Daami neurologilla jokin aika sitten

Daamin outoja oireiluja käytiin jokin aika sitten selvittämässä Vantaan aistissa. Neurologi oli huippuhyvä ja perusteellinen. Oli miellyttävä pähkäillä hänen kanssaan Daamin problematiikkaa. Neurologi paikallisti oireet jo ennen kuvaamista oikeaan paikkaan.

Daamilla todettiin pään kolmihermon sensoristen osien tulehdus. Daamilta kuvattiin myös rintaontelo ja keuhkot, otettiin laaja verenkuva, tehtiin lihassähkötutkimus ja magneettikuvattiin. Samalla otettiin myös verikokeet erilaisten sairauksien kuten neospora, toksoplasma ja punkkivälitteiset sairaudet. Kuvissa huomattiin että pään kolmihermon sensoriset osat olivat turvonneet molemmin puolin. Tämä hermo vaikuttaa kasvojen hermoihin ja nehän olikin Daamilla puutteelliset. Verenkuva normaali kaikin puolin, keuhkoissa ja rintaontelossa ei mitään, lihassähköt normaalit, eikä mitään muita sairauksia.

Lääkäri totesi tämän olevan autoimmuunitulehdus joka parantuu itsellään (kutsuukohan ne tätä neuriitiksi? En muista). Nyt sitten odotellaan että elimistö ajaa tulehduksen pois ja sen jälkeen nähdään palautuuko hermo. Hermohan uusiutuu mutta hitaasti ja pitkä tulehdus voi jättää jäljet. Me eletään nyt kuitenkin normaalisti ja toivotaan että paranee. Hyvä kuulla syy oireille. Nyt tietää että on tehty kaikki voitava. Tällainen tutkinta on muuten ihanan kallista! :D

Kisailuja

Daamin kanssa ollaan kisattu muutamat kisat. Kiva huomata, että vaikka koira on selkeästi enemmän kierroksilla kisoissa nyt kun ollaan niissä käyty, niin silti paketti pysyy kasassa. Koira pysyy lähdössä, suorittaa esteet loppuun, tekee kepit ja kontaktit korkeassa vireessä ja ohjautuu. Itsellä on välillä todella kiire kun pitäis vaan irrotella kauempaa ja luottaa. Toki koirakin tulee lujempaa kun se etenee sen sijaan että räykkyis ja olis kiinni minussa.

ATT:llä 5vp kun otin koiraa kiinni riman päällä ja samalla radalla yksi hirveä myöhästyminen, hyi. Toiselta radalta nolla ja 3.sija. Olin hirveän jäljessä ja jouduin vaihtamaan valssit takaaleikkauksiin koska en kerennyt. Sitten kun vihdoin sain taisteltua koiran A:lle niin seisotin sitä siellä ja samalla testasin miten malttaa kun juoksen ja teen persjätön A:lle. Siinä meni aikaa mutta koira kesti. Todella hienoa! Olen myös ylpeä että itse maltan seisotella sitä kontaktilla. Uskon sen olevan jatkon kannalta hyvä kun alkaa sitä nopeasti vapauttelemaan. Olen ottanut linjan että haluan vielä kunnon pysähdykset ja varsinkin jos yksikin virhe niin vahvistan pysäytyksiä rauhassa.

Tuntuu valtavan hyvältä!

Diiva on ollut viikon meillä ja päässyt taas kouluhommiin. Se on niin uskomattoman hyvä työssään. Daami saa Diivasta varmuutta. Daamin on vaikea sulattaa laspia ja nyt kun meillä välillä aina joutuu kestämään niin huomaa heikot hermot sen suhteen. Haukkuu ja haukkuu ja kun lapsi liikkuu niin Daami on epävarma ja haukkuu. Tilanne on eri jos lapsella on jotain syötävää :D Nyt kun Diiva on ollut, niin Daamikin on ollut lungimpi. Ottaa mallia Diivasta.

Tiistaina oli hirrrrveän vaikeat treenit. Meillä on tavoitteena päästä vielä vähän eteenpäin ohjauksessa. On kiva tehdä nättiä varmaa nollaa mutta jos ei tehtäiskään vaan pelkkää nättiä ja varmaa vaan mentäis riskillä. Olipa vaikeeta! Ensimmäiset neljä estettä oli meille jo vaikeaa. Niin pienistä nyansseista kiinni ja kokoajan mennään täysillä ja sitten tulee kuitenkin kohta missä pitää vaan malttaa että koira laskeutuu ja sen jälkeen lähteä taas liikkumaan ja katse koiran linjassa jne.. Tämä on varmasti se tapa millä huiput maailmalla pärjää. On otettava se riski että menee mönkään tai sitten ollaan muita 5sek nopeampia. Mutta kyllä tuli kiire kun Daami irtos takaakiertoon ja mun olis jo pitäny olla kaukana toisaalla. Kamalaa kun ei saa liikesuuntaa muuttumaan noista vauhdeista niin helpolla ja näkee jo kun koira tulee. Aika huippua mutta todella vaikeita juttuja.