torstai 25. toukokuuta 2017

Avautumisraita :D

Daamin vointi on muuttunut siinä suhteessa, ettei neiti ole enää niin hortteinen ja väsynyt ja innoton kuin oireiden ilmaannuttua.  Hammashoito ei ole vaikuttanut suun oireisiin ja pään kosketusarkuuteen. Tämän jälkeen on otettu CK ja ASAT arvot jotka ovat ok. Kilpparilääkitystä on nostettu 0,5 tabletilla aamulla ja illalla ja kontrolliaika tälle on varattu. Kilpparista en usko tämän johtuvan. Nostosta on jo yli 2 viikkoa eikä suun oireet ole lähteneet. Joskus tietty voi kestää kuukaudenkin, ennen kuin elimistö reagoi nostoon.

Ensi viikolla käydään kontrolloimassa kilppariarvot. Olen kyseenalaistanut lääkäriä tässä suhteessa että mitä järkeä ne arvot on taas ottaa kun sen piti olla selvä että hypotyreoottinen se ei ole kun arvo jo kerran otettiin, vaikkakin se otettiin imeytymisvaiheessa. Tuntuu rahastukselta, ja nyt ainakin kun olen lääkettä nostanut, niin se on hyvinkin viitearvoissa. En tiedä miksi se pitää nyt vielä verikokeella todistaa. Sitten jatketaan tutkimalla addisonin tautia tarkemmin. Jos ei ole tämä niin jotain kalliita verikokeita lähetellään Jenkkeihin. Normaalia tuo ei ole, selville se pitää saada ja ei todellakaan näytä olevan mitään ohimenevää. Todella ikävää, mutta koira on onneksi pirteämpi, vaikka ei ole koiran elämää jos et kykene syömään, et saa namia otettua suuhun saatikka luita syötyä, et anna koskea päähän ja leluun tarttuminen tekee pahaa.

Mä olen jotenkin ihan mitta täynnä. Tai siis kun elämä on tämän koiran kanssa ollut todella hankalaa alusta asti. Mikään asia ei ikinä mene helpolla; ihan pelkkä lenkille lähtökin on kauhea kierrosten mylläkkä, riekkumista repimistä ja pursuavaa ahdistusinnostusta. On todella todella raskasta elää tällaisen koiran kanssa ja kun neuvot ovat hyvät, mutta helkkarin paljon helpompi sanoa ulkopuolisena kuin toteuttaa. Kaikki on aina taistelua tämän koiran kanssa ja nyt se vielä sairastaa. Se saa vielä kaiken tämän tunnemylläkän kärjistymään. Oikeasti tämänkin fiiliksen taustalla on vaan kauhea pelko siitä että joudun sen laittamaan kuoppaan. Vaikka se on niin hankala, niin silti se on liian rakas.

Joudin perumaan kesän treenit. Agi taitoryhmän vielä pidin siinä toivossa että koira tervehtyy ja kykenen sitä palkkaamaan. Tokossa en pysty sitä palkkaamaan, agissa se motivoituu ihan pelkästä tekemisestä. Teen varmasti osan treeneistä lainakoiralla.

Syksyn kuviot ovat ehkä hieman selkiytymässä ;) Jos epätietoisuus on jännää, niin tämä tuleva mylläkkä on vielä jännempää :D Elämä on kamalaa muutosta kokoajan ;)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Treenejä

Jaakon treeneissä pohdintaa lähinnä siitä miten Daamin menoon vaikuttaa nyt se, että sitä on ohjattu rytmittämällä paljon. Nyt, jos rytmitystä ei tule niin koira ei tule ohjauksiin vaan menee liikkeen mukana. Esimerkiksi välistävedot vauhdissa, jos liikun itse esteen suuntaisesti niin koira tuskin tulee oikealle puolelle hyppyä vaan suorittaa sen väärältä puolelta.

Tänään juttelin aiheesta Elinan kanssa ja tämä on riski kun koira on alunalkaen opetettu seuraamaan liikettä. Suomessa ei ole vielä koiria kisaiässä, jotka olisi opetettu täysin Eurooppalaisittain. Vaikka ne opettaisikin täysin niin, niin silti ne herkästi saattavat lähteä liikkeen viemänä.

Liikkeellä pystyn ohjaamaan Daamia aika kivasti myös esteiden ohi sillä se on vahvin ohjaus. Kun minä juoksen niin Daamikin luukuttaa ja koiran liikkeeseen tulee muutos vain ja ainoastaan jos rytmitän. Vauhdissa tehty välistäveto ei esim toimi. Siksi haluan opettaa nämä temppuna ja sanallisella käskyllä voin vielä sitä vahvistaa sillä kisavireessä se on silti hankalaa malttaa totella käskytystä.

Daamin kontaktit on aika ihanat. Voin pikkuhiljaa luottaa siihen niillä ainakin treeniolosuhteissa. Tänään ne oli erityisen hyvät! Kova vauhti ja koira tietää mitä tekee, ei odottele mua. Nyt tehdään 50/50 palkkaa ja nopeita vapautuksia. Olen ehkä vähän jo oppinut miten Daamin saa putki kontaktierotteluun oikein. Kontaktille kun mennään niin koiraa pitää ottaa vähän kiinni.

Mä kyllä niin tykkään noista rytmitysasioista ja miten ne vaikuttaa koiraan ja sen menoon, miten niitä voi hyödyntää ohjauksessa jne. Just hauskoja, toimivia ja mielenkiintoisia. Sitten pitää vaan muistaa että rohkeaa liikettä itseltä. Yllättävän taitava toi mun pikkusintti on. Katsoin vasta meidän vanhoja treenivideoita Joensuusta jolloin Daami oli ihan pieni ja raivokas. Miten se nyt jo on noin taitava <3

Daami sairastaa



Daami alkoi oireilla ehkä kuukausi sitten. Se ei ollut enää energinen oma itsensä, ei tullut ulko-ovelle, vastaan, ei ollut lähdössä lenkille ja lenkillä laahusti vieressä. Valjaita neiti ei antanut pujottaa pään yli ja olla jumitti vaan, hortteisena vilkkuluomet puolessa välissä silmiä. Syöminen hankaloitui, pehmeätkin nappulat oli haastavaa saada suuhun. Juominen heikkeni hetkeksi ja oli pissannut alleen yksi yö. 

Ajattelin sen johtuvan ruoan muutoksesta ja sen aiheuttamasta närästyksestä. Orijen Senior ei toiminut kummallekaan koiralle, molemmat tulivat todella kipeäksi (närästyksen takia). Daamilla kuitenkaan ruoan vaihto puuron kautta vanhaan nappulaan ei auttanut. Mitään punkkimyrkkyjä se ei ole saanut, ainoastaan matolääkkeen (drontal) joka oli ostettu Virosta. Myös raakaruoan vaikutusta mietin. 

Ekalla lääkärikäynnillä ei mitään ihmeitä. Silmistä löytyi ylimääräisiä ripsiä ja iris atrofiaa, eli mustuaisen ja värikalvon raja ei ole tarkka vaan röpelöinen. Laaja verenkuva kunnossa, samoin kilppari ja kortisoli. Sai kipulääkettä. 

Seurasin viikon, eikä kipulääkkeellä vaikutusta. Seuraavalla kerralla suun oireet olivat tulleet esiin. Pää oli kosketusarka, koira ei kyennyt syömään eikä ottamaan suuhun juuri mitään. Puruluita ei voinut syödä. Koira rauhoitettiin, hampaat tutkittiin ja rtg otettiin. Ei mitään. Lääkäri kuitenkin löysi hammasraosta hammaskiveä ja ikenestä afta tyyppisiä muutoksia jotka johtuu kroonistuneesta plakkiärsytyksestä. Lausunnossa eläinlääkäri arveli kivun johtuvan tästä. Kiitos, vakuutus ei korvannut. En alun alkaenkaan uskonut tähän lausuntoon. Jälleen kipulääkettä ja suun hoitoa.

Vieläkään ei mitään muutosta. Pyysin eläinlääkäriä soittamaan. Keskusteltu erilaisista mahdollisuuksista. Nyt hän oli kuitenkin sitä mieltä että kilpparista voisi johtua koska arvo on aina ollut alemmalla kolmanneksella. Olisi pitänyt mennä kilpparikokeelle ja sen jälkeen sitten mietitään lisää, Kerroin heti etten tule vaan nostan sitä puolella tabletilla koska siinä varaa on. Aivan turha jälleen testata sitä. Katsotaan mikä on vaikutus, en uskonut tämänkään olevan syy. Nyt pitäisi muka kahden viikon päästä lääkkeen vaste näkyä. Aijon huomenna varata uuden ajan. Toiselle eläinlääkärille. 

Onhan se hyvä että suljetaan perinteiset ensin pois alta ennen kun aletaan seerumeista vasta-aineita tutkimaan. Ärsyttää suunnattomasti.


Treenatessa Daami on energinen. Ei täysin oma itsensä mutta painaa tietysti kuin viimeistä päivää koska lajista tykkää. Palkkaaminen on hankalaa kun koira niin haluaa lelua mutta jäytää sitä veltolla suullaan. Nameja ei ota. 

Treenipäivityksiä seuraavassa postauksessa jos muistan mitä kaikkea kommenttia ollaan saatu.


Tämmösiä ihania pieniä olen päässyt ihastelemaan. Selkeästi tarve toiselle treenikoiralle olisi, mutten halua kahta treenattavaa. Toivon että Daamista kuitenkin vielä olisi moneksi vuodeksi minulle harrastuskoiraa. Todella orpoa kun on vain yksi harrastava, niin kun se sairastaa niin ei voi tehdä kenenkään kanssa.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kiire kiire...

Kevät tulee ja aika menee niin siivillä. Kokoajan on jotain meneillään, mutta vähemmän koirarintamalla mistä tänne kirjoittelisin. Omassa elämässaä nyt kaikki mukavasti auki, syksyn työ ja asumiskuviot nyt suurimpina. Kovin jännää, ehkä vähän liiankin :D

Daamin kanssa treenailut sujuu hienosti. Nautin todella paljon treenaamisesta, uusien asioiden oppimisesta, pähkäilemisestä ja siitä, että näen koulutuksen vaikuttavuuden meidän tekemisessä. Ostin nyt kisalisenssinkin. Edustetaan, mikäli joskus kisoihin asti päästään, Run For Funia. Alkukesän koulutan Ukissa kasvattiseuralleni. Syksystä sitten ei tiedä kukaan vielä mitään.

Nyt kun olen lomaillut reilun viikon, olen kerennyt liikkumaan koirien kanssa enemmän. Silti toivoisin, että aikaa jäisi enemmän treenata. En oikeasti tajua mihin kaikki aika menee. Tai onhan tässä monenlaista mutta tuntui että ennen oli enemmäna aikaa vaikka silloin oli opinnot ja kaikki. Haluan vielä enemmän ryhdistäytyä tällä saralla. Töitä, töiden hakua, salia, koiria, ystäviä ja unta. siitä se koostuu.

perjantai 10. maaliskuuta 2017


Viikonloppu vierähti Helsingissä ja koirat mummolassa hoidossa. Daami pääsi maanantaina turkistaan ja on sen jälkeen ollut tyystin masentunut ja outo. Tiistain treeneissä taas ihania onnistumisia. Ihana nähdä miten koira oppii ja tulee kokoajan varmemmaksi menossaan. Minä välillä palaan vanhaan ja pitelen koirasta kiinni vaikka pitäis antaa vaan mennä ja ohjata rohkeasti. Ihana myös nähdä miten itselle hankalat ohjauskuviot kuitenkin toimii koiralle ja se on ihan varma mitä kuuluu tehdä. Ansaesteitä ei oikeastaan tarvi pelätä. Reippaalla ja rohkealla ohjaamisella se kyllä tulee niistä ohi. Tämä ajatus on juuri sitä mitä toivon. En todellakaan tykkää siitä pelkäämisagilitystä jossa jokainen väärä este on uhka. Irtoamista pitäisi vahvistella nyt kun käydään itsekseen treenaamassa. Sitä saa treenata tuplasti niin paljon kuin esim. kääntymisen perustreeniä. Lisenssin hommaaminen ja lisenssiseura vielä harkinnassa. Ärsyttää kun en tiedä mitä mun elämässä tapahtuu kesän jälkeen. Haluan suunnitella suuria :D

Diiva on voinut niin hyvin! Se on energinen ja hyvässä kunnossa. Se touhuaa ja liikkuu ilman ontumisia. On pitkään jo ollut hyvässä kunnossa eikä se ole saanut mitään kipulääkkeitä tai piikkejä. Raakaruokajakso oli hyvä! Koirasta tuli todella energinen ja leikkisä, ihan kuin pentu. Närästyksetkin hävisi. Nyt saa raakaa noin joka kolmas ateria.

Loman aikana olen saanut käyttää koirien lenkityksiin juuri niin paljon aikaa kuin haluaisin aina käyttää. Ärsyttää kiirelenkit kun pitää mennä töihin tai kun tulee töistä eikä jaksa kuin käydä pienen. Nyt on saatu kävellä ja kävellä. Parasta. On sellainen olo, että koiratkin on tyytyväisiä.

Päästiin Daamin kanssa kesäkuulle tokokurssille. JEEE! Haluan tokokisoihin ja agikisoihin. Tokokisoihin pääsy vaatisi kyllä treeniporukan ja aikaa milloin treenaisi tosissaan niitä juttuja :D

lauantai 25. helmikuuta 2017

Jaakon treenit ja lomia


Keskiviikkona aamutreeneissä OMD-areenalla. Radassa ei mitään ihmeellistä. Kyllä huomaa, miten on paljon oppinut ja osaa jo rataa katsoa ihan erilailla ja hahmottaa, mitä tilanteessa pitää muistaa. Tämä lienee taas askel lähemmäksi sitä, että tietyt toiminnot radalla pitäisi tulla automaattisesti, ilman, että niitä tarvitsee ajatella tekevänsä.
A- este ei oikein toiminut. Daami yritti ponkaista vallan keskivälistä. Irtosi ja tuli ohjauksiin todella hyvin ja kierrokset pysyivät kurissa. Tyytyväinen olin kahteen japsiin jotka meni laakista oikein, ehkä hieman liian pitkällä pidolla, mutta koiralla on selkeästi jo juju, mitä japsissa häneltä halutaan.



Olen muutenkin ottanut tavoitteeksi tehdä mahdollisimman paljon uusia ja itselle hankalia ohjauksia treeneissä. En mene sinne suorittamaan rataa nollana läpi vaan ottamaan riskejä ja oppimaan. Jaakon kanssa hyvät keskustelut ja erityisen paljon nautin nyt siitä, että teen ja sen jälkeen saan mielipiteitä erilaisilta kouluttajilta, jotta voin muodostaa sen oman kultaisen keskitien ja miten itse haluan rakentaa agia Daamin kanssa. Muodostan sieltä sen meille sopivan tavan tehdä agilityä.  Paljon ajateltavaa! Opin taas paljon lukituksesta, häiriötreenistä ja esteiden tarjoamisesta.

Omalla ajalla on käyty vähän treenaamassa takaakiertojen itsenäisyyttä, samalla lukituksen pitävyyttä ja sen vahvistamista ja keinuleikkiä. Takaakierrot on menny todella hyvin perille! Toimii jo vauhdistakin!

Meikäläinen lomailee kevään. Eli kahteen otteeseen pidän kesältä jääneet lomat. Kelit näyttää nyt ainakin lupaavalta. Aijon vaan ja ainoastaan levätä, treenata agia ja käydä salilla ja tehdä koirien kanssa kaikenlaista. Helsinkiä pidemmäs en aijo reissata.

Uudet kevyttoppikset

tiistai 14. helmikuuta 2017

Treeniä

Tänään Elinan treeneissä tarkastettiin vähän taitoja. Saatiin itse valita 2 rataa neljästä jotka treenattiin. Toisella pätkällä hyvin, mutta mulla vaan ei ole aina silmää nähdä missä koiraa pitää napata mukaan paremmin. Ihan normaali suora, pituus ja takaakierto ja koira ponkas ihan ihme suuntaan. On tää hankalaa, ja kun ei viiti ihan varmanpäällekään pidellä ja päällejuosta :D
Tällä radalla halusin kokeilla vippausta jota ei olla pitkään aikaan tehty. Toimi hienosti, mutta toteutus oli vähän epävarma mulle. Takaakierto toimi käskytettynä todella hyvin jo näin vähäisen treenin jälkeen. Ja mikä hienointa uskalsin liikkua, lähettää ja tehdä, muistin katsoa koiraa ja sehän suoritti esteet mun takana ja mä voin jo painella menemään. Ihana tunne! Uusi ajoitus ja rytmitys alkaa löytyä niin, että koira tietää ajoissa mitä tehdä. Tällä radalla opin myös että veto toimii paremmin kun on koiran lähellä jolloin kontrolli on vahvempi ja koira saa mukaan vielä liikkeelläkin.

Toisella pätkällä (joka oli vaikein) mentiin varmaan jokaiseen miinaan :D Nauratti vaan mutta opin taas paljon. Saatiin läksyksi pakkovalssi joka tehdään kaukana hypystä. Se oli jännä mutta saatiin onnistumisia vaikkakin edelleen Daami hyppää aika viimetingassa. Se on hankala koska siinä pitää ensin tulla hypyn taakse, suorittaa laukanvaihto etäällä ohjaajasta ja hypätä poispäin ohjaajasta vielä. Samalla radalla saatiin nauttia etäällä ohjaamisen riemusta. Se on hienoa kun siihen saa varmuutta, mutta aluksi tuntuu tosi pelottavalta ja koira bongailee mitä lie esteitä.  Jälleen takaakierto löyty etäältä käskytettynä ja kepit toimii myös tosi kivasti (niissäkin kun on onglelmia ollut).

Koira oli aika kuumana ja en meinannut saada sitä rauhottumaan. Radalla teki hienosti eikä siell ollut jahtaamisesta tietoakaan. Kauheen hyvä fiilis vaan aina näistä treeneistä! Eiköhän se huonokin päivä vielä eteen tule :D

Olen ajatellut alkaa syöttämään koirille puolet raakaa ja puolet nappulaa. Ainakin silloin jos syötän nappulaa jossa protskuprosentti alle 30. Tällä hetkellä ne syö Sam`s Fieldin grain free kanaa jossa proteiinia 36%. Ruoka on toiminut kovin hyvin kyllä tytöillä, mutta Diivaa se närästää. Taisi rasvaprosentti olla 19. Seuraava säkki on Brit Care senior & light. Syötän molemmille aina samaa nappulaa, määrää ja lihaa muutellen sitten Daamin tarpeisiin. Brit Care on toiminut Diivan närästyksiin. Siinä rasvaa paljon vähemmän mutta protskuja muistaakseni noin 26%. Tähän on hyvä antaa tosella ruualla lihaa. Olen käyttänyt Mushin ja Maukkaan täysravintoa mutta koska ne saa nappulasta tarvittavat vitskut niin voin käyttää myös pelkkää lihaa toisella ruualla, ei tarvi olla täysravintoa.