Lauantain kisat ja vähän koiranhuoltoa

Täydelliset kisat. Tuloksena 3xHYL :D

Ekalla radalla maltti puuttui. Varasti kaikesta mitä voi. Varasti lähdössä, kontakteilta ja kepeiltä kun putki oli houkuttimena keppien jälkeen.  Väkisin väännettiin loppuun ja kyllä siellä hyviä pätkiä oli noin muuten. Ihan pöhlö. Huusi vaan kokoajan ennen lähtöä.
Seuraava startti tiukemmin. En antanu yhtään huutaa tai sätätä. Paikallaan oloa hiljaa. Nyt pysyi lähdössä mutta putkiansat oli kamalia, ekasta selvitiin, sitten loikkas Aalta (tosi harvinaista, yleensä vaan juoksee läpi) ja sitten päsähti putken väärään päähän. Ekallakin radalla sama peli, ei tule vetoihin näköjään mukaan.
Viimisellä radalla kaks suorassa linjassa hyppyä ja piti mennä kauempaan päähän putkea, mutta neiti ampas ekaan suoraan lähes läpi mun jalkojan :D Putkesta tuli ja hyppäs syliin kauhean pärinän ja kiroilun saattelemana :D Ei ilmeisesti oikeen arvosta mun ohjaustaitoja :D Loppurata näytöstyyliin. Tosi hyvältä tuntu! Semmosen fiilarit ettei ees voi tajuta. Ois vaan tehny mieli poraa radan jälkeen. Mainio piski!!! <3

Plussat:
+Tankkaus onnistu hyvin. Jakso ja jakso
+Kestävyys on parantunut selkeästi
+Kasas ittensä ekan radan jälkeen kierrosten suhteen
+Hyviä malttikontakteja kun vaati
+Vikalla radalla sitä meininkiä mitä tiedän sen tulevan olemaan kun saadaan vähän malttia ja luottoa j minä taitoja

Miikat
-Kierrokset nousee kisoissa, varastaa, ei malta
-Lähtöongelma koituu monesti kohtaloksi kun en voi olla varma sen pysymisestä
-Huutaa ja riekkuu

Diiva ja mää! Mulkosilmät!

Maanantaina koiruli pääs laseriin. Pitäis päästä useammin käymään. Bottei on nyt pidetty urakalla.

Tämä viikko ollut rauhallsita. Ei oikeastaan juuri mitään.

Tiistaina käytiin treenaamassa agilityä. Otettiin madallettua keinua, hiukan rataa, kontakteja ja keppien avokulmaa ohjurilla. Keinu toimi pommin varmana. Nyt kun se oli madallettu, erotti Daami selkeästi sen puomista. Olen aina vaan juoksuttanut keinua ilman mitään ihmeellisempiä merkkejä siitä että tässä pitää himmata. Nyt aijon ottaa mukaan jarrutuskäskyn vaikkakin tuntuu vaikealta muistaa sisäänajaa sitä :D Nyt kuitenkaan ei yhtään läpi paukkaamista, ei vaikka lelu odotti edessä.

Kontakteilla Daami luuli että lähellä seissyt ihminen palkkaisi hänet. Tätä tulee treenata, että oppii, ettei sieltä tule palkkaa. Kepit oli mainiot. Opetin sille aloitusohjurin ja kaks ekaa suoritusta hyppäs ohjurin yli, mutta sitten hoksas idean ja teki niin hienoa työtä. Ohjurin olemassaolo aiheutti Daamille sen että pujotteluasento madaltu vielä hieman, hyvä, vaikkei se pysty ole ollutkaan. Mukavat treenit! Diiva hömpötteli kauheilla kierroksilla tapansa mukaan :D Treenin jälkeen jäähdyttelyt ja uimiset vielä kun kelit sallii. Daamille viimisiä jumppia pelastusliivien kanssa.

Itse oli kolme päivää reissussa. Daami oli sinä aikana keksinyt porukoiden kanssa, että kun ottaa remmistä kiinni ja pysähtyy, pysähtyy myös ulkoiluttajat. Onneksi olen hyvin "kouluttanut" myös vanhempani, ja he ymmärs heti, että Daami testaa onnistuuko ulkoiluttajien ohjailu. Hassua miten se tommosta nyt duunaa. On jotenki ollu niin tasapainonen jo pidemmän aikaa.

