Viikon päästä Virossa näytellään. Turkki on vähän tai aika paljon liian lyhyt ja koira liian laiha..:D Asennetta meistä ei kyllä puutu mutta ei voi sano että sintti olis vielä kovin näyttävä näky..;) Enemmän karvaa kaipais kyllä jotta vois pistää paremmin kampoihin muille. Turkki vetäytyy juuri rastoille joten ei ole enää niin pörröisessä vaiheessa.

Tiistain treeneissä hyviä kontakteja jotka miellytti meikäläistä, leijeröintejä ja vähän kikkailuja kepeillä. Tällä viikolla ei jaksettu enempää raahautua treenaamaan, ihan hyvä välillä chillailla. Treenattavaa olis, mutta pitäis ajatella koiran kroppaa. Metsälenkkeily, ja lenkkeily yleensäki on jo Daamille aikamoisia urheilusuorituksia kun se painaa täysillä menemään. Se on niin hassu, joka lenkki on kuin ei olis vuoteen päässy ulos...:D Daamilla on näitä omia "tapoja". Treeneissä meinas listiä yhden sheltin radalle :/ Oma vika kun pääs karkaamaan remmi kädestä. Mut kyl teki taas mieli listii toi hurtta. Ensin kun mentiin hallille ei se pystyny yhtään hillitsemään itseä. Annoin sit sen riehkaa ihan koko sydämmestä; poljin fillarilla niin lujaa ku pääsin, koira roikku välillä lahkeessa, välillä renkaassa, välillä nilkassa ja suuremman osan aikaa se oli hirressä remmissä mutta neiti oli tyystin intona. Se on kipee tapaus kyllä...:D Kun palattiin treeneistä se oli kontit pinnojen välissä. Tämmöstä meillä.  Oon vähän alkanu epäilemään, että mitenköhän pitkään se pysyy terveenä.

Ja sitten kivoja lappusia putkahti postilaatikkoon. Yliopisto muisti meikäläistä. Kandin tutkinto on ny virallista ja maisteriopinnot hyvässä vauhdissa.