorittaa sen väärältä puolelta.

Tänään juttelin aiheesta Elinan kanssa ja tämä on riski kun koira on alunalkaen opetettu seuraamaan liikettä. Suomessa ei ole vielä koiria kisaiässä, jotka olisi opetettu täysin Eurooppalaisittain. Vaikka ne opettaisikin täysin niin, niin silti ne herkästi saattavat lähteä liikkeen viemänä.

Liikkeellä pystyn ohjaamaan Daamia aika kivasti myös esteiden ohi sillä se on vahvin ohjaus. Kun minä juoksen niin Daamikin luukuttaa ja koiran liikkeeseen tulee muutos vain ja ainoastaan jos rytmitän. Vauhdissa tehty välistäveto ei esim toimi. Siksi haluan opettaa nämä temppuna ja sanallisella käskyllä voin vielä sitä vahvistaa sillä kisavireessä se on silti hankalaa malttaa totella käskytystä.

Daamin kontaktit on aika ihanat. Voin pikkuhiljaa luottaa siihen niillä ainakin treeniolosuhteissa. Tänään ne oli erityisen hyvät! Kova vauhti ja koira tietää mitä tekee, ei odottele mua. Nyt tehdään 50/50 palkkaa ja nopeita vapautuksia. Olen ehkä vähän jo oppinut miten Daamin saa putki kontaktierotteluun oikein. Kontaktille kun mennään niin koiraa pitää ottaa vähän kiinni.

Mä kyllä niin tykkään noista rytmitysasioista ja miten ne vaikuttaa koiraan ja sen menoon, miten niitä voi hyödyntää ohjauksessa jne. Just hauskoja, toimivia ja mielenkiintoisia. Sitten pitää vaan muistaa että rohkeaa liikettä itseltä. Yllättävän taitava toi mun pikkusintti on. Katsoin vasta meidän vanhoja treenivideoita Joensuusta jolloin Daami oli ihan pieni ja raivokas. Miten se nyt jo on noin taitava <3

Daami sairastaa



Daami alkoi oireilla ehkä kuukausi sitten. Se ei ollut enää energinen oma itsensä, ei tullut ulko-ovelle, vastaan, ei ollut lähdössä lenkille ja lenkillä laahusti vieressä. Valjaita neiti ei antanut pujottaa pään yli ja olla jumitti vaan, hortteisena vilkkuluomet puolessa välissä silmiä. Syöminen hankaloitui, pehmeätkin nappulat oli haastavaa saada suuhun. Juominen heikkeni hetkeksi ja oli pissannut alleen yksi yö. 

Ajattelin sen johtuvan ruoan muutoksesta ja sen aiheuttamasta närästyksestä. Orijen Senior ei toiminut kummallekaan koiralle, molemmat tulivat todella kipeäksi (närästyksen takia). Daamilla kuitenkaan ruoan vaihto puuron kautta vanhaan nappulaan ei auttanut. Mitään punkkimyrkkyjä se ei ole saanut, ainoastaan matolääkkeen (drontal) joka oli ostettu Virosta. Myös raakaruoan vaikutusta mietin. 

Ekalla lääkärikäynnillä ei mitään ihmeitä. Silmistä löytyi ylimääräisiä ripsiä ja iris atrofiaa, eli mustuaisen ja värikalvon raja ei ole tarkka vaan röpelöinen. Laaja verenkuva kunnossa, samoin kilppari ja kortisoli. Sai kipulääkettä. 

Seurasin viikon, eikä kipulääkkeellä vaikutusta. Seuraavalla kerralla suun oireet olivat tulleet esiin. Pää oli kosketusarka, koira ei kyennyt syömään eikä ottamaan suuhun juuri mitään. Puruluita ei voinut syödä. Koira rauhoitettiin, hampaat tutkittiin ja rtg otettiin. Ei mitään. Lääkäri kuitenkin löysi hammasraosta hammaskiveä ja ikenestä afta tyyppisiä muutoksia jotka johtuu kroonistuneesta plakkiärsytyksestä. Lausunnossa eläinlääkäri arveli kivun johtuvan tästä. Kiitos, vakuutus ei korvannut. En alun alkaenkaan uskonut tähän lausuntoon. Jälleen kipulääkettä ja suun hoitoa.

Vieläkään ei mitään muutosta. Pyysin eläinlääkäriä soittamaan. Keskusteltu erilaisista mahdollisuuksista. Nyt hän oli kuitenkin sitä mieltä että kilpparista voisi johtua koska arvo on aina ollut alemmalla kolmanneksella. Olisi pitänyt mennä kilpparikokeelle ja sen jälkeen sitten mietitään lisää, Kerroin heti etten tule vaan nostan sitä puolella tabletilla koska siinä varaa on. Aivan turha jälleen testata sitä. Katsotaan mikä on vaikutus, en uskonut tämänkään olevan syy. Nyt pitäisi muka kahden viikon päästä lääkkeen vaste näkyä. Aijon huomenna varata uuden ajan. Toiselle eläinlääkärille. 

Onhan se hyvä että suljetaan perinteiset ensin pois alta ennen kun aletaan seerumeista vasta-aineita tutkimaan. Ärsyttää suunnattomasti.


Treenatessa Daami on energinen. Ei täysin oma itsensä mutta painaa tietysti kuin viimeistä päivää koska lajista tykkää. Palkkaaminen on hankalaa kun koira niin haluaa lelua mutta jäytää sitä veltolla suullaan. Nameja ei ota. 

Treenipäivityksiä seuraavassa postauksessa jos muistan mitä kaikkea kommenttia ollaan saatu.


Tämmösiä ihania pieniä olen päässyt ihastelemaan. Selkeästi tarve toiselle treenikoiralle olisi, mutten halua kahta treenattavaa. Toivon että Daamista kuitenkin vielä olisi moneksi vuodeksi minulle harrastuskoiraa. Todella orpoa kun on vain yksi harrastava, niin kun se sairastaa niin ei voi tehdä kenenkään kanssa.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kiire kiire...

Kevät tulee ja aika menee niin siivillä. Kokoajan on jotain meneillään, mutta vähemmän koirarintamalla mistä tänne kirjoittelisin. Omassa elämässaä nyt kaikki mukavasti auki, syksyn työ ja asumiskuviot nyt suurimpina. Kovin jännää, ehkä vähän liiankin :D

Daamin kanssa treenailut sujuu hienosti. Nautin todella paljon treenaamisesta, uusien asioiden oppimisesta, pähkäilemisestä ja siitä, että näen koulutuksen vaikuttavuuden meidän tekemisessä. Ostin nyt kisalisenssinkin. Edustetaan, mikäli joskus kisoihin asti päästään, Run For Funia. Alkukesän koulutan Ukissa kasvattiseuralleni. Syksystä sitten ei tiedä kukaan vielä mitään.

Nyt kun olen lomaillut reilun viikon, olen kerennyt liikkumaan koirien kanssa enemmän. Silti toivoisin, että aikaa jäisi enemmän treenata. En oikeasti tajua mihin kaikki aika menee. Tai onhan tässä monenlaista mutta tuntui että ennen oli enemmäna aikaa vaikka silloin oli opinnot ja kaikki. Haluan vielä enemmän ryhdistäytyä tällä saralla. Töitä, töiden hakua, salia, koiria, ystäviä ja unta. siitä se koostuu.

perjantai 10. maaliskuuta 2017


Viikonloppu vierähti Helsingissä ja koirat mummolassa hoidossa. Daami pääsi maanantaina turkistaan ja on sen jälkeen ollut tyystin masentunut ja outo. Tiistain treeneissä taas ihania onnistumisia. Ihana nähdä miten koira oppii ja tulee kokoajan varmemmaksi menossaan. Minä välillä palaan vanhaan ja pitelen koirasta kiinni vaikka pitäis antaa vaan mennä ja ohjata rohkeasti. Ihana myös nähdä miten itselle hankalat ohjauskuviot kuitenkin toimii koiralle ja se on ihan varma mitä kuuluu tehdä. Ansaesteitä ei oikeastaan tarvi pelätä. Reippaalla ja rohkealla ohjaamisella se kyllä tulee niistä ohi. Tämä ajatus on juuri sitä mitä toivon. En todellakaan tykkää siitä pelkäämisagilitystä jossa jokainen väärä este on uhka. Irtoamista pitäisi vahvistella nyt kun käydään itsekseen treenaamassa. Sitä saa treenata tuplasti niin paljon kuin esim. kääntymisen perustreeniä. Lisenssin hommaaminen ja lisenssiseura vielä harkinnassa. Ärsyttää kun en tiedä mitä mun elämässä tapahtuu kesän jälkeen. Haluan suunnitella suuria :D

Diiva on voinut niin hyvin! Se on energinen ja hyvässä kunnossa. Se touhuaa ja liikkuu ilman ontumisia. On pitkään jo ollut hyvässä kunnossa eikä se ole saanut mitään kipulääkkeitä tai piikkejä. Raakaruokajakso oli hyvä! Koirasta tuli todella energinen ja leikkisä, ihan kuin pentu. Närästyksetkin hävisi. Nyt saa raakaa noin joka kolmas ateria.

Loman aikana olen saanut käyttää koirien lenkityksiin juuri niin paljon aikaa kuin haluaisin aina käyttää. Ärsyttää kiirelenkit kun pitää mennä töihin tai kun tulee töistä eikä jaksa kuin käydä pienen. Nyt on saatu kävellä ja kävellä. Parasta. On sellainen olo, että koiratkin on tyytyväisiä.

Päästiin Daamin kanssa kesäkuulle tokokurssille. JEEE! Haluan tokokisoihin ja agikisoihin. Tokokisoihin pääsy vaatisi kyllä treeniporukan ja aikaa milloin treenaisi tosissaan niitä juttuja :D

lauantai 25. helmikuuta 2017

Jaakon treenit ja lomia


Keskiviikkona aamutreeneissä OMD-areenalla. Radassa ei mitään ihmeellistä. Kyllä huomaa, miten on paljon oppinut ja osaa jo rataa katsoa ihan erilailla ja hahmottaa, mitä tilanteessa pitää muistaa. Tämä lienee taas askel lähemmäksi sitä, että tietyt toiminnot radalla pitäisi tulla automaattisesti, ilman, että niitä tarvitsee ajatella tekevänsä.
A- este ei oikein toiminut. Daami yritti ponkaista vallan keskivälistä. Irtosi ja tuli ohjauksiin todella hyvin ja kierrokset pysyivät kurissa. Tyytyväinen olin kahteen japsiin jotka meni laakista oikein, ehkä hieman liian pitkällä pidolla, mutta koiralla on selkeästi jo juju, mitä japsissa häneltä halutaan.



Olen muutenkin ottanut tavoitteeksi tehdä mahdollisimman paljon uusia ja itselle hankalia ohjauksia treeneissä. En mene sinne suorittamaan rataa nollana läpi vaan ottamaan riskejä ja oppimaan. Jaakon kanssa hyvät keskustelut ja erityisen paljon nautin nyt siitä, että teen ja sen jälkeen saan mielipiteitä erilaisilta kouluttajilta, jotta voin muodostaa sen oman kultaisen keskitien ja miten itse haluan rakentaa agia Daamin kanssa. Muodostan sieltä sen meille sopivan tavan tehdä agilityä.  Paljon ajateltavaa! Opin taas paljon lukituksesta, häiriötreenistä ja esteiden tarjoamisesta.

Omalla ajalla on käyty vähän treenaamassa takaakiertojen itsenäisyyttä, samalla lukituksen pitävyyttä ja sen vahvistamista ja keinuleikkiä. Takaakierrot on menny todella hyvin perille! Toimii jo vauhdistakin!

Meikäläinen lomailee kevään. Eli kahteen otteeseen pidän kesältä jääneet lomat. Kelit näyttää nyt ainakin lupaavalta. Aijon vaan ja ainoastaan levätä, treenata agia ja käydä salilla ja tehdä koirien kanssa kaikenlaista. Helsinkiä pidemmäs en aijo reissata.

Uudet kevyttoppikset

tiistai 14. helmikuuta 2017

Treeniä

Tänään Elinan treeneissä tarkastettiin vähän taitoja. Saatiin itse valita 2 rataa neljästä jotka treenattiin. Toisella pätkällä hyvin, mutta mulla vaan ei ole aina silmää nähdä missä koiraa pitää napata mukaan paremmin. Ihan normaali suora, pituus ja takaakierto ja koira ponkas ihan ihme suuntaan. On tää hankalaa, ja kun ei viiti ihan varmanpäällekään pidellä ja päällejuosta :D
Tällä radalla halusin kokeilla vippausta jota ei olla pitkään aikaan tehty. Toimi hienosti, mutta toteutus oli vähän epävarma mulle. Takaakierto toimi käskytettynä todella hyvin jo näin vähäisen treenin jälkeen. Ja mikä hienointa uskalsin liikkua, lähettää ja tehdä, muistin katsoa koiraa ja sehän suoritti esteet mun takana ja mä voin jo painella menemään. Ihana tunne! Uusi ajoitus ja rytmitys alkaa löytyä niin, että koira tietää ajoissa mitä tehdä. Tällä radalla opin myös että veto toimii paremmin kun on koiran lähellä jolloin kontrolli on vahvempi ja koira saa mukaan vielä liikkeelläkin.

Toisella pätkällä (joka oli vaikein) mentiin varmaan jokaiseen miinaan :D Nauratti vaan mutta opin taas paljon. Saatiin läksyksi pakkovalssi joka tehdään kaukana hypystä. Se oli jännä mutta saatiin onnistumisia vaikkakin edelleen Daami hyppää aika viimetingassa. Se on hankala koska siinä pitää ensin tulla hypyn taakse, suorittaa laukanvaihto etäällä ohjaajasta ja hypätä poispäin ohjaajasta vielä. Samalla radalla saatiin nauttia etäällä ohjaamisen riemusta. Se on hienoa kun siihen saa varmuutta, mutta aluksi tuntuu tosi pelottavalta ja koira bongailee mitä lie esteitä.  Jälleen takaakierto löyty etäältä käskytettynä ja kepit toimii myös tosi kivasti (niissäkin kun on onglelmia ollut).

Koira oli aika kuumana ja en meinannut saada sitä rauhottumaan. Radalla teki hienosti eikä siell ollut jahtaamisesta tietoakaan. Kauheen hyvä fiilis vaan aina näistä treeneistä! Eiköhän se huonokin päivä vielä eteen tule :D

Olen ajatellut alkaa syöttämään koirille puolet raakaa ja puolet nappulaa. Ainakin silloin jos syötän nappulaa jossa protskuprosentti alle 30. Tällä hetkellä ne syö Sam`s Fieldin grain free kanaa jossa proteiinia 36%. Ruoka on toiminut kovin hyvin kyllä tytöillä, mutta Diivaa se närästää. Taisi rasvaprosentti olla 19. Seuraava säkki on Brit Care senior & light. Syötän molemmille aina samaa nappulaa, määrää ja lihaa muutellen sitten Daamin tarpeisiin. Brit Care on toiminut Diivan närästyksiin. Siinä rasvaa paljon vähemmän mutta protskuja muistaakseni noin 26%. Tähän on hyvä antaa tosella ruualla lihaa. Olen käyttänyt Mushin ja Maukkaan täysravintoa mutta koska ne saa nappulasta tarvittavat vitskut niin voin käyttää myös pelkkää lihaa toisella ruualla, ei tarvi olla täysravintoa.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Elinan treeneissä ja vähän eläinlääkärissä

Elinan treenit tiistaina oli, jälleen kerran, aika huiput. Niin moni asia meni heti ekalla kierroksella nappiin (kuten hankala japsi, oudot valssit tiukkaan paikkaan missä olin ihan varma että koira menee väärille esteille jne.).  Aika huippu fiilis! Kiva kun voi pikkuhiljaa luottaa että koira hoitaa oman osuutensa, eikä mun tarvi jäädä varmistelemaa, sillä mitä enemmän varmistelee, sitä vähemmän ohjaa. Nyt kun vaan määrätietoisesti liikuin ja ohjasin ja tietenkin pidin kontaktin koiraan, se hoiti oman hommansa. Ja kaiken lisäksi, mun ei tarvinu olla täydellinen jokaisessa lähetyksessä ja en ihan joka kohdassa muistanut katsoa, mutt koira pelasti. Tämmöstä olen kaivannut!

Daamilla pysy vire hyvin, joten Elina halusi entistä rohkeampaa viemistä ja liikkumista. Nyt aletaan nostamaan taas niitä kierroksia pikkuhiljaa ja jos vanhoja oireita tulee niin palataan. Hallintaharjoitteet on hyvä pitää mukana, mutta niitä voi jättää vähemmälle. Sanallisella käskyllä putki, hyppy ja takaakierrot tulee opettaa hyvin. Tämä pelastaa paljon.

Kontakteja jouduttiin työstämään Daamin kanssa tällä kertaa. A on haastava juoksutusten takia, mutta kykenee riittävän natsilla otteella myös tekemään sen oikein. Liikettä ei vielä kestä kovin hyvin siinä. Puomi on parhaalla mallilla, keinulla lipeää yli useammin kun jää. Koira kuitenkin tietää mitä pitää tehdä ja yrittää, ei siis rankaista jos lauta lähtee alta. En kuitenkaan halua että se alkaa hipsuttaa. Eli sitten palkataan maassa ja tehdään hämyt maassa. Täytyy pelailla keinuleikkiä sen kanssa jotta saadaan sitä vähän sisäänajettua että se on se mitä halutaan ja mistä saa palkan. Uskon etupalkan myös auttavan kun koira tietää mitä odottaa ja millä sen saa, 

Treenissä erityisen tyytyväinen olin japsiin, valuvaan valssiin jolla sain koiran oikealle puolelle yhtä hyppyä, niihin välsseihin keskellä houkutusesteitä, keppeihin, irtoamiseen jolloin pääsin tykittämään pari persjättöä aika vauhdikkaaseen kohtaan, ja loppuun vielä veto. Aijaija, kuinka paras fiilis kun saa tosissaan tehdä ja koirakin toimii, eikä pelleile. Haluaisin nyt nähdä muutaman ohituksen, että saisin pohtia sitä johtuuko se vireestä ja liikkeen perään lähtemisestä vai katseesta ja laukkaristiriidasta. 

Eläinlääkärillä koko sakki. Elma kontrollissa. Oire vahvistuu provosoimalla lonkkaa ja etenkin ympyrää ravitettaessa. Pöydällä antaa laittaa solmuun. Eläinlääkärin mielestä odotetaan vuoden ikään kun kasvulevyt umpeutuu ja otetaan ct-kuvat. Tosi outoa, mutta pikkukoirilla kuulemma harmittavan yleistä. 

Daami kävi rokotuksella. Se käyttäytyy niin kivasti nykyään monessa tilanteessa. Olen aivan äimänä minkälaisiin tuloksiin sen kanssa on päästy oikeanlaisella lähestymistavalla. Ihanaa että olen itsekin oppinut täysin erilaisen lähestymistavan tällaisiin koiriin kun neuvot on olleet "tee sille selväksi että sä määräät". Yeah right! Aivan kuuseen mennään noilla neuvoilla. Eläinlääkäri kehui kuntoa ja keskusteltiin Daamin ranskalaisesta takaosasta, eli takajalat kääntyy hieman ulos ja kintereet painuu sisään. Eläinlääkärin (Eva Einola-Koponen) mielestä tämä ranskalainen asento ei useinkaan ole huono. Koira on rakentunut näin ja toimii normaalisti. Usein sitten jos koira on lihaksistaan toispuoleinen ja alkaa rasittua epätasaisesti saattaa tulla oireita. Keskusteltu myös ruokinnan tärkeydestä. Daamilla on kilpparisairauden takia lihasten muodostumisen heikkous kun ikää tulee, eli lihaksisto ei muodostu ja ylläpidä samalla tapaa kuin terveen koiran kroppa joten ruokinta on kaiken a ja o. Hän oli ollut ulkomailla urheilukoiraluennolla jossa kerrottiin monen vanhan koiran menevän huonoon kuntoon koska niille syötetään aivan liian proteiiniköydää ruokaa. Proteiinipitoisuuden tulee olla ainakin 34% senioriruuassa. Keskusteltu seniopriruuan merkityksestä seniorikoirilla, vaikka se olisi aktiivinen. Olen tavannut monesti että harrastavat eivät millään haluaisi siirtää vanhuksia senioriruualle. En tajua mistä tämmönen ajatus tulee. Vanhan koiran elimistön aineenvaihdunta muuttuu niin, että senioriruoka on koostettu siten että sen se pystyy hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla, ei enää adulttia. Sennuruuissa usein suurin osa energiamäärästä tulee proteiineistä niin kuin kuuluukin jotta vanhus pystyy ylläpitämään lihaksistoaan. Diivalla olen huomannut tämän, se ei ole löysä ja pöhöttynyt enää kun syö kunnon senioriruokaa (Acana ja orijen) tai sennuruokaa (brit care jossa matalampi protskumäärä) ja raakaa lihaa proteiinilisänä. 

Diiva kävi hammastarkastuksessa ja veriarvoilla. Hampaissa oli kulumaa mutta vain 2 hammasta edestä jouduttiin poistamaan. Toiselta puolelta puuttui ihan viimeinen hammas. Hyvältä näytti siis, oli varma että rtg-kuvien jälkeen kulmurit joudutaan poistamaan kun ovat niin hioutuneet. Nyt menee taas pari vuotta huoletta ja sitten käydään uudestaan tarkastuksessa. Veriarvoissa ei ollut mitään vikaa. Kilpparia en nyt ottanut. Voi olla että toukokuussa otan sen kun Daami menee tarkastuttamaan omansa. 

Tytöt sai uudet Pompan kevyttoppatakit ja Daami uuden kehulelun <3 Ihanaa materiaalionnea!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Janitan treenit


Keskiviikkona oltiin Janitan aamutreeneissä. Rata oli vauhdikas mutta paljon kohtia jossa koiran tuli olla kuulolla ja jättää suorittamatta sellaisia esteitä joille nenä näytti. Ei ollut ongelmaa sillä kuuliaisuus ja ohjauksiin tulotreeni tuntuis tuottaneen tulosta, esteiden välistä tulo ohjaukseen toimi. Ihanaa kun huomaa, että osa asioista alkaa sisäistymään ja radalla tutustuessa huomaa näitä kohtia ja muistaa kiinnittää niihin huomiota. 

Tällä kertaa huomionarvoisia oli opit esimerkiksi A:n suorittamisesta. Kun koira ylittää harjan, silloin jo pitää olla katse maassa johon koiran etutassut haluaa. Jos katson koiraa niin katson vaan kun se tulee sieltä juosten läpi. Tämä toimi Daamilla hienosti, ainoastaan oma liike samalla oli vielä vähän liikaa.  Ratatreenissä ei tehdä häiriötreeniä. Ratatreeniä kun tehdään asioiden tulee tulla automaationa. Esimerkiksi mitä haluan automaationa tulevan on se, että katson koiraa kun ohjaan sitä ja esimerkiksi juuri tuon kontaktin katsominen. Aika herkästi vielä tuntui kontaktilta irtoavan kun tein sitten hämyjä.

Janitan mielestä Daamin esteiden ohittelu ja jahtaamaan lähteminen johtuu laukkaristiriidasta. Koira on vääränpuoleisella laukalla eikä kykene esteitä suorittamaan jolloin se tulee ohi. Myös koiran katsominen saattaa tuolloin olla puutteellista jos Daami ohittaa. Katse vaikuttaa Daamin radan tekoon todella paljon, Juuri tästä syystä tykkään käydä eri kouluttajilla että saan erilaisia mielipiteitä joista voin sitten muodostaa oman näkemyksen. Uskon että tässäkin on paljon perää mutta jatkan työskentelyä myös Daamin vireen ja sanallisten käskyjen opettelun kanssa. 



Kauhea munkki kävi kun löysin autoon juuri sopivan kokoisen häkin koirille. Inan ehkä saisi olla tilavampi kahdelle pidempiä autossa oloja silmälläpitäen mutta muuten todella hyvä ratkaisu, ja suht edullinen. Tokihan itsensä olis saanu kipeäksi maksettua ostamalla joku kolaritestattu juuri automalliin sopiva häkki, mutta en tod, maksa 500€ yhden koiran häkistä, enkä myöskään halua kiinteää häkkiä autoon kun sillä ei tee sit enää ikinä mitään muissa autoissa tai muissakaan käyttötarkoituksissa. Tämän saa pois kun on tarve ja voin luottaa ettei nuo hullut syö autoa vaikka treeniessä oltaisiin, Mitoitettu yhden maksin tai kahden medin käyttöön ;) Takapenkillä on sitten sikana tilaa.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Treenisepittelyä

Viimeviikolla käytiin tekemässä esteiden ohitustreeniä, sitä mikä saatiin Elinalta kotiläksyksi. Välillä piti ottaa pyöritykseen ja saatiin ihan onnistumisiakin esteiden ohituksessa. Vielä saadaan tehdä toistoja jotta Daami oppii sanallisen tempun tulla ohi ja lähelle.

Tämän viikon ohjatut treenit sisälsi itselle sellaista henkistä työtä sen kanssa, että Daami on muuttunut ja nyt ohjaukset ajoittuu aivan erilailla. On todella outoa, että teen ohjaukset ikäänkuin tyhjälle, jotenkin aina tehnyt ne siinä kun Daami on jo todella lähellä. Mutta se kai agilityn idea on että ne tehdään ajoissa, koira tietää mitä pitää tehdä ja suorittaa sen eikä tule ohi. Daamiin voi jo aika paljon enemmän luottaa, että se pysyy esteillä ja tekee, eikä lähde jahtaamaan ja kiirehtimään. Mutta se tuntuu todella oudolta, ikäänkuin pitäisi vähän odotella vielä ennen kun teen ohjaukset. Tämä on kuitenkin sitä mun vanhaa ajatusta agiohjaamisesta ja toivon että tää oivallus on oikea ja saan sen sisäänajettua itselleni.

Sain myös uutta ajateltavaa Daamin kontakteihin ja niissä ilmeneviin malttiongelmiin. Vaatii etuliimausta vielä. Sitten tehdään kaikenlaista häiriötä: peruutetaan ja juostaan ohi, heitellään lelua, käydään taputtamassa putkea, mennään palkkaamaan ja lähdetään heti sen jälkeen täysiä pakittamaan taakse. Daamin on tosi vaikea hillitä itseään näissä häiriöissä missä on liikeärsyke, lähtis vahvasti liikkeen mukaan. Kun Daami irtoaa niin mä en auta sitä viemällä sitä kontaktille takas vaan vaadin sitä itse löytämään sen. Hienosti tämän tekikin jo ja sauhu vaan nousi kun se mietti ja kämmin jälkeen meni hetki kunnes koira tajus että "hitto, taas mä tulin yli".

Takaakierrot ei toiminu yhtään. Saatiin kontaktien lisäks ne läksyksi. Jotenkin mitä enemmän mä teen takaakierto-ohjauksen kädellä huitomalla, sitä vähemmän se keskittyy suorittamaan sitä vaan liikehäiriö vetää sen mukanaan. Näihin saatiin hyvät neuvot. Tämäkin opetetaan Daamille sanallisena käskynä. Aluksi paikaltaan, kulmaa vaikeuttaen ja lelu lentää aina poispäin itsestä. Sitten lisätään liike. Varmasti toimii, hulluna toistoja tarviaan.

Käytiin treenailemassa maneesilla eilen. Daami teki A-treeniä ja takaakiertotempun sisäänajoa. Elma hurvitteli ja juoksi lujaa. Tiffy -bc hurvitteli myös hienosti. Kyllä bc:n oppimiskyky hämmästyttää mua. Muutama onnistuminen ja koira menee ihan hulluna eteenpäin. Ja tekee sen just eikä melkein, eikä yritä lintsata.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Kevään treenit korkattu

Auto saatiin laitettua koiran kestävään kuntoon. Nyt on yhtä häkkiä koko takakontti. Toivottavasti seuraavakin koira mahtuu sinne ;) Tosi jees järjestely, olen tyytyväinen. Viistoperässä on aina oma hommansa saada sopivaa häkkiä. Aluksi kokeilin Ferplast Atlas autohäkkiä. Iso koko loksahti takakonttiin kuin se olisi sinne tehty mutta takaluukku ei mahtunut ihan kiinni, harmi. Löytyi kuitenkin lähes yhtä nakutettu tupla metallihäkki joka on nyt niin hyvä ja luotan sen pitävän Diivankin sisällään :D

Daami aloitti Elinan treenit. Rata oli aika vaikea, lähinnä siksi kun samoja esteitä mentiin monta kertaa ja oli paljon todella hankalia ansapaikkoja jossa koira piti saada menemään jostain ahtaasta oikealle esteelle mutta samalla piti luottaa koiraan ja päästä jo itse liikkeelle. Samaan aikaan tehtiin taitojen tarkastusta, jossa koira lähetettiin siivekkeen kiertoon ja piti saada kuljetettua kahden hypyn välistä toiseen siivekkeen kiertoon. No Daami nappas hypyn aina välistä, riippumatta siitä miten kaukana olin jo, joten tyydyin tekemään pyörityksiä eli kiinni tulemisia esteiden välissä. Näin sisäänajan vahvemmaksi "kii kii" tempun joka tarkoittaa että ohi mennään. Oli aika hankala mutta kiva treeni ja haluan sen saada onnistumaan jonain päivänä.

Ennen rataa Daami kävi tosi kuumana. Kokos ittensä hyvin lähtöön ja oli levollinen siellä. Radalla oli kuuliainen ja työskenteli hienosti. Irtos ja teki hommia. Kaikki väliajat kyllä koohotti ja räkytti ja oli todella vaikea saada sitä hiljenemään ja noudattamaan annettuja temppuja ja ottamaan vastuuta omasta mielentilasta. Huomaa että pidempi ratatreeni kuumuttaa sen kun ollaan nyt tehty todella lyhyitä ja hallintaan pohjaavia treenejä. Koira teki mainiosti hommia ja tuli sellaisten esteiden ohi mitä en olisi uskonut. Taas minulle todistettiin että oikeanlainen kontakti koiraan niin koira lukee hienosti rataa ja pyrkii esteille riippumatta siitä että minä vielä jään tököttämään vaikka pitäisi jo liikkua. Se on hieno tunne kun näkee koirasta sen tietävän mitä pitää tehdä ja se etenee. Minun ohjauksessa koira harvemmin on niin varma että siitä tunteesta ja näystä pääsisi nauttimaan :D

Diivaa on taas närästellyt. Jätän nyt nappulan pois hetkeksi ja annan famotidin kuurin. Saa syödä raakoja pullia jotka on täysravintoa ja kokeillaan kun avaan uuden säkin Brit Care senioria jos siinä ainesosat olisi vähemmän närästäviä kuin tuossa Sam`s Field grain freessä. Diiva lienee muutokseen tyytyväinen :D

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Joulu ja uusi vuosi!

Valmistuin kasvatustieteen maisteriksi juuri ennen joulua. Nää on ihan kamalia muutoksia kun pitäis sitten taas keksiä mihin suuntaan lähtee rämpimään :D On niin kiva ollut olla opiskelija. Toki olen viimeiset 2 vuotta tehnyt töitä opiskeluiden lomassa. Elämä ollut aika kiireistä, mutta ihan parasta aikaa. Jos saa olla, niin olen aika ylpeä itsestä kaiken tämän keskellä! Joensuuta 5vuotta on ollut huippua! Ehdin tyystin jo kiintyä itärajaelämään, tuntuu kamalalta päästää irti vaikka eteenpäin on mentävä eikä saa jumahtaa paikalleen. 


Onnellinen luun omistaja!

Olen itselleni koittanut metsästää joululahjaa. Käynyt muutamia katsomassakin mutta oikeaa ei löytynyt ennen joulua. Tarkoituksena oli hankkia auto itselle joulu- ja valmistujaislahjaksi. Sellainen sitten löytyikin tammikuussa ja nyt on niin luksusta! Lähes tuliterä (2000km ajettu) biili alla. Iso ja huono sijoitus, muttei harmita yhtään kun hyppää rattiin. Takakontin häkkisysteemi on vielä suunnitelmien alla. Saa taas vähentää kenkien ja vaatteiden ostoa ;)

Joulu meni töissä. Olen sitä mieltä että joulua ei kuulu viettää missään lämpimässä eikä töissä.  Joulu oli kuitenkin aika spessu ja ikimuistoinen. Taas tietää mikä tässä työssä on tärkeää ja hienoa! Koirat ei saaneet mitään ihmeellisiä joululahjoja eikä perheen keskenkään mitään oikein ostettu. Kiva välillä näinkin.

Joulu töissä, vuoden vaihde viihteellä Helsingissä. Käytiin vähän shoppailemassa ja kansalaistorilla katsomassa Suomi 100 meininkejä. Huippureissu, hiukan harmitti etten pässyt näkemään koiria paukkeessa. Diiva oli kuulemma ensimmäisiin ollut (niinkuin luonnetestissäkin) ärtyisä, eli räyhää ja lähtee kohti pauketta. Lopettaa kyllä kun käskee. Daami ei välitä mitään ja Elma oli tyttöjen seurassa ollut varsin hyvä. Yksin arastelee muttei ole ihan selkeä paukkuarka. Kauhean kiitollinen olen, kun on "mummola" joka hoitaa koiria mielellään, että pystyy olemaan koko joulun töissä ja uuden vuoden viihteellä. 

Pesupäivän jälkeen. Elman fööni puhalsi karvan aika puudeliksi :)
Kevään ohjatut treenit toteutuu Elinan ratatreeneissä ja Janitan ja Jaakon aamuryhmässä. Elina tietää mitä Daamin kanssa pitää tehdä, mutta haluan toisenlaistakin näkökulmaa asiaan. Kelpokoiralla vaaditaan aika hurjia, mutta olen saanut näiden koutsien valmennuksista eniten irti aikanaan, ennen kun Daamin jahtausongelma tuli niin suureksi ettei ohjaukset enää toimineet. Kiva nähdä nyt, miten onnistutaan, päästäänkö yhtään oikeaan fiilikseen siellä. Toivon taas vaan, että koira pysyy terveenä ja mielelläni itsekin :D Syksy oli aika surullista aikaa omien flunssien osalta. Toki stressitekijöitä oli hitosti, nyt ehkä vähän chillimmin liikenteessä.

Elmalle terveen paperit!

Elma kävi Koira ja kissaklinikalla ortopedin tutkittavana. Jo ontumatutkimuksessa oli sitä mieltä, ettei todennäköisesti ole legg perthess sillä ei antaisi ollenkaan näin hyvin tutkia. Toinen takajalka kyllä oireili, lähinnä ei antanut venyttää jalkaa niin pitkälle alle. Siinä vaiheessa oli vielä hiukan epävarmaa tuliko kipu lonkasta vai polvesta. Polvia ja lonkkia lääkäri ei saanut pois paikoiltaan millään, ei edes rauhoituksessa. Hieman oli lihaskatoa jalassa koska on jouduttu pentua pitämään mahdollisimman pienellä liikunnalla ennen kun tiedetään mikä jalassa on.

Elma tarkkana eläinlääkärissä kävijöistä


Elma kävi läpivalaisussa ja koko koira näytti varsin hyvältä. Ainut mistä voi olla, että tuntemus tulee voisi olla ristiluun ja lantioluun liitoskohta jossa toiselle puolella kasvurako oli hieman enemmän auki kuin toisen puolen. Toinen vaihtoehto on myös että koira on tehnyt spagaatin ja reväyttänyt sen pienen lihaksen lonkassa. Tämä on kuulemma todella kipeä.  Elma antoi hyvin tutkia ja oli todella kiltti. Ravitkin kulki kuin olisi enemmänkin harjoiteltu :D Nyt jatkohoitona kehitetään lihaksia jalkaan jotta alkaisi sitä käyttää ja kontrolli kuukauden päästä. Käydään vähän metsässä ja vesijumpassa. Helposti vielä pompottaa kun kipu on varmasti jäänyt muistiin. Meno ei ole kyllä hidastunut yhtään mutta koira on vähemmän tuhma kun sen kanssa saa touhuta ja sitä saa liikuttaa :D

Kiltti jumppaaja
Mukavia uutisia!