Uskomattoman ihania treenejä ollaan tehty Diivan kanssa nyt kun Mocca on jätetty kotiin juoksuineen. Harkitsen vakavasti alottavani treenaamaan koiria erivuoroissa niin, että toinen jää ihan kotiin, eikä tule hallille räkyttämään. Se on niin totta, että siinä pystyy keskittymään ja olemaan ihan erilailla läsnä kun treenaa vain yhtä. Pelkkä toisen läsnäolokin jo saa ajatukset jakaantumaan.
Lauantain treeni oli huippu. Kiituri tykitti ja irtos hienosti. Kontaktilla pysyminen oli hieman vaikeampaa. Putkista pitää nyt palkata, että saadaan niitäkin nopeammaksi mutta muuten neiti on saanut kyllä itseluottamusta ja mikä parasta, se, että mä oon oppinut sen kanssa toimimaan alkaa näkyä..:D Hyvä me!
Maanantain iltatreenit oli huiput. Rata oli vaikee ja ahdas ja siinä oli oikeesti haastetta. Onneks en joutunu Mocan kanssa sitä menemään.:D Hienoja layerointeja mutta kontakteilla oli vaikea taas pysyä ja keppeihin pitää saada toistoilla nopeutta ja rytmiä. Didi tuli ihan kiukulla..:D Siitä oikeen kuuli ku sitä kiukutti ja sitten uutta vaihdetta silmään. Välillä vaan kaahotettiin kun oli mahdoton saada sitä taipumaan mihinkään..:D
Lenkkeilykelit on ollu nyt vallan vaihtelevia, mutta ollaan lenkkeilty ja fillaroitu ja Mocca lähinnä metsästäny pupujusseja. Hauska nähdä nyt kun ennen ei Mocalla ole juurikaan ollut taukoa treeneistä juoksujen aikaan. Ajattelin pyhittää nyt Diivalle laatuaikaa kahdestaan mun kanssa ja Mocca saa relata. Ennen joulua pitäis varmaan startata vielä kisoissa.:) Kyllähän sen tietää miten siinä käy; Mocca ei oo yhtään kuulolla ja ketuttaa, Diiva tekee nollaa..:) Ahistaa jo valmiiks toi yks. Miten sais ittensä psyykattua niin et olis niin tiukka ku ikinä pystyy.Arghhhhh..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti