Kuopiossa Sannan treeneissä

Hippasen kuuma!

Treenattiin aika vääntävää rataa. Koira oli taas niin paljon taitavampi kuin edes tiesin ja teki semmosii ohjauskuvioita ilman epäröintejä mitä ei olla koskaan opeteltu. Taas törmäsin siihen, että koiralla ei ole agikestävyyttä kovin pitkiin treenisetteihin. Toki turkki tekee paljon, lämpenee niin nopeesti. Kivaa oli ja ite sain juosta itteni jo siihen kuntoon, ettei ohjauskaan enää ollu niin tarkkaa..;)

-Baageli on taitava,
-Kääntyy hienosti (välillä vaatii käännösten rakentamista ja omaa malttia, etten lähe paukuttamaan)
-Saksalainen, takaakiertopersjättö onnistaa
-360 käännöksiin voi jättää huolella tekemään ja tekee eikä kiellä tai lähde pois hypyiltä
-takaakiertokeilaukset jees
-Kellotettiin, eikä ollu vaikutusta otinko lyhyemmän mutta kääntävän reitin, vai pidemmän koiraystävällisen missä koiralla vauhti pysyy eikä tarvi niin himmaa tiukkoihin kääntöihin

-Putket ei vedä (tää on treenilistalla, ja kokeillaan yhtä jutskaa)
-Kun koira väsähtää, se alkaa tekee falskisti
-Kepit ei onnannu ja kontaktiti hiukan lipes (lopputreenistä)

Nyt chillataan tammikuulle asti ja luodaan treenisuunnitelmaa, listalla on ainakin montaa juttua. Haluaisin muutamia kisoja käydä opiskelemassa Daamin kanssa, saa nähdä. Turkki alkaa olee jossain vaiheessa sen verta pitkä, että pitänee tyytyä pikkutreeneihin agin saralla. Nyt on ollu niin pitkää ja tekniikkapainotteista treeniä että seuraavaksi jatko paukuttelua, irtoomista, putkia, keppien vahvistusta, eli kaikkee hubaa.

Ollaankohan me menossa parempaan suuntaan?????
Päätin sunnuntaina, että tämän viikon ajalta kerään kaikki Daamin huonot käytökset ylös mutta en saanu kuin yhden tilanteen.
Positiivisia:
-Olen onnistunut kehumaan paljon epäilyttävistä ihmisistä, lapsista, yllättävistä tilanteista. Ennen kun koira on kerennyt sanoa mitään olen kerennyt kehumaan ja ollaan juhlittu ihan kunnolla. Se on tuntunu vaikuttavan. Ei ole pöhissy monestikkaan tai haukahtanu pimeille tyypeille. Lapsille ei ollenkaan <3 Olen kehunut ihan perustilanteistakin missä ei yleensä ole edes ongelmia mutta mikä liittyy tilanteisiin joissa hyvin vois haukahtaa ja joihin kuuluu vieraita ihmisiä.
-Daami on päässy mukaan pyykkireissuille. Olen vanhempia koiria aina ottanu mukaan, Daami vetää vaan hitolliset kilarit aina kun ovesta mennään, sillä kiekkoja liikaa siihen, että voin ottaa sen vapaana hillumaan kun vien tai haen pyykkejä. Nyt ollaan onnistuttu (tutti suussa kylläkin) muutama pöhöhdys tänään kun kuuli ihmisen lähestyvän, mutta kun suukottelin / hieroin silmien välistä (vaikka koira kyttäs ovea ja ihminen tuli) koira oli hiljaa ja rento. Olis juossu pyykkäämään sen kanssa mutta en voinut päästää, tylsä estää tämmönen.
- Olen voinut pitää Daamia irti vaikka autoja kulkee, ne alkaa unohtua. Pidän sitä muutenkin enemmän ja enemmän irti kokoajan. Tutti on ollut hirveen toimiva. Kun otan tutin pois, alkaa räykytys, mun päälle pomppiminen ja näykintä. Tähän auttaa tilanteen pysäytys, ja oma rauhallisuus. Meno ilman tuttia on jatkuvaa laukkaa, päättömästi joka suuntaan, tutti suussa ravaa nätisti jopa mun perässä.
-Eilen treeneihin lähdettäessä odottelin kyytiä. Huomasin kun kielsin koiraa haukahtamasta päin käveleviä ihmisiä, se vain lisäsi koiran kireyttä ja samalla ääntelyä. Sitten reagoin ajoissa, kehuin kun ihminen näky kävelevän meitä päin ja koira katto sitä, ja tadaa, ei hauku ja koira rentoutu. Vaikka ihminen käveli takaapäin ihan Daamin vierestä, Daa vaan havahtu ja lähti kävelemään ihmisen käden perään, olisko sillä ollu namia..:) Samalla vieraat treenikaverit, Daami vastaanotti haukulla, mutta alko sen jälkeen kiehnäämään ja heitti selälleen keskellä kävelytietä ja piehtaroi onnessaan.

Se huonotapahtuma oli kun tultiin tien yli kadulle johon oli suoraan jonku rappukäytävä. Rapusta tuli ulos, suoraan meidän syliin kaksi ihmistä. Daa väykytti näille. En kiskonu remmistä vihasesti, halusin saada Daamin tulemaan ystävällisellä kutsulla takasinpäin, mua kohti. Pälys kuitenkin näitä, joten en voinu palkata. Pyysin istumaan (tarjosin muuta tekemistä) ja koitin saada ylläpitämään katsekontaktia, kuitenki haukahteli ja kyttäs, välillä kyllä muakin. Kun rauhottu ja keskitti pidemmän katsekontaktin mua päin kehut ja nannaa. Lähdettiin ihan näiden ihmisten perään eikä ollut ongelmaa, ois ryysiny luokse haistelemaan. Yllättävä tilanne on paha, vaikka tilanne on ihan normaalielämän tapahtuma, mutta jos Daami yllättyy on impulsiivisen koiran haastava pidättää impulssia, koiran on vaikea olla tekemättä mitään, saatikka toimia vasten tahtoaan.

Mutta meillä alkokin eilen Joululomaaaa! Lauantaina suunta kohti Uuttakaupunkia ja Diivaliinalainen nähdään pitkästä aikaa. Kova ikävä, varmasti molemman puoleinen. Saa nähdä miten Daami reagoi, varmaa vähä vituttaa ku ei oo enää ainut minäminäminä.