keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joululoma!

Hullu baageli! Tukka takana ja lomailut edessä

Junailtiin lauantaina Uuteenkaupunkiin lomalle. Reissu veikin 10 tuntia, huh. Matka meni kivasti. Lemmikkivaunussa muutamia koiria mutta Daami relas hyvin koko matkan ja molemmat junat. Pasilan asemalla meillä olikin reilun tunnin chillitauko ja nähtiin ihania tuttuja siellä <3 Diivan poika Ralph. Ralph on ilmeisen naisten perään tätä nykyään ja Daami laittoki pojan käyttäytymään (hyvä Daami). Kerettiin juoppojen kanssa seurustelun lisäksi nähdä paljon ihmisvilinää ja tekemään pikkutokopriiffitki.
Ralph on hieno poju. Jos mulla ei olis Daamia, olis mulla todennäkösesti Diivan ainut poika. Se olis ollut ainut kriteeri millä olisin voinu osata valita niistä kolmesta jonku ;) Ralphi on astunut Milan (Caraydan Diosa pequena) ja onnistuneesti. Itse olisin vielä pidättäytynyt noiden nuorten koirien käytöstä, varsinkin kun Diivalla (eikä sen sisaruksilla) ja Merrillä (eikä senkään sisaruksilla) ole vielä jälkeläisiä tai Essollahan on, muttei nekään ole kuin 2v. Ei tiedä yhtään vielä niistä. Mila on kuitenkin hieno narttu ja kyllä olis semmonen yhdistelmä mistä varmasti olisin pentua kyselemässä jos ei Daami olis noin nuori ja kädet täynnä sen kanssa. En oikeastaan tiedä saanko mistä koskaan ikinä semmosta perroa minkä sukutaulun hyväksytän, ehkä joudun luistamaan omista vaatimuksistani sen suhteen. Monissa sukutauluissa on sellaista "pientä", ei ehkä lähisuvussa tai ei vielä puhjennutta mutta riskiä, ja yleensä semmoset menee mulla sinne ei listalle. Varmaan pakko ottaa jossain vaiheessa jotain riskiä kun haluaa perron ottaa. Mutta se näistä höpinöistä, must ei oo ikinä kasvattajaks vaikka niin kiinnostais :/


Diiva oli iloonen kun näki mut, mut aika äkkii pakeni rappusten alle kun egopelle Daami tuli muistuttamaan kuka pomo ja kuka omistaa luut jne. Se on ärsyttävää ja kun tuolle ei peruskeinoin mene mikään perille, parhaimpaan tulokseen tämmösessäkin pääsee kun ei lisää huomiota siihen, miten se itteään pönkittää. Käskee vaan pois ja tarjoaa muuta tekemistä.
Hiukan on haukkuminen riehaantunu kun omakotitalossa tuntuu olevan mukava räyskätä ovelle joka vaiheessa, ilmeisesti myös tekemisenpuutetta. Olen kuitenki aika tyytyväinen miten vieraita ihmisiä on nyt otettu vastaan. Perhe jossa lapsi koitettiin haukkua mutta namittamalla naksulla ja huomion siirtämisellä päästiin siitä ja ilmeni enää välillä jokunen pöhinä mutta todella hienosti otti pojan, ja sitä oli pakko kokajan mennä haistelee ja sen puuhiin mukaan. Hyvää kokemusta Daamille. Aika paljon sitä saa säädellä. Monikaan ihminen ei ymmärrä, tajua, tai edes näe millä kaikilla tavoilla sitä autan ja ohjaan, opetan toimimaan, ja hillitsen sen impulsseja. Ei tunnu enää niin työläältä mitä aluksi kun on aikasempien kanssa tottunu vaan "jättämään ne oman onnen nojaan", ja "päästämään ne edeltä ja ensimmäisenä jokaiseen tilanteeseen" ja silti niihin voi luottaa ku pommiin. Daami ei ole semmonen koira. Mutta niin ihana kuitenkinja ystävystyy kyllä.

2 kommenttia:

  1. Meillä joskus Kiira on herkempi reagoimaan sellaisina aikoina, kun on reissattu paljon eestaas ja käyty kyläpaikoissa, meillä ollut vieraita jne. Silloin ei ole kyse tekemisen puutteesta vaan ylivirittyneisyydestä, mikä näkyy oikeastaan vain siinä, että reaktiokynnys on joskus hiukan matalempi. Siihen auttaa, kun pitää pari tylsää päivää, jolloin tyyliin vaan rauhallisia metsälenkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sitähän se on suuremmissa määrin kun on ärsykeherkkä ja impulsiivinen koira, kaikki tapahtumat lisää stressitasoa kun pitää olla valppaana ja reagoida jokaiseen pieneen juttuun. Monesti harmittaa koirankin puolesta kun se on tuollainen, mutta eihän se voi itselleen mitään. Voin vaan koittaa pitää arjen mahdollisimman helppona sille, mutta samalla haluan kuitenkin koittaa nostattaa ärsykekynnystä, jos senkin elämä kävis iän myötä aina helpommaksi ja helpommaksi..:D Toivoa saa...

      Poista