torstai 18. tammikuuta 2018

Joulu meni ja niin vaihtui myös vuosi. Itse olin vuoden vaihteen Puolassa ja koirat vanhemmillani. Daami oli saanut lapsisiedätystä ja edelleenkin raketit saavat aikaan vain alkuun pientä ärtymystä Diivassa, Daami on lähes neutraali. Pelkoja ei ole.



Ohjatuista treeneistä ja kisoista on ollut nyt taukoa. Ollaan käyty höntsäilemässä ja harjoittelemassa jotain taitoja. Daamin kanssa on miellyttävä treenata nyt kun on löytynyt se oikea tapa ohjata. Se on vaivatonta ja ei tarvitse vääntää. Juosta kyllä pitää enemmän kuin ennen ja kunto on koetuksella. Tammikuussa alkaa kelpokoiran nollaratatreenit ja Elinan ratatreenit. Kelpokoiralle haluan päästä katsomaan miten Daami siellä käyttäytyy. Meillä oli aikanaan siellä kovia vireongelmia. Toivoisin Daamin uudelleen ohjelmoinnin auttaneen tähänkin ongelmaan.

Daami on kovin helpossa iässä. Se sopeutuu tekemättömyyteen ja nukkuu päivät pitkät. Ihanaa ja leppoista. Kodin ulkopuolella sama hulluus jatkuu ja onkin pari kertaa päässyt räyhäämään toisille koirille ja välillä meinaa mennä juoksijoidenkin kohdalla yli. Ehkä se tällaisessa sitten näkyy kun ei ole ollut aktiviteettia.

Daamin vointi on ollut parempaan päin. Eihän hänen neuriittinsa juurikaan missään muussa näy kuin suun käytössä. Muutamia luita pystyy jo kaluamaan ja ruoan syöminenkään ei ole enää niin suttaista. Ruokailee edelleen kylpyhuoneessa :) Toivottavasti siis tulehdus olisi poistumaanpäin.

Luokkatoverini Råtta ja Majava

Diiva on päässyt jo työn touhuun. Tyttö nauttii kyllä suuresti kun pääsee koululle ja ilmoittaa jo ovella örinä, ulina haukulla, että minä tulin. Sen jälkeen se menee häntä ja koko pylly vispaten tapaamaan oppilaita ja henkilökuntaa.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Kauheasti hyvää vaan kuuluu




Daamin kanssa ollaan nyt kisailtu koko syksy. Olen aika onnellinen, että ollaan päästy taas kisaamisen makuun. Mulla on pitkään ollut siitä aika kammo, koska Daami on ollut sellainen hirviö. Nyt kuitenkin niin onnellinen niin monesta asiasta. Daami on tehnyt pääosin sellaista 5vp rataa, usein kielto tai rima. Vika täysin minussa.
Olen lähtenyt kisaradoille sillä menttaliteetillä, että mitään ei tehdä varmanpäälle vaan riskillä. Kisoja ei voiteta varmistelemalla nollia. Olen onnellinen, että voin luottaa koiraan ja tehdä persjättöjä, lähetyksiä, japseja, kontaktille jättöjä jne... malttia, hallintaa ja osaamista vaativaa.  Ihanaa. Ja miten voittaja fiilis ratojen jälkeen on vaikka nollaa ei tehtykään. Pikkuhiljaa rohkeammin ja rohkeammin. Valmentajan mielestä edelleen todella varovaista minun ohjaus on kisoissa verrattuna treeneihin.

 
Arki on ollut koirien suhteen ihan ok. Ei oikein kerkeä niin paljon tekemään kuin haluaisi mutta onneksi koirat vaikuttavat tyytyväisiltä. Pakko todeta vaan elämän realiteetit ja olla armollinen. Daamia olen alkanut taas pitämää irti kun tuttilelun kantaminen onnistuu jotenkuten.


Diiva on ollut minulla nyt reilun viikon ja koulussa myös noin kolme päivää viikossa. Oppilaat kysyvät joka päivä missä lammas on. Diivan oppilaille tuomaa iloa on niin pakahduttava seurata. Kumma miten se saa tuollaiset teinit intoutumaan välitunnilla lumileikkeihin esim. Se on uskomattoman hyvä koulukoira! Se ottaa rauhallisesti jokaisen huomioon ja lievittää myös opehuoneessa tehokkaasti stressiä.

Joulu tulee! Syksy ja koko vuosi on mennyt niin haipakkaa. Elämä on aika ihanaa! Pitää nauttia joka hetkestä.
 
Daami täytti muuten jo 5v. Hurjaa miten aika menee. Minähän tarvitsen kohta pennun :D 
 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Daami neurologilla jokin aika sitten

Daamin outoja oireiluja käytiin jokin aika sitten selvittämässä Vantaan aistissa. Neurologi oli huippuhyvä ja perusteellinen. Oli miellyttävä pähkäillä hänen kanssaan Daamin problematiikkaa. Neurologi paikallisti oireet jo ennen kuvaamista oikeaan paikkaan.

Daamilla todettiin pään kolmihermon sensoristen osien tulehdus. Daamilta kuvattiin myös rintaontelo ja keuhkot, otettiin laaja verenkuva, tehtiin lihassähkötutkimus ja magneettikuvattiin. Samalla otettiin myös verikokeet erilaisten sairauksien kuten neospora, toksoplasma ja punkkivälitteiset sairaudet. Kuvissa huomattiin että pään kolmihermon sensoriset osat olivat turvonneet molemmin puolin. Tämä hermo vaikuttaa kasvojen hermoihin ja nehän olikin Daamilla puutteelliset. Verenkuva normaali kaikin puolin, keuhkoissa ja rintaontelossa ei mitään, lihassähköt normaalit, eikä mitään muita sairauksia.

Lääkäri totesi tämän olevan autoimmuunitulehdus joka parantuu itsellään (kutsuukohan ne tätä neuriitiksi? En muista). Nyt sitten odotellaan että elimistö ajaa tulehduksen pois ja sen jälkeen nähdään palautuuko hermo. Hermohan uusiutuu mutta hitaasti ja pitkä tulehdus voi jättää jäljet. Me eletään nyt kuitenkin normaalisti ja toivotaan että paranee. Hyvä kuulla syy oireille. Nyt tietää että on tehty kaikki voitava. Tällainen tutkinta on muuten ihanan kallista! :D

Kisailuja

Daamin kanssa ollaan kisattu muutamat kisat. Kiva huomata, että vaikka koira on selkeästi enemmän kierroksilla kisoissa nyt kun ollaan niissä käyty, niin silti paketti pysyy kasassa. Koira pysyy lähdössä, suorittaa esteet loppuun, tekee kepit ja kontaktit korkeassa vireessä ja ohjautuu. Itsellä on välillä todella kiire kun pitäis vaan irrotella kauempaa ja luottaa. Toki koirakin tulee lujempaa kun se etenee sen sijaan että räykkyis ja olis kiinni minussa.

ATT:llä 5vp kun otin koiraa kiinni riman päällä ja samalla radalla yksi hirveä myöhästyminen, hyi. Toiselta radalta nolla ja 3.sija. Olin hirveän jäljessä ja jouduin vaihtamaan valssit takaaleikkauksiin koska en kerennyt. Sitten kun vihdoin sain taisteltua koiran A:lle niin seisotin sitä siellä ja samalla testasin miten malttaa kun juoksen ja teen persjätön A:lle. Siinä meni aikaa mutta koira kesti. Todella hienoa! Olen myös ylpeä että itse maltan seisotella sitä kontaktilla. Uskon sen olevan jatkon kannalta hyvä kun alkaa sitä nopeasti vapauttelemaan. Olen ottanut linjan että haluan vielä kunnon pysähdykset ja varsinkin jos yksikin virhe niin vahvistan pysäytyksiä rauhassa.

Tuntuu valtavan hyvältä!

Diiva on ollut viikon meillä ja päässyt taas kouluhommiin. Se on niin uskomattoman hyvä työssään. Daami saa Diivasta varmuutta. Daamin on vaikea sulattaa laspia ja nyt kun meillä välillä aina joutuu kestämään niin huomaa heikot hermot sen suhteen. Haukkuu ja haukkuu ja kun lapsi liikkuu niin Daami on epävarma ja haukkuu. Tilanne on eri jos lapsella on jotain syötävää :D Nyt kun Diiva on ollut, niin Daamikin on ollut lungimpi. Ottaa mallia Diivasta.

Tiistaina oli hirrrrveän vaikeat treenit. Meillä on tavoitteena päästä vielä vähän eteenpäin ohjauksessa. On kiva tehdä nättiä varmaa nollaa mutta jos ei tehtäiskään vaan pelkkää nättiä ja varmaa vaan mentäis riskillä. Olipa vaikeeta! Ensimmäiset neljä estettä oli meille jo vaikeaa. Niin pienistä nyansseista kiinni ja kokoajan mennään täysillä ja sitten tulee kuitenkin kohta missä pitää vaan malttaa että koira laskeutuu ja sen jälkeen lähteä taas liikkumaan ja katse koiran linjassa jne.. Tämä on varmasti se tapa millä huiput maailmalla pärjää. On otettava se riski että menee mönkään tai sitten ollaan muita 5sek nopeampia. Mutta kyllä tuli kiire kun Daami irtos takaakiertoon ja mun olis jo pitäny olla kaukana toisaalla. Kamalaa kun ei saa liikesuuntaa muuttumaan noista vauhdeista niin helpolla ja näkee jo kun koira tulee. Aika huippua mutta todella vaikeita juttuja.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tapahtumia

Diiva on kunnostautunut koulukoiran roolissa. Hän on ollut todella hyvä työssään, ja voin vain ihaillen seurata miten se vaikuttaa nuoriin. Diivassa on juuri sellaisia ominaisuuksia mitä koulukoiralta vaaditaan. Se on sopivan kokoinen, suloinen ja sen karva tuntuu terapeuttiselta. Siinä ei ole tippaakaan terävyyttä, se lähestyy nuoria varoen, lupaa kysyen. Se on todella aseista riisuva ja on ihana nähdä miten se sulattaa kovemmankin kaverin. On ollut myös lämmittävää miten kivasti työkaverini ovat Diivan toivottaneet tervetulleeksi.


Parhailla paikoilla

Uskalsin ilmoittaa Daamin kisoihin pitkästä aikaa. Tarkoituksella vain kahdelle radalle kokeeksi, että miten pakka pysyy kasassa. Inhoan sitä sen riekkumista ja aivotonta olotilaa. Kaksi rataa myös siksi, että en enää ole valmis uhraamaan koko viikonloppua kentän reunalla seisomiseen. Viikonloppu on todella lyhyt muutenkin palautumiseen ja haluaa mahdollisimman paljon käyttää sitä rentouttaviin asioihin.


Kauhean kiva kun asuu nyt itse Turussa niin ei tarvi montaa tuntia aikaisemmin lähteä kisoihin. Tein Daamin kanssa lämppäri esteillä muutamia juttuja, lähinnä hallintaan liittyviä harjoitteita. Ensimmäisellä agiradalla tavoitteena oli lähdössä pysyminen ja ettei se vanha jahtaava raivoDaami palaa. Suurin työ oli kuitenkin miettiä ja keskittyä omiin mielentiloihin joihin selkeästi vaikutti vielä ne vanhat traumat. Tarvitsemme kisarutiinia, jotta opin luottamaan koiraan. Daami pysyi hienosti lähdössä ja käskin itseäkin hengittämään ennen kun kutsuin koiraa. Eka rima alas. Sen jälkeen todella kivaa menoa. Huomaa että en luota vielä koiraan, olin paljon myöhässä ja pidin koirasta liian kauan kiinni joten kielto kepeillä. Uusi lähetys siitä samasta kohdasta ja rennosti loppurata. Sitten uskalsin jo irrottaa ja edetä.  Koira teki hienoa työtä. Kontaktit olivat aika täydelliset, keinu oli nopea ja koira pysyi ja puomilla kuola vaan lensi ja minä jäin jälkeen. Pidin tahallani kontakteilla reilusti sillä Daami tulee käyttämään hyväksi sitä, jos en nyt vaadi samanlaista kuin treeneissä. Me aloitetaan treeneissä kisanomainen kontaktitreenaus eli 50-50 pysäytyksiä ja nopeita vapautuksia koska kisoissa ne tulee olemaan myös välillä lähes suoraan vapautuksia ja jos on virheitä niin voidaan seisotella hieman.


Toinen rata oli kamala. Tutustuin rataan hyvin ja mietin Elinan ohjeita, että tässä mun pitäis laittaa kädet alas ja saksalaisessa riittää että avaan, ei tarvitse ottaa toista kättä mukaan häiritsemään jne... Radalla olin niin hukassa ja aivan tiellä sillä koira kulkee tosi kivasti ja minä en luota joten olin liian lähellä koiraa. Daami pelasti kyllä sen radan!


Tällaista sen pitää olla! Pelataan yhteen ja molemmat hoitaa oman homman. Mun ei tarvi olla täydellinen ohjaaja, pyrin olemaan koiran arvoinen, mutta myös koira voi auttaa mua siinä. Se on niin erilainen koira agilityssä tätä nykyään.  Olen erittäin onnellinen siitä! Tuloksena nolla voitto ja ensimmäinen serti (H).



Treeneissä meno on ihan hullua. Mä en jaksa juosta ton kanssa ja viimeksi olin aivan hukassa. Meno on niin erilaista agia mihin olen tottunut. En oikeasti kerennyt katsella ja varmistella vaan pakko luottaa että se osaa ja menee ja suorittaa vaikka itse liikunkin. Nyt se on mahdollista kun koiralle on opetettu ne eikä se enää jahtaa mua vaan suorittaa enemmän temppuja. Daamilla on niin hyvin toiminut se että sille opetettu kepit, välistävedot, takaakierrot, putket jne temppuina. Se on ihan saillai että "hei tää on tää, mä osaan ja mä teen itte", sen sijaan että lähtisin yliohjaamaan ja vääntämään sen kanssa jotain välistävetoja. Siitä ei tule muuta kuin oikea vääntö.


Mulla alkoi syysloma ja tietenkin olen kipeänä. Olen todella tyytyväinen siihen miten olen ensimmäisen jakson selvinnyt! Olen myös tyytyväinen siihen, miten omaksi koen tämän työn ja miten oikeaksi valinnaksi Moision koulu osoittautui. Intuitio osui siis jälleen oikeaan.

tiistai 22. elokuuta 2017

Syyslukukausi käyntiin

Elokuu tuli, kaikki muuttui ja vaikuttaisi, että hyvinhän tämä on lähtenyt sujumaan.

Muutettiin Turkuun. Mukavaa aluetta, ei ihan keskustan sykkeessä. Helpottaa paljon ulkoilua. Asumus on iso ja edullinen, ei ihan vielä tunnu kodilta mutta pikkuhiljaa. Sisustus hieman sinne päin sillä toiveissa olisi ihan oma koti joten ei viitsi investoida tämän sisustukseen juurikaan. Daami on sopeutunut todella hyvin. Kerrostaloasuminen on hyvin muistissa vaikka onkin saanut 2 vuotta räyhätä omakotitalossa. Lenkkimaastot on kohdillaan ja treeneihin, eläinlääkäriin, osteopaatille yms. lyhyt matka. Todella todella jees.

Daami on tykästynyt myös toiseen lenkittäjään ;) Daami lienee sulattanut hänetkin, sillä aluksi koiria ei sänkyyn olisi päästetty, mutta nyt kun lähden töihin niin nämä kaksi jäävät kohtuullisen söpösti nukkumaan kainalokkain.

Työt alkoi myös. Aika kovaa hommaa sanon! Koska on kesäloma? :P
Ihan hirmuisesti duunia ja paljon haltuun otettavaa. Ihan vielä en pysty toteuttamaan opetustani niin kuin haluaisin, mutta pikkuhiljaa. Kokemuksen myötä! Ihan toivoton olo ei enää ole, aluksi kylläkin. Oppilaat ovat ihania, töihin on kiva mennä ja kotiin on vielä kivempi palata :D Eiköhän tämäkin tästä ala rullaamaan.

Mitäs vielä uutta tässä olis tapahtunu? Noh, eiköhän nämä riitä tähän rytäkkään.



Diiva viettelee eläkepäiviä porukoiden luona. On kovin tyytyväinen siellä ja ollut hyvässä kunnossa. Kova ikävä on.

Daamin oireet jatkuu edelleen. Todettiin kasvojen hermotus puutteelliseksi. Neurologille lähete. Daami oli ilman kilpparilääkitystä 40päivää eikä mitään oireita ilmeentynyt. Arvot olivat huonot joten lääkitystä jatkettiin edelleen. Nyt tyhjään mahaan. Nämä oireet voivat olla kilpparista johtuvia, mutta miksi lääke ei imeydy? Siksi kokeillaan nyt tyhjään mahaan lääkettä. 2kk päästä kontrolli. Neurologille mennään varmaasti silti. Jokin muu sairaus voi olla myös syy sille ettei kilpparilääke imeydy. On vaan hirveän vaikea järjestää että pääsisi Helsinkiin 12 aikaa päivällä kun työpäivät on 8-14. Joutunen odottamaan syyslomaan saakka.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesä jo pitkällä


Kesäon jo pitkällä ja mitään ihmeellistä en ole tehnyt. Tämä kesä menee töissä, tulevat kesät menee toivottavasti vapaalla. Sain erityisluokanopettajan viran Salosta jossa aloitan elokuussa kun koulut alkaa. Heinäkuun loppuun asti olen vielä lastensuojelussa. Aika lyhyeksi jää siirtymä, joten jouluna voi olla vähän akut vähissä. Mutta ei pidä asettaa liian suuria tavoitteita syksylle. Yritän pysyä hengissä :D

Diiva pääsi porukoiden kanssa Sallaan juhannuksena. Tuliaisina ihana "koulukuva" työstä <3 Sillä aikaa Daami vietti laatuaikaa meidän kanssa kotona, itse lähinnä töissä Juhannuksen.

Kesällä on vähän koitettu treenatakin. Daami parannellut keppiosaamista ja bc Tiffanyn kanssa opittu paljon uutta ja koiran meno on jo niin paljon parempaa kuin aloitettaessa. Olen myös itse oppinut näiden eläinten mielenmaailmaa ja olen viehättynyt tavasta kouluttaa niitä. Todellakin seuraava oma on sellainen. Näin saan jälleen laajennettua omaa osaamistani ja opin katsomaan lajia ihan eri vinkkelistä. 
 
 

Daamilta on nyt lopetettu kilpparilääkitys kokonaan koska elimistö ei reagoinut mitenkään lääkkeen nostoon. Daami on ollut heinäkuun alusta saakka ilman lääkettä ja nyt kun on 18. päivä menossa, ei koirassa ole mitään muutoksia huonompaan. Suuongelma on edelleen, haluan vielä konnsultoida hoitanutta eläinlääkäriä, että onko neurologi seuraava. Toivoisin jonkun oireen tulevan vielä esiin joka voisi antaa osviittaa sairaudesta. Kilpparin osalta nyt kuitenkin seurataan tuleeko kliinisiä oireita kilpirauhasenvajaatoiminnasta vai ei. Kuukausi ilman lääkettä ja mennään testiin. Kun aloitan opettajan työt, mietin, miten ikinä pystyn viemään koiria esim eläinlääkäriin johonkin muualle kuin Turkuun. Jos vaikka pitäisi päästä neurologille Helsinkiin niin aika homma.


                                    Diivan poika ja pojan poika viihdyttivät meitä kaksi päivää.

Olen huomannut, ja olen tiennyt sen jo pitkään, että en ole koiraharrastuksessa enää niin fanaattisesti mukana kuin joskus. Koirat ovat nyt minulle enemmän todella rakkaita perheen jäseniä joiden kanssa arki on arkea. En enää mene harrastukset edellä vaan kaikkien hyvinvointi. Harrastetaan niin paljon kuin mielenkiintoa on ja aika riittää muilta sisällöiltä, joita elämään on iän myötä tullut. Olen erityisen onnellinen siitä, etten koe painetta harrastaa ja tehdä tuloksia. Minulla ei tällä hetkellä ole mielenkiintoa kuluttaa jokaista viikonloppua koirakisoissa odotellen. Haluan tehdä muitakin asioita ja ennen kaikkea haluan myös levätä. Edelleen koen kiinnostusta koirien kouluttamiseen ja oppimiseen, haluan myös kisata jossain vaiheessa kun aikaa on enemmän. Nyt mennään myllerryksessä jossa muut asiat ajaa ohi. Ensin hoidan perusasiat kuntoon jonka jälkeen voin keskittyä harrastamiseen.

Loppukesä tuo tullessaan muuton Turkuun. Ja jossain vaiheessa toivottavasti muutto myös omaan omaan kotiin olisi toiveissa. Toiveissa on selvitä hengissä uudesta työstä ja kiinnittyä siihen, päästä jyvälle ja luoda rutiini sen hoitamiseen. Toiveissa on myös kotiolot joissa on hyvä ja levollinen olla. Haluan saada Daamin kuntoon, kiinnittyä myös uuteen kotikaupunkiin ja luoda sinne toimiva arki (treenikuviot, salijutut, lenkkimaastot jne.). Tarvitsen ympärilleni tiety raamit jotka ovat minulle tutut jonka jälkeen voin asettua ja olla levollinen. Sitten kun ne ovat kunnossa, voin keskittyä muihin asioihin, mutta nyt nämä ajavat ohi.