Joulu meni ja niin vaihtui myös vuosi. Itse olin vuoden vaihteen Puolassa ja koirat vanhemmillani. Daami oli saanut lapsisiedätystä ja edelleenkin raketit saavat aikaan vain alkuun pientä ärtymystä Diivassa, Daami on lähes neutraali. Pelkoja ei ole.

Ohjatuista treeneistä ja kisoista on ollut nyt taukoa. Ollaan käyty höntsäilemässä ja harjoittelemassa jotain taitoja. Daamin kanssa on miellyttävä treenata nyt kun on löytynyt se oikea tapa ohjata. Se on vaivatonta ja ei tarvitse vääntää. Juosta kyllä pitää enemmän kuin ennen ja kunto on koetuksella. Tammikuussa alkaa kelpokoiran nollaratatreenit ja Elinan ratatreenit. Kelpokoiralle haluan päästä katsomaan miten Daami siellä käyttäytyy. Meillä oli aikanaan siellä kovia vireongelmia. Toivoisin Daamin uudelleen ohjelmoinnin auttaneen tähänkin ongelmaan.

Daami on kovin helpossa iässä. Se sopeutuu tekemättömyyteen ja nukkuu päivät pitkät. Ihanaa ja leppoista. Kodin ulkopuolella sama hulluus jatkuu ja onkin pari kertaa päässyt räyhäämään toisille koirille ja välillä meinaa mennä juoksijoidenkin kohdalla yli. Ehkä se tällaisessa sitten näkyy kun ei ole ollut aktiviteettia.

Daamin vointi on ollut parempaan päin. Eihän hänen neuriittinsa juurikaan missään muussa näy kuin suun käytössä. Muutamia luita pystyy jo kaluamaan ja ruoan syöminenkään ei ole enää niin suttaista. Ruokailee edelleen kylpyhuoneessa :) Toivottavasti siis tulehdus olisi poistumaanpäin.

Luokkatoverini Råtta ja Majava

Diiva on päässyt jo työn touhuun. Tyttö nauttii kyllä suuresti kun pääsee koululle ja ilmoittaa jo ovella örinä, ulina haukulla, että minä tulin. Sen jälkeen se menee häntä ja koko pylly vispaten tapaamaan oppilaita ja henkilökuntaa.