Sunnuntaina olin Rähmisten 20vuotis juhlamätsärissä ja epiksissä töissä. Sain startata Daamin kanssa starttiluokan hypärillä. Rata oli helppo vaikkei putkijarrua osatakkaan ja hieman vielä hämyesteet saa neidin ihmettelemään et hei eiks toiki pitäis suorittaa. Vieras paikka ei saanut Daamissa aikaan mitään ihmetystä, hyvä näin. Tätä lähdettiin kokeilemaankin, että kisailanne ja hälinää ympärillä, että aiheuttaako koirassa epävarmuutta. Daamissa ei aiheuttanu. Olen kyllä aikaisemminkin huomannu, että ymmärtää kyllä paikasta ja tilanteesta riippumatta mitä AGILITY on..:D Toisin kuin Diiva joskus ekoissa kisoissa Raumalla. Ai kauhee miten jälkeen päin tajusin, että olis ehkä pitäny siedättää vähän paremmin siihen, että aksata voi muuallakin kuin omalla kentällä ja omilla esteillä.
Daami suoritti suoran putken jälkeen lähtöhypyn uudelleen kun en antanut putkijarrutusta sille. Sitä ei olla vielä treenattu joten tiesin sen hakevan hyllyn sieltä. Tämä oli kuitenkin ihan positiivinen kämmi joten jatkettiin, sillä koira teki oikein. Vielä toinen kaarratus ja loppusuoralle kääntö. Yks hylkäys vaan, eli starttiluokassa 10vp, tällä sijotuttiin toiseksi.
Se on hauska elikko. Vähän kuin Mocca ja tyystin erilainen kuin tätinsä Diiva. Diiva on aina kisoissa niin lungina, Daamin kanssa menee hermo kun se riekkuu ja käy ihan kierroksilla. Divan kanssa aina mietin, että tajuaakohan se, mitä ollaan menossa tekemään kun ei yhtään ota kierroksia ennen, on niin kuin sunnuntaikävelyllä oltaisiin. Daami kyllä tietää mitä kohta tapahtuu ja näyttääkin sen ylitsevuotavasti. Uudelle fleecetaluttimelle tulikin heti käyttöä kun peto saa sen suuhun niin, ei teurasta mitään pikkushelttiä maalialueella..:D Oikeesti, ei olis kivaa. Hieno elikko<3 Kyllä siitä niin kivan kaverin olen saanut, ja niin kivan kisakaverin. Vaikkei koskaan missään pärjäiskään, se on niin mun<3 Ja onneks se on mulla vaikkei alunperin pitänyt ottaa. THÄNK GOOOD oon sen verran tyhmä...:D
Muutama etupalkka kontaktirallitus käytiin taas yks aamulenkki tekemässä. Ihan pari toistoa, ja hyviä toistoja oli. Koko korkeeta keinuakin kokeiliin yllytyshulluna, eka lentona, toka hiukan himmaten hyvällä pysähdyksellä.
Muuten elämä on ollu ihanaa näiden murujen kanssa. Niitä tulee aina ikävä heti jos vietän aikaa ilman niitä tai olen töissä. Niiden yhteinen lempinimitys on Hinupiinot (ennen oli himpulat kun Moccakin oli, vaan Mocca voi olla oikea Himpula) ja Daami on Banssepaaaaaaane. Bamse, maailman vahvin nalle. Kyllä se taas osaa olla niin aivotonkin, lähti taas toisen koiran alotteesta täyteen tappeluun niin, että mulla sormi auki, parempi niin, että mulla, kuin että Daamilla tai sillä toisella, niitä on tyhmä hoidattaa ja käydä eläinlääkärissä. Daamin yks huono puoli on tuo tulisieluisuus; se rakastaa haasteita ja fysisiä sellasia, haastaa ja testaa kaikkia, ei ite alota mitään, mutta jos joku alottaa, on Daami ihan liekeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti