Maanantain treenit meni tahkomiseksi. Sitä se on kun itse saa ratansa suunnitella niin siihen tulee niitä vaikeita juttuja..:D Mocalla kaameita vaikeuksia tulla käteen ja lähelle, hyi hitsi miten monta toistoa ihan namilla ja ei se vaa hiffaa, säntää jokaisen esteen suuntaan "tänne, eiku TÄNNE, aa, no TÄTÄ sä varmaan tarkotat..". Voi ei miten turhauttavaa, ei se vaan tuu lähelle, liikuin tai en, oli mulla kinkku kädessä tai ei, esteet vetää sitä liikaa. Mutta oli siinä kivojakin kohtia.
          Dimputti himputti yritti lintsata ja sitten ei tajunnut yhtäkkiä mitä poispäinkäännös esteen taakse tarkottaa...:O siis NEVER HEARD..! Voitteks kuvitella, että vaadin ja helpotin ja tein pätkissä ja lopetin välillä ja otin uudellen, neiti vaan tarjos ja tarjos ja tarjos sitä hyppyä etupuolelta.

Mocasta on tullut hieno lintukoira..:D Semmonen kaupunkioloihin kouluttautunut harakanhaukkuja. Nostaa harakat puuhun ja jää puun alle haukkumaan rytmikkäästi. Samoin pupujussejen jahtaaminen on ollut kova sana. Äsken iltalenkillä Diiva lähti ajamaan jänistä suoraan Mocan suuhun..:D Harmi kun Mocu oli kiinni ja meikä meinas lentää perässä.

Tyttäret oli kaverilla hoidossa yks päivä kun olin itse koululla 10-19. Tuli kyllä ihan semmonen olo että olis vieny lapsia hoitoon, onneks nämä lapset on joka aamu hyvällä tuulella..:D Hoitopaikassa oltiin vissiin oltu aikalailla mun perään, ja haukuttu vähän vieraita ääniä mutta huomautuksen jälkeen vähentynyt. Hyvässä hoidossa olivat, ja yrittäneet kovasti vaatia rapsuja ja huomiota..:) Mahottomia likkoja, mun kanssa ei koskaan tarvi keskustella moisesta käytöksestä.

Diivan juoksut melkeen ovella, muttei kuitenkaan. Neito on hellyydenkipeä ja nälkäinen vaikkei ole vielä edes lähellä astutusta..:DD