Viikonloppu meni taas töissä kellon ympäri. Tänään aamutuimaan metsälenkille. Diiva keskittyi kantamaan isoa keppiä, Daami riekkui ihan hulluna ja todella kauan. Todella rasittava kun ei se rentoutunu yhtään, ihan hektinen joka suuntaan ja kauhee räykytys. Liika energia = huonoa Daamille. Herkuteltiin puolukoilla jotka maistuu koirille todella hyvin :D Lenkin jälkeen lyhyt uimasessio. Diiva ui kauheeta vauhtia, ilmeisen viileetä vettä. Daami jumppas pelastusliiveillään.

Meitsi oli alkuviikon vapailla ja oli hyvin aikaa puuhailla koirien kanssa. Pääosa aktiviteeteista oli kyllä ihan lenkkeilyä. Joka päivä on käyty yks lenkki myös juosten. Keskiviikkona käytiin kentällä agilityä treenaamassa. Toko on ollu taas kalenterissa useampaan otteesee mutten ole vaan saanut aikaseksi vaikka itselläkin mieli tekee treenata sitä.

Agitreenit oli hyvät mutta "itku pitkästä ilosta". Treenin lopuksi putos neiti täydestä vauhdista puomin tasaselta etujalanpäälle ja siitä kellahti kumoon. Ei ole vielä onneks ontunu, mutta näytti niin helkkarn pahalta että koirakin ihmetteli. Saatiin vielä yks korjaava toisto loppuun vaikka mietin, uskaltaako enää päästää jos on oikeasti tosi kipeä. Ei ole onneks jälkeenpäinkään ontunut. Bottia on pidetty ahkeraan.
Treenattiin avokulmia kepeille ja itsenäisiä kontakteja niin, että jään itse taakse. Hyvät oli ja kepitkin pääosin varsin hyvin. Koitin pitää toistomäärät todella vähäisin ja muutamasti koitti paukata toiseen väliin. Tein myös niin, että jätin koiran niin, että joutuu alottamaan kepit aika haastavasta avokulmasta ja menin itse keppien puoleen väliin. Meinas olla maltin kanssa ongelmaa, mutta löysi myös oikean aloitusvälin vaikka kiire oli mun perään. Mun pitää malttaa olla paikallaan sillon kun neiti hakee keppejä.

Loppuviikko on mulla täysin työntäyteistä. Ensiviikolla piiahdan Joensuussa ja alotan gradusemmat. Ei onneks ahdista paljon :DD Ilmotin Daamin 26.9 TSAUn kisoihin kolmeen starttiin. Viimistä ollaa uupuis edelleen. Nyt mennään oikeesti asenteella niitä ratoja ja tehään sitä hyvää aksaa mitä osataan!

Joensuussa piipahtamassa

Viikonloppu vierähti muuttohommissa Joensuussa. Aika pikanen reissu oli mutta monenlaista kerettiin tehdä. Vähän muuttaa ja laittaa kämppää, shoppailla ja kisata agilityäkin muutaman startin verran, niin ja hiukan käydä muutenkin ihmisten ilmoilla ja lenkkeillä meijän ihanissa vakkarilenkkimaisemissa :D

Koirille tarttu shoppingeista hurtan ulkoiluhaalari ja pari vedenkestävää fleece pusakkaa. Nyt kelpaa lyhkäsellä karvalla ottaa vastaan kylmiä kelejä.  Itteäni palkitsin uudella Samsungin s6 edgellä ;)

Sunnuntaina kisattiin oman seuran kisoissa pari starttia. Ekalla radalla hyvät fiilikset. Koira sopii mun käsiin, ei liian vikkelä vaan sopivan tuntunen. Radan loppupuolella vinoille hypyille tultiin putkesta tosi lujaa ja meitsi veti siihe päällejuoksut ja yks rima alas ja toinen kolisi. Loppurata taas tosi sujuvaa. Hiukan ehkä videolt näen, että yliohjaan, vaikka ei tunnu siltä, mutta jotenki tosi huitovaista menoa ja teen vielä helpompia linjoja koiralle (esim ennen keppejä ku olis tullu haastava avokulma). Voitto tältä radalta.

Ennen toista rataa annoin tuttilelun porukoille. Daami tietty näki tämän ja heti kävi mielessä että lähtiskö se haahuumaan lelua muka vielä. Luotin kuitenki et olis niin kiekoilla ettei hoksaa mutta hoksashan se. Kepeille ei tarkkuus riittäny ku lelu oli just sielläpäin ni koira teki vähän sinnepäin ja samalla vilkuillen lelua. No sit se lähti haahuumaan sitä mutta halusin että tekee kunnolla silti. Päästiin jatkamaan mutta koira oli helkutin liukas ja paukkas vinohyppyjen kohalla mun ohjauksista läpi suoraan putkeen ja sit tuntu että nyt muuten mennään eikä meinata..:D Ja seuraava suora kohti porukoita (joilla lelu oli) niin Daami lähti liukkaasti ja AAsta tuli ihan oikeaoppinen juoksukontakti, harmivaan ettei se ole sitä mitä haetaan :D Sillä ei kyllä ole malttia sitten ei yhtään :D No paremp oli sitten lähteä vaan suorintatietä maaliin. :D Seuran kisapäivä loppu siihen joten päästiin vielä treenaamaan muutama kontakti ja keppikohta ja koira sai niistä palkan. Huippu höppänä!

Edelleen kysyn, missä ne meijän nollat on??? Minä kyllä tekisin nollia mutta ku koirulaisella on aina omat metkut hihassa :DD

Jälkeä ja agia

 

Työputken jälkeen taas pari vapaata. Maanantai alotettiin vetämällä verijäljet aamusta. Siitä suunnattiin kentälle tekemään keppi ja hyppytreeniä. Avokulmat kepeille oli ihan kaameita ja toistoja tuli, mutten tiiä miten saisin niihin paremman onnistumisprosentin. Karseeta ku ei kujilla koskaan oo tehny virheitä. En tiiä onks nyt ku osaa jo ja innoissaan niistä ja kierroksia, ni siks koittaa lintsaa. Sillä on kauhee moottori, tai se on semmonen junamoottori, tekee ja tekee ja yrittää ja yrittää muttei tarjoo uutta. Voi tehä paljon väärin ja uudestaan vaan. Hölmö! Mut missään vaiheessa se ei ota hatkoja. Kiva vähän haastaa välillä koiraa. Tähän tarviin kyl vinkkei. Ohjurilla oon Moccaa treenannu, muttei se auttanu ku sen otti pois.

Maanantaina trimmasin tytöt taas. Ärsyttää ku koneen terät alkaa taas kenkkuilla. Oisin vedelly 1.6mm mut ne vaan vanutti karvaa. Oiskohan öljyä teräosassa. Lyhyet turkithan näillä oli, mutta petaan vähän sillai, ettei talveks kasvais kauheeta karvaa johon lumi voi paakkuuntua. Diiva olla tököttää aina trimmit. Daami on haastavin mun koirista. Nyt jo paljon paremmin anto pään ajella mut on kyl kauhee nykijä, vaarallista jopa. Mä en ymmärrä miten joku koira on noin sinnikäs monessa asiassa. Esim. haukkumisien kanssa, trimmin hanttiin laittamisessa ja esim siinä mistä on nyt keskusteltu, että noustaanko pöytää vasten kun siellä on jotain mielenkiintosta. Miten oikeesti ei me perille? WHYYY? :D

 

Verijälki oli varmaan 8h vanha. Koirat tosi innoissaan mutta Diiva omalle tavalle uskollisesti, kauhee höökä ja tarkkus kärsi. Daami niin sinnikäs vaikka silläki vauhtia niin että välillä tuli hukkia mutta haki ja haki ja palas hakemaan aina uudelleen jälkeä. Sinnikäs pikku öttiäinen :D

Tarkotus oli viel tehä keppei ja tokoilla, mutta ollaan tyydytty lenkkeilyyn ja juoksemiseen. Mulla alkaa ny pari yövuoroo, torstaina on treenit ja perjantaina yövuoron jälkeen lähetään Joensuuhun. Sunnuntaina Daami pääsee parille radalle omalle hallille.

Diiva sai pinkin sydänkorun valjaisiin. Samalla toimii nimikylttinä..

Hiljasta blogin puolella. Itse kirjotin työsopimuksen "kesätyöpaikkaan" ainakin vuoden loppuun. Pelottaa kui gradun teon käy. Pelottaa myös miten selviän Uudessakaupungissa puolet talvesta :D Pelottaa myös miten pääsen treenaamaan kun ei ole talvitreenipaikkaa täällä. Mutta koitetaan selvitä ja keksiä jotain treenimestaa :D

Viikot on ollu ihan lungeja. Ärysttää kyllä tää kolmivuorotyökin kun aina olet töissä kun on kisoja tai jotain koulutuksia mihin vois osallistua. Murr. Muutamat agitreenit on tehty. Viime viikolla vahvistettiin keppien itsenäistä suorittamista, kulmia kepeillä ja kontaktien itsenäistä suorittamista. Letokeinu taas ja hämmentynyt koira joka yritti peruuttaa mutta ei löytänyt jaloillaan keinua :D Se oli niin söpö ja hämmentynyt neitonen.

Tällä viikolla tehtiin ratatreeniä. Kerrankin tuli kunnolla haastettua koiraa. En tiedä miks teen aina semmosia treeniratoja mitkä on nautinnollisia oman koiran kanssa. Vauhdikkaita ja irtoavaisia, semmosia missä voin ihailla koiran itsenäistä tekemistä ja voin luottaa siihen. Kontakteja ei tehty ollenkaan. Keppikulmia taas ja kyllä oli vaikeeta. Neidillä on moottoria vaikka tekis satakertaa väärin niin se vaan jatkaa. Välillä menee luuppiin eikä vaan löydä oikeeta vaikka kuinka koittaa ja sitten alkaa tarjoamaan rataa muualle. Hyh.. Välillä pitää treenata koirakin aika äärirajoille. Kepit on kyllä treenilistalla tästedeskin.

Koirat on saanu paljon liikuntaa kun porukat lenkittää ja minä lenkitän ja juoksen ja metsäilen ja treenaan. Tänään sunnuntaina on vika työvuoro ja sitten pari vapaata ja pari yötä ja taas vapaata ihan riittämiin. Aijon treenata agia, tokoa, nakkijälkeä ja verijälkeä. Tylsä seurata facebookista kun muut treenaa montaa laija päivässä ja kisaa ja mä vaan olen töissä.

Diiva oli töissä lauantai aamun. Se kyllä niin hoitaa hommat mun puolesta. Edellis illan levottomuuksista ei ollu tietoakaan kun Diiva oli rauhottamassa mukana. Neiti kyllä nautti, ja niin lapset ja työkaveritkin. Diiva oli todella tärkeänä hommistaan :D

Daami on saanut aika paljon omaa aikaa. Omia pitkiä lenkkejään kahdestaan mun kanssa. Diivakin nautti kun pääsi töihin mukaan ja jätettiin hulivili kotiin. Hulivilikin kyllä nauttii ainoana koirana olemisesta. Sillä välin kun Diiva on poissa niin:

Missä meijän nollat on?

Torstai meni Laitilassa ulkoillen. Käytiin metsälenkillä ja saatiin saaliiksi hieman kanttarellejä. Ulkoiltiin koko aamupäivä muun muassa poimien vadelmia ja tokoa treenaten. Daami juoksenteli ruutuun muutaman kerran niin, että pallo odotti siellä ja muutaman kerran niin, ettei pallo ollut siellä mutta seis käskyn jälkeen heitin pallon pysähtyneelle koiralle. Daamilla on kaukoissa jonkinlainen ongelma istumaan menon kanssa. Maasta kun pyydän istumaan, nousee se aina seisomaan, pakittaa ja istuu. Tehtiin ihan nopetia istu-maahan settejä namipalkalla läheltä että hissinouseminen onnistuu. Paikallaanolo häiriössä on heikkoa. Muutama paikalle ilmestynyt ihminen sai aikaan haukut ja nousemisen. Metalli oli paljon parempi. Otettiin kapula suussa juoksemista ja pitämistä sivulla. Diiva höntsäili kaukoja ja seuruuta. Torstai illan itse vielä kulutin kentällä kouluttaen valmennusryhmää ja kontaktiryhmää.

 

Perjantaina halusin vielä treenata omat koirat kun torstai oli ryysätty koko päivä, en illalla enää ottanut mukaan treeneihin. Tehtiin keinua joka taas lentona ensimmäisen kerran. Tähän tarviin oikeesti jonku jipon millä saan sen tekemään keinun kunnolla. Puomi oli tosi hyvä. Meinas hiukan kompuroida kun tuli niin lujaa ja tuon koordinaatio on mitä on, pelkäsin että tulee alas mutta handlas ittensä. Tehtiin myös hyppypyörityksiä ja rengasta. Diiva intoili kans rengas siiveke-treeniä. Treenin jälkeen käytiin uimassa vielä loppuverryttelyn lomassa. Daami pelastusliiveillä ja Diiva ilman. Tuntuu, että joka kerta hukkuu yksi uimalelu :D Joko se menee rikki tai uppoaa koska on mennyt juuri rikki :D Koirat jäi mumerolaan hoitoon kun itse suuntasin Turkuun. Daamille tiedossa oli lepoa sunnuntain kisoja varten.

Perjantai meni viihteellä ja treffailtiin joitakin maajoukkiekoirakoita iltalenkillä Aurajoen rannassa :D Tarttukohan muhun siltä reissulta shelttikuume? :D Aivan ihania 6kk merlepoikia pääsin palluttelemaan. Lauantaina mentiin tsiigailemaan pohjoismaiden agilitymestaruuskisoja. Diivan veli eli Daamin isä kisaa Suomen medijoukkueessa. Varsin upeita koiria ja upeita ohjaajia!

Suhteellisen rankka viikonloppu meikäläisellä; perjantaina viihteelle, yöunia ehkä 3h ja katsomaan kisoja. Kisoista bussilla kotiin ja yövuoroon nukkumatta tuntiakaan. Sunnuntai aamuna kun pääsin valvomasta, muutama tunti unta ja Raumalle kisaamaan ja kisoista kun tulin, unta 0h ja taas yövuoroon. :D Nautin silti, sillä olen saanut tehdä niitä asioita mistä nautin ja mitä haluan tehdä. Uni on yliarvostettua.

Raumalla kisailtiin tänään siis Daamin kanssa. Keli oli mitä mainioin, radat suhteellisen haastavia, muttei keinuja onneksi :D Koira oli hyvässä vireessä. Ensimmäinen startti kaatui siihen kun varmistelin lähtöä, sillä pelkäsin sen taas varastavan niin kuin pitsikisoissa. No ei varastanut, mutta en pystyny rentoutumaan ja kakkoshyppy (jolle pakkovalssia tekemässä) hyökkäs mun päälle :D Joo, itse sijotuin huolimattomasti, en katsonut missä olin ja missä oli hyppy, menin mutulla ja kolhasin hyppyä josta rima alas. Jatkettiin ja puomilta koira tuli läpi joten uudestaan se ja suorinta tietä maaliin. Hylly.
Toinen rata helpompi. Lähdössä pysyi ja lähti heti hyvin liikkeelle. Tuli kivasti ohjauksiin. Aa oli mielestäni hieman rauhaton. En uskaltanu oikein luottaa, että pysyy kun liikun. Kepeille niin hyvin niin lujaa. Sitten alko vaikeudet kun piti plokata putken suu jonka näki suoraan, tein vedolla ja hyvin tuli ohi, mutta irrottamisessa oli vaikeuksia, meni putkeen ja tajusin, että olen myöhässä ja sitten tuli seuraavan vinon tiukan hypyn ohi. Nauru pääs miten koomaaja ohjaaja voi olla :D Loppuun hienosti, puomi vähän pitkäks, mutta otti pienen askeleen ja oli 2o2o. Siitä kehut ja maaliin.

Me ollaan yhtä pöhlöjä joten sovitaan toisille. Daamilla sellainen vauhti johon pystyn vielä itse ohjaajana, toki voisin toivoa rivakampaa menoa, että saisin haastettua itseäni vielä enemmän. Meillä on niin mukavaa ja niin nautin ajatuksesta, että tää on mun kisakoira seuraavat 7vuotta toivottavasti ainakin..:) Vähempäänkin ollaan kyllä tyytyväisiä jos nyt ei ihan 10vuotiaaksi enää kisakentillä :)