sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Talvea odotellaan


Blogi käy aika hiljaisella. En haluaisi millään luovuttaa tämän kanssa, mutta eipä minulla mitään koiramaisia juttuja tänne oikein enää ole. Koiraharrastus on rauhoittunut aika urakalla. Toisaalta todella surullista, sillä jossain elämän vaiheessa se vei suurimman osan ajastani ja pidin siitä todella. Paljon hyviä muistoja ja paljon sellaista, mistä en haluaisi päästää irti, mutta toisaalta, toisenlaiset sisällöt vievät nykyisin aikaani.


Ilman koira en varmastikaan osaa elää. Joskus ajattelin, että jos en harrasta, minulla tuskin koiria olisi, Nyt kuitenkin tuntuu, että en osaisi olla ilman iloista vastaanottoa, jokapäiväistä hoitoa ja huolenpitoa ja kolmea lenkkiä päivässä. Mitä rapsutella sohavalla tai ketä potkia sängystä pois jos ei olisi koiria, Toisaalta todella haikeaa, että mun harrastuskoirat alkaa olla menneen talven lumia. Moccaa ikävöinyt taas huolella. Hänen epäreilu kohtalo. Diiva 10v tekee elämänsä työtä nuorten ja välillä vanhojenkin kanssa. Daamin kanssa ei koskaan päästy niihin saavutuksiin mihin tuollaisella koiralla olisi ollut mahdollisuuksia. Toisaalta miksi murehtia sitä kun tuolla kapasiteetilla sillä ei ollut mahdollisuuksia kuin tähän, mihin me on päästy. Harmittaa sen puolesta jos olisin kuitenkin voinut tehdä jotain enemmän. Tuossa se istuu mun takiana ja vartoo mua. Minä olen sille koko elämä. Se on joutunut koko viikonlopun vaan makaamaan koska olen ollut kipeä. Säälin sitä välillä todella mutta toisaalta, mun kanssa se on saanut kovin hyvä elämän ja tulee sitä saamaan jatkossakin.

Pennun ottaminen voisi olla ensi vuonna ajankohtaista. Kasvattajiin olenkin jo tutustunut, mutta ehkä vielä odottelen. Niin kauan kun Daamin kanssa voi harrastaa niin ehkä niin kauan nautin yhden koiran elämästä. Daami on nyt niin "helppo". Siis Daamin mittakaavassa. Se ei hypi seinille jos sen kanssa ei tee mitään, se ei tuhoa paikkoja, se ei ole eroahdistunut, sillä ei mene maha sekaisin jne jne... Pennusta taas ei koskaan tiedä kun kaikki on opettelua ensimmäiset 3vuotta ainakin.


Mun syksy on ollut unelmaa. Pariisi ja Malediivit. Malediiveista olen edelleen niin pakahtunut. Pakko päästä uudestaan sinne. Tädellistä.

Työt tuntuu hyvältä ja kotona ja parisuhteessa teen omaa kasvuani. Tammikuussa muutto ihan omaan ja ihan uuteen kotiin. Life is good.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti