Oodi joulukoira ja Daami sterilaatiossa

Jabadaba duu!
Joensuusta junailtiin kotiin ja Pasilan asemalla odotti saattajineen kaksi koiraa, Diiva ja Oodi the joulukoira. Oodi bongas aika pian Diivan juoksun mutta oli helppo pitää samassa taloudessa. Ainoastaan ehkä 4-5 päivää, tärppien aikana oli rankempia mutta molemmat rauhottu omiin oloihinsa. Ei mitään härdelliä.

Treenejä oli joulukuulle tiedossa vielä muutamia. Vanton tilalla käytiin tekemässä omatoimitreenit ja todettu, että pumpperit tulee hankkia Daamille. Oodi pääs kans purkamaan energiaa hömppäämällä, ei siis mitään kunnianhimoisia treenitavotteita. Koulutin samalla yhden ryhmän muita koirakoita. Nyt sunnuntaina piti mennä Sonjalle, mutta ohjaajalla oli liian rankka olo noin sunnuntai aamuksi, että katsoin parhaakseni skipata sen xD Harmittaa mutta en voi sille mitään, ettei enää pysty juhlimaan samalla kaavalla kuin joskus :D Joskus hoitu kisatkin puolipöhnässä ;) Joo, ei tule toistumaan.
Seuraavaksi treenaillaan vasta 30.12 Oodin kanssa.

Diivan sterilisaatio siirtyi juoksujen takia. Keväällä sitten leikataan mummelikoira. Daami varmasti arvostaa saamaansa joululahjaa :D Daami pääsi ylimääräisistä sisälmyksistä ja on nyt aika kipeän oloinen. Daami on muutenkin erityisherkkä esim. nukutusaineille ja opiaattikipulääkkeille. Surullista katsoa kipeää koiraa mutta näin on parempi, ja muutaman päivän päästä varmasti jo parempi.

Koirille on hommattu muutamia joululahjoja. Niistä vähäisistä jotain postausta Joulun jälkeen ;)

Koiramainen viikonloppu Helsingissä

Keskiviikkona Timo Liuhdon treeneissä. Oli hauskaa ja päästiin tekemään paljon. Viskiä, vippausta, poispäinkääntöjä kovasta vauhdista, vastakääntöä, back flappiä. Hyvä kun kouluttaja keskittyy sanomaan mun perusvirheistä eli kädet heiluu ja nousee korkealle. Nyt kun ne on hallinnassa niin saa hartialinjan ja rintamasuunnan tehokkaammin toimimaan koiralla. Myös takaakiertolähetyksissä mulla on pääpaino kädellä lähetyksessä ja siinäs aatiin painoa jalalle. Vastakäännökseen saatiin liikkuvuutta jolloin koira ei tule niin tiukasti jaloille.

Likasuut

Perjantaina suunnattiin Helsinkiin. Koirat pääsi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille, junailemaan ja autokaupoille :D Helsingissä oltiin "täyshoidossa" Diivan pojan perheen luona.

Diiva äitikoira Höpiksen kanssa.

Lauantai vietettiin Caraydan päivillä. Oli kiva nähdä tuttuja, ja tutustua uusiin perroihmisiin. Nähtin paljon sukulaiskoiria. Nähtiin myös Diivan äitikoiraa ja omistajaa Annea. Diiva lähtikin heille hoitoon 5.päiväksi ja kuvista päätellen on niin kuin kotonaan, ja todella tyytyväisen oloinen siellä lasten kanssa. Diiva aloitti juoksunsa joten pitää tsuumailla uutta leikkausaikaa varmaankin. On kyllä jo aika loppu kun leikkaus olisi.

Diiva vasemmalla ja Nesi- lapsen lapsi oikealla

Daami pääsi hiukan tokoilemaan ja ottamaan huba-agia. A:n kanssa pitää nyt ottaa pumpperit. Kepit lopetti vallan kesken kun niitä teki päin seinää, ei malttanut.
Tokot oli hauskat. Hiukan modattu "tokokoe" jossa oli malttiharjoituksia, luoksetulo lelujen ohi, kauko, seuraminen pujotellen, nouto, hyppy, esteen kiertäminen ja ruutu. Luoksetulossa juoksi suoraan lelujen luo :D Kaukoissa veivaa itseään taaksepäin. Muuten kaikki onnistui todella hienosti. Saatiin palkintokin! Daamilla oli vaan helkkaristi kierroksia, huusi ja riekkui.

Sunnuntaina koirat jäi kotio ja me ihmiset lähdettiin messariin katsomaan perrokehää ja shoppailemaan. Perrot oli hienoja ja tuomarilla aika sama linja kun meikäläisellä ;) Ostoksia tarttui mukaan Rukkan lämpöhaalari, vähän Orijenia (jos vaihtais ruokaa), Kehu vadelma ja pieni pallolelu joka mahtuu taskuihin ja käteen treeneissä. Olisin halunnut vielä investoida uuteen lämpimään sadetakkiin, korotettuihin ruokakuppeihin ja dopojuttuihin. Tarjonta oli aika huono.

Koirat käyttäyty paremmin kuin normaalisti xD Daami oli sosiaalisempi ja rauhallisempi kuin yleensä. Kehtasi liikkua ihmisten ilmoilla ja treffata sukulaiskoiria. Kerran Daamin remmi pääsi mun kädestä ja lähti citykanin perään ja todella sinnikkäästi jahtasi ja nosti sen hukattuaan uudestaan. Olin niin varma että se tappaa sen kun juoksi 2m sen perässä. Yök. Koira oli ihan tiloissaan ja niin vietissään. Kävi hanskaan kiinni hulluna, tappoi sen ja ei meinannut irrottaa. Sillä sain sen kuitenkin kiinni. Messaripäivänä koirat oli pitäny aikamoiset bileet ja ilmeisesti äännelleetkin. Pääsin juuri sanomasta, ettei Daami leiki nuorten poikien kanssa. Niin eiköhän Robin ja Daami näyttäny miten sohvarallia ja painia vedetään. Joopa joo :D

Maanantai aamulla suunnattiin Daamin kanssa junalla Joensuuhun. Niin helppo matkakaveri yksin, Diiva enemmän puffailee. Kiva olla kotona nyt muutamia päiviä!

Agilityn saralla suhteellisen hiljaista. Jotain aina silloin tällöin. Myniksen hallissa käytiin ottamassa hiukan keinu ja A treeniä. Keinu aika hyvä, mutta läpi paukkaa eikä nyt ollut edes kierroksia. A:lta näytti välillä tulevan hiukan liian ylhäältä. Muuten saatiin viettää päivä räntäsateessa :D

Diiva pääsi lauantaina mukaan töihin ja samalla reissulla viemään lasta lomille. Diiva teki taas puolet mun duunista ja tulee vaan niin mahdottoman hyvä olo kun katsoo koiraa lasten kanssa. Älyttömän hienoa.

Sunnuntaina pyyhällettiin suoraan töistä Tsaun hallille Sonjan treeneihin. Kiva rata ja kivoja juttuja ja mielenkiintoista juttua juoksu A:sta. Toivottavasti mulle ei tule siitä sellaista pakkomiellettä :D Jos ei osu niin ei osu, koiran kropalle ainakin helpompi. Vielä on ainakin osunut. Huonoimmillaan suhteellisen yläreunasta ponkasee koska nyt tarjos yhdellä laukall alastuloa :O Noin pieni koira mutta heittäytyy niin hurjana harjan yli. Pahin suoritus oli kun tyttö hiukan "heittäyty": suoraan keskelle alastulokontaktia ja siitä putkeen, hui, olin varma että ranteet poikki. Hullu! Haluaisin että Daami alottaisi harjan ylityksen hieman aikaisemmin, jolloin joutuisi ottamaan kaksi osumaa alastulolle ja silloin osuma olis aika bueno.
Puomin koitti varastaa kahdesti ja kahdesti teki tyylikkään 2o2o. Keppejen kanssa välillä vähän malttiongelmaa joka ei tule talven aikana varmaan parantumaan kun en pääse niitä ottamaan usein ja vähän. Tehtiin myös muita vähän harvinaisemmin treenattavia, okseria, pituudelle jaakotusta ja takaakierto- päällejuoksu jaakotus kuviota joka oli hitaalle minulle aika haastava :D Oli taas mukavaa!

Tyhjensin kaappeja ja ryhdistäydyin ja myin facekirppiksillä koirien vaatteita, lähinnä uusia mutta inan pieniä. Hyvä että pääsevät uusiin koteihin, mutta ei oo mun juttu tuommonen kaupittelu :D Kovasti oli kyllä kiinnostusta.

Tällä viikolla on tiedossa hyvin vähänt töitä, ja nekin yöllä joten voin hyödyntää ne gradun tekoon joka työllistää nyt kans. Tutkimussuunnitelma, lähteistöä ja teoriaa pitäis olla ohjaajalle näytille. Keskiviikkona päästään vähän aksaamaan Timo Liuhdon yksärille ja perjantaina suunnataan Helsinkiin jossa tiedossa; koirakavereita, caraydan päivää jossa me kyllä aikalailla hengailuroolissa koska en uskaltanut ilmottautua treenaajaksi kun en tiennyt työvuoroista. Sunnuntaina messaria ja alkuviikosta Joensuuhun.

Toivottavasti tytöt ei aloita juoksujaan (joiden olisi pitänyt alkaa jo aikoja sitten) koska tiedossa on kaikkea hauskaa (treenejä ja Oodi poikaperron pitäisi tulla jouluksi) ja vähemmän hauskaa, nimittäin molemmat pääsee steriloitavaksi joulun tienoilla. Vihdoin!

Daami 3-vuotta!

Pöljä monsteri täyttää tänään JO 3-vuotta! Mihin tämä aika oikein karkaa? Mun piti niin ottaa seuraava koira vasta opintojen jälkeen mutta Daami tulikin vähän yllättäen. Tämä on kyllä yksi parhaista heräteostoista vaikkakin kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut, eikä aina ollakkaan ihan ruusuilla tanssittu. Se ei ole mun silmissä maailman hienoin perro vaan se on just mun käsiin sopiva perro! Daami viettää synttäreitään köllien, metsälenkillä, eilen ostettuja herkkuja ja raakaruokaa popsien. Synttärilahjaksi tyttö sai uuden BOT alustan ja se onkin ollut kovassa käytössä kaikkien elukoiden käytössä. Sylvi-kissa esimerkiksi menee ihan koomaan nukkuessaan alustan päällä. Kyllä kissa tietää missä on hyvä olla.

Viimeksi ollaan treenattu agia kunnolla Tuulian treeneissä. Jälkeen olen käynyt kentällä varmaan kahdesti tekemässä keppitreeniä. Vire on treeneissä sen verran matala ettei jätä keppejä kesken. Olen silti vahvistanut niiden loppuun pujottelua virittämällä loppuun ansoja ja palkkaamalla keppien päähän. Ei stibluja. Avokulmaan tulo vinohypyn kautta on ollu haasteellinen. Putkesta tulo ei ole.

Tokoiltu ollaan myös aina agitreenien yhteydessä. Ruutua, hyppyä, metallia, paikallaan makuuta, sivulla maahan menoa ja perusasentoon tuloa, liikkeestä maahan ja seiso. Tokoilu on kyllä mukavaa ja erilailla ajatusta vaativaa molemmilta kuin agi jossa parasta on kun mennään täysii ja aivot narikassa ;)

Lisäilin koirien sivuille sairastelu-osion johon koitan listata meidän tytöillä olleita ja mahdollisia tulevia sairasteluita ja tapaturmia. Toivotaan toki ettei tarvi paljon listailla.

Tuulian treeneissä

Aamulla klo:4.00 herännyt Joensuusta ja julkisilla kulkeutunut takaisin Uuteenkaupunkiin, että kerkeää illaksi Turkuun Tuulian treeneihin. Vireystila oli meikäläisellä hiukan eri, mitä Daamilla :D

Treeni oli varsin hyvä, niin kuin yleensäkin. Päästiin tekemään persjättöjä, saksalaista, sylivekkiä, niistopersjättöä, A:ta. Harvemmin on tullu saksalaisia tai persjättöjä treenattua joten hyvä että nyt niitä tehtiin :D A meni hyvin. Ensimmäisillä höyryillä juoksi epäröimättä ja kun kiekat laski ja paketti alko pysymään kasasa alko neiti tuumaamaan, että "hei, eiks tässä pitänykki pysähtyä". Tämä näyttää hyvin sen miten sen vireystila tekee mahdottomaksi alussa malttaa, mutta kun sai ensin purkaa, alko opetetut asiat olla hyvin hallussa. Pitää vaan juoksuttaa A:ta ja palkata juoksusta. Vaikka pysähtyikin sadasosaksi niin lähti kyllä ilman lupaa sieltä taas jatkamaan rataa.

Fiilis hirveän hyvä ja radan tekeminen tuntui vaivattomalta. Kiva kun on kouluttaja joka potkii tekemään täysillä. Itsellä on vähän niin, että jos treeneissä itse kämmään, tai epäonnistun, ei se aiheuta mulle kamalia tunnontuskia itseäni kohtaan, enkä ruoski itseäni verille sen takia. Tämän takia ehkä meno on välillä vähän vetelää. Kouluttajan läsnäolo jo riittää, että tekee parhaansa ja näyttää mihin pystyy.

Tuulian mielestä Daami oli tosi liukas kaveri :D Kääntyi helkkarin hyvin ja sillä on mahtava moottori. Kääntyi kyllä tosi tiukasti, hieman liiakin, sillä aina sai olla irrottelemassa ettei tuu ihan jaloille. Pohja oli selkeästi alussa haastava. Daami ruopi aika kovasti, ei niinkään sutinu vaan kynsillä ruopi itseään liikkeelle, toki kepeillä meinas vähän rytmi pettää kun pohja ei pitäny. Kynsien ruovinta vaan kuului :D

Diivan vuoden vanhaa selkäkuvaa tiirailtiin. Ihan täysin ei voi sanoa onko yksi ylimääräinen nikama vai puuttuuko viimeisiä kylkiluita. Voipi olla osasyynä myös neidin kulumiin, kipuiluun ja ontumiin.

Sonjan treeneissä TSAUn hallilla

Raivis

Meilleppä ei kuulu ihmeitä.
Diiva ontuilee näin kun on ilmat kylmentyneet. On nyt ollut minimaalisilla lenkeillä, painimis ja rälläämis kieltä ja kipulääkettä noin joka toinen päivä. Samalla kun Daami menee kilpparikontrolliin, pitänee keskustella Diivan ontumisistaa. Carthrophenia nyt ainakin ja laseria. Pitänee keskustella PRP jutusta, mutta en oikein tiedä ryhtyäkkö semmoseen. Kortisonista en myöskään tiedä, laittavatko ja onko järkeä. Ontuvaa koiraa ei pysty kyllä katsomaan, kipulääke ja kortisoni ei ole pidemmän päälle vaihtoehtoja.

Daami on päässy pidemmille lenkeille yksin. En tiedä, mutta olisko se hiukan tasaantunu? :D Voisko se olla hiukan aikuistunu, täyttää pian kolme vuotta. Ai kauhee jos siitä tulis semmonen nössö mikskä olen sitä yrittäny taltuttaa ;) Niin se on mun murunen <3

Mää sain juosta ja juosta :P

Tänään päästiin Sonja Paavolan treeniin TSAUn hallille. Rata oli kiva, liikkuva. Ei semmosta mitä mä inhoon (mitä ehkä pitäis harjotella): tiukkaa paikallaan vääntämistä, ansaesteitä ja koiran pujottelua väärien esteiden omasta/ohitse oikeille. Tässä juostiin ja tultiin lujaa tilanteisiin, luotettiin koiraan ja irroteltiin sitä kun ohjaajan jo piti liikkua toiseen suuntaan.
Sonja on jo toinen tai kolmas kouluttaja joka sitä mieltä, että Daamilla on luontaisesti hyvä juoksu A :D Tulee harjan yli hienosti ja osuu kontaktille mainiosti. Tämä huomio tuli Sonjalta kun Daami ei pystyny siitä vauhdista ja sillä harjan ylityksellä pysähtymään kontaktille. Siitä sitten annoin juosta vaan läpi sanomatta mitään, seuraavalle esteelle. Pitänee tätä nyt vahvistaa etupalkalla ja ehkä heittopalkalla. En osaa yhtään kouluttaa juoksukontakteja mutta samapa tuo :D Ei ole niin vakavaa. Ja mikä parasta, tämä on koiran kropan kannalta ehdottoman hyvä, sillä rikkoisi varmasti tuolla lennolla A:lla etupäänsä. Katsotaan ja mutustellaan. Ihmekkään kun olen ihmetellyt miksi helpolla tulee läpi, ei vain kovin hyvn pysty niistä vauhdeista stoppaamaan. Ja nyt pääsen siitäkin hirveestä vaatimisesta kun koiralla ei ole malttia stopata ;)

Meille ei kuulu ihmeempiä. Hiukan ollaan tokoiltu ja aksattu ja todettu, että agilityssä tarvitaan "suurempien voimien" opastusta, että saadaan siitä edes jotenkin toiminvaa :D Malttiongelmaa ja vireen hallintaa. En tiedä miten niitä pitäis lähteä työstämään. Kontakteilta luisteluun keksin jo hyvän ratkaisun xD Siirrytään juoksukontakteihin niin ei tuu ainakaan pysähtymisen kanssa ongelmaa :DD ;) Oliskohan tämä ratkaisu malttamispulmaan? Ehkä pikemminkin luovuttaminen sen suhteen. 

Toiveissa olis päästä Turkuun treenailemaan sillon tällön, kun talvitreenit on aika vähissä seuran tiimoilta. Joensuussahan olisi mutta en ole näillä näkymin siellä majailemassa, johtuen töistä. Koitetaan seurata kun Kelpokoiralle aina välillä on tuurauspaikkoja ja jos kevääksi iskis johonkin ryhmään hakemusta. Ainut rasite on matka, muttei sekään kyllä mikään ylitsepääsemätön.

   
Kuvissa poika ja äiti, jolla pallo suussa.. :) Ralph kisasi viikonloppuna saaden viimeisen nollan ykkösluokasta ja kisaa nyt kakkosissa! Huipusti onnea! Myös Diivan tyttö Iita nousi kolmosiin jo jokin aika sitten ja treenailee TopTeamissa..:)

Daamilla kilpirauhasen vajaatoiminta

Joopa joo. Ei paljon sanoja tarvita. Harmittaa, muttei näille mitään voi. Ahdistaa ajatus siitä että lopun elämää tarkkailen koiraa sillä silmällä että onko sen vointi huonontunut, pitääkö mennä lääkäriin ja kilpparikontrolliin ja pitääkö lääkitystä muuttaa. Haluan kuitenkin vain, että koiralla on hyvä olla eikä se joutuis huonoon kuntoon.

Movetilta tuli tämmöstä postia:
--------------------------------------
Tutkimus: T4, (tyroksiini, kokonais) (S/P)
Tulos: 9.56
Yksikkö: nmol/l
Viitearvot: 15.00-53.00
--------------------------------------
--------------------------------------
Tutkimus: T4-v (T4-vapaa, koira, kissa) (S/P)
Tulos: 16.2
Yksikkö: pmol/l
Viitearvot: 9.00-40.00
--------------------------------------
--------------------------------------
Tutkimus: TSH (tyreotropiini, koira) (S/P)
Tulos: 5.00
Yksikkö: ng/ml
Viitearvot: 0.00-0.50
--------------------------------------
--------------------------------------
Tutkimus: T4/TSH-suhde
Tulos: 1.91
Yksikkö:
--------------------------------------
--------------------------------------
Tutkimus: TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) (koira) ELISA (S/P)
Tulos: 159
Yksikkö: %
--------------------------------------

Sääliksi käy tuota pientä Bambia <3

Keräilyerä kuulumisia

Koirat on ollu vähän "sivuroolissa" meikäläisen elämässä nyt muutaman viikon ajan. Töitä teen tosi sykleissä kun on mahdollista. Tästä kyllä suurkiitos porukille jotka hoitaa koiria enemmän kuin mielellään. Koulujuttuja olen koittanu myös tehdä, vähän graduhauduttelua ja kirjallisia tenttejä. Viime perjantaina neljän yövuoron jälkeen lähdin Helsinkiin. Se oli kyllä tyystin irtiotto arjesta. Hauskuutta riitti :D Tiistaina suuntasin Joensuuhun seminaariin ja torstaina palasin arkiympyröihin ja työputkea odottelemaan.

Vähän ollaan keretty treenaillakkin. Todella vähän ja todellakin olisi tarvetta kunnon koulutukselle. Vieläkin naurattaa mun löllöohjaukset viimekisoissa. Samoja fiiliksiä kuin Mocan kanssa joskus, mä meen perässä ja koira tekee niin kuin lystää ja kerkeää monta kertaa ennen kun mä olen edes kartalla.

Viimeviikolla otettiin hiukan aksaa. Treenasin taas muutaman hypyn 45cm ja otettiin vinohyppyjä, välistävetoja ja keppikulmia taas. Ohjuria häivytin heti pois ja todella taitava piski. Kun treenailee vähän korkeammilla hypyillä, pysyy rimat kisoissakin paremmin. Positiivista.

Viikon koirat on saanu elellä porukoiden kanssa. Herkkuja oli syöty kun namilaatikko näyttää siltä että tarvitsee täydennystä :D Tytöt on ihmeen kovia syömään tavallisia nahkapururullia.

Palasin torstaina ja perjantaina repäsin ja suuntasin tokotreeneihin :D Tehtiin uusia alo liikkeitä.
-Paikallaan makuu: Maahanmeno on vino. 2min pysy hyvin ryhmässä. Sivulle nousua ei osaa. Ja vapautuksen jälkeen ajatteli tämän olevan joku eteenlähetys ja lähti mun jälkeä pisin sinne missä olin seisonut paikallaanolon ajan.
- Hieman seuraamisia. Koira oli niin intsinä, että pakkas hiukan painamaan ja edistämään. Pitää muistutella ja palautella paikkaa. Samoin pomppuja sivulle tullessa koitti taas tarjota.
- Muutama toisto ruutua. Nyt etupalkalla. Yks toisto ilman että pallo oli ruudussa mutta seis käskyn jälkeen lensi.
- Uusi luoksekutsuhyppy. Helppo nakki. Hassu liike.
-Liikkeestä maahan toimi hyvin.
Kylmenevät ilmat ei sovi tokoiluun :D Mulla on näpit ihan jäässä ja paljon namia haluan kuitenkin hyödyntää. Haluan oikeasti kokeeseen joskus! Miks mä oon näin saamaton. Kiva laji ja edelleen haluan johonkin koulutukseen tässäkin.

Toivottavasti ensiviikolla keretään treenata niin agia kuin tokoakin useamman kertaa. Muutama yövuoro ja yks aamu, sitten lähden Ruotsiin kierroksen :D

Lauantain kisat ja vähän koiranhuoltoa

Täydelliset kisat. Tuloksena 3xHYL :D

Ekalla radalla maltti puuttui. Varasti kaikesta mitä voi. Varasti lähdössä, kontakteilta ja kepeiltä kun putki oli houkuttimena keppien jälkeen.  Väkisin väännettiin loppuun ja kyllä siellä hyviä pätkiä oli noin muuten. Ihan pöhlö. Huusi vaan kokoajan ennen lähtöä.
Seuraava startti tiukemmin. En antanu yhtään huutaa tai sätätä. Paikallaan oloa hiljaa. Nyt pysyi lähdössä mutta putkiansat oli kamalia, ekasta selvitiin, sitten loikkas Aalta (tosi harvinaista, yleensä vaan juoksee läpi) ja sitten päsähti putken väärään päähän. Ekallakin radalla sama peli, ei tule vetoihin näköjään mukaan.
Viimisellä radalla kaks suorassa linjassa hyppyä ja piti mennä kauempaan päähän putkea, mutta neiti ampas ekaan suoraan lähes läpi mun jalkojan :D Putkesta tuli ja hyppäs syliin kauhean pärinän ja kiroilun saattelemana :D Ei ilmeisesti oikeen arvosta mun ohjaustaitoja :D Loppurata näytöstyyliin. Tosi hyvältä tuntu! Semmosen fiilarit ettei ees voi tajuta. Ois vaan tehny mieli poraa radan jälkeen. Mainio piski!!! <3

Plussat:
+Tankkaus onnistu hyvin. Jakso ja jakso
+Kestävyys on parantunut selkeästi
+Kasas ittensä ekan radan jälkeen kierrosten suhteen
+Hyviä malttikontakteja kun vaati
+Vikalla radalla sitä meininkiä mitä tiedän sen tulevan olemaan kun saadaan vähän malttia ja luottoa j minä taitoja

Miikat
-Kierrokset nousee kisoissa, varastaa, ei malta
-Lähtöongelma koituu monesti kohtaloksi kun en voi olla varma sen pysymisestä
-Huutaa ja riekkuu

Diiva ja mää! Mulkosilmät!

Maanantaina koiruli pääs laseriin. Pitäis päästä useammin käymään. Bottei on nyt pidetty urakalla.

Tämä viikko ollut rauhallsita. Ei oikeastaan juuri mitään.

Tiistaina käytiin treenaamassa agilityä. Otettiin madallettua keinua, hiukan rataa, kontakteja ja keppien avokulmaa ohjurilla. Keinu toimi pommin varmana. Nyt kun se oli madallettu, erotti Daami selkeästi sen puomista. Olen aina vaan juoksuttanut keinua ilman mitään ihmeellisempiä merkkejä siitä että tässä pitää himmata. Nyt aijon ottaa mukaan jarrutuskäskyn vaikkakin tuntuu vaikealta muistaa sisäänajaa sitä :D Nyt kuitenkaan ei yhtään läpi paukkaamista, ei vaikka lelu odotti edessä.

Kontakteilla Daami luuli että lähellä seissyt ihminen palkkaisi hänet. Tätä tulee treenata, että oppii, ettei sieltä tule palkkaa. Kepit oli mainiot. Opetin sille aloitusohjurin ja kaks ekaa suoritusta hyppäs ohjurin yli, mutta sitten hoksas idean ja teki niin hienoa työtä. Ohjurin olemassaolo aiheutti Daamille sen että pujotteluasento madaltu vielä hieman, hyvä, vaikkei se pysty ole ollutkaan. Mukavat treenit! Diiva hömpötteli kauheilla kierroksilla tapansa mukaan :D Treenin jälkeen jäähdyttelyt ja uimiset vielä kun kelit sallii. Daamille viimisiä jumppia pelastusliivien kanssa.

Itse oli kolme päivää reissussa. Daami oli sinä aikana keksinyt porukoiden kanssa, että kun ottaa remmistä kiinni ja pysähtyy, pysähtyy myös ulkoiluttajat. Onneksi olen hyvin "kouluttanut" myös vanhempani, ja he ymmärs heti, että Daami testaa onnistuuko ulkoiluttajien ohjailu. Hassua miten se tommosta nyt duunaa. On jotenki ollu niin tasapainonen jo pidemmän aikaa.

Viikonloppu meni taas töissä kellon ympäri. Tänään aamutuimaan metsälenkille. Diiva keskittyi kantamaan isoa keppiä, Daami riekkui ihan hulluna ja todella kauan. Todella rasittava kun ei se rentoutunu yhtään, ihan hektinen joka suuntaan ja kauhee räykytys. Liika energia = huonoa Daamille. Herkuteltiin puolukoilla jotka maistuu koirille todella hyvin :D Lenkin jälkeen lyhyt uimasessio. Diiva ui kauheeta vauhtia, ilmeisen viileetä vettä. Daami jumppas pelastusliiveillään.

Meitsi oli alkuviikon vapailla ja oli hyvin aikaa puuhailla koirien kanssa. Pääosa aktiviteeteista oli kyllä ihan lenkkeilyä. Joka päivä on käyty yks lenkki myös juosten. Keskiviikkona käytiin kentällä agilityä treenaamassa. Toko on ollu taas kalenterissa useampaan otteesee mutten ole vaan saanut aikaseksi vaikka itselläkin mieli tekee treenata sitä.

Agitreenit oli hyvät mutta "itku pitkästä ilosta". Treenin lopuksi putos neiti täydestä vauhdista puomin tasaselta etujalanpäälle ja siitä kellahti kumoon. Ei ole vielä onneks ontunu, mutta näytti niin helkkarn pahalta että koirakin ihmetteli. Saatiin vielä yks korjaava toisto loppuun vaikka mietin, uskaltaako enää päästää jos on oikeasti tosi kipeä. Ei ole onneks jälkeenpäinkään ontunut. Bottia on pidetty ahkeraan.
Treenattiin avokulmia kepeille ja itsenäisiä kontakteja niin, että jään itse taakse. Hyvät oli ja kepitkin pääosin varsin hyvin. Koitin pitää toistomäärät todella vähäisin ja muutamasti koitti paukata toiseen väliin. Tein myös niin, että jätin koiran niin, että joutuu alottamaan kepit aika haastavasta avokulmasta ja menin itse keppien puoleen väliin. Meinas olla maltin kanssa ongelmaa, mutta löysi myös oikean aloitusvälin vaikka kiire oli mun perään. Mun pitää malttaa olla paikallaan sillon kun neiti hakee keppejä.

Loppuviikko on mulla täysin työntäyteistä. Ensiviikolla piiahdan Joensuussa ja alotan gradusemmat. Ei onneks ahdista paljon :DD Ilmotin Daamin 26.9 TSAUn kisoihin kolmeen starttiin. Viimistä ollaa uupuis edelleen. Nyt mennään oikeesti asenteella niitä ratoja ja tehään sitä hyvää aksaa mitä osataan!

Joensuussa piipahtamassa

Viikonloppu vierähti muuttohommissa Joensuussa. Aika pikanen reissu oli mutta monenlaista kerettiin tehdä. Vähän muuttaa ja laittaa kämppää, shoppailla ja kisata agilityäkin muutaman startin verran, niin ja hiukan käydä muutenkin ihmisten ilmoilla ja lenkkeillä meijän ihanissa vakkarilenkkimaisemissa :D

Koirille tarttu shoppingeista hurtan ulkoiluhaalari ja pari vedenkestävää fleece pusakkaa. Nyt kelpaa lyhkäsellä karvalla ottaa vastaan kylmiä kelejä.  Itteäni palkitsin uudella Samsungin s6 edgellä ;)

Sunnuntaina kisattiin oman seuran kisoissa pari starttia. Ekalla radalla hyvät fiilikset. Koira sopii mun käsiin, ei liian vikkelä vaan sopivan tuntunen. Radan loppupuolella vinoille hypyille tultiin putkesta tosi lujaa ja meitsi veti siihe päällejuoksut ja yks rima alas ja toinen kolisi. Loppurata taas tosi sujuvaa. Hiukan ehkä videolt näen, että yliohjaan, vaikka ei tunnu siltä, mutta jotenki tosi huitovaista menoa ja teen vielä helpompia linjoja koiralle (esim ennen keppejä ku olis tullu haastava avokulma). Voitto tältä radalta.

Ennen toista rataa annoin tuttilelun porukoille. Daami tietty näki tämän ja heti kävi mielessä että lähtiskö se haahuumaan lelua muka vielä. Luotin kuitenki et olis niin kiekoilla ettei hoksaa mutta hoksashan se. Kepeille ei tarkkuus riittäny ku lelu oli just sielläpäin ni koira teki vähän sinnepäin ja samalla vilkuillen lelua. No sit se lähti haahuumaan sitä mutta halusin että tekee kunnolla silti. Päästiin jatkamaan mutta koira oli helkutin liukas ja paukkas vinohyppyjen kohalla mun ohjauksista läpi suoraan putkeen ja sit tuntu että nyt muuten mennään eikä meinata..:D Ja seuraava suora kohti porukoita (joilla lelu oli) niin Daami lähti liukkaasti ja AAsta tuli ihan oikeaoppinen juoksukontakti, harmivaan ettei se ole sitä mitä haetaan :D Sillä ei kyllä ole malttia sitten ei yhtään :D No paremp oli sitten lähteä vaan suorintatietä maaliin. :D Seuran kisapäivä loppu siihen joten päästiin vielä treenaamaan muutama kontakti ja keppikohta ja koira sai niistä palkan. Huippu höppänä!

Edelleen kysyn, missä ne meijän nollat on??? Minä kyllä tekisin nollia mutta ku koirulaisella on aina omat metkut hihassa :DD

Jälkeä ja agia

 

Työputken jälkeen taas pari vapaata. Maanantai alotettiin vetämällä verijäljet aamusta. Siitä suunnattiin kentälle tekemään keppi ja hyppytreeniä. Avokulmat kepeille oli ihan kaameita ja toistoja tuli, mutten tiiä miten saisin niihin paremman onnistumisprosentin. Karseeta ku ei kujilla koskaan oo tehny virheitä. En tiiä onks nyt ku osaa jo ja innoissaan niistä ja kierroksia, ni siks koittaa lintsaa. Sillä on kauhee moottori, tai se on semmonen junamoottori, tekee ja tekee ja yrittää ja yrittää muttei tarjoo uutta. Voi tehä paljon väärin ja uudestaan vaan. Hölmö! Mut missään vaiheessa se ei ota hatkoja. Kiva vähän haastaa välillä koiraa. Tähän tarviin kyl vinkkei. Ohjurilla oon Moccaa treenannu, muttei se auttanu ku sen otti pois.

Maanantaina trimmasin tytöt taas. Ärsyttää ku koneen terät alkaa taas kenkkuilla. Oisin vedelly 1.6mm mut ne vaan vanutti karvaa. Oiskohan öljyä teräosassa. Lyhyet turkithan näillä oli, mutta petaan vähän sillai, ettei talveks kasvais kauheeta karvaa johon lumi voi paakkuuntua. Diiva olla tököttää aina trimmit. Daami on haastavin mun koirista. Nyt jo paljon paremmin anto pään ajella mut on kyl kauhee nykijä, vaarallista jopa. Mä en ymmärrä miten joku koira on noin sinnikäs monessa asiassa. Esim. haukkumisien kanssa, trimmin hanttiin laittamisessa ja esim siinä mistä on nyt keskusteltu, että noustaanko pöytää vasten kun siellä on jotain mielenkiintosta. Miten oikeesti ei me perille? WHYYY? :D

 

Verijälki oli varmaan 8h vanha. Koirat tosi innoissaan mutta Diiva omalle tavalle uskollisesti, kauhee höökä ja tarkkus kärsi. Daami niin sinnikäs vaikka silläki vauhtia niin että välillä tuli hukkia mutta haki ja haki ja palas hakemaan aina uudelleen jälkeä. Sinnikäs pikku öttiäinen :D

Tarkotus oli viel tehä keppei ja tokoilla, mutta ollaan tyydytty lenkkeilyyn ja juoksemiseen. Mulla alkaa ny pari yövuoroo, torstaina on treenit ja perjantaina yövuoron jälkeen lähetään Joensuuhun. Sunnuntaina Daami pääsee parille radalle omalle hallille.

Diiva sai pinkin sydänkorun valjaisiin. Samalla toimii nimikylttinä..

Hiljasta blogin puolella. Itse kirjotin työsopimuksen "kesätyöpaikkaan" ainakin vuoden loppuun. Pelottaa kui gradun teon käy. Pelottaa myös miten selviän Uudessakaupungissa puolet talvesta :D Pelottaa myös miten pääsen treenaamaan kun ei ole talvitreenipaikkaa täällä. Mutta koitetaan selvitä ja keksiä jotain treenimestaa :D

Viikot on ollu ihan lungeja. Ärysttää kyllä tää kolmivuorotyökin kun aina olet töissä kun on kisoja tai jotain koulutuksia mihin vois osallistua. Murr. Muutamat agitreenit on tehty. Viime viikolla vahvistettiin keppien itsenäistä suorittamista, kulmia kepeillä ja kontaktien itsenäistä suorittamista. Letokeinu taas ja hämmentynyt koira joka yritti peruuttaa mutta ei löytänyt jaloillaan keinua :D Se oli niin söpö ja hämmentynyt neitonen.

Tällä viikolla tehtiin ratatreeniä. Kerrankin tuli kunnolla haastettua koiraa. En tiedä miks teen aina semmosia treeniratoja mitkä on nautinnollisia oman koiran kanssa. Vauhdikkaita ja irtoavaisia, semmosia missä voin ihailla koiran itsenäistä tekemistä ja voin luottaa siihen. Kontakteja ei tehty ollenkaan. Keppikulmia taas ja kyllä oli vaikeeta. Neidillä on moottoria vaikka tekis satakertaa väärin niin se vaan jatkaa. Välillä menee luuppiin eikä vaan löydä oikeeta vaikka kuinka koittaa ja sitten alkaa tarjoamaan rataa muualle. Hyh.. Välillä pitää treenata koirakin aika äärirajoille. Kepit on kyllä treenilistalla tästedeskin.

Koirat on saanu paljon liikuntaa kun porukat lenkittää ja minä lenkitän ja juoksen ja metsäilen ja treenaan. Tänään sunnuntaina on vika työvuoro ja sitten pari vapaata ja pari yötä ja taas vapaata ihan riittämiin. Aijon treenata agia, tokoa, nakkijälkeä ja verijälkeä. Tylsä seurata facebookista kun muut treenaa montaa laija päivässä ja kisaa ja mä vaan olen töissä.

Diiva oli töissä lauantai aamun. Se kyllä niin hoitaa hommat mun puolesta. Edellis illan levottomuuksista ei ollu tietoakaan kun Diiva oli rauhottamassa mukana. Neiti kyllä nautti, ja niin lapset ja työkaveritkin. Diiva oli todella tärkeänä hommistaan :D

Daami on saanut aika paljon omaa aikaa. Omia pitkiä lenkkejään kahdestaan mun kanssa. Diivakin nautti kun pääsi töihin mukaan ja jätettiin hulivili kotiin. Hulivilikin kyllä nauttii ainoana koirana olemisesta. Sillä välin kun Diiva on poissa niin:

Missä meijän nollat on?

Torstai meni Laitilassa ulkoillen. Käytiin metsälenkillä ja saatiin saaliiksi hieman kanttarellejä. Ulkoiltiin koko aamupäivä muun muassa poimien vadelmia ja tokoa treenaten. Daami juoksenteli ruutuun muutaman kerran niin, että pallo odotti siellä ja muutaman kerran niin, ettei pallo ollut siellä mutta seis käskyn jälkeen heitin pallon pysähtyneelle koiralle. Daamilla on kaukoissa jonkinlainen ongelma istumaan menon kanssa. Maasta kun pyydän istumaan, nousee se aina seisomaan, pakittaa ja istuu. Tehtiin ihan nopetia istu-maahan settejä namipalkalla läheltä että hissinouseminen onnistuu. Paikallaanolo häiriössä on heikkoa. Muutama paikalle ilmestynyt ihminen sai aikaan haukut ja nousemisen. Metalli oli paljon parempi. Otettiin kapula suussa juoksemista ja pitämistä sivulla. Diiva höntsäili kaukoja ja seuruuta. Torstai illan itse vielä kulutin kentällä kouluttaen valmennusryhmää ja kontaktiryhmää.

 

Perjantaina halusin vielä treenata omat koirat kun torstai oli ryysätty koko päivä, en illalla enää ottanut mukaan treeneihin. Tehtiin keinua joka taas lentona ensimmäisen kerran. Tähän tarviin oikeesti jonku jipon millä saan sen tekemään keinun kunnolla. Puomi oli tosi hyvä. Meinas hiukan kompuroida kun tuli niin lujaa ja tuon koordinaatio on mitä on, pelkäsin että tulee alas mutta handlas ittensä. Tehtiin myös hyppypyörityksiä ja rengasta. Diiva intoili kans rengas siiveke-treeniä. Treenin jälkeen käytiin uimassa vielä loppuverryttelyn lomassa. Daami pelastusliiveillä ja Diiva ilman. Tuntuu, että joka kerta hukkuu yksi uimalelu :D Joko se menee rikki tai uppoaa koska on mennyt juuri rikki :D Koirat jäi mumerolaan hoitoon kun itse suuntasin Turkuun. Daamille tiedossa oli lepoa sunnuntain kisoja varten.

Perjantai meni viihteellä ja treffailtiin joitakin maajoukkiekoirakoita iltalenkillä Aurajoen rannassa :D Tarttukohan muhun siltä reissulta shelttikuume? :D Aivan ihania 6kk merlepoikia pääsin palluttelemaan. Lauantaina mentiin tsiigailemaan pohjoismaiden agilitymestaruuskisoja. Diivan veli eli Daamin isä kisaa Suomen medijoukkueessa. Varsin upeita koiria ja upeita ohjaajia!

Suhteellisen rankka viikonloppu meikäläisellä; perjantaina viihteelle, yöunia ehkä 3h ja katsomaan kisoja. Kisoista bussilla kotiin ja yövuoroon nukkumatta tuntiakaan. Sunnuntai aamuna kun pääsin valvomasta, muutama tunti unta ja Raumalle kisaamaan ja kisoista kun tulin, unta 0h ja taas yövuoroon. :D Nautin silti, sillä olen saanut tehdä niitä asioita mistä nautin ja mitä haluan tehdä. Uni on yliarvostettua.

Raumalla kisailtiin tänään siis Daamin kanssa. Keli oli mitä mainioin, radat suhteellisen haastavia, muttei keinuja onneksi :D Koira oli hyvässä vireessä. Ensimmäinen startti kaatui siihen kun varmistelin lähtöä, sillä pelkäsin sen taas varastavan niin kuin pitsikisoissa. No ei varastanut, mutta en pystyny rentoutumaan ja kakkoshyppy (jolle pakkovalssia tekemässä) hyökkäs mun päälle :D Joo, itse sijotuin huolimattomasti, en katsonut missä olin ja missä oli hyppy, menin mutulla ja kolhasin hyppyä josta rima alas. Jatkettiin ja puomilta koira tuli läpi joten uudestaan se ja suorinta tietä maaliin. Hylly.
Toinen rata helpompi. Lähdössä pysyi ja lähti heti hyvin liikkeelle. Tuli kivasti ohjauksiin. Aa oli mielestäni hieman rauhaton. En uskaltanu oikein luottaa, että pysyy kun liikun. Kepeille niin hyvin niin lujaa. Sitten alko vaikeudet kun piti plokata putken suu jonka näki suoraan, tein vedolla ja hyvin tuli ohi, mutta irrottamisessa oli vaikeuksia, meni putkeen ja tajusin, että olen myöhässä ja sitten tuli seuraavan vinon tiukan hypyn ohi. Nauru pääs miten koomaaja ohjaaja voi olla :D Loppuun hienosti, puomi vähän pitkäks, mutta otti pienen askeleen ja oli 2o2o. Siitä kehut ja maaliin.

Me ollaan yhtä pöhlöjä joten sovitaan toisille. Daamilla sellainen vauhti johon pystyn vielä itse ohjaajana, toki voisin toivoa rivakampaa menoa, että saisin haastettua itseäni vielä enemmän. Meillä on niin mukavaa ja niin nautin ajatuksesta, että tää on mun kisakoira seuraavat 7vuotta toivottavasti ainakin..:) Vähempäänkin ollaan kyllä tyytyväisiä jos nyt ei ihan 10vuotiaaksi enää kisakentillä :)

Koirien huoltopäivä

Aamuvuoron jälkeen ryykäsin koirat autoon ja lähdettiin Turkuun. Daami pääs piiran käsittelyyn ja Diiva sai olla seuraneitinä. Daami vaikutti paremmalta. Toispuoleisuudesta ei tullut sanomista. Luulen, että ekan kerran Daamin jäkittäminenkin vaikuttanut. Lantio oli pysynyt suorassa, ainoastaan lapojen kohdalla oli kipupaikka joka varmaan aiheutunut kisoissa ja treeneissä tulleista vauhdikkaista lentokeinuista. Uiminen, Nutrolin nivel moniteho, b-vitamiini, bot, valjaiden käyttö ja kiertoharjoitteet on ollu hyödyllisiä siis. Päivä oli kuuma, niin Diivakin pääsi seuraamaan hoitoa. Oli varsin nätisi, vaikka välillä "piippiiiiip", oli vähän tylsää hei. Seuraavat Piiran ajat menevät ensivuodelle. Pitää muistaa niitä varailla kunhan ensivuoden kalenteri tulee, sitä ei vielä ollut joten en saanut samalla varattua.

Kaljukallen poseeraus

Näin matkustetaan tarvittaessa myös jalkatilassa.

6tuntia meni suhaillessa reissussa. Seuraavaksi noudettiin avain Kupittaalta, että päästään viikonloppuna majoittumaan kun käydään vähän viihteellä ja seuraamassa pohjoismaiden agimestaruuksia. Mennään kannustamaan Diivan veli ja Daamin isä Esso hyviin suorituksiin :) Itsellä alkaa siitä sitten yövuorot joten illaksi pitää kiiruhtaa töihin. Sunnuntaina kilpaillaan Daamin kanssa Raumalla. Varmaan todella hyvällä menestyksellä kahden yövuoron jälkeen väsyneenä ja vielä yksi yö edessä :D Olo voi olla hiukan heikko.

Koira-kissaklinikalle seuraavaksi molemmat koirat laseriin. Samalla kyselin tähystyssterkan hintoja kun ovat vasta alkaneet niitä tehdä. Hintaa on riittävästi verrattuna tavalliseen leikkaukseen, mutta olis paljon kivuttomampi. Samalla juttelin Elmeristä, ja Elmeriä hoitanut eläinlääkäri arveli ruokatorven pettäneen.

Olen jo jonkun aikaa haudutellut haukkupannan ostoa. Aloin kuitenkin epäröidä mutta hain sen eilen. En tiedä voinko sitä ikinä koiralleni laittaa. Tekee jo valmiiksi pahaa. Lisääkö se koiran ahdistusta? Koitin sisäänajaa sitä Daamin pihalla oloon, mutta kun kurnahti jotain muuta ja sai suihkauksen, koira hyppäs pupuloikkaa metrin ja luuli että nurmikossa oli jotain mikä häntä ampui :D Voi raasua. Tarkkana saa olla että pannan sisäänajo tapahtuu niin, ettei yhdistä sitä tuleviin vieraisiin vaan ihan oikeasti hokaa haukun ja palautteen yhteyden, eikä niin että kun tulee vieraita, heittää panta haukkumisesta sitruunat naamalle ja Daami yhdistää tämän saapuviin vieraisiin. Mikään yltiösosiaalinen kun koira ei muutenkaan ole. Saa nähdä pystynkö sitä käyttämään ollenkaan....Liian julmaa.

Kotimatkalla hain Elmerin tuhkat tuhkaamosta. Elmeri, kuten Moccakin pääsi omaan voittamaansa kannelliseen pokaaliin. Katsotaan sitten mihin tuhkat lopulta päätyvät.

Torstaina mulla aamuvuoro joten koko ilta aikaa puuhailla kaikkea. Aloteltiin pitkällä lenkillä ja jatkettiin vielä tunnin tokotreeneihin vihreällä nurmikentällä.

Daami teki:
Ruutu: Ei oikein vörki. Näyttöruutu ei toimi kun Daami haluaa vaan kiertää töttöröitä. Pallopalkka ruudussa saa aikaan etsimistä ja himmailua. Lienen kokeilla kosketusalustaa joka häivytetään nopeesti ja palkka lentää silti aina multa..
Luoksetulo: Vauhtia on mutta perusasento ei toimi, jää seisomaan.
Paikallaan makuu: Lyhyttä settiä mutta toimi.
Kauko: Trimppaa aikalailla paikallaan. Välillä jäykkä reagoimaan käskyihin. Istuminen ei ole varma, maahanmenoa tarjoaa. Seisominen hyvä!

Puu ja metallinouto: Puisen kanssa täydellinen, tehtiin vaan kaikkea hauskaa ja vähän vaadinkin. Metallia tehdessä oli jo niin piipussa että kapula pysy suussa just ja just :D

Diiva teki todella pienillä toistoilla
Ruutu: Ei löytynyt, mutta oivalsi ja saatiin onnistuneita.
Metalli: Toimii, mutta on vastemmielinen. Nouto tällä koiralla on muutenkin hankala kun ei haluaisi mitään tuoda ihmisille :D Ottavat aina pois ;)
Kauko: Ihana intopinkeä!
Seuruu: Edistää, painaa, vinkuu :D Skarppas ajoittain, mut meil oli hauskaa.
Luoksetulo: Ihan suoria vaan. Ei pysäytyksillä jotka kylläkin toimii.

Daamille vielä muutamia kiertoharjoituksia jos sais toisen puolen lihaksistoa hiukan parannettua. Jännä oli vetää Daami aika piippuun, harvemmin teen sitä missään lajissa vaikka pitäisi. Moottori pysy ja höyryjä riitti, tarkkuus hiukan kärsi, mutta into ei hiipunu. Lopuksi vielä vaadin Daamilta relaamista ja että vapaana ravaaminen onnistui autoista ja kierroksista huolimatta. Kyllä siinä kesti. Ravista ja haistelusta huomaa, että koira laskee kierroksia. Ne ei onnistu jos käy kiekoilla. Halusin että saan koiran hiukan relaamaan vielä treenipaikalla. Käveltiin siis vaan ympäriinsä ja rauhottelin koiraa.

Perjantaina aamu alotettiin lenkillä. Mulla vapaapäivä niin otin aurinkoa pihalla! Kaveri koirineen tuli käymään ja lähdettiin uittamaan laumaa. Tämän jälkeen jatkettiin agitreeneihin jossa tarkotus oli tehdä irrottelutreeniä päätyputkiin. Hauskaa oli ja kuuma tuli. Daami koittaa välillä luistaa ohjauksista ja hakeutua suorinta reittiä esteille, välillä läpi ohjauksen. Lienee kuitenkin rytmimtysongelma. Keinu tuli taas lentona mutta seuraavalla kerralla jo kunnollinen. Putkiin irtos varsin hyvin, mutta mulla oli vahva liike kun tykkään kyllä juosta ja kirittää mukana. Diivaliina ihan intona. Pääs tekemään ihan rataa. Matalilla hypyillä, eikä keinua. Meno oli vallatonta!
Illalla vielä useamman tunnin metsäsamoilut. Daami oli taas hullu itsensä; nousi täysillä 2m kiven päälle ja vauhdilla sieltä alas. Samanlaista häröilyä lintutornissa. Niin Daamimaista, muttei yhtään ihmetytä miks tuntuu et koira välillä vähän prakaa. Miten tommosta sitten pitää ehjänä....

Mulla on viikonloppu kellon ympäri töitä. Koirat vaikutti todella levollisilta ja varmaan porukat saa olla ihan rauhassa :D Peruslenkitykset riittää. Kyllä väsynyt koira on helppo, varsinkin Daami :DDD

Agikuvat ottanut pitsiagikisoista Topi Mäkinen.

Niitä näitä, sekalaista

Me ollaan vaan koitettu lenkkeillä hiukan enemmän ja paljon metsässä. Tiistaina käytiin seuran epävirallisissa agilitykisoissa vetäsemässä yks agirata. Samalla taas muistelin miten pitäis tehdä kunnollista ratatreeniä, pidempikestoista niin, että sais Daamin kestävyyttä hiukan nostettua. Kyllä Rauman pitsikisojen viikonlopun jaksoi todella hyvin, toki kierrokset vähän paukku mutta ei näyttäny, että koiraa olisi jaloissa juuri painanut. Oliskohan sitten hiukan kypsyny, jossain vaiheessa Joensuussa huomas, että treeneissä yhden radan veto sai koiralta kaiken puhdin.
Radalla tarkotus oli treenata kontakteja ja lähtöä. Kontaktit on mun makuun! Niille peukua, eikä se lähdöstä omalla kentällä karkaa. Nyt on otettu hiukan iisimmin, Diivan kanssa painivat ja paukkaavat välillä lenkeillä niin täysiä, että valillä olen katsonu ontuuko Daami etujalkaa, ärsyttävä neuroosi. Maanantaina on onneks Piiralle ja laseriin aika.

Daamin ilmotin Raumalle kisoihin, pari rataa siellä. Toivotaan viimeistä nousunollaa. Nyt kun tuli helteet, koitetaan uida enemmän, pitäis hankkia kunnolliset pelastusliivit ja ehkä Daamille haukkupanta. Sen paketti ei oikein pysy kasassa pihalla oleskeluun, vuotaa aika paljon. Punkkeja vastaan taas myrkyteltiin ja paimentamaan tekis mieli. Viikonloppuna olis ollu mahista mutta missäpä minä muualla kuin töissä..:) Välillä näinkin päin, onhan mulla ollu 3viikonloppua vapaata.

Torstain ja perjantain jos koittais vähän ryhdistäytyä koitien aktivoinnissa. Jos vaikka sais verijäljen tehtyä. Mustikassa olivat yks päivä meidän kanssa ja hauskaa piisas..:D

Elmeri, White affairs Esscarto 9.4.2002-2.8.2015

Ensimmäinen oma koirani, Bichon Frise Elmeri kuoli eilen kotona :( Elmeri leikattiin maanantaina Koira-kissaklinikalla ja sai siellä parhaan mahdollisen hoidon ja Elmerin toipuminen alkoi todella hyvin; joi, söi ja teki tarpeensa. Sunnuntai ei ollut kuitenkaan hyvä päivä. Aamulla Elmeri oksensi pari kertaa verta. Soitin Turun kaikki päivystävät eläinlääkärit läpi, harmi ettei Koira-Kissaklinikka ollut auki. Oksentelu kuitenkin rauhoittui ja monesta paikkaa sain vastaukseksi, etteivät oikein voi mitään tehdä ja jos oksentelu rauhoittuu niin maanantaina koirakissaan. Koira rauhoittui ja näytti jo paaljon parempivointiselta. Illalla kuitenkin kun mutsi pääsi töistä, Elmerin vointi heikkeni ja nukahti minuuteissa. Kamalinta ikinä. Elmeri oli jo 13v ja 4kk, kova ikä. Diiva ja Daami kävi haistamassa ja molemmat oli tosi epävarmoja ja Diiva pelkäsi hieman. Nyt Elmeri on kuitenkin tuhkattavana ja tulee kotiin takaisin.

Elmerillä on Mocca vastassa joka pitää huolen pojusta. Elkku sai suukot matkaan ja vie niitä varmasti Mocallekkin.  Yksi pitkään kestänyt aikakausi on taas ohi. Elmerin kanssa on aloitettu harrastukset ja tehty paljon töitä. Bichon frise uros ei ole helpoin harrastuskoira, eikä ole päästänyt kyllä helpolla. Elmeri omasi paljon omaa tahtoa mutta oli aina niin ilopilleri ja sosiaalinen. Se ei pelänny mitään. Elmeri oli levollisen oloinen, muttei nyt helpota mun oloa kylläkään. 

Agikuvapostaus

"Kurkotannnn! on mulla takajalat pikkusen kontaktilla"

 Kuva: Topi Mäkinen

Miksköhä rimat ropsuu?

 Kuva: Topi Mäkinen