Ollaan hiukan viritelty tokojuttuja. Uudet säännöt painaa päälle. Paljon hyvää niissä! En tiedä miten meinaan, pitäis päästä kisailemaan kesällä. En osaa yhtään uusia sääntöjä, ehkä osaan kun luen ne ;) Vai yrittäiskö vanhojen mukaan tehä ALO1 ja AVO1. En tiä, ei näyttäny kauheest kokeita olevan lähimain. Tylsää.
Torstaina oltiin agiharkoissa. Vihdoin sain aikaseks tehtyy hyppyjumppaa ja ajattelin joka treenin alkuun tehdä yhden harjotteen. Tällä kertaa tehtiin Set Point treeniä. Mun silmään näytti hyvältä; hyvät ponnistukset ja venytykset, jes jes. Irrotteluharkkaa putkiin hyppysuoralla. Vihdoin myös keppitreeniä, muutamia toistoja; rankka avokulma onnistu mutta umpikulma meinas valahtaa ties monenteen väliin..:D Kirittämällä alko oikomaan mutta kesti persjätön kepeille...Jes. Ja sit epäonnistuminen; otettiin pelkkii alastuloja niin et koira hyppäs sivusta puomille ja Alle ja naksuttelin sille nakkia siitä. Kerran kompuroi taas, näytti että sotkeentu karvoihin tai ei huomannu hahmottaa missä puomi menee, ei taas näyttäny paljon haittaavan, hiukan pudotti vauhtia. Taas teki mieli hakata omaa päätä seinään ku oon niin tyhmä. Ihan selkeesti näit kompurointeja nyt tullu kontakteilla joten meillä ne jää nyt kyl pannaan. Tehtiin vielä onnistuneesti niin, että mä jään taakse paikoilleen ja koira menee 2o2o, katsoo eteen ja heitän pallon takaa ja vapautan.
Niin lepposta elämää ollu nyt. Elämä on aika mielenkiintosta kun opiskelee ja oppii kokoajan lisää koirastaan. Helpottaa paljon elämää kun on päässy omissa ajatuksissa niin paljon eteenpäin, ja kun on löytänyt sen oikean tien edetä sen kanssa, kaikki "ota siltä luulot pois" neuvot olis pitäny unohtaa alkuunsa. Paljon on vielä hommaa siihen, minkälaisena sen loppujen lopuksi näen, mutta koskaan siitä ei tule kaikkien syliin juoksevaa pusukoiraa suurella sydämmellä..:D Siinä on paljon Moccaa, enemmän räjähdettä kyllä mitä hallita pienillä herneillään..;) Mocalta kaikki kävi niin itsestään vaikka kyllä sen sosiaalistamisen kanssa tehtiin pentuna kova homma ja oli se suht arka jos vertaa Diivaan ja Daamiin pentuna, mutta Daami on nyt aikuisena epäilevämpi kuin kumpikaan vanhemmista.
Listataas muutamia (mitkä nyt on ollu pinnalla) tosi jees jees puolia siitä taas:
-Niin lungi kotona, ei juuri hauku, ei piippaa. On yksin niin nukkuu eikä hypi seinille kun tulen kotiin.
-Ei pimahda jos ei pääse tekemään. Joskus on kyllä levollisempi kun on saanut paiskia hommia, joskus se taas ylivirittää ja nostaa stressitasoja. Aikamoista tasapainottelua. Koiraa pitää vielä oppia tuntemaan ja tulkitsemaan.
-On oppinut olemaan provosoitumatta kaikesta ja näyttänyt monessa tilanteessa miten ei tarvitse reagoida.. Tähän on tehty hommia. Hyvä esimerkki lenkillä; Daami oli irti ja juoksi lumipenkassa. Mies pysähtyy, silmät lautasina, kumartuu ja on kumara-asennossa ja kyttää koiraa, alkaa puhelemaan mun kanssa. Totesin, ettei koira ole tulossa häntä moikkaamaan, ei ole kiinnostunut vieraista. Seisoin miehen vieressä, kutsuin Daamia ja se tuli minun luokse, muttei edelleenkään kiinnostunut miehestä. Tätä saa vielä opettaa vahvemmaksi, varsinkin näin oudosti käyttäytyvien kanssa.
-Kaunis ja ihana. Tutuille (ystävystyy usein nopeasti kyllä) on niin pusutyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti