perjantai 19. lokakuuta 2012

Elämyksiä treeneissä

Voi voi miten taitava tuo mun pienempi on <3 Hullua miten se voi osata kaiken sen mitä Mocan kanssa ollaan treenattu ja treenattu..:D No ehkä juuri siksi Didi osaa sen kun on siinä sivussa päässyt myös tekemään toistoja. Hauskinta tässä on se, että Mocca ei osaa niitä vieläkään mutta DIIVA OSAA AIVAN BUENOSTI! Tämä myös ehkä todistaa sen, että mikä opetusmetodi ei toimi toiselle, toimii takuu varmasti toiselle..:D Sen verran erilaisia oppijoita ne on.
               Treenattiin siis ylläri pylläri kepppien avokulmia. Aluksi hypyltä tultiin kepeille niin että koira joutu taittumaan pujotteluun 90asteen kulmassa ja tämän jälkeen täysin keppien suuntaisesti eli koira joutu menemään oikeaan väliin, tekemään täyskäännöksen ja pujottelemaan. Mocan kanssa huomasin, että pallo kuumutti sitä liikaa, ei malttanut. Pallo pois ja frolic palkalla ja johan alko neiti näyttämään osaamistaan kun ei ollu niin helkutillinen kiire palkan saantiin. Uskomaton epeli..! Diiva ei tehny kertaakaan väärin ja erilaisia avokulmia tuli useampaa sorttia ja radan osana toimi yhtä hyvin kun yksinään. Neiti osaa kyllä keskittyä joka yllätys, auttaa työn tekemisessä kunnolla..:D Huipputyyppi kun sillä on aina aivot mukana, toisin kun Mocalla.
              Samalla treenattiin samassa tekniikkapätkässä pitkästä aikaa sylkkäriä, Didi taipuu, Moc ei. Samalla tuli treenattua takaakiertoja kaukaakin työnnettynä ja lähetettynä. Mocca oli hyppäämisessään omituinen..:O Pudotti rimoja, liukasteli ja venytti joskus jopa jalkojaan taakse ja pudotti riman..xD Mutta siis sehän hyppää jalat alla ja fyssari veikkas alaselässä olevan jotain viatonta, mikä ei kuvissakaan näy. Mocalla on lonkan ojentajat aika kireät, niitä ollaan nyt venytelty monin eri tavoin. Nostin vähän hyppykorkeuttakin jos olisi venyttänyt.
              On ne niin huippuja! Ihan pinkeenä kun pääsee hommiin vaikka välillä koetteleekin hermoja valtavalla hössötyksellä, säntäilyllä ja räkyttämisellä..:D Voisivat ottaa astetta rauhallisemmin, myös silloin kun odottelevat vuoroa.
             Olis taas innostusta tokoilla enemmän ja enemmän. On vaan jotenkin hivenen lamaantunut siitä kuinka paljon aikaa kahden koiran tavotteellinen treenaaminen vie, eikä vain aikaa vaan myös jaksamista..:O Opintojen kanssa on nyt kaameen raskasta. Ylempien luokkien liikkeet ei ole enää nii läpihuuto juttuja, ja liikkeiden hiomisen kannalta olisi hyvä saada tehtyä vaikka päivittäin lyhyitä treenejä. Onnistuis itseltäkin, mutta kun koirat on niiiin innokkaita ja itse niin ahne, ettei siitä treenaamisesta meinaa tulla loppua kun alottaa..:D Ja nyt tulee opetus; yksi aktiivisessa kisaiässä oleva koira kerrallaan..:D Tämähän ei ole mikään uutinen, mutta lähinnä muistiin itselle..;) Se on myös koirille niin parempi kun pystyy keskittymään yhteen ja saa kunnolla treeniä niin että lopun aikaa hurtta voi vaan lötkötellä jalat kattoa kohden.
             Edellisestä viisastumisesta huolimatta, mä niiiiiin rakastan nuita molempia, enkä tiedä minkä arvoista elämä olisi ilman muruhiiriä <3 Ohhh, pakahdun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti