lauantai 9. tammikuuta 2016

Lauman yhteiseloa

Rötköliisa teurastamansa lampaantaljan päällä

Uusi vuosi on mennyt kovia pakkasia pidellessä. Koirat ei ole juurikaan palelleet. Diiva käyttää uutta Rukkan softshell haalaria. Erityisesti Diiva pitää pitää lämpimänä ettei luita ala kolottamaan. Daami on käyttänyt Hurtan toppamanttelia ja välillä alla mumeron tekemä villahaalari. Oodilla on pisin karva. Se käyttää fleecejumpperia ja päällä Hurtan microfleecetakki. Oodilla on eniten ollut haasteita liikkumisen kanssa :D Tytöt kulkee hienosti ja Daami vauhtitestasikin Rukkan uuden haalarin. Hyvin pysy mukana.  Niin kauan selviän minäkin kun ei tarvitse tossuja pukea. Kova homma ja vahdi niitä sitten joka lenkki että minne mikäkin tossu putoaa. Lihastreeniksi olen ajatellut iskeä sukat jalkaan :D Nosteleepahan kunnolla jalkoja ainakin hetken.

Ollaan lenkkeilty suhteellisen normaalisti pakkasista huolimatta. Metsässä, pururadalla ja golfkentällä. Koirilla on energiaa. Toki lenkeillä varmasti väsähtävät nopeampaa kun ilma on kylmä, sillä vaatii kropalta enemmän. Tai näin ainakin toivoin ;) Väsymistä ei ole näkynyt :D

Ruokintapuolta olen taas pähkäillyt ja vähentänyt selkeästi. Daamilla kilppari ja nyt leikkaus aiheuttaa sen että varmasti siirrytään light & fit ruokaan, ja Diivalla taas ikä ja vähäisempi liikunta ja kohta sterilointi. Oodi on meillä syönyt saman verran kuin tytöt yhteensä ;) Toki on poika käynyt aika kierroksilla kun Diivalla oli juoksu, ja kun meillä usein lenkkeillään kahdessa setissä, yleensä Oodi pääsee molemmille lenkeille mukaan. Meillä koirat on syönyt Brit Carea (jos itse olen ostanut) ja muita voitettuja/saatuja yms. ruokia kuten Royal Canin, Profinen, Pro Plan jne. Nyt kokeiltiin Orijenia ja tykkäsin. Acana myös vahvana ja Canagan.


Koirakasa


Yhteiselo sujuu muitta mutkitta! Diiva ja Oodi on toisilleen aika hajuttomia ja mauttomia. Leluista tulee välillä kinaa muttei mitään murinoita tai tappeluita, lähinnä vitinää kun Oodilla on Diivan haluama lelu. Lenkeillä rallaavat kyllä hajujen perässä. Oodi osaa höynätä molemmat tytöt kauheeseen juoksuun, mutta huomaa että tytöiltä olen koittanut kitkeä pois, ne himmaa jo, vaikka Oodi painelee perään katsoen.
Daami tulee niin hyvin juttuun Oodin kanssa. Ne leikkii ja juoksee. Daamin ei ole koko reissussa tarvinut Oodia kurmuttaa, tietää että pojasta ei harmia tule.  Nyt kun Oodi on hieman enemmän kotiutunut ja uskaltaa pärrätä tytöille jos tulevat liian lähelle missä hän makaa, tai yrittää viedä lelua. Oodi on saanut itsevarmuutta tyttölaumassa ja kun huomaa, ettei ne syö häntä elävältä ;) Kerran Oodi murisi namilaatikon toisella puolella Daamille joka tuli laatikolle. Ajattelin, että jaahas! Kuinkas pojan käy. Daami kohotti ryhtiä, häntää ja kaulaa, murisi matalasti tuijottaen, ja Oodi luikki tiehensä. Voi olla että Oodin egoilu koituu vielä kohtaloksi. Onneksi Daami ei iske niin, että tarvitsisi eläinlääkäriin mennä, mutta tekee asian selväksi. Daami huomaa Ookusta, että on sen verran "onneton" hänen mittapuulla, ettei edes tarvi näyttää, kun tietää, ettei siitä ole harmia.

Jotenkin Daamin on helppo olla laumassa jossa sen asema on selvä. En vain tiedä sopeutuisiko mihinkään muuhun asemaan kuin korkeimpaan palliin. Elämä sen kanssa on silloin helppoa kun kukaan ei haasta sitä, muuten Daami ei jätä kyllä rauhaan ennen kun homma on selvä. Se on raskasta, mutta onneksi ei tarvitse sellaisissa koiraporukoissa elää, missä tämmöinen tilanne on. Hetkellisesti tulee kyllä toimeen ja mun valvovan silmän alla, mutta kotona ei voisi olla toista vahvaa koiraa. Mocan kanssahan ne otti yhteen ensimmäisistä päivistä lähtien. Tämä tulee huomioida joskus kun pentua valitsee. Daami on kuitenkin mielestäni tervejärkinen, sillä varoittaa ja tekee asian selväksi, ei hyökkää yhtäkkiä mielenvikaisesti varoittamatta.

Oodi lähtee mun mukana Helsinkiin keskiviikkona 13.1. Itse piipahdan Joensuussa ja sen jälkeen lauma taas entisellään. Treenaillaan, jumppaillaan ja kuntoudutaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti