tiistai 22. elokuuta 2017

Syyslukukausi käyntiin

Elokuu tuli, kaikki muuttui ja vaikuttaisi, että hyvinhän tämä on lähtenyt sujumaan.

Muutettiin Turkuun. Mukavaa aluetta, ei ihan keskustan sykkeessä. Helpottaa paljon ulkoilua. Asumus on iso ja edullinen, ei ihan vielä tunnu kodilta mutta pikkuhiljaa. Sisustus hieman sinne päin sillä toiveissa olisi ihan oma koti joten ei viitsi investoida tämän sisustukseen juurikaan. Daami on sopeutunut todella hyvin. Kerrostaloasuminen on hyvin muistissa vaikka onkin saanut 2 vuotta räyhätä omakotitalossa. Lenkkimaastot on kohdillaan ja treeneihin, eläinlääkäriin, osteopaatille yms. lyhyt matka. Todella todella jees.

Daami on tykästynyt myös toiseen lenkittäjään ;) Daami lienee sulattanut hänetkin, sillä aluksi koiria ei sänkyyn olisi päästetty, mutta nyt kun lähden töihin niin nämä kaksi jäävät kohtuullisen söpösti nukkumaan kainalokkain.

Työt alkoi myös. Aika kovaa hommaa sanon! Koska on kesäloma? :P
Ihan hirmuisesti duunia ja paljon haltuun otettavaa. Ihan vielä en pysty toteuttamaan opetustani niin kuin haluaisin, mutta pikkuhiljaa. Kokemuksen myötä! Ihan toivoton olo ei enää ole, aluksi kylläkin. Oppilaat ovat ihania, töihin on kiva mennä ja kotiin on vielä kivempi palata :D Eiköhän tämäkin tästä ala rullaamaan.

Mitäs vielä uutta tässä olis tapahtunu? Noh, eiköhän nämä riitä tähän rytäkkään.



Diiva viettelee eläkepäiviä porukoiden luona. On kovin tyytyväinen siellä ja ollut hyvässä kunnossa. Kova ikävä on.

Daamin oireet jatkuu edelleen. Todettiin kasvojen hermotus puutteelliseksi. Neurologille lähete. Daami oli ilman kilpparilääkitystä 40päivää eikä mitään oireita ilmeentynyt. Arvot olivat huonot joten lääkitystä jatkettiin edelleen. Nyt tyhjään mahaan. Nämä oireet voivat olla kilpparista johtuvia, mutta miksi lääke ei imeydy? Siksi kokeillaan nyt tyhjään mahaan lääkettä. 2kk päästä kontrolli. Neurologille mennään varmaasti silti. Jokin muu sairaus voi olla myös syy sille ettei kilpparilääke imeydy. On vaan hirveän vaikea järjestää että pääsisi Helsinkiin 12 aikaa päivällä kun työpäivät on 8-14. Joutunen odottamaan syyslomaan saakka.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesä jo pitkällä


Kesäon jo pitkällä ja mitään ihmeellistä en ole tehnyt. Tämä kesä menee töissä, tulevat kesät menee toivottavasti vapaalla. Sain erityisluokanopettajan viran Salosta jossa aloitan elokuussa kun koulut alkaa. Heinäkuun loppuun asti olen vielä lastensuojelussa. Aika lyhyeksi jää siirtymä, joten jouluna voi olla vähän akut vähissä. Mutta ei pidä asettaa liian suuria tavoitteita syksylle. Yritän pysyä hengissä :D

Diiva pääsi porukoiden kanssa Sallaan juhannuksena. Tuliaisina ihana "koulukuva" työstä <3 Sillä aikaa Daami vietti laatuaikaa meidän kanssa kotona, itse lähinnä töissä Juhannuksen.

Kesällä on vähän koitettu treenatakin. Daami parannellut keppiosaamista ja bc Tiffanyn kanssa opittu paljon uutta ja koiran meno on jo niin paljon parempaa kuin aloitettaessa. Olen myös itse oppinut näiden eläinten mielenmaailmaa ja olen viehättynyt tavasta kouluttaa niitä. Todellakin seuraava oma on sellainen. Näin saan jälleen laajennettua omaa osaamistani ja opin katsomaan lajia ihan eri vinkkelistä. 
 
 

Daamilta on nyt lopetettu kilpparilääkitys kokonaan koska elimistö ei reagoinut mitenkään lääkkeen nostoon. Daami on ollut heinäkuun alusta saakka ilman lääkettä ja nyt kun on 18. päivä menossa, ei koirassa ole mitään muutoksia huonompaan. Suuongelma on edelleen, haluan vielä konnsultoida hoitanutta eläinlääkäriä, että onko neurologi seuraava. Toivoisin jonkun oireen tulevan vielä esiin joka voisi antaa osviittaa sairaudesta. Kilpparin osalta nyt kuitenkin seurataan tuleeko kliinisiä oireita kilpirauhasenvajaatoiminnasta vai ei. Kuukausi ilman lääkettä ja mennään testiin. Kun aloitan opettajan työt, mietin, miten ikinä pystyn viemään koiria esim eläinlääkäriin johonkin muualle kuin Turkuun. Jos vaikka pitäisi päästä neurologille Helsinkiin niin aika homma.


                                    Diivan poika ja pojan poika viihdyttivät meitä kaksi päivää.

Olen huomannut, ja olen tiennyt sen jo pitkään, että en ole koiraharrastuksessa enää niin fanaattisesti mukana kuin joskus. Koirat ovat nyt minulle enemmän todella rakkaita perheen jäseniä joiden kanssa arki on arkea. En enää mene harrastukset edellä vaan kaikkien hyvinvointi. Harrastetaan niin paljon kuin mielenkiintoa on ja aika riittää muilta sisällöiltä, joita elämään on iän myötä tullut. Olen erityisen onnellinen siitä, etten koe painetta harrastaa ja tehdä tuloksia. Minulla ei tällä hetkellä ole mielenkiintoa kuluttaa jokaista viikonloppua koirakisoissa odotellen. Haluan tehdä muitakin asioita ja ennen kaikkea haluan myös levätä. Edelleen koen kiinnostusta koirien kouluttamiseen ja oppimiseen, haluan myös kisata jossain vaiheessa kun aikaa on enemmän. Nyt mennään myllerryksessä jossa muut asiat ajaa ohi. Ensin hoidan perusasiat kuntoon jonka jälkeen voin keskittyä harrastamiseen.

Loppukesä tuo tullessaan muuton Turkuun. Ja jossain vaiheessa toivottavasti muutto myös omaan omaan kotiin olisi toiveissa. Toiveissa on selvitä hengissä uudesta työstä ja kiinnittyä siihen, päästä jyvälle ja luoda rutiini sen hoitamiseen. Toiveissa on myös kotiolot joissa on hyvä ja levollinen olla. Haluan saada Daamin kuntoon, kiinnittyä myös uuteen kotikaupunkiin ja luoda sinne toimiva arki (treenikuviot, salijutut, lenkkimaastot jne.). Tarvitsen ympärilleni tiety raamit jotka ovat minulle tutut jonka jälkeen voin asettua ja olla levollinen. Sitten kun ne ovat kunnossa, voin keskittyä muihin asioihin, mutta nyt nämä ajavat ohi.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ihana lomaviikko


Meillä kaikki tytöt ovat saaneet kesäkynnet :D Daamille mintunvihreä ja Diivalle tumma pinkki


Daamin tila on ennallaan. Ollaan taas käyty tekemässä muutamia testejä joista tuloksia ensi viikolla. mm. kilppari ja addisoni. Jos lääkärilläkään ei ole asian suhteen sen kirkkaampaa visiota niin turha stressata. Eletään elämää ihan tavalliseen tapaan ja treenataan.

Olen itse ollut lomalla tämän viikon. Sain tietää saaneeni viran Salosta, sellaisesta koulusta, josta mulle tuli heti vahva intuitio. Toivottavasti tämä intuitio on oikea ja myös työ siellä tuntuu itselle sopivalta. Fiilis sen suhteen on hyvä koska kyllä näitä vaihtoehtoja tässä on ollut, mutta mikään ei ole sillä lailla kolahtanut muista. Turkuun aijon muuttaa. Asumisjärjestely onkin seuraava selvitettävä asia ja siinäkin vielä monta toteutusmahdollisuutta :D Vähän mietityttää jokapäiväinen ajaminen (jossa kyllä omat hyvät ja huonot puolet) ja tietysti se miten raskas syksy tulee olemaan. Jänskättää, että osaanko ja selviänkö, mutta se on täysin normaalia ja moni muukin on selvinnyt, joten minä tuskin olen se joka ei selviä. Jännää silti. Ihana alkaa kuitenkin elämää suunnittelemaan kun tietää missä menee ja mitkä on raamit. Nyt kaikki muut harrastukset yms. piirit vaan kuntoon ja ai että, miten mä voin olla jo tässä vaiheessa elämää. Todella hieno fiilis!

Daamin kanssa on treenattu todella vähän. Vain Elinan ratatreenit jotka nyt loppui toukokuussa ja kesäkuussa Elinan keppiryhmässä. Ensimmäinen keppitreeni oli todella avartava ja koirat hoksasi asian hienosti. Perustelut treenien taustalla ovat minulle tärkeitä ja nämä harjoitteet Elina perusteli niin hyvin, etten hetkeäkään epäile vaikka omaan myös kriittistä ajattelua tässä lajissa. Daamikin alkoi käyttämään aivoja ja halusi tehdä oikein vaikka harjoitteiden tarkoituksena oli hetsata koiraa väärään väliin mutta koirille halutaan rakentaa halu korjata itse, tehdä oikein ja ajatella. Tämä tyyli sopii Daamille paremmin kuin hyvin, sillä Daamille pitää itselle syntyä käsitys, että hän pystyy vaikuttamaan, hän päättää ja hän itse.  Tuntui taas treenien jälkeen että onneksi menin kurssille vaikka sekin oli katkolla Daamin sairasteluiden takia.

Kuuman metsälenkin pelastus on kuraoja

Lomaviikko on sujunut ihanasti! Olen nukkunut paljon, käynyt salilla ja lenkkeillyt koirien kanssa metsässä niin paljon kuin lystää. Koirat on päässeet uimaan, herkutelleet ja saaneet olla kaikissa puuhasteluissa mukana.

torstai 25. toukokuuta 2017

Avautumisraita :D

Daamin vointi on muuttunut siinä suhteessa, ettei neiti ole enää niin hortteinen ja väsynyt ja innoton kuin oireiden ilmaannuttua.  Hammashoito ei ole vaikuttanut suun oireisiin ja pään kosketusarkuuteen. Tämän jälkeen on otettu CK ja ASAT arvot jotka ovat ok. Kilpparilääkitystä on nostettu 0,5 tabletilla aamulla ja illalla ja kontrolliaika tälle on varattu. Kilpparista en usko tämän johtuvan. Nostosta on jo yli 2 viikkoa eikä suun oireet ole lähteneet. Joskus tietty voi kestää kuukaudenkin, ennen kuin elimistö reagoi nostoon.

Ensi viikolla käydään kontrolloimassa kilppariarvot. Olen kyseenalaistanut lääkäriä tässä suhteessa että mitä järkeä ne arvot on taas ottaa kun sen piti olla selvä että hypotyreoottinen se ei ole kun arvo jo kerran otettiin, vaikkakin se otettiin imeytymisvaiheessa. Tuntuu rahastukselta, ja nyt ainakin kun olen lääkettä nostanut, niin se on hyvinkin viitearvoissa. En tiedä miksi se pitää nyt vielä verikokeella todistaa. Sitten jatketaan tutkimalla addisonin tautia tarkemmin. Jos ei ole tämä niin jotain kalliita verikokeita lähetellään Jenkkeihin. Normaalia tuo ei ole, selville se pitää saada ja ei todellakaan näytä olevan mitään ohimenevää. Todella ikävää, mutta koira on onneksi pirteämpi, vaikka ei ole koiran elämää jos et kykene syömään, et saa namia otettua suuhun saatikka luita syötyä, et anna koskea päähän ja leluun tarttuminen tekee pahaa.

Mä olen jotenkin ihan mitta täynnä. Tai siis kun elämä on tämän koiran kanssa ollut todella hankalaa alusta asti. Mikään asia ei ikinä mene helpolla; ihan pelkkä lenkille lähtökin on kauhea kierrosten mylläkkä, riekkumista repimistä ja pursuavaa ahdistusinnostusta. On todella todella raskasta elää tällaisen koiran kanssa ja kun neuvot ovat hyvät, mutta helkkarin paljon helpompi sanoa ulkopuolisena kuin toteuttaa. Kaikki on aina taistelua tämän koiran kanssa ja nyt se vielä sairastaa. Se saa vielä kaiken tämän tunnemylläkän kärjistymään. Oikeasti tämänkin fiiliksen taustalla on vaan kauhea pelko siitä että joudun sen laittamaan kuoppaan. Vaikka se on niin hankala, niin silti se on liian rakas.

Joudin perumaan kesän treenit. Agi taitoryhmän vielä pidin siinä toivossa että koira tervehtyy ja kykenen sitä palkkaamaan. Tokossa en pysty sitä palkkaamaan, agissa se motivoituu ihan pelkästä tekemisestä. Teen varmasti osan treeneistä lainakoiralla.

Syksyn kuviot ovat ehkä hieman selkiytymässä ;) Jos epätietoisuus on jännää, niin tämä tuleva mylläkkä on vielä jännempää :D Elämä on kamalaa muutosta kokoajan ;)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Treenejä

Jaakon treeneissä pohdintaa lähinnä siitä miten Daamin menoon vaikuttaa nyt se, että sitä on ohjattu rytmittämällä paljon. Nyt, jos rytmitystä ei tule niin koira ei tule ohjauksiin vaan menee liikkeen mukana. Esimerkiksi välistävedot vauhdissa, jos liikun itse esteen suuntaisesti niin koira tuskin tulee oikealle puolelle hyppyä vaan suorittaa sen väärältä puolelta.

Tänään juttelin aiheesta Elinan kanssa ja tämä on riski kun koira on alunalkaen opetettu seuraamaan liikettä. Suomessa ei ole vielä koiria kisaiässä, jotka olisi opetettu täysin Eurooppalaisittain. Vaikka ne opettaisikin täysin niin, niin silti ne herkästi saattavat lähteä liikkeen viemänä.

Liikkeellä pystyn ohjaamaan Daamia aika kivasti myös esteiden ohi sillä se on vahvin ohjaus. Kun minä juoksen niin Daamikin luukuttaa ja koiran liikkeeseen tulee muutos vain ja ainoastaan jos rytmitän. Vauhdissa tehty välistäveto ei esim toimi. Siksi haluan opettaa nämä temppuna ja sanallisella käskyllä voin vielä sitä vahvistaa sillä kisavireessä se on silti hankalaa malttaa totella käskytystä.

Daamin kontaktit on aika ihanat. Voin pikkuhiljaa luottaa siihen niillä ainakin treeniolosuhteissa. Tänään ne oli erityisen hyvät! Kova vauhti ja koira tietää mitä tekee, ei odottele mua. Nyt tehdään 50/50 palkkaa ja nopeita vapautuksia. Olen ehkä vähän jo oppinut miten Daamin saa putki kontaktierotteluun oikein. Kontaktille kun mennään niin koiraa pitää ottaa vähän kiinni.

Mä kyllä niin tykkään noista rytmitysasioista ja miten ne vaikuttaa koiraan ja sen menoon, miten niitä voi hyödyntää ohjauksessa jne. Just hauskoja, toimivia ja mielenkiintoisia. Sitten pitää vaan muistaa että rohkeaa liikettä itseltä. Yllättävän taitava toi mun pikkusintti on. Katsoin vasta meidän vanhoja treenivideoita Joensuusta jolloin Daami oli ihan pieni ja raivokas. Miten se nyt jo on noin taitava <3

Daami sairastaa



Daami alkoi oireilla ehkä kuukausi sitten. Se ei ollut enää energinen oma itsensä, ei tullut ulko-ovelle, vastaan, ei ollut lähdössä lenkille ja lenkillä laahusti vieressä. Valjaita neiti ei antanut pujottaa pään yli ja olla jumitti vaan, hortteisena vilkkuluomet puolessa välissä silmiä. Syöminen hankaloitui, pehmeätkin nappulat oli haastavaa saada suuhun. Juominen heikkeni hetkeksi ja oli pissannut alleen yksi yö. 

Ajattelin sen johtuvan ruoan muutoksesta ja sen aiheuttamasta närästyksestä. Orijen Senior ei toiminut kummallekaan koiralle, molemmat tulivat todella kipeäksi (närästyksen takia). Daamilla kuitenkaan ruoan vaihto puuron kautta vanhaan nappulaan ei auttanut. Mitään punkkimyrkkyjä se ei ole saanut, ainoastaan matolääkkeen (drontal) joka oli ostettu Virosta. Myös raakaruoan vaikutusta mietin. 

Ekalla lääkärikäynnillä ei mitään ihmeitä. Silmistä löytyi ylimääräisiä ripsiä ja iris atrofiaa, eli mustuaisen ja värikalvon raja ei ole tarkka vaan röpelöinen. Laaja verenkuva kunnossa, samoin kilppari ja kortisoli. Sai kipulääkettä. 

Seurasin viikon, eikä kipulääkkeellä vaikutusta. Seuraavalla kerralla suun oireet olivat tulleet esiin. Pää oli kosketusarka, koira ei kyennyt syömään eikä ottamaan suuhun juuri mitään. Puruluita ei voinut syödä. Koira rauhoitettiin, hampaat tutkittiin ja rtg otettiin. Ei mitään. Lääkäri kuitenkin löysi hammasraosta hammaskiveä ja ikenestä afta tyyppisiä muutoksia jotka johtuu kroonistuneesta plakkiärsytyksestä. Lausunnossa eläinlääkäri arveli kivun johtuvan tästä. Kiitos, vakuutus ei korvannut. En alun alkaenkaan uskonut tähän lausuntoon. Jälleen kipulääkettä ja suun hoitoa.

Vieläkään ei mitään muutosta. Pyysin eläinlääkäriä soittamaan. Keskusteltu erilaisista mahdollisuuksista. Nyt hän oli kuitenkin sitä mieltä että kilpparista voisi johtua koska arvo on aina ollut alemmalla kolmanneksella. Olisi pitänyt mennä kilpparikokeelle ja sen jälkeen sitten mietitään lisää, Kerroin heti etten tule vaan nostan sitä puolella tabletilla koska siinä varaa on. Aivan turha jälleen testata sitä. Katsotaan mikä on vaikutus, en uskonut tämänkään olevan syy. Nyt pitäisi muka kahden viikon päästä lääkkeen vaste näkyä. Aijon huomenna varata uuden ajan. Toiselle eläinlääkärille. 

Onhan se hyvä että suljetaan perinteiset ensin pois alta ennen kun aletaan seerumeista vasta-aineita tutkimaan. Ärsyttää suunnattomasti.


Treenatessa Daami on energinen. Ei täysin oma itsensä mutta painaa tietysti kuin viimeistä päivää koska lajista tykkää. Palkkaaminen on hankalaa kun koira niin haluaa lelua mutta jäytää sitä veltolla suullaan. Nameja ei ota. 

Treenipäivityksiä seuraavassa postauksessa jos muistan mitä kaikkea kommenttia ollaan saatu.


Tämmösiä ihania pieniä olen päässyt ihastelemaan. Selkeästi tarve toiselle treenikoiralle olisi, mutten halua kahta treenattavaa. Toivon että Daamista kuitenkin vielä olisi moneksi vuodeksi minulle harrastuskoiraa. Todella orpoa kun on vain yksi harrastava, niin kun se sairastaa niin ei voi tehdä kenenkään kanssa.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kiire kiire...

Kevät tulee ja aika menee niin siivillä. Kokoajan on jotain meneillään, mutta vähemmän koirarintamalla mistä tänne kirjoittelisin. Omassa elämässaä nyt kaikki mukavasti auki, syksyn työ ja asumiskuviot nyt suurimpina. Kovin jännää, ehkä vähän liiankin :D

Daamin kanssa treenailut sujuu hienosti. Nautin todella paljon treenaamisesta, uusien asioiden oppimisesta, pähkäilemisestä ja siitä, että näen koulutuksen vaikuttavuuden meidän tekemisessä. Ostin nyt kisalisenssinkin. Edustetaan, mikäli joskus kisoihin asti päästään, Run For Funia. Alkukesän koulutan Ukissa kasvattiseuralleni. Syksystä sitten ei tiedä kukaan vielä mitään.

Nyt kun olen lomaillut reilun viikon, olen kerennyt liikkumaan koirien kanssa enemmän. Silti toivoisin, että aikaa jäisi enemmän treenata. En oikeasti tajua mihin kaikki aika menee. Tai onhan tässä monenlaista mutta tuntui että ennen oli enemmäna aikaa vaikka silloin oli opinnot ja kaikki. Haluan vielä enemmän ryhdistäytyä tällä saralla. Töitä, töiden hakua, salia, koiria, ystäviä ja unta. siitä se koostuu.