Jaakon treeneissä

Keskiviikkona treenailtiin sylkkäreitä. Treeni oli erityisen hyvä ja paljon tuli infoa, jonka sisäistäminen oli jo aika haastavaa sillä oli niin paljon hyvää tietoa. Huomionarvoista oli mm:
-Sylkkärissä tulisi ajatella kääntävänsä koiran pään rintaan. Ohjaus pienieleisempää ja enemmän kropalla, ei käsillä (taas mä huidon)
-Tuplasylkkäriä tehtiin
-Daami aina lukitsee ensimmäisenä näkemänsä esteen
-A:ta ekaa kertaa pumpperilla, ihan vaan pari toistoa. Ekalla ihmetteli, tokalla tosi jees. Saatiin paljon ajattelemisen aihetta A:han.

-Putki-puomierottelu hankalaa, sanallisen käskyn sisäänajoa
-Käytän paljon sekä rytmittämistä että tiukkoja kääntäviä ohjauksia, tämä hidastaa koiraa. Toinen riittää, yhdessä ne ovat liikaa. Jaakko sanoitti sitä mitä olen miettinytkin. Tämä on yksi asia, mistä haluan päästä eroon tämän kevään aikana, samoin käsillä huitominen.

Turkki tekis mieli vetasta alas, mutta sitten tulee tietenkin kylmää ja pakkasta ja koira menee jumiin, ja palelee ja ei voi pitää treeneissä autossa yms. yms. Daamin turkki on aika huopunut rinnasta kun joutui pitämään toipilaspukua ja muutenkin on pidetty paljon takkeja yms. En ole jaksanut avata, ja luulempa etten aijokaan sillä sekä kilppari, että sterkka heikentää turkin laatua, toki Daamilla ei ole mikään helppo turkki ollut koskaan, todella pehmeä.

Daami 3luokkaan

Tyhmä ihminen kun ilmoittaa koiran yli 5viikon totaalitauon jälkeen suoraan kisoihin. Sen tiesin jo etukäteen, että malttia ja itsehillintää ei ole yhtään. Lähdön, kontaktien ja keppien kanssa tulisi varmasti ongelmia.

Kermisen rata oli suoraviivainen, mutta muutamia pahoja paikkoja joissa irtoavan koiran varmasti saa hukkaan, samoin myös vinoja hyppyjä ja välistäveto. Lähtö aika hyvä. En uskaltanut kauemmin odotuttaa sillä radan pystyi alottamaan myös koiran rinnalta. Keppeihin olin tyytyväinen. Tosi hyvä alotus ja maltti! Irtos tosi mukavasti ja tuntui että oli ohjattavissa. Siiten nämä meidän ikuisuusongelmat, tai maltti on se ikuisuusongelma. Keinu oli aika hurja, ei yhtään itsehillintää. Puomilla yritti mutta niinkuin arjessakin, vapauttaa itseään vähän liian aikaisin. A nyt on vaiheessa kun ei ole päästy treenaamaan eikä ole pumppereita ollut. Yhtään virhettä ei saatu kaameudesta huolimatta. Viiminen luva ja SERT--> siirto 3lk.

Malttiongelmia ei ratkaista agiradalla sillä se on vallitseva elementti myös meidän arkielämässä. Silti se on niin mun pilalle lellitty höpönassu jonka kanssa ei aina pysty olemaan niin tiukka ja niin johdonmukainen mitä ajattelee...;)

Tästä huolimatta, Daami tarjos herkut tädilleenkin :)

Paluu arkeen ja treenailuja

Joensuun reissu tuli tehtyä ja paluumatkalla juna rullas jonkun ihmisen yli. Omat härdellit siitä mutta kotona odotti ihanat karvamursut. Hyvässä hoidossta tietysti porukoilla.

Maanantaina oli koirien huoltopäivä. Tiedossa oli vesikävelymattoa ja hieronta perään. Daami kiipesi heti matolle ja oli aika vauhdikas harjoitetta tehtäessäkin. Tosi hyvin suoriutui kaikesta, myls uuden ihmisen hieronnastakin ja saatiin kyllä kehujakin  miten vesikoira antaa heti käsitellä. Diiva nyt on helppo joka paikassa. Koirilla ei hirveästi jumeja ollut, muutamia siellä täällä. Diivan ontuva jalka hieman arasti, mutta saatiin kehuja miten ontumista ja liikunnanrajoittamisista huolimatta on koiralla pysynyt lihakset ja se on tasapuolisesti painottunut. Diivalla on seuraava aika heti maaliskuun alkuun. Daami odottaa Piiran aikaa huhtikuussa, vissiinkin.

Daami on jo ulkoillut normaalisti viikko leikkauksesta. Keskiviikkona aloitettiin agitreenit Kelpokoiralla. Onneksi treeni oli aika kevyt, sillä Janita oli suunnitellut treenin joka hahmottaa ohjaajillekkin koirien hyppylinjoja. Todella valaiseva treeni ja tuli todistettua, että Daami aika hyvin kääntyy, tekee noin yks-kaks jalkaa korjaavaa ennen kuin lähtee haluttuun suuntaan. Todella tyytyväinen tähän elastiseen pieneen.
Paikallaan pysyminen oli haaste treeneissä ja muutamat rimatkin lensi. Onneksi toistoja ei tullut paljon ja tämä oli hyvä kevyt laskeutuminen treeneihin. Vähän kyllä pelottaa, tai AIKA PALJON lauantain kisat Daamin kanssa kun tiedän, ettei mikään tule onnistumaan; ei lähdössä pysyminen, A:n juoksu on ihan vaiheessa kun en ole vielä saanut pumppereita enkä ole päässyt juoksuttamaan ja en kyllä usko että kepeilläkään malttaa tehdä loppuun asti. Miksiköhän ilmoitin edes kisoihin?

Samalla reissulla innostuin hakemaan koirille uudet ruokakupit ja vesikupin. Kaikkia luuherkkuja; kanan jalkoja, sonnin suteja kahta kokoa, ankan kaulaa, putkiluuta, jännettä. Daami sai myös uuden sadetakin ja valjaat. Diivalle tarvis hankkia fleecehaalari, mutta Hurtan poistuvaa tuotetta ei oikein missään ole. Myös Maukas Tarmo pötköjä ja raakapullia tarttui mukaan, nahkarullia ja hammasluita.

Lauman yhteiseloa

Rötköliisa teurastamansa lampaantaljan päällä

Uusi vuosi on mennyt kovia pakkasia pidellessä. Koirat ei ole juurikaan palelleet. Diiva käyttää uutta Rukkan softshell haalaria. Erityisesti Diiva pitää pitää lämpimänä ettei luita ala kolottamaan. Daami on käyttänyt Hurtan toppamanttelia ja välillä alla mumeron tekemä villahaalari. Oodilla on pisin karva. Se käyttää fleecejumpperia ja päällä Hurtan microfleecetakki. Oodilla on eniten ollut haasteita liikkumisen kanssa :D Tytöt kulkee hienosti ja Daami vauhtitestasikin Rukkan uuden haalarin. Hyvin pysy mukana.  Niin kauan selviän minäkin kun ei tarvitse tossuja pukea. Kova homma ja vahdi niitä sitten joka lenkki että minne mikäkin tossu putoaa. Lihastreeniksi olen ajatellut iskeä sukat jalkaan :D Nosteleepahan kunnolla jalkoja ainakin hetken.

Ollaan lenkkeilty suhteellisen normaalisti pakkasista huolimatta. Metsässä, pururadalla ja golfkentällä. Koirilla on energiaa. Toki lenkeillä varmasti väsähtävät nopeampaa kun ilma on kylmä, sillä vaatii kropalta enemmän. Tai näin ainakin toivoin ;) Väsymistä ei ole näkynyt :D

Ruokintapuolta olen taas pähkäillyt ja vähentänyt selkeästi. Daamilla kilppari ja nyt leikkaus aiheuttaa sen että varmasti siirrytään light & fit ruokaan, ja Diivalla taas ikä ja vähäisempi liikunta ja kohta sterilointi. Oodi on meillä syönyt saman verran kuin tytöt yhteensä ;) Toki on poika käynyt aika kierroksilla kun Diivalla oli juoksu, ja kun meillä usein lenkkeillään kahdessa setissä, yleensä Oodi pääsee molemmille lenkeille mukaan. Meillä koirat on syönyt Brit Carea (jos itse olen ostanut) ja muita voitettuja/saatuja yms. ruokia kuten Royal Canin, Profinen, Pro Plan jne. Nyt kokeiltiin Orijenia ja tykkäsin. Acana myös vahvana ja Canagan.

Koirakasa

Yhteiselo sujuu muitta mutkitta! Diiva ja Oodi on toisilleen aika hajuttomia ja mauttomia. Leluista tulee välillä kinaa muttei mitään murinoita tai tappeluita, lähinnä vitinää kun Oodilla on Diivan haluama lelu. Lenkeillä rallaavat kyllä hajujen perässä. Oodi osaa höynätä molemmat tytöt kauheeseen juoksuun, mutta huomaa että tytöiltä olen koittanut kitkeä pois, ne himmaa jo, vaikka Oodi painelee perään katsoen.
Daami tulee niin hyvin juttuun Oodin kanssa. Ne leikkii ja juoksee. Daamin ei ole koko reissussa tarvinut Oodia kurmuttaa, tietää että pojasta ei harmia tule.  Nyt kun Oodi on hieman enemmän kotiutunut ja uskaltaa pärrätä tytöille jos tulevat liian lähelle missä hän makaa, tai yrittää viedä lelua. Oodi on saanut itsevarmuutta tyttölaumassa ja kun huomaa, ettei ne syö häntä elävältä ;) Kerran Oodi murisi namilaatikon toisella puolella Daamille joka tuli laatikolle. Ajattelin, että jaahas! Kuinkas pojan käy. Daami kohotti ryhtiä, häntää ja kaulaa, murisi matalasti tuijottaen, ja Oodi luikki tiehensä. Voi olla että Oodin egoilu koituu vielä kohtaloksi. Onneksi Daami ei iske niin, että tarvitsisi eläinlääkäriin mennä, mutta tekee asian selväksi. Daami huomaa Ookusta, että on sen verran "onneton" hänen mittapuulla, ettei edes tarvi näyttää, kun tietää, ettei siitä ole harmia.

Jotenkin Daamin on helppo olla laumassa jossa sen asema on selvä. En vain tiedä sopeutuisiko mihinkään muuhun asemaan kuin korkeimpaan palliin. Elämä sen kanssa on silloin helppoa kun kukaan ei haasta sitä, muuten Daami ei jätä kyllä rauhaan ennen kun homma on selvä. Se on raskasta, mutta onneksi ei tarvitse sellaisissa koiraporukoissa elää, missä tämmöinen tilanne on. Hetkellisesti tulee kyllä toimeen ja mun valvovan silmän alla, mutta kotona ei voisi olla toista vahvaa koiraa. Mocan kanssahan ne otti yhteen ensimmäisistä päivistä lähtien. Tämä tulee huomioida joskus kun pentua valitsee. Daami on kuitenkin mielestäni tervejärkinen, sillä varoittaa ja tekee asian selväksi, ei hyökkää yhtäkkiä mielenvikaisesti varoittamatta.

Oodi lähtee mun mukana Helsinkiin keskiviikkona 13.1. Itse piipahdan Joensuussa ja sen jälkeen lauma taas entisellään. Treenaillaan, jumppaillaan ja kuntoudutaan.

Joulu, välipäivät, uusivuosi ja Diivan 7v synttärit

Daami toipui leikkauksesta ennätysvauhtia. Jo seuraavana päivänä vauhti päällä. Jouduin heti reeraamaan haavaa sillä koira ei voinut liikkua haavateipin kanssa sillä se kiristi karvoja ;) Tyttö oli siis ekasta päivästä alkaen pelkkä haavapuku päällä eikä ole tulehtunut ainakaan vielä, kun leikkauksesta on jo 9 päivää. On hyvin antanut haavan olla. Haavapuku on ehdottoman paras verrattuna johonkin kaulureihin joita en edes omista. Todella vähällä ollaan päästy hoitojen ja vahtimisten suhteen. Ainut haaste on ollut pomppiminen ja riekkuminen :D Jo 2. päivänä olis neiti pomppinu sohville ja sähnkyyn ja aika pian myös riehunut Diivan ja Oodi kanssa.

Joulu tuli ja meni aika nopesti ja osaksi töiden merkeissä. Koirat on ollu pelkällä lenkityksellä. Daami alkoi tekemään pientä lenkkiä jo 4 päivää leikkauksesta, sillä tytöllä alkoi olla virtaa :D Pikkuhiljaa lisätään lenkkien pituutta ja tällä hetkellä Oodi lenkkeileekin tuplamäärän kun ensin Diivan kanssa ja sitten vielä Daamin kanssa :D

Oodi pääsi töihin aaton aattona. Tonttupoika hoiti hommansa hyvin ja oli lungi poika.

Joululahjaksi Daami sai leikkauksen ;) Diiva sai 5x kortin hierontaan (60min) ja vesimattoon (30min). Ontumisia ei ole nyt ollut! Tosi jees. Pitäis ostaa se dobopallo ni päästäis jumppailemaan paremmin. Todennköisesti Daamikin saa kuntoutumiseensa jonkun kerran käyttää Diivan lahjasta. Sen lisäksi tuli pehmoleluja. Kaikenlaista näille tulee aina ostettua jos vaan jotain juolahtaa mieleen. :D Diiva pääsee sterilaatioon keväämmällä kunhan valeraskaudet on podettu pois alta.

Käytiin Oodin kanssa vähän rallattelemassa Raisiossa Vanton treenihallissa. Meno oli jees, mutta ei niin omiin näppeihin rakennettu kuin Daami. Sylkkäri ja poispäinkäännös ei oikein rimmannu, mutta oppisin tavan joka toimi Oodille. Poju oli aika intona.

Uusi vuosi vaihtui. Koirat oli aika lepposia. Diiva aina aluksi yrittää räyhätä paukuille, mutta muutamasta muistutuksesta muistaa, ettei niitä kuulu noteerata. Todella helppo kolmikko.
Ollaan lenkkeilty jo aika urakalla Daaminkin kanssa. Golfkenttä on toooosi kiva lenkkipaikka, kaikki tykkää kun saa rällätä mielin määrin ympäriinsä. Tänään eksyttiin metsässä ja tehtiin aika rankka lenkki, Daamikin riehu niin että yhdessä vaiheessa vinkasi muutamia kertoja. En tiedä mikä tuli. Toivottavasti joku roska vaan, eikä esim. jalassa tai haavassa mitään. Sen jälkeen kulki tiiviisti remmissä, ja unohti pian olleensa edes kipeä. Hui!

Mikään ei kelpaa kun haluaa just sen mikä on Oodilla. Ja siitä syystä voi mököttää!

Tänään juhlittiin pikkupennun 7vuotis synttäreitä!!!!! Mitä hittoa! En ymmärrä miten on voinut kulua jo noin monta vuotta? Mun unelmapentu joka jo mummo ja pian veteraani. Tarjoilut ja lahjat oli todella köyhät. Pitänee (kunhan keksii ;) ) ostaa jotain.

Daamin kanssa päästiin Janitan ja Jaakon valmennusryhmään. Kiva päästä treenailemaan kevätkausi siellä. Eväitä jatkoa varten tarvitaan!