sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Treeneistä ja vähän negatiivista puputusta yleisesti

Mietin, millaista oli elämä sillon kun oli aikaa puuhata koirien kanssa? Ohjatut treenit Turussa on ihan parasta sillä se aika on pyhitetty koiralle. Hieman (eli aika paljon) huolta aiheuttaa se, että olen jälleen näkevinäni Daamin takajalan oireilua, mutta niin lievänä että pelkään jos vielä eläinlääkäriin, ettei sieltä mitään löydy. Mikään ei ole sen turhauttavampaa. Mietin jo valmiiksi jos treenaaminen Daaminkin kanssa loppuu, ei mulla ole koiraa jonka kanssa voi harrastaa. Toisaalta ei ole koiran paikkaakaan, eikä niin paljon intoa, että olisi pennun aika. Tulenko enää koskaan ottamaan harrastuskoiraa jos nyt tulee tauko? Vai tekiskö se vaan hyvää?

Elinan treeneissä tuuraamassa Heidi. Katsoin jo ratapiirrustuksesta, että aikalailla väkisin väänetty rata. Sellainen hankala, missä ei missään kohtaan tule flow fiilistä kun saat yhden neliön kokoisella alueella olla ensin tekemässä saksalaista sitten kiirehtimässä seuraavaan paikkaan jossa pitää vääntää persjättöä ja heti perään vekkiä ja todellisuudessa koira oli jo siitä saksalaisesta ponganut ansaputken. Huoh. Mun asenne niin huokui jos kun menin radalle. Todellä ärsyttävä piirre itsessä. Mutta oli meille vaikea. Ei siis ohjauksellisesti minulle mutta Daami pongas esteitä eikä tullut ohjauksiin. Rata oli vielä erilainen mittasuhteiden osalta mitä ratapiirroksessa. Keskityin sitten hakemaan flowfiilikset onnistuneista kepeistä joihin mentiin haastavista kulmista ja annoin koiran täysin työskennellä itse mutta liikuin tasasesti itse, koska Daami vaatii tämän, etten lähde sykkimään.

Timon treeneissä torstaina olikin jo aika haastava rata näin vauhtiratoihin muihin verrattuna. Daami ei meinannut millään tulla japsiin. Muutama perkele merkkaus ja sain tulemaan. Todella ärsyttävä keskarin heiluttelu -asenne taas Daamilla. Nautin kuitenkin Daamin irtoamisista, itsenäisyydestä, kontakteista, käännöksistä ja kepeistä. Ihana taitava! Tämä olikin viimeinen kerta Vauhtirataa. Jouduin muutaman treenin myymään ja muutaman treenin suoritin kipeänä :D Huonoa tuuria. Tiffy bc:n kanssa keitti yli, ei mulla, mutta koira ei kyennyt kovin kummoiseen suoritukseen. Harmi. Hieno koira.

Meikäläisen gradu valmistuu uhkaavasti. Todella pelottavaa! Eniten pelottaa, ettei sen valmiiksi saaminen vaikuta mun elämään niin kuin toivoisin, eli että mulle jäis käyttöön enemmän vapaa-aikaa :D

Elmalla narttumainen mörköikä. Senkin suhteen pelottaa, ettei siitä kehity täysjärkistä seurakoiraa koska siinä on täysin samoja piirteitä kuin Daamissa. Nyt pöhisee ja haukkuu vieraita eikä aina mene suoraan tutustumaan. Näyttelyiden suhteen mietin sitä, että ottaa hatkat alta kun vieras ihminen tulee pöydällä tutkimaan. Todella harmillista sillä en toivonut tältä pennulta mitään muuta kuin että se olis helppo ja sosiaalinen. Harmi jos näinkään ei ole. Mielestäni se ei ollut paljon vaadittu seurakoirarodulta jolta ajattelin että enemmistö kuitenkin jo luonnostaan täyttävät nämä kriteerit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti