Home Sweet Home... ja vähän kisailemassakin

Torstaina käytiin hallilla vielä tekemässä tyttöjen kanssa treeni ennen viikonlopun kisoja. Mocca on ollu 3viikkoa juoksutauolla, joten jänskätti vähän miten tauon jälkeen homma taas toimisi, varsinki kisoissa...:D Neiti oli vallan pätevä ja tiukat hyppykuviot meni vähän liiankin helpolla. Treeni oli lähinnä jeejee-treeni, kevyt laskeutuminen takasin treenaamiseen juoksujen jälkeen. Neidissä ei ole kyllä koskaan huomannut juoksujen vaikutusta mitenkään, ja treenaa kyllä ihan yhtä intona kuin aina ennenkin.
          Perjantai aamulla otettiin nokka kohti kotia. Tytöt matkustaa hienosti junassa sen 7h mikä kestää Joensuusta Turkuun. Hirveen pitkä matka..:D Mummolaan päästyä tytöt oli kyllä onnellisia mutta väsyneitä.
          Lauantaina taas aamusta aikasin Hyvinkäälle kisaamaan. Aamuherätykset ei ole kyllä mua varten..:D Diiva kisas kaikilla kolmella radalla ja Mocca hyppärillä ja agilla. Diiva oli uudessa hallissa ja pohjalla vähän varovaisempi. Ekalla radalla selkeesti varo ja tokavika rima tulikin alas. Muuten puhtaasti, muutamia rumia kohtia lukuunottamatta (mun piikkiin vaan). Toinen rata jo parempi mutta muutama huono ohjaus tiukkasti kääntyvillä hypyillä ja sain keräillä koiraa (mun piikkiin nämäkin) Loppupuolella koira pääs ponkasemaan väärään putkeen keppien sijaan. Hylly tältä toiselta radalta siis. Viiminen rata oli kans aika hauska...:D Didillä oli hauskaa ja mulla kans. Koira oli aika hukassa alussa, joka oli luulot pois-alku tiukkoine käännöksineen. Putkesta tullessa se etti mua ja käänteli päätä joka suuntaan vaikka olin melkeen edessä..:D En tiiä mitä se oikeen haki, lelua varmaan. En kerenny yhtään sinne minne piti joten piti lähettää avokulmaan kepeille koira, mutta maltti on valttia..:D Puhdas rata tästä ja 3.sija. Kyllä harmittaa kun ilmottautuneita oli 30 niin, että serti olis tullu meille, mutta moni oli jäänyt pois joten sertiä ei sitten jaettu..:D Lähellä oli taas mutta mikäpä siinä. Kyllä se sieltä tulee.
           Mocca oli tosi vähällä huomiolla koko kisapäivän. Samoin en yhtään riehuttanu sitä lelulla ja ennen rataa pidin sitä perusasennossa, seurautin ja jätin sen paikallaa olemaan. Hiukan se yritti remmiä repiä ja radalle kun päästiin, niin lähdössä heti pannasta päästyä alotti sen huutamisen. Totesin siihen tiukasti että hiljaa pitäen koirasta kiinni ja käskien istumaan. Hyppärillä koira vähän liukasteli vieraan pohjan takia (ja ilmeisesti tassukarvat oli kans hieman pitkät) mutta mitään isoja kaarroksia ei tullut. Kepeillä se sitten valu toiseen väliin samperin laiskimus..:D Ois pitäny tiukemmin käskyttää niin olis neiti voinu olla skarpimpi. Nyt tuntu että se vaan posotti sinne huumassaan eikä oikeen keskittyny. Siitä vitonen ja muuten tosi kivasti maaliin ohi ansaesteiden ja vielä ilman hirveitä varmisteluja. Oma reipas, vahva, määrätietoinen liike ja tiukka käskytys tuotti tulosta. Nolla oli lähellä ja sieltäkin se valionarvo olis ollu ihan kiva juttu..:) Agiradalla heti alku ihan hirvee ansa, pituus syötti suoraan aalle. Muutin viimetingassa ohjausta ja kyllähän se toimi..:D Mocan kanssa toimii kaikki erilaiset jutut, mitkään vedot ja vekit vähän huonommin. Kepelille mentäessä tuli yks pitkä kaarros mutta muuten puhtaana maaliin ja 0-voitto siitä meille..:D Kyllä teki taas gutaa onnistua tämän koiran kanssa pitkästä aikaa...! Sen kanssa kyllä pärjäis ku ite vaan osais.
                 Alli-perropentu oli meillä hoidossa viikonloppuna. Mikä reipas ja kiltti perropörrö, eikä Mocastakaan välittäny. Mocca vaan opettaa vesikoirat vesikoirien tavoille...;)  Diiva taas oli henkisesti nuorempi kuin tämä 5kk vanha pentu..:D Kyllä vesikoira on kiva laumakoira. Pennustaki huomas miten se tykkäs.