Kaikenlaista

Me ollaan puuhattu kaikenlaista. Ollaan jälleen palauteltu mieleen tasapainotyynyharjoitteita molempien kanssa. Diiva on myös saanu BOT kuuritusta, pidetään nyt säännöllisesti hoitotarkotuksessa verkkobottia sisällä.

Daamin kanssa ollaan koitettu sosiaalistua joka paikassa. Kokemuksia on saatu lapsista (tokoilua tarhan aidan vieressä, rauhottumista ja lasten katselua ilman haukkuja), fillaroivia ja potkulautailevia versioita on tullut tavattua myös. Daami on myös harjotellut yksin odottamista esim kaupan pihalla, remmissä vetämättä kulkemista jne. Pimeällä lenkkeilyt ei tuota ongelmaa eikä sillon vastaan tulevat ihmiset, tolpat, tms. aiheuta mitään reaktiota. Kaupunkielämä viikonloppuillalla oli myös uusi kokemus. Aika hyvällä mallilla tuo käytöspuoli. Lenkillä vapaanaoloa voi jo harjottaa monessa paikassa; autojen jahtailu vähentynyt, ihmisiä ei tarvi aina käydä moikkaamassa epäsopivalla tavalla, koirien ja ihmisten ohittelutki sujuu vapaana pennun kanssa.

Lauantaina Daami pääs yksin hoitoon kun me lähdettiin pitkästä aikaa ykkösluokan reissulle Diivan kanssa, Varkauden kisoihin. Hoitolasta saatiin uutisia kisoihin, miten hyvin on menny ja Daami on helppo vieras..:O Kaiken sen pelottelun jälkeen mitä kerroin Daamista, en voinu kyl uskoo, että kyse oli mun koirasta..:) Daami oli selkeesti vieraskorea, mitä nyt oli hiukan tv-tasolla, taulutelkkarin takana kävellyt..xD
Diivan kanssa meni kisoissa hienosti, fiilis oli kohillaan molemmilla..<3 Tuloksilla ei toki juhlittu.
Hyppäriltä yliaika 5 kun Diiva ihan keppien lopussa sekos rytmissä, ittelle tuli ihan plaah olo ja mietin mitä teen, sit lähin tallustamaan pettyneenä keppien alkuun ja Diiva siinä välissä bongas numerolapun ja oli varma, että se on lelupalkka..:D Noo, rähinällä kepit uusiks ja nollana rata loppuun. Superhurtta!
Toiselta radalta rääkymä nolla sijalla 3. Paljon ei jääty, mutta tarpeeks. Kontaktit niin kaameeta rääkymistä ja keinu oli ihan hurja. Muuosa radasta tosi hauskaa ja sujuvaa ja lepposta. Taitava se on<3
Viiminen rata hylly. Sanoin jo ennen rataa, että tonne putkelle pitää keretä valssaamaan kun syöttää ihan väärään päähän putkea, noo sitten tutustumisessa se näyttiki ihan helpolta ja ei kukaan valssannu. Nooo, muutenhan rata oli puhdas mutta se yks putki vaan suoritettiin väärästä päästä..:D Ihana lähtee rennolla fiiliksellä radalle kun tietää, ettei tuolle tarvi vääntää rautalangasta mitään eikä pelätä kaikkia vääriä esteitä. Okei, ne kontaktit on aika alaluokkasta..
Palkintojen jaossa Diiva sai kehuja tuomarilta..:) Kuulemma veikeä tapaus joka kääntyy tosi hyvin, niinhän se on...Se on persoona ja kääntyy kyllä ihan kolikolla.

Kotona oltiin takasin jo 18 aikoihin. Haettiin Daami ja menin vielä hallille sen kanssa tekemään kontaktitreeniä, lähinnä lelun häivyttämistä ja este ennen ja este jälkeen puomin. Putkelta ja hypyltä puomille meno sujui hyvin, eikä paukannu kesken puomin alas (huh,onneks). Hypyn jälkeen oleva etupalkka suju vielä hyvin, mutta sitten tein liian radikaalin ja pistin lelun putken jälkeen. Eli oli aika hukassa kun ei nähnyt etupalkkaa. Sitten siirsin sen putken suulle, ja seuraavalla toistolla putken ulostulolle ja nyt se sujuuuu!

Sunnuntaiaamulla suunnattiin kaverin kanssa hallille. Jätettiin Diiva kotio lepäämään aamulenkin jälkeen ja fillaroitiin hallille. Daamille alotin kujakeppien opetuksen ja keinun päähänjuoksun. Saa nähdä sekoontuuko nyt puomin kanssa. Ei kai. Muutama toisto lelun häivytysta puomilla sujui mallikkaasti. Yks rengashahmotustreeni.
Kujilla tehtiin jo hiukan kulmiakin, ei tullu läpi, muutaman kerran meinas lähtee ohjurin alta.
SuperSuoper hauskaa ja rentouttava treenata pelkästään Daamin kanssa, sillälailla, ettei toinen koirista ole rääkymässä reunalla. Samoin tietysti Diivankin kanssa kiva treenata kun Daami ei huuda jossain reunalla. Saatiin treenattua avonaisessa häkissä odottamista vaikka muut treenas, muutenkin olla tekemättä mitään.

Diivan lapsokaiset

Iita kiihdyttelee

..ja ponnistaa kieli keskellä suuta.

Miina kaasuttaa putkesta

...ja lisää vauhdin hurmaa, patalaput pystyssä

Ralph treenas ilmeellä

...ja saalis kiintää silmissä..:D Huvittava kyllä.

Ryhmärämä, vasemmalta: Ralph, Diiva, Miina ja Iita. Ovat aikalailla samasta puusta tehty.

Kuvista kiitos Ulla Virtaselle..:)

Back in Joensuu

4.5kuukauden jälkeen on ihan hauska palata takaisin oikean "sorvin ääreen". Lähtö ei ollut muulta osin vaikea kuin myöntää se tosiasia, ettei Mocca enää lähde meidän mukaan Joensuun kotiin, ei jahtaamaan Linnunlahdelle harakoita eikä tulemaan vastaan aina niin hysteerisen onnellisena kun tulen koulusta. Itkin tätäkin asiaa viikon, enemmän olis tehny, muttei voinut ihan joka puolella purskahtaa itkuun. Koulua ei paljon ole, hyvä niin, aika raskaita ne muutamatkin kurssit mitä on.
Mentiin sunnuntaina Helsinkiin ja maanantaina hypättiin siellä Joensuun junaan. Daamilla on nyt selkeesti ihmettelyvaihe. Haukkuu tyyliin ihmistä joka on ensin ilman pipoa, ja sitten pipo päässä, ratikassa kaikki oli ihmeellistä, ruuhkaisella päärautatieasemalla piti ihmetellä ja kansainvälisen koulun pihalla lapsiryntäys oli kauheeta. Huoh! Epäonnistuja minä! Määää en kestä jos siitä jää tommonen... Tulee kyllä elävästi mieleen Mocca pentuna, joka kuitenkin oli ehkä potenssiin 10 siihen verrattuna mitä Daami on nyt. Junassa aika hyvin muistu miten käyttäydytään, Diivalle piti enemmän muistutella, ettei omaa paikkaa tarvi niin paljon vahtia.

Molemmat oli onnellisia Joensuun maisemista <3 Kotona ensin tyhjättiin lelukori hurjien leikkien siivittelemänä. Diiva oli ihmeissään, joten totesin jälleen, ettei Mocca ole täälläkään, Mocca on poissa (en vaan haluu myöntää, haluun ennemmin vaikka uskotella, että annoin sen parempaan kotiin, jossa sitä suojellaan paremmin). Aina kun annan ajatukselle vallan, en halua mitään niin paljon kuin sen suklaanruskean rakkaan mun vierelleni. Kaikki muu on yhdentekevää.

Pitkistä lenkeistä tytöt nauttii! Joka kerta linnunlahdella ralliteltaessa Mocca on meidän matkassa! Juoksemme siellä Moccaa ajatellen...Emmäää pysty..
Daami hiukan haukkuu sillon tällön, muutaman kerran kun olen jättänyt ne yksin. Pitää treenata hiljaa olemista.

Tänään käytiin hallilla treeneissä. Diivan kanssa lähinnä hurjia layerointeja ja itsenäistä kontaktia. Diiva ei ole varmaankaan ihan selästä ja takaosasta kunnossa. Koitettiin myös treenata hiljaa odottamista ja crate gamesia. Daami teki jälleen uutta puomia jonka alla oli putki. Oli kyllä vaikee, säntäs kerran lähes ylhäältä alas...:OO Todella hieno ja varma alastulokontakti, edelleen hiukan kieli keskellä suuta, mutta pikkuhiljaa eri harjottein saatanee sitä varmemmaksi. Lisäksi vinoja hyppyjä, putkea joka puomin alla ja putkesta ulos tultaessa eri suuntiin lähtemistä, ettei aina ammuta suoraan eteenpäin. Daami kävi taas ihan hulluna, näytti kaikki hullunmerkit tappamalla remmiä raivona, höykyttämällä Diivaa, puskemalla ihan tahallaan, uudelleen ja uudelleen erään koiran nenän eteen joka olis höykyttäny ihan täysillä kiinni päästessään (Daamilla ei ole itsesuojeluvaistoa, mutta päättäväinen ja taistelutahtonen se on..;)) ja antamalla poikakoiralle lähtöpassit ja vielä perästä päin kävi ojentamassa kun makuun pääsi (huonoa Daamille). Keskari pystyssä piti yrittää mennä näyttämään kaapinpaikka eräälle treenikaverin koirallekkin. Ja paljon muuta pöllöä.
Fillarilenkki hallille ja takasin suju hyvin neitokaiselta, todella hyvin.

Caraydan leirillä piipahtamassa

Kuvia tulossa!

Lauantaina piipahdettiin Caraydan leirillä Yläneellä moikkaamassa tuttuja sukulaiskoirineen. Itse en uskaltanu leirille ilmottautua kun en tiennyt missä kaukana silloin jo menen. Joensuusta ei niin vaan aina tullakkaan kaikkiin rientoihin, liian raskasta mulle..;)

Parasta oli, että leirillä oli kaikki Diivan pentuset. Miina, Iita ja Ralph oli kaikki aivan ällöihania. Siis kovinkaan montaa huonoa puolta en niistä pikkusista löytänyt, oikeastaan ne oli aika täydellisiä..:D Pieni koirakateus kyllä iski, olis pitäny jättää kaikki itelle ni olis päässy enemmän osalliseksi niiden ihanuudesta. Kaikki on säkäkorkeudeltaan varmaan jotain 38-40 välissä, inan liian pieniä mun makuun. 42.99 on oikein oiva medikoira..:D Ja perroissa muutenkin, ne on työkoiria, niissä pitää olla hiukan kokoa ja voimaa.

Pennut oli kovin taitavia ja innostuneita agista. Perheet tykkää kovasti omista muruistaan ja sehän on tärkeintä <3

Diiva ja Daami oli mukana. Hauskaa oli juosta sukulaiskoirien kanssa pellolla täysiiiii.. Daami ja veljensä Piina löys erityisen sävelen ja jahtausleikki maistu molemille. Kokeiltiin hiukan Flybalia ja pikkusen aksaa, Daamille lähinnä vierasta puomia ja mustaa putkea.

Tänään lähdetään jo Joensuuhun päin. Ollaan helsingissä yks yö ja huomenna päivällä suunnataan Joensuuhun.

Verijälkeä ja viiminen pentutreeni

Keskiviikkona Diivalle tehty jälki ajettiin torstaina kaatosateessa. Itse olin välillä niin kujalla, mutta hyvin koira löys vaikka muutama hukka tulikin. Pitänee ens keväällä suunnata oikeaan oppiin jotta oppis vähän paremmin miten treenata. Jotenki sitä ajattelee, ettei halua tästä mitään treenattavaa lajia sen suuremmin tavottein, mutta tuntuu turhalta tehdä jotain vain vähän sinnepäin. Kauhee hinku oppia uutta ja saada uusia lajeja vaihtelun virkistämiseksi.
Daami pääs jälleen tuoreelle jäljelle, hiukan niukkaverisempi kuin ensimmäinen jälki ja pidempi. Daami oli aika mainio. Todella innostunut veren hajusta, ottaa jäljen ja lähtee oikeaan suuntaan. Muutama jäljeltä poikkeaminen kovassa vauhdissa tuli, mutta hienosti palas jäljelle ja korjas. Oli hauska seurata polun ylitystä jossa koira lähti polkua pisin, huomas ettei jälki menekkään sinne, palas takasinpäin ja prikulleen oikeasta paikasta nousi polulta seuraamaan jälkeä metsikköön. Lopussa Daami ei halunnu uskoa että se oli siinä, koitti hakea lisää nuuskuteltavaa. Veren hajuun se on kyllä innostunu. Haistaa jäljentekovälineet ja niin intensiivisesti haluaa tulla nuuhkuttamaan ihan läheltä niitä.

Torstaina Daami pääs vielä lapsisiedätykseen. Muutaman komennushaukun se päästi juoksevan lapsen perään mutta muuten konttailut ja säntäilyt siedettiin hyvin. Erityisen ihana oli puolvuotias vauva jota nuoltiin ja nuuhkuteltiin.

Tänään viimeinen pentutreeni Daamilla. Ollaankin kesän mittaan treenattu monessa penturyhmässä, tokoryhmässä ja agia omaoppisesti. Penturyhmissä on koettu monenmoista, joten ihan hyvä, että ollaan sinnikkäästi käyty vaikka meille ihan perushelppoja pääosin ne jutut. Samalla tulee aina kahdenkeskistä tekemistä Daamin kanssa, vaikkei se enää kahden koiran kanssa ole ongelma, aikaa on enemmän pennulle.
Tehtiin erilaisia häiriöharjotteita, seuraamisen omaehtoista tarjoamista, asennonvaihtoja. Daamille oli hankalaa tehdä tokoa kun pallo odotti pöydällä. Todella hyvää seuraamista ja itsehillintää näytti joten siitä vapautin palkalle. Tehtiin myös puomilla pari toistoa, pussia ja takaakiertokeilausta. Diiva treenas hiukan pituudelle jaakotusta.

Perusarkea

Maanantaina suunnattiin Laitilaan jossa hurahtikin treenatessa ja ulkoillessa yli 4tuntia. Treenattiin agia ja käytiin metsälenkillä. Agissa Diivan kanssa lähinnä kontaktien muistuttelua. Ne on mun mielestä hyvät, ei sikanopeet mutta koira tietää mitä tekee ja tykkää siitä <3 Tarkasti tösähtää oikeaan paikkaan kunhan vain malttaa. Treenattiin hiukan muutamia ohjauskuvioita jotka ei nyt tule mieleen vaikka käytännössä ne tiedän...:D Kauhee musta aukko nyt kyllä nimen kohdalla. Hienosti kuitenkin tekee ja on niin intsinä. 2kertaa remmin puri poikki jne.jne. Mut se on kyl mun rakas. Daami teki pussia, puomin alastuloa, ja ympyrän mallista hyppy-putki-hyppy-hyppy systeekkiä, ei ohittanu kertaakaan mitään estettä. Hyvä jee. Taas tehtiin paljon työtä autojen jahtailun lopettamiseksi ja yleisen riekkumisen vähenemiseksi etenkin sillon kun pääsee autosta pois tai ovesta ulos. Myös porukoiden vanhuskoira oli mukana ja oi miten sekin nautti tekemisestä. Bichon Frise joka opetettu repimään lelua raivolla ja murinalla...;) 12vee semmonen. Terästä!

Tiistaina pääosin ulkoiltiin ja riekuttiin. Aamulla tein pihatreenit. Daamin kanssa seuraamista, perusasentoja ja vasemmalle kääntymisissä perusasentojen hakua. Toimi hyvin! Kaukkareitten liikeratoja tehtiin mutta neiti oli täysin unohtanu miten maasta noustaan seisomaan..:O Oli ihan huuli pyöreenä. Tähän osasyy oli, ettei Daami oikein luontevasti osannu vaihtaa palkkauksessa lelusta takasin namiin vaan koitti havitella lelua eikä keskittyny siihen mitä tehtiin. Lopuksi vielä kiertoharjotuksia katajien ympäri. Jätin kaikissa lähdöissä seisomaan jos vaikka muistuis mieleen mikä se seisominen on. Joka välissä tehtiin myös lelusta irrottamisharjotuksia. Diiva pääs harjottelemaan jalkojen pujottelua paikoillaan ja käveltäessä. Seuraamiset ja sivulla steppaamiset vasemmalle käännyttäessä onnistu suhtu hyvin, niin hyvin ku tuon edistämisen kanssa se voi onnistua..:D Lopuksi Diivan kanssa myös katajien kiertohurvitteluja ja koko treenin ajan muutamia toistoja lelusta irrottamisleikkiä. Illalla tuli ajatus että lähden kokeilemaan kunnon puomia Daamin kanssa. Olen aika maltillinen ollut tämän pennun kanssa, kun vertaa Diivaan, jonka kanssa mentiin liian aikasin kaikkeen..:D Aluks meinas juosta vaan muutaman askeleen ylösmenoa ja loikata alas ja täysii lelulle. Hyvin suorittaa, vielä aika lailla kieli keskellä suuta..:D Toivon vaan ettei putoa ja loukkaa, pitänee alottaa taas tasapainoiluharjotteet. Iltalenkiks vielä sänkipellolla juoksentelua <3

Keskiviikkoaamu alko ensin pururatalenkillä ja tenttiin lukemisen jälkeen suuntasin suoraan kentälle tekemään kontaktitreenin. Diiva treenas kaikkia kontakteja etupalkalla, muutama palautus varastamisesta. Daami teki taas koko puomia pari kertaa. Ehkä 3tuntia treenauksista lähdettiin kaverin kanssa saareen vetämään verijälkeä Diivalle, joka on tarkotus huomenna ajaa. Koirat sai ensin toisaalla riekkua ja juosta. Huomenna ajetaan Diivan jälki ja tehdään Daamille tuoreempi jälki ilman nakkeja mitkä oli viimeks mukana. Veren haju sai Daamin kyllä innostumaan. Iltapäivästä naapurin lapset tuli koiria silittelemään. Daamille teki hyvää kun lapset heitti pelkästään hänelle palloa. Toi niin nätisti käteen ja vielä irrottikin..:) Hiukan meinaa lähteä epämääräsesti liikkuvien lasten perään ja komentaa haukulla, toki tuijottelut ja koirien silmissä outo käytös hiukan vielä ihmetyttää Daamia. Sais kyllä pikkuhiljaa mennä ohi tämä vaihe..:) Daamilla ei ole kuitenkaan kuin pelkästään hyviä kokemuksia lapsista. Iltalenkki pilkkopimeässä ei pelota Daamia. Poikkeaa millon minnekkin ilman äipän turvaa. Hyvä että on itsevarma.

Helsingissä

Vietin viikonlopun yksin Helsingissä ja koirat jäi porukoille hoitoon. Mietin pitkään otanko Daamin mukaan sosiaalistumaan mutta kun tiedossa oli pääosin ihmismäistä menoa, niin ajattelin, että parempi oli jättää kotiin kun olis tullut paljon yksinoloa vieraassa paikassa.

Perjantaina kerkesin kuitenkin sen verran koirailemaan, että kerkesin treffaamaan Diivan poikaa Ralphia. Diivan pennut on pian 8kk ja aika ihania. Ralph oli ainakin kovin ihana tapaus, niin ihana, että mulle tuli kyllä koirakateus...;) Olis pitäny jättää sekin itelle..;)
Ralph oli ilonen, juoksi kaikkien syliin. Sitä pysty pitämään irti vaikka fillaroitsijat ja lenkkeilijät juoksi ohi. Hevosiinkin suhtautu esimerkillisesti. Todella täpäkkä poju. Kooltaan se on ihan mikroskooppinen, pienempi varmaan kuin Diiva...:D
Tässä muutama eri yhteydessä otettu kuva Ralphista. Ens viikonloppuna olis tarkotus treffata kaikki Diivan pennut.

Ensviikko vielä länsirannikolla ja sitten suunnataan Joensuuhun. Tiedossa ens viikoksi toivottavasti useampana päivänä treenailuja ja koirailuja muutenkin.