Daamin jäljelle ripottelin sinne tänne nakkeja. Eka koira jonka kanssa kokeilen näin alottaa jäljestämistä. En edes tiedä onko se kovinkaan sallittua, mutta pähkäilin, että ainakin koiralle palkitsevaa. Eri asia sitten hokaako verijäljen ja nakkien yhteyttä vai häiritseekö vain. Seuraava jälki tehdään varmaan ilman välillä olevia nakkeja. Daami löys heti jutun juonesta kiinni. Annoin täysin rauhassa haistella ja nuuhkutella jälkeä. Hiukan tuli edes takasin jäljellä menoa, mutta annoin nuuhkia rauhassa kun ensimmäinen kerta oli, luultavimmin haki taakse jääneitä nakinpaloja. Jälki oli tuore ja suora, ei kovinkaan pitkä koska kyseessä ensimmäinen kokeilu. Kaadolle kun päästiin oli neiti niin täpinöissään kaadosta (peuran jalka) jonka otti reteenä suuhun ja kanniskeli niin polleena. Mielellään ei olis sitä mulle tuonu vaan lähteny takas jäljelle sättäämään sen kanssa. Kovin tyytyväinen olen suoritukseen vaikken kokenut olekkaan näissä jutuissa eikä tästä meille koelajia tule. Lähinnä koirien ja omaksi iloksi, kiva nähdä koirat hommissa josta ne nauttii ja joka on niille luontaista, ja vähemmän kiihkeetä mitä agility..;)
Diiva pääs myös jäljelle jossa yksi kulma. Jälki oli tuore, sen aikaa mitä tehtiin Daamin jälkeä ja ajettiin sitä, sai Diivan jälki odottaa. Neiti oli ihan täpinöissä ja ties mitä ollaan tekemässä. Lähti tekemään jälkeä hyvin, nenä maassa, toki hiukan liian nopealla vauhdilla, mutta niin tarkkaa työtä en ole sen nähny koskaan tekevän. Täysin jäljen päällä ja kulmasta oikeaan suuntaan. Muutaman kerran meni vauhdilla vähän ohi (noin metrin) jonka jälkeen pää ylös, takas päin ja uudestaan jäljestä kiinni. Aika täydellistä suoritusta Diivalta. Ei siinä voinu ku ite roikkua narun perässä ja ihailla kun toinen niin elementissään. Neidille kaato ei ollut niin huippu mitä Daamille. Sen sijaan Diiva ei millään meinannu lopettaa jälkien etsimistä vaan oli ihan varma että vielä täällä pitää jotain olla. Sinnikkäästi koitti hakea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti