Elinan treeneissä

Tehtiin lyhyitä ratapätkiä. Ensin omalla ohajustavalla ja sen jälkeen Elina pyysi tekemään jollain toisella tapaa. Tarkoituksena oli tehdä pätkiä joissa ohjauskuviot valitaan sen mukaan mikä on millekkin koirakolle haastavaa mutta olisi hyvä osata. Eka veto tosi jees. Daami vahvuudet tuli esiin ja sen taitavuus. Luki rataa ja teki sitä hienosti. Tosi upeesti löyty kepitkin kaikkien ansaesteiden lomasta ja keppien jälkeen tul ohjaukseen vaikka putki oli metrin päässä kepeistä. Jes. Elinan mielestä olin eri jämäkkyydellä nyt mukana ohjauksessa. Joo otin vähän tiukemmin. Itse ajattelin että kuuliaisuus johtui namituksesta, tokoiluista ja malttitreenistä ennen rataa.

Toinen veto ja koira oli tosi nihkee. Lähti vaan liikkeeseen mukaan. Se on todella raskasta kun kuluttaja antaa kokoajan uusia ihan normaaleja neuvoja kuten rytmitä, katso koiraa, ota askel jne. Ihan niin kuin olisin yhtäkkiä nappia painamalla unohtanu kaikki ohjauksen perusteet. Olin taas niin romahduksen partaalla ja totesin Elinalle tuhansien ohjeiden jälkeen että en vaan pysty tähän! Ei tunnu yhtään hyvältä. Mulla ei ole yhtään liikkumavaraa tämän koiran kanssa, se on joko tai, ei tunnu hyvältä eikä voi olla normaalia eikä kukaan tavallinen kuolevainen voi selviytyä tästä tämän koiran kanssa. Tästä päästiinkin hyvään juttuun.

Elina kiitti kun sanoin ettei tunnu hyvältä. Hän ei kuitenkaan tunne meitä vielä niin hyvin että osaisi itse puuttua näin "radikaalisti" koirakon puhiin. Daami ei ole kovinkaan kuulolla vaan on todella liikkeessä kiinni. Millään muulla ei ole silloin merkitystä kun Daami menee impulssin viemänä liikkeen mukana. Silloin ei ohjauksilla ja siihen tehtävillä korjauksilla ole merkitystä. Tämä on ehkä tämän syksyn koulutuksissa ollut kaikkein ärsyttävintä kun kyllä kouluttajat ohjeita antaa, muttei näe sitä, ettei ongelma ole ohjauksissa enkä minä saa siitä mitään eväitä oikeasti sitä yhtä treeniä pidemmälle. Okei voin saada sen tuurilla menemään siinä hetkessä, muttei se tarkoita että ensi kerralla samanlainen tilanne, että saisin sen menemään koska ongelma ei ole ohjauksen paikalleen laittamisessa vaan koiran pääkopassa.

Saatiin Elinalta uudenlaisia ja ajatuksia herättäviä treeniohjeita. Daamia opetetaan nyt kuuntelemaan ja olemaan kuulolla opettamalla erilaisia ohjauksia temppuina, kuten kiertämistä ja käteen tuloa. Nämä tehdään niin vahvoiksi että sen jälkeen niihin on helppo liittää ohjauskuviot ja rata. Esteiden tarjoamisella opetetut koirat saattavat helpommin tulla lentäviksi lepakoiksi ja tarjoavat vaan esteitä sen sijaan että olisivat kuulolla. Paljon myös tehdään agia missä vahvistetaan sitä menoa omalla liikkeellä. Nyt vain sanallisesti opetan Daamille kiertämisen ja putken menemisen. Samalla treenataan niitä impulssi ja kuunteluharjoituksia mistä oli jo aikaisemmin puhe ja nyt myös opetellaan istumista ja maahan menoa pelkästään suullisella ja niin että minä liikun kokoajan ja koiran pitää malttaa tehdä. Näin muutaman videon näin opetetuista nuorista koirista ja ne oli mainioita. Aikalailla juuri sellaista taidokasta agilityä mitä toivon. Nyt vaan mennään reikäaivona ilman ajatusta siitä että pitäis myös osata kuunnella.

Ärsyttää kun tiedän, että Daamin kanssa vois tehdä hienoja ratoja, mutta ei vaan toimi ja ei tunnu hyvältä. Olen kovin vakuuttunut, että tätä Daami tarvii jotta kykenee pitämään itsensä kasasa ja tekemään kunnollista agilityä vaikka haluais jahdata ennemmin mua ja jättää hommat puolitiehen. Elinan mielestä se ei jätä noudattamatta käskyjä tahallaan ja keskari pystyssä, on kuitenkin todella herkkä välillä. Uskon, että tässäkin se menee vaan johonkin eläimelliseen tilaan eikä vaan pysty, niin kuin arkielämässäkin. Turha hakata päätä seinään tavalla mikä toimii muille, tarvii ajatella nyt vähän boxin ulkopuolelle.

Treeneistä ja vähän negatiivista puputusta yleisesti

Mietin, millaista oli elämä sillon kun oli aikaa puuhata koirien kanssa? Ohjatut treenit Turussa on ihan parasta sillä se aika on pyhitetty koiralle. Hieman (eli aika paljon) huolta aiheuttaa se, että olen jälleen näkevinäni Daamin takajalan oireilua, mutta niin lievänä että pelkään jos vielä eläinlääkäriin, ettei sieltä mitään löydy. Mikään ei ole sen turhauttavampaa. Mietin jo valmiiksi jos treenaaminen Daaminkin kanssa loppuu, ei mulla ole koiraa jonka kanssa voi harrastaa. Toisaalta ei ole koiran paikkaakaan, eikä niin paljon intoa, että olisi pennun aika. Tulenko enää koskaan ottamaan harrastuskoiraa jos nyt tulee tauko? Vai tekiskö se vaan hyvää?

Elinan treeneissä tuuraamassa Heidi. Katsoin jo ratapiirrustuksesta, että aikalailla väkisin väänetty rata. Sellainen hankala, missä ei missään kohtaan tule flow fiilistä kun saat yhden neliön kokoisella alueella olla ensin tekemässä saksalaista sitten kiirehtimässä seuraavaan paikkaan jossa pitää vääntää persjättöä ja heti perään vekkiä ja todellisuudessa koira oli jo siitä saksalaisesta ponganut ansaputken. Huoh. Mun asenne niin huokui jos kun menin radalle. Todellä ärsyttävä piirre itsessä. Mutta oli meille vaikea. Ei siis ohjauksellisesti minulle mutta Daami pongas esteitä eikä tullut ohjauksiin. Rata oli vielä erilainen mittasuhteiden osalta mitä ratapiirroksessa. Keskityin sitten hakemaan flowfiilikset onnistuneista kepeistä joihin mentiin haastavista kulmista ja annoin koiran täysin työskennellä itse mutta liikuin tasasesti itse, koska Daami vaatii tämän, etten lähde sykkimään.

Timon treeneissä torstaina olikin jo aika haastava rata näin vauhtiratoihin muihin verrattuna. Daami ei meinannut millään tulla japsiin. Muutama perkele merkkaus ja sain tulemaan. Todella ärsyttävä keskarin heiluttelu -asenne taas Daamilla. Nautin kuitenkin Daamin irtoamisista, itsenäisyydestä, kontakteista, käännöksistä ja kepeistä. Ihana taitava! Tämä olikin viimeinen kerta Vauhtirataa. Jouduin muutaman treenin myymään ja muutaman treenin suoritin kipeänä :D Huonoa tuuria. Tiffy bc:n kanssa keitti yli, ei mulla, mutta koira ei kyennyt kovin kummoiseen suoritukseen. Harmi. Hieno koira.

Meikäläisen gradu valmistuu uhkaavasti. Todella pelottavaa! Eniten pelottaa, ettei sen valmiiksi saaminen vaikuta mun elämään niin kuin toivoisin, eli että mulle jäis käyttöön enemmän vapaa-aikaa :D

Elmalla narttumainen mörköikä. Senkin suhteen pelottaa, ettei siitä kehity täysjärkistä seurakoiraa koska siinä on täysin samoja piirteitä kuin Daamissa. Nyt pöhisee ja haukkuu vieraita eikä aina mene suoraan tutustumaan. Näyttelyiden suhteen mietin sitä, että ottaa hatkat alta kun vieras ihminen tulee pöydällä tutkimaan. Todella harmillista sillä en toivonut tältä pennulta mitään muuta kuin että se olis helppo ja sosiaalinen. Harmi jos näinkään ei ole. Mielestäni se ei ollut paljon vaadittu seurakoirarodulta jolta ajattelin että enemmistö kuitenkin jo luonnostaan täyttävät nämä kriteerit.

Tuulian treeneissä

Kivasti olen lokakuussa ollu jo kahdesti kipeä. Viimisimpäinä pohjosen reissulta mukaan jääny flunssa ja sitä viikon poteneena. Torstain treenejä olen joutunu myymään jo kahdet, enää en aijo.

Treenasin sekä Daamilla, että Tiffy bc:llä. Daami teki heti nollan. Tosi tosi jees! Kontaktit oli huiput ja kepit haki ihan liian hyvin. Olin niin yllättynyt. Yhdessä kohtaa koira oli hieman epävarma. Lopussa vielä kauhee spurtti ja kyllä huomas että kunto on ihan nolla ja tuskanhiki pukkas.

Tiffyn kanssa ensimmäistä kertaa Turussa treeneissä. Huomasin heti että koira otti häiriötä toisella kentällä treenaavista mutta kun alettiin hommiin niin koira keskittyi muhun. Vauhti ja kierrokset oli potenssiin 100 verrattuna normaaliin. Huomas, että otti kierrokisa toisesta treenaajasta. Olin yllättynyt miten hienosti meni. Puomin kontaktikin meni todella todella hyvin siinä vireessä ja muutaman treenikerran jälkeen. Todella omituista. Ei ikinä perron kanssa menis mikään noin nopeasti jakeluun ja osaaminen siirry noin haastavaan uuteen tilanteeseen. Olin niin monesta asiasta äimänä! Tiffy kaahaili ihan hulluna :D Ei pysyny enää jalat alla kun matto ei oikein pitäny. Tosi sähinkäinen! Oli niin hauskaa, ja erilailla haastavaa tehdä hieman erilaisen menijän kanssa. Tosi kivaa ja sain taas vahvistusta sille miten tätä koiraa pitää viedä ja palkata jotta päästään eteenpäin.            

Sallassa

Daami ja Elma pääsi mukaan viikon lapin reissulle. Diiva jäi pitämään kotia pystyssä.

Yöjunalla edes takasin. Koirat reissas kuin vanhat tekijät. Reissusta jäi käteen koirille paljon hyviä uusia kokemuksia, ja mulle elämäni ensimmäinen palkallinen lomaviikko ;), ehkä vähän lepoa, pikkusen flunssaa, hienoja maisemia, hieman edennyt gradu ja sukulaisten kanssa vietettyä aikaa.

Elmalla on murkku ja mörköikä. On nyt hieman ärsyttävä räksyttäjä ja näkee kaikkialla haamuja. Toisessa hetkessä pelkää ihmisiä, hetken kuluttua juoksee perässä eikä arkuudesta tietoakaan. Kotioloissa se on aika rauhaton. Välillä kokoajan tekemässä tuhmia ja saa kieltää ja kieltää. Tuntuu, että käy vähän kierroksilla eikä osaa relaa. En haluais tämmöstä pentua aktivoida enempää. Daamia välillä vähän ahdisti vieraat ihmiset mutta Daami suoriutu hienosti kuitenkin.

Torstaina reippailtiin Oulangan kansallispuistossa, kanjonin ympäristössä. Perjantaina Ison Pyhän huipulle ja alas. Lauantaina Ruuhitunturin maisemissa. Daami niin nautti mutta meno oli päätöntä! Pelotti niin paljon. Kivikossa, rappusissa, pitkospuilla ja suossa se meni ku päätön kansa, ja sitten Piira taas kysyy että "olisko se voinu loukata jossain?" :DDD Todennäköisyys on todella suuri :D

Maanantaina ennen lähtöä käytiin Piiralla. Aika hyvä oli neiti; lantio suorassa mutta lapojen kohtaa vähän käyrä. Toinen takajalka on hieman outo. Pitää seurata ja mahdollisesti tutkia.

Elinan treeneissä pitkästä aikaa

Elinan treenit siirtyi vihdoin uuteen halliin. Ihan kiva, mutta hieman liikaa kaikui mun makuun, etenkin kun Daami huusi ja Elina yritti neuvoa :D

Daami oli vähän sekasin. Luuli varmaan että ollaan kisoissa kun uusi ympäristö. Ei ollut oikein ohjattavissa. Edelleen meidän kolmannen esteen kirous, sinne asti ei saatu onnistumaan. Meillä rytmin kiinni saaminen on tärkeää, ja harvoin se onnistuu mutta sen tulis tapahtua kolmen ekan esteen aikana, pidemmälle ei pysty huonolla rytmillä menemään. Elina hoksas että Daamilla on jahtaaminen päällä. Kun tulee kiire, ei koira enää ole ohjattavissa kun se lähtee vaan jahtaamaan mua ja kiirehtimään perään.

Kun sain painostettua sen kolmannen esteen taakse koiran, olin niin jäljessä että takaaohjaaminen oli aika hauskaa :D Koira kyllä meni. Saatiin kivoja treenejä ja vinkkejä lähinnä koiran itsensä impulssikontrolliin ja siihen että on enemmän kuulolla sen sijaan että menee sen impulssin viemänä.

-Palkka tulee vuoroin ohjaajalta ja vuoroin apuohjaajalta. Palkka tulee aina siltä keneltä koira ei sitä odota. Eli jos koira keppien sivuirtoamisen jälkeen katsoo apuohjaajaa, palkka tuleekin ohjaajalta itseltä
-Tokossa ollaan näitä tehty liikkeestä maahanmenojen yhteydessä. Eli kiepautetaan koiraa ympäri ja käsketään maahan. Lisätään samaan syssyyn vielä oma liike ja koiran pitää malttaa, vapautus palkaksi esteelle. Koiran pitää olla kuulolla mitä halutaan.
- Hetsataan putkeen, mutta käsketäänkin maahan sen jäälkeen. Sitten tähänkin lisätään muutama askel kohti putkea.
- Lähestytään estettä mutta otetaankin ennen sitä koira kieputukseen itsensä ympäri ja palkaksi este.

Aika vaikeita juttuja meille kun koiralla ei ole juurikaan itsehillintää. Esim etäpalkan kanssa ollaan agissa tämä huomattu, tokossa etäpalkka toimii hieman paremmalla hallinnalla. Olen tosi tyytyväinen että tähän asiaan puututtiin. En ole osannut ottaa sitä puheeksi mutta tää vaikeuttaa meijän radan tekoa aika paljon. Elina sanoi, ettei ongelma ole radan teossa, tehdään hienoja pätkiä mutta kun koiran kuuppa pettää, kun se saadaan kuosiin on mahdollisuus paukuttaa nollia. Vaikka koira on kiihkeä, koulttaja tykkäs siitä kyllä. Asennetta riittää.

Oon ihan intona, opin lisää tästä haastavasta puolesta.

Oho, syyskuu meni ja hirmu avautuminen Daamista

Permikset jäi

Syyskuun aikana ollaan treenattu kolmesti vauhtiratakurssilla jossa aika meidän tasoisia ratoja. Todella hyviä fiiliksiä ja alkaa oppi menemään itsellekin perille kun alkaa hoksaamaan asioita, ja osan jo rataantutustumisvaiheessa. Koira toimii ja tekee todella hienosti, ei ole yhtään turhautumista tullut koiraan nyt kun itse on kartalla. Itsellä vielä pitää kiinnittää huomiota saksalaisiin, katseen paikkoihin, valssit valmiiksi ja valssien lijaukset ettei valuta.

Daami vaihdettin pysäytys A:han koska koiralla ei ole edes yritystä tehdä sitä halutulla tavalla koska kivempaa on loikata ihan h*lvetisti niin korkealta kuin pystyy. Lelun kanssa tekee tosi hyvin, muttei mitään yritystäkään ilman. Daami ei ole sillälailla koulutettavissa enää noissa vireissä että pelkällä onnistumisten palkkaamisella mikään menisi perille. Se on vaan ihan fileissä siitä kun saa raivota.

Joensuun kisat oli ihan karmeat. Koira on kuin todella outo, ikäänkuin se jännittäis ja sen takia laittaa jo homman läskiksi ensimmäisten esteiden aikana. Ei edes yritystä. Ei se halua miellyttää mua, eikä se edes pysty kun se on niin eläimellisessä tilassa ettei ole enää tavotettavissa. Ihan ihmeellisiä juttuja kun ei vaan paketti pysy kasassa. Todella harmillista. Todella outoa, en oikein osaa edes kuvailla mutta jos ihmismaailmassa vertaisin samanlaiseen käytökseen niin se on juuri niin kuin joku osastonuori jonka kannattaa heti heittää hommat läskiksi koska yrittäminen tuntuu liian raskaalta ja kun kuitenkin epäonnistuu niin ei ole valmis ottamaan sitä kolausta että yrittää ja epäonnistuu. Daami vaan loikkas kaikki kontaktit, ei tietoakaan patoamisesta ja yrittämisestä mitä sentään treeneissä tekee todella hyvällä prosentilla.... Nyt se vaan hyppäs ja huusi ja räyhäs ja samalla oli niin hiton tyytyväinen itseensä. Tuntu että mikään ei toiminu, koira ei lukenu esteitä eikä lähteny mihinkään. Olis varmaan vaan halunnu purra ja raivota mulle. Todella hämäävä.

Muutenkin reissulla Daami todella röyhkeä sikaporsas. Ei se luovuta jos se jotain haluaa. Ei se pysy käskyn alla jos se jotain haluaa, ei sitä kiinnosta mitä mieltä ihmiset tai koirat on. Se on vaan ihan hiton röyhkeä ja uppiniskainen. Todellisuudessahan kukaan ei ole uppiniskainen syyttä, mutta mikä vaikuttaa Daamin taustalla, en tiedä. Olen aika varma että jotain autismin tai aspergerin piirteitä sillä on, mikäli koiralla niitä voi olla. Todennäköisesti sen hermosto ja verenkuva ja välittäjäaineet on jotenkin vaurioitunu sen stressistä ja muutenkin haastavasta elämästä. :D

Minäkö muka sikaporsas?

Mä en oikeasti voi paljon muuta kuin elää sen mukana, pahasti sanottu koirankoulutuksessa, mutta mun on turha yrittää sitä taivuttaa mihinkään muottiin kun se on niin spessu. En oikeastaan juurikaan komenna sitä. Pyrin välttämään viimeiseen asti ja siksi ennakoin paljon. Myös oman mielenterveyden vuoksi teen näin ja sallin siltä paljon asioita koska huutaminen ja rankku ei ole vaihtoehtoja, positiivinen vahvistaminen ei riitä, sillä mikään ei ole niin palkitsevaa että se laittaisi yrittämään edes padota niitä jotain eläimellisiä viettejä minkä varassa se menee ja toimii. Luulen että hänen itseppäisyys ja sen toteuttaminen on niin palkitsevaa, ettei mulla ole oikein keinoja kilpailla niiden rinnalla.

Ollaan käyty vähän vahvistamassa kontakti putki erottelua ja keppejä. Kepeissä ei yhtään stiblua, mutta kontaktilla kyllä. Sanallinen käskytys on aivan liian heppoinen Daamille, en tiedä miten saisin sen sisäänajettua vahvemmin mitä haluan, jolloin onnistumisia tulee enemmän ja vähemmän semmosta aivotonta juoksemista vaan mihin sattuu ilman keskittymistä. Murr.

Kehityskuvat

Treenejä

Viime viikon Elinan treeneissä ohjattiin linjoja. Hyvin havainnoillistu kun piti kuljetella putkensuiden ohi. Mulla on paha tapa peruutella paljon, ja se tietysti aina jonkun kymmenyksen hidastaa koiraa. Tähän pitää kiinnittää huomiota.. Samoin kädet lähtee välillä lentoon mutta siihen on aika hyvä muutoksen alku saatu kevään Janitan ja Jaakon tereeneistä. Putki puomierottelua pitää Daamin kanssa treenailla.

Eilen Tanjan treeneissä. Kivaa pinkomista ja hyviä onnistumisia. Aika tiukan ansaputken ohi takaakiertoon oli jo aika saavutus ja kyllä sitä itse kerkee aika kauas pinkomaan kun haluaa. Juoksu A-t oli hyviä, tehtiin ohjaajapalkalla. Taas p'ääsin treenaamaan japsia joka on vielä aika inhokkiohjaus saksalaisen rinnalla. Saksalaiseen sain hyvät muokkausvinkit jolloin pääsen esteen toiselle puolelle mahdollisimman vähillä askeleilla. Nyt oma ohjaus on vähän hankalaa niissä, pitää yksinkertaistaa. Neuvot oli hyvät ja tulivat tarpeeseen.

Itse olen ollut kipeänä reilun viikon.  Kaikki aktiviteetit ovat olleet pannassa. Kamalaa ja hirveän vaikeaa olla tekemättä mitään. Eiliset treenit oli ekat liikunnalliset. Vähän jännitti lähteä sykkimään mutta tuntu tosi hyvältä. Toivon että mun tämän vuoden syyssairastelut oli siinä, kiitos!

Huomenna Tuulian treeneihin.