keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Mää ja Daami kahdestaan


Diivaliina jäi "mumerolaan" vahtikoiraksi ja lenkkikaveriksi. Se on kyllä onnellinen aina kun sinne pääsee vaikkakin olis mukaan kyllä lähteny. Siellä se pääsee enempi nauttimaan olostaan kun Daami ei oo liiskaamassa kokoajan, se jää kyllä ton häsän jalkoihin ja lenkilläkin luimii millon Daami juoksee päin ja puree. Kyllä tätäkin on aktiivisesti kitketty pois Daamista, muttei ole niin helppoa kuin luulis. Yhden koiran kanssa elely on kyllä luksusta mutta enemmän keksin kyllä huonoja puolia. Sillä ei ole juoksentelukaveria lenkeillä, ei kaveria kotona kun itse olen poissa (ei viitsi niin paljon pitää yksin kuin jos olis koirakaveri), se on kokoajan mun kimpussa (Daami kyllä muutenkin on aina), se ei syö kun ei ole kilpailua..:D jne. Lenkeillä on kyllä luksusta kun pystyy treenaamaan kaikkea yhden koiran kanssa ilman, että toinen on mukana sähäämässä, tää on parasta! Jos sais tokoliikkeet etenemään.



Daamin kanssa olis nyt tarkotus sosiaalistua ja treenailla plus turkin hoitoa..:D Yks koira on kyllä liian vähän mun käyttötarkotuksiin ja aika kova koirakuume onkin..:D Rotukin lienee taas hetkeksi päätetty mutta toivottavasti hyvää yhdistelmää ei tule ennen kuin valmistun, ja mieluiten kyllä ei ennen kun Daami on kypsään ikään ehtinyt. Ei se ole vesikoira..;) Toisaalta, eipä ole nyt montaa narttua mistä vesikoiranpennun haluisin, ja uroksia vielä vähemmän josta olisin valmis ottamaan..:D Sinäänsä toinen rotu seuraavaksi on varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Jos sitten kun Daami on riittävän vanha, hakis erityislupaa pennuttaa vanhempi koira, ja jos tekee mieli Daamin pentua..;) Sekin ajatus taas hiukan on horjunu vaikka heti 6viikkosesta oon tienny, että tämän koiran pennun haluan. Saa nähdä, tää on taas tätä pohdintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti