Älä kiellä -viikko

Viikon tavote on täyttynyt. Ensimmäinen tarkotus on ollut mun oman mielialan parantaminen Daamin huonojen käytöstapojen saralla. Ainainen kieltäminen ja rääkyminen ei tuota muuta kuin pahaa oloa. Monen asian suhteen olen huomannut, että koira tekee kielletyn asian (haukahtaa) ja kääntyy mua päin. Tai ahtaissa tiloissa kuten hississä tms. haukahtaa ja menee valmiiks jo alas kun tietää, että rääkäsen sitä päin. Koira tietää tasan tarkkaan asiat joita ei saa tehdä, muttei vaan pysty hillitsemään itseään.

Karvatulleron on hyvä talvikeleillä ulkoilla, treenaamisessa alkaa jo olla hiukan tiellä.

Monta onnistunutta juttua; paljon lenkkeilyjä ilman päälle räyskimisiä, moni epäilyttävä hahmo on jäänyt haukkumatta, rappukäytävässä ihmiset on saanu olla, lenkeillä koirat ohittuu tutti suussa vallan mainiosti, moni ihminen on käyty moikkaamassa, mutta Daami ei niistä sen enempää perusta; hyvä moikkaaminen on sitä kun menee luo häntä vipattaen, haistaa ja tulee äitiltä hakemaan huomiota. Uskon, että jatketaan tällä saralla. Ei kielletä, sillä kielto lisää stressiä ja painetta. En oikein tiedä onko välillä hyvä olla huomiotta kun menee hyvin vaiko namittaa vaiko kehua. Ohi kulkevat ihmiset, etenkin pimeällä tuijotetaan kyllä ja pysytään etäällä, valosalla tuijotetaan ja käännytään aina lähemmäs kun ihminenkin tulee lähemmäs.

Tokot on ollu tosi jees. Todella kovassa innossa ja vireessä, 8h yksin olon jälkeen neiti patoaa itsensä tekemään tarkkaakin seuruuta todella ihailtavasti, todella. Kyllä se on työkoira, ei mikään kaupunkilaisen kiva fifi vaan on onnellisimmillaan kun pääsee tekemään paljon töitä ja riittävän usein.