Diiva on niin hauska koira kun ei siitä välttämättä huomaa, että se on pian menossa tekemään agia, on niin lungi kun lämmitellään. Kelpokoiran halliin mentäessä alkaa kyllä jo kiitettävästi ottamaan kierroksia mutta pysyy hienosti hallussa. Omalla vuorolla sitten täysin irti. Se on aika paljon iän ja Mocan pois menon myötä saanut itsevarmuutta ja räyhäkkää siihen tekemiseen. Enää ei ollakkaan pahnan pohjimmaisia vaan sanotaan vastaan ja tekee enemmän itsenäisesti ja omia valintoja. Tätä ei ole sen kanssa pienenä juurikaan vahvistettu, Mocalla se tuli ilman vahvistusta.
Tehtiin treenirata puhtaana läpi, ainut missä oli ongelmia oli että peppu putos keinulta leijeröitäessä, itse jäädessä sivuun. Keinu löi niin rajusti vasten ettei koira ollut valmistautunut siihen. Uus yritys ja sinne jäi. Siitä sitten puhtaana loppuun. Todella hienosti suoraan keinulla tuli maahan, ei yhtään muhun päin vinoon kun jäin taakse ja sivuun. Toisen puolen välistävedot oli vähän vaikeampia, tuli vähän hoppu ja hidastin koiraa.
Perjantaina hypättiin Daamin kanssa kahdestaan Joensuun junaan, jätettiin Diiva kuukaudeksi porukoiden luokse, treeni- ja Daamilomalle..:D Samalla saan panostaa tyystin teinimurkkuun. Junamatka meni hyvin, ainoastaan vähän haastetta asetti, että eräs lapsi paukkas lemmikkivaunuun ja välillä piti vähän rauhotella kun oli liian innokas Daamin suhteen. Daami selvis hienosti lapsialtistuksesta mutta välillä aika jännittynyt oli ja selkeästi haki katsekontaktia tutkiakseen mitä nämä lapset ovat oikeen miehiään, epävarmat lapset Daami huomaa heti, varmat, koiriin tottuneet menevät rennommalla suhtautumisella. Monta kokoemusta rikkaampana taas tämäkin reissu.
Viikonloppu vietettiin Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Ensimmäisenä päivänä tsekattiin hiukan koiraa, tehtiin set pointtia ja perussarjaa. Daami oli ikäisekseen hyvässä kunnossa, hiukan lisää syvätukea lapaan ja lonkkiin. Daami käyttää hyvin kroppaa, siirtää painoa taakse, kokoaa, köyristää selkää ja pitää päätä matalalla. Nuorella koiralla vielä muutamia treeniaiheita kuten se, että koira laskeutuu aika pian ponnarin jälkeen maahan, ja välillä ponnistaa todella läheltä. Etäisyyden arviointitreeniä siis vaikkakin liikkuvalla hypyllä kun sunnuntaina treenattiin, suju arviointi hyvin. Sunnuntaina tehtiin liikkuvalla hypyllä hiukan etäisyyttä ja hiukan korkeutta, kahta etäisyyttä (oisko ollu 12 ja 15 jalkaa) ja kasvava sarjaa. Kasvavassa sarjassa meinas ponnistus olla vähän liikaa..:D Pientä ylimitoitusta välillä, mutta korjas kyllä työtään. Liikkuva hyppy meni hienosti, otettiin jo ponnarin päälle rimaa. Kahdessa etäisyydessä aluksi ponnisti tosi läheltä vikan hypyn mutta parans sitä ja säilytti sen ponnistuksen.
Oon kyllä aika onnellinen tästä murusesta. Se on myös paljon helpompi kun se on ainoana koirana jolloin pystyy keskittymään sen juttuihi täysin. Se on myös hurjan täydellinen treenikaveri.<3
Katoin jo hallilla, että neiti nuolee pyrstöään tavallista enemmän hallilla, muttei jäänyt tahroja mihkään. Kotona kuitenkin koiraa kuivatessa huomasin juoksun alkaneen. Neitonen täyttääkin ihan viikkojen sisällä 1vee joten juoksut oli odotettu. Nyt sitten treenataan kaikkialla muualla kuin hallilla. Ullalta saatiinkin paljon hyviä vinkkejä, ettei kannata kiirehtiä. Ponareita voi häivyttää hyppytreenistä mutta radalla ne olis vielä hyvä pitää. Ohjaukset voi opettaa muilla kuin esteillä, ettei vielä edes ponnareita käyttäen, lähinnä puita yms hyödyntäen. Näin olen paljon tehnytkin, ne ohjaukset mitä ollaan opeteltu ollaan ensin tehty puilla ja siirretty sitten siivekkeille yhdellä treenillä (takaakierto, sylkkäri, poispäin). Tätä on sitten tiedossa lisää juoksun aikana, samoin nenähommia, sosiaalistumista ja tokoilua. Haluan, että oppii tekemään hommia ihan samalla lailla kuin ilman juoksujakin, vaikkakin tietty vähemmässä määrin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti