Daamilainen on erityisen hyvin sopeutunut ainoan koiran rooliin. Se pesti on sille kuin tehty! Minäminäminä-tyyppi pääsee nyt hyvin käsittelyn alle, en tiedä tekeekö kauhean hyvää taas egolle, mutta katsotaan.
Mulla ei juurikaan ole menny hermo sen toilailuihin. Se ehkä tietää, että ainoana koirana on kokoajan suurennuslasin alla ja kaikkeen ei toivottuun puututaan. Suurimmat ärsytykset sen kanssa on ollu, jos lenkillä treenaa ja on sanonu irti lelusta, ni se hyppii näpeille niin, että ihan oikeesti sattuu niin paljon, etten voi tähän sitä sanaa edes laittaa.

Tällä hetkellä näyttäis, että osa huonoista tavoista olis hiukan hiipumaan ja osan kanssa osaan tulla ehkä joskus sinuiksi..:D Todella outoa, että aina noin puoleen vuoteen asti niin sosiaalinen koira, yhtäkkiä, tai hiipien pikkuhiljaa paremminkin alko oman tahdon noustessa paremmin esiin olemaankin vieraita ihmisiä kohtaan pidättyväisempi. Se on kyllä semmonen ominaisuus, etten tiedä voinko jonain päivänä elää sen kanssa sinuiksi. Okei joku lapset olis vielä fine, en jätä lasten kanssa kahden ja riippuen lapsista pidän koiran kiinni ettei tule mitään perään juoksu tilanteita jota lapset voi säikähtää. Lapset on siitä huonoa "yleisöä" Daamille kun ne on niin helppo saada toimimaan tahdon mukaan, usein ne pysähtyy kun lähtee perään ja käyttää ääntä. Koiraperheen lapsille harvemmin tätä tekee kun tietää ettei tehoa..:D Mutta tosiaan se, että vieraat ihmiset on välillä Daamista ällöjä voi olla mulle vaikeeta. On kyllä jo monta mukavaa tilannetta kun ihmiset on pysähtyny ja kysyny saako silittää, ja Diiva on jo siinä vaiheessa juossu syliin. Daamia välillä en edes päästä jos näen ettei ihminen osaa käyttäytyä. Nykyaikana on osaltaan koiria kohtaan niin väärin kun niiden tulee sietää siis ihan mitä vaan, ihan uskomattomia juttuja, tai muuten ne ei ole yhteiskuntakelposia. On myös eri rotujen piirissä varmasti eroja, toisten pitää sietää kaikki ja toisilta ei edes oleteta että puskasta hypänny ihminen voi kumarrella päin ja taputtaa päälaelle.

Me tullaan Daamin kans kyl niin hyvin juttuun. Meil on ihan parasta yhdessä. Ollaan tokoiltu vähän joka päivä, ja välillä enemmän siellä sun täällä. Se toimii niinku Mocca, ku junan vessa kaikkee mitä mä sille haluan opettaa. Meil ei tuu yhteentörmäyksiä, ettei koira tajuais mitä koitan sille opettaa. Se on aika looginen tyyppi. Tällä hetkellä seuraaminen alkaa vaikuttaa kivalta; vielä lyhyitä pätkiä ja pääosin suoraa. Käännöksiä on tehty paikallaan vasta. Sivulletulopaikasta ja seuruupaikasta olen onnellinen; ekaa kertaa mun koirilla se on riittävän takana, ja aijon huolehtia että se pysyy siellä vaikka kierrokset nousee. Sivulletulo hiukan meinaa pompahtaa käteen, mutta mutta, koitetaan vaatia parempaa. Noutoleikkiä tehtiin, intoiltiin kapulan kanssa ja pidettiin sitä hiukan sivulla ollessa suussa ja nostettiin maasta käteen, juostiin se suussa, lähetin hakemaan ja kun otti suuhun ja juoksi mua päin heitin lelun palkaks ja koira sai pudottaa kapulan. Paikallaanoloa on treenattu myös.

Tätä varten nää tyynyt varmasti oli? Asettuu kivasti pyllynalle.

Aksassa on tehty kaarretreeniä, hiukan keinua ja A:ta, rengasta ja muuria, ratatreeniä jossa leijeröintiä, vinohyppyjä paljon putkensuita (just tämmöstä mitä Daami tarvii että on rata täynnä), kepit leijeröityy hienosti toisesta päästä rataa (tosi magee mun vauva), puomi onnistu kivasti radalla niin, etten ite liikkunu olleskaan (ihan ok vauhtinen) muuten ehkä toivoisin niihin lisää raivokkuutta mutta pysähdykset toimii hyvin ja levollisesti.