29.1 Diivan pennut jo 2vuotta

Nämä rakkaat lapset jo 2vuotta! Hurjasti onnea Iita, Ralph ja Miina. Niin, niin hienoja lapsia<3

Maailman suloisimmat pennut. Samanlaisia karamellejä ne on ku äitinsäkkin pienenä. Mulla tuli kauhee pentukuume näitä selatessa. Tähän oli varmaan Daamin huonolla käytyöksellä taas osuutta ;)

Mun iso pentu <3 ja sen mielestä ällöt serkut. Niin ihania<3

Äh, (ja tähän liuta rumia rumia kirosanoja joita ei voi painaa). Ykköskoira tänään 8vuotta. Ja lohduton kysymys, miks ei se voi olla meidän kanssa?? Ikävä on kova..Edelleen antaisin mitä vaan, että saisin tämän ruskean rakkaan takaisin, edes hetkeksi.

Kauneus

Näistä ilme kuvista huomaa että koiralla ja KOIRALLA on eroa. Katse jossa on KAIKKI ja alempana tyhjä katse :P Kun katson näitä Mocan kuvia, tuntuu taas niin epäuskoselta etteikö muka Mocca ole ollut meidän kanssa kokoajan, niin tuttu ja niin elävältä tuntuva katse, katse joka tietää paljon. Kuvista tulee niin hyvä olo, mutta niin lohduton. Mocalla on hyvä olla<3 Parempi mitä mä olisin sille pystyny tarjoamaan...

 Tämä rakas hölmö <3 Hieno koira, mutta mun taholta välillä liian väärin ymmärretty. Koira jolle mä en merkitse puoltakaan siitä mitä Mocalle tai Daamille, mutta liian hyväntahtoinen, helppo, luotettava. Sillä on ikävä isosiskoa! Niillä oli ihan oma suhde. Diiva oli Mocan koira.

Pitkästä aikaa treenaamassa

Tiistaina meni yliopistolla koko päivä. Sain vielä illalla itteäni niskasta kiinni, että fillaroitiin hallille treenilöimään yhdeksän aikaan. Tehtiin hyppyjumppaa. Kasvavaa sarjaa ja korkeuden arviointi. Korkeuden arvioinnissa pieni epäröinti kun nous vika rima 40cm. Tulee tosiaan tarpeeseen nää etäisyyden ja korkeuden arvioinnit, ne ei oo Daamin vahvuutta ollu koskaan, näkyy rimojen räiskintänä ja varmaan joskus semi epäröintinäkin. Sitten rallattiin u-putkesta toiseen u-putkeen pitkällä välimatkalla. Aika kivasti liikku ja haki vaikkei putkihullu olekkaan, mut meil oli hubaa. Samaa tehtiin kahdella hypyllä. Vähän ihmetteli ja käänty aina esteisiin päin ja oli menossa ittekseen jatkamaan rataa vaik tarkotus oli lähetellä hypyltä toiselle pitkillä välimatkoilla niin, etten mä juuri liiku. Daami oli erityisen intsinä kun pitkästä aikaa pääsi. Viimeks ollaan treenattu 15.1.

Huoltomies halus mennä kämppään tekemään huoltotöitä vaikka olin yliopistolla. Sanoin, että siel on koira, älä päästä sitä ulos. Sanoin myös etten usko että se on kovin mielissään kun joku vieras häirikkö tulee sen kotiin. Huoltomies lupas mennä koepalaksi..:D Jälkeenpäin sain kehuja, että koira oli ollu varsin rauhallinen ja hienosi käyttäyty. Näin on mulla ennenkin käynyt. Olen olettanu, että koira käyttäytyy ihan hirveesti mutta sitten kuitenkin on tosi fine. Esim. kun on ollu hoidossa. Monet käytösmallit on varmaan mun seurassa ilmeneviä, vieraat tilanteet saa ilmeisesti koiran sen verran hämilleen ettei osaa edes olla oma huonokäytöksinen itsensä..;)

Viikko on sujunu lepposasti. Pakkanenkin on laskenut mutta treenaamaan hallille asti ei olla jaksettu raahautua. Viikonloppuna käytiin iltalenkiks kaupungissa katsomassa humalaisia. Joku huppupäinen, kädet taskussa kulkeva körmy kysy onko koira kiltti...:D Totesin että "On se kiltti, muttei pidä vieraista" :DDD Ilmeisesti aiheutti kammoksuntaa ja totesivat, että "No me tästä sitten lähdetäänkin" :DD

Daami oli mukana Kuopiossa kisaturistina. Kuuma tuli jo pelkästä riekkumisesta ylläripylläri..;)

Lenkkimaisemat

Meil on aika kylmä, mutta niin on hienot maisemat. Koira ei palele, omistaja kyllä (-24C), toivottavasti ei enää kovin kiristy toi pakkanen. Keskiviikkona kävi Daamilla fyssari. Aluks taas meinas et tosi outoo mut tyytyy kohtaloonsa kyllä. Alaselässä oli jälleen kipupaikka ja sai hiukan laseria sinne. Pitää miettiä miten sais teipattua sieltä kun tota karvaa riittää. Otetaan nyt kuuri BOTtia kun karvakaan ei siitä enää kärsi. Alotettiin myös Nutrolin Sport kuuri. Ihan peestä seki pullo kun puolet valuu korkin alta pisin pulloa. En enää osta ennen ku muuttuu se pullo, siihen asti mennään Seniorilla.

Lauantaina on kisat kaverin koirilla. Daami tulee turistiksi. Toko on hiukan edistyny; sivulle tulon pomppu jäi pois muutamien huomautuksien jälkeen. Super sessu! Sunnuntaina jos suuntais tekemään hyppyjumppaa ja jotain mitä listalla nyt olikaan. 

Ei otsikkoa ;)

Ollaan hiukan viritelty tokojuttuja. Uudet säännöt painaa päälle. Paljon hyvää niissä! En tiedä miten meinaan, pitäis päästä kisailemaan kesällä. En osaa yhtään uusia sääntöjä, ehkä osaan kun luen ne ;) Vai yrittäiskö vanhojen mukaan tehä ALO1 ja AVO1. En tiä, ei näyttäny kauheest kokeita olevan lähimain. Tylsää.

Torstaina oltiin agiharkoissa. Vihdoin sain aikaseks tehtyy hyppyjumppaa ja ajattelin joka treenin alkuun tehdä yhden harjotteen. Tällä kertaa tehtiin Set Point treeniä. Mun silmään näytti hyvältä; hyvät ponnistukset ja venytykset, jes jes. Irrotteluharkkaa putkiin hyppysuoralla. Vihdoin myös keppitreeniä, muutamia toistoja; rankka avokulma onnistu mutta umpikulma meinas valahtaa ties monenteen väliin..:D Kirittämällä alko oikomaan mutta kesti persjätön kepeille...Jes. Ja sit epäonnistuminen; otettiin pelkkii alastuloja niin et koira hyppäs sivusta puomille ja Alle ja naksuttelin sille nakkia siitä. Kerran kompuroi taas, näytti että sotkeentu karvoihin tai ei huomannu hahmottaa missä puomi menee, ei taas näyttäny paljon haittaavan, hiukan pudotti vauhtia. Taas teki mieli hakata omaa päätä seinään ku oon niin tyhmä. Ihan selkeesti näit kompurointeja nyt tullu kontakteilla joten meillä ne jää nyt kyl pannaan. Tehtiin vielä onnistuneesti niin, että mä jään taakse paikoilleen ja koira menee 2o2o, katsoo eteen ja heitän pallon takaa ja vapautan.

Niin lepposta elämää ollu nyt. Elämä on aika mielenkiintosta kun opiskelee ja oppii kokoajan lisää koirastaan. Helpottaa paljon elämää kun on päässy omissa ajatuksissa niin paljon eteenpäin, ja kun on löytänyt sen oikean tien edetä sen kanssa, kaikki "ota siltä luulot pois" neuvot olis pitäny unohtaa alkuunsa. Paljon on vielä hommaa siihen, minkälaisena sen loppujen lopuksi näen, mutta koskaan siitä ei tule kaikkien syliin juoksevaa pusukoiraa suurella sydämmellä..:D Siinä on paljon Moccaa, enemmän räjähdettä kyllä mitä hallita pienillä herneillään..;) Mocalta kaikki kävi niin itsestään vaikka kyllä sen sosiaalistamisen kanssa tehtiin pentuna kova homma ja oli se suht arka jos vertaa Diivaan ja Daamiin pentuna, mutta Daami on nyt aikuisena epäilevämpi kuin kumpikaan vanhemmista.
Listataas muutamia (mitkä nyt on ollu pinnalla) tosi jees jees puolia siitä taas:
-Niin lungi kotona, ei juuri hauku, ei piippaa. On yksin niin nukkuu eikä hypi seinille kun tulen kotiin.
-Ei pimahda jos ei pääse tekemään. Joskus on kyllä levollisempi kun on saanut paiskia hommia, joskus se taas ylivirittää ja nostaa stressitasoja. Aikamoista tasapainottelua. Koiraa pitää vielä oppia tuntemaan ja tulkitsemaan.
-On oppinut olemaan provosoitumatta kaikesta ja näyttänyt monessa tilanteessa miten ei tarvitse reagoida.. Tähän on tehty hommia. Hyvä esimerkki lenkillä; Daami oli irti ja juoksi lumipenkassa. Mies pysähtyy, silmät lautasina, kumartuu ja on kumara-asennossa ja kyttää koiraa, alkaa puhelemaan mun kanssa. Totesin, ettei koira ole tulossa häntä moikkaamaan, ei ole kiinnostunut vieraista. Seisoin miehen vieressä, kutsuin Daamia ja se tuli minun luokse, muttei edelleenkään kiinnostunut miehestä. Tätä saa vielä opettaa vahvemmaksi, varsinkin näin oudosti käyttäytyvien kanssa.
-Kaunis ja ihana. Tutuille (ystävystyy usein nopeasti kyllä) on niin pusutyttö.

Paluu Joensuuhun ja Kajaani KV

Päästiin Joensuuhunkin ihan hyvin vaikka kaksi muuta junaa oli matkalle hyytynyt. Oodi jäi Pasilan asemalle ja me jatkettiin matkaa. Daami on kyllä lepponen matkakaveri, tällä reissulla erityisen hiljainen ja ihana. Turku-Helsinki välillä saatiin kissa naiselta kehuja miten hienosti koirani käyttäytyivät. Ihan kiva :D
Daami on ollut jotenkin vähän pökerryksissä. Kai väsähtänyt lomasta ja onnellinen kun saa relata täällä Joensuussa omassa rauhassa. Hiukan ehkä maassakin kun Diiva jäi vielä mumerolaan. Daami on käyttäytynyt erityisen hyvin kaikkialla..:O Olen jopa antanu sille enemmän vapauksia ja hyvällä menestyksellä. Hämmentävää. Todella miellyttävää!
Torstain treeneissä käytiin vaan vähän fiilistelemässä. Ei mitkään erikoisen putkeen menneet treenit, koira paukkas täysiä puomille jonka ylösmeno anto periks ja täysiä lähes ylhäältä sinkos koira alas. Hitto olin vihanen ittelleni, yleensä aina tarkistan ne ja laitan vielä painot varuiksi. Ihan ku muutenki olen taistellu puomitasapainon kanssa ja nyt kun koira yrittäis täysiä ni tietty saa semmosen kokemuksen ettei voikkaan mennä noin lujaa, näky seuraavassa suorituksessa.  Pitää nyt tehdä ihan treenisuunnitelma, joka ei sisällä suuria tavotteita, lähinnä semmosia rallatteluja, vähän keppikulmia, mitä nyt voi pitkällä letillä tehdä.

Torstaina kastelin ja perjantaina avasin Daamin turkin. Ei yhtään taas näyttelyt napostele, eli nappaa. Ainoastaan se saa innostumaan, että mulla on helkkarin hieno koira <3 Tuomarikin ymmärsi tämän mutta kun on tiukka suomalais tuomari ja harjotusarvostelija, niin EH AVK4 oli tulos. 10 narttua oli AVO luokassa..:O Pidän kyllä tuommosista tuomareista jotka osaa hommansa, eikä viljele ERIä. Aika paljon jäi harmittamaan se kun tuomari sanoi, että tässä koirassahan on muuten palaset kohdillaan mutta kun se on perroille tyypillisesti ahdas takaa niin takaliike jää ponnettomaksi. Allekirjotan, mutten tyystin sitä että sillä on lehmän liikkeet, kyllä tuohon ruutitynnyriin pontta ja tehoa saadaan, mutta kun ihan mielelläni pidän sen siellä ihan vaan vähän vähemmän tehokkaana..;D

Harri Lehkonen: Keskikokoinen, tasapainoisesti kehittynyt narttu. Hyvän muotoinen pää. Oikeat mittasuhteet vahvassa rungossa. Luonnontöpö. Riittävät kulmaukset. Oikean laatuinen turkki. Hyvä askelpituus mutta hieman ahtautta ja tehottomuutta takana."

Jee jee, nyt kasvatellaan turkkia ja saan ihastella tuota kaunistusta ihan joka päivä <3

Daami 2 luokkaan ja eka LUVA

Eilen suhautttiin Poriin kisoihin ja kisattiin kolmen radan verran. Helppoja kivoja ykkösten ratoja joista sai kivaa kokemusta nuorelle koiralle. Ensimmäinen rata HYL, mutta seuraavalta 0 sij.1 ja SERT. Startattiin vielä ekan kerran kakkosissakin ja sieltäkin tuloksesksi 0 sij.1. Täysin tyytyväinen kaikkiin juttuihin en ole, mutta todellakin plussan puolella. Kuka niitä kämmejä jaksaa muistella. Ihana koira jonka kanssa on ihana tehdä. Sopii mun käsiin ja pikkuhiljaa yhteinen sävelkin löytyy, toivonen vielä hiukan röyhkeyttä Daamin menoon, sitä samaa mitä sillä on riittämiin arjessa..;) Turkki selkeesti jo tiellä ja monet kuviot mietityttää, että olenkohan koskaan treenannu..:D No tekemällä oppii.

Lenkkeilty ollaan koirakavereiden kanssa ja Alli tuli vielä lauman jatkoksi pariksi päiväksi hoitoon. Mulla koittaa matka itärajalle tiistaina, blaa..Vastahan sitä pääs lomailiun makuun. 

Iltaruokintaa älypelistä

Uusi vuosi 2015

Vuosi vaihtui mukavasti. Kukaan koirista ei paukkuja pelkää, Diiva ainoastaan on hieman paukkuärtyisä ja meinas haukahdella paukkeille aluksi mutta lopetti pyynnöstä. Meillä viime vuosi meni ilmeisen rauhallisesti, ei mitään hirmuisen huippu hetkiä mutta aika ihanan tasasta ja mukavaa elämää! Olen sitä mieltä että plussan puolelle meni reippaasti viime vuosi vaikken juuri muistele mitään kohokohtia enkä kovin surullisia sattumiakaan. Näillä mennään mitä on saatu ja tarkoituksena ensivuonnakin harrastaa paljon ja kisata juuri sen verran kun hyvältä tuntuu ja koirat pysyy hyvässä kunnossa. Opinnoistani johtuen olen jo 2011 joutunut hyväksymään sen, etten kovin paljon kerkeä, kykene, pääse, pysty kisaamaan ja käymään kalliissa koulutuksissa ihan ajan, rahan ja kulkemisenkin kannalta, joten tällä saralla ei ole tulossa vielä muutosta tänäkään vuonna. Olen kyllä hyvin sopeutunut tähän, eikä mun mieli kisaamaan juuri sen enempää, harrastellakkin olen saanut juuri niin paljon kuin haluttaa ja koirat tykkää.

Ensi vuonna:
-Haluttais kisata tokossa, uusiin sääntöihin en ole kerennyt perehtymään ja Daami on opetettu vanhojen mukaan
-Näyttelyitä n. 5-7kpl tiedossa, ehkä joku ulkomaa, haluttais saada vaikka yksi serti, jos ei niin, nätti se on silti..;)
- Agilityssä haluttais nousta kolmosiin, mutta tärkeämpänä pidän meidän yhteistyön ja rytmityksen parantumista ja että nautitaan toistemme kanssa sekoilusta. Tärkeintä todellakin, että koira pysyy terveenä ja pyrin huoltamaan enemmän sitä. Koiran terveys ennen muita.
-Tärkeimpänä: toivon, että opin vuoden aikana Daamista paljon taas lisää, viime vuosi oli tyystin ravisuttava ja silmiä avaava, ymmärrykseni laajeni ja tajustin myös ne kohdat missä olen itse mennyt mönkään ja helkutisti on mentykkin. Uskon, että pääsemme eteenpäin niillä osa-alueilla joilla meillä on haasteita. Daami opettaa mulle niin paljon vielä tänäkin vuonna!

Ralph, Daami, Diiva ja Oodi

 Diivan poika Ralph kotijoukkoineen viihdytti meitä välipäivinä. Ulkoiltiin, tokoiltiin ja hiukan rallattiin agilityä. Ralph on vallan mainio koira ja hänellä todella hyvä koti! Muutamia ominaisuuksia joita toivoisin hiukan vähemmän tai en ollenkaan (eli täysin vaaleanpunaisten lasien läpi en Diivan poikaa katsele) ;)

 

Tänään samoiltiin märässä metsässä ja jossain vaiheessa taidettiin olla hiukan hukassakin..:D Parasta silti. Kyllä pitkä turkki pitää koiralla talvella olla! Ei paljon Diivaa ja Daamia paleltanu vaikka kaikki vesilammikot piti könytä.

 Muutama kuva kisulaisistakin vielä loppuun ilahduttamaan lukijoitakin <3