Olen koittanu nyt Daamin kanssa kahdestaan tehdä kaikkea, vaikka Diiva antaa sille kyllä vaan hyvää esimerkkiä. Silti yksin mukaan pääsy aina eri asia.
Ollaan kitketty pois autossa haukkumista; taipumus haukkua ihmisiä, koiria ja fillareita joiden ohi ajetaan. Tänään myös kaupan parkkiksella kaikki liian läheltä kävelevät olis pitäny kovistella, mutta luovutti kun pikkusen muutaman kerran kolinapurkilla heilautti. Se ei pelkää kovia ääniä eikä edes päin lentävää kolinapurkkia, ei häntä laske, eikä edes esitä katumuksen merkkejä mutta lopettaa sen hetkisen toiminnan, sinäänsä ihan toimia, eikä tarvi itse korottaa ääntä, kun tuolle se merkitsee vaan mukaan lähtöä.
Ollaan lenkkeilty kahdestaan pimeässä ja vastaan tullu kaikenlaista. Tuo ei pelkää pimeällä vastaantulevia niin kuin mun molemmat aikasemmat perrot on nuorena tehny. Muutenki nyt mörköaikana oudot jutut kuten esim. sementtisäkkiä katsotaan pitkään ja otetaan muutama askel niin että hiukan kiertää säkkiä ja jatketaan sen jälkeen niinku mitään pelottavaa koskaan olis ollukkaan. Mun mielestä esimerkillistä toimintaa tilanteessa kun jännittää joku, käyttäydy kuin pelottavaa asiaa ei olisikaan..;) Pimeällä puistonpenkillä kuhertelevat ja tuijottavat nuoret ei saanu aikaan mitään muuta reaktiota kuin muutaman askeleen hiukan kauemmas kohteesta, muuten ei koira tilanteeseen reagoinut.
Eilen käytiin kaverilla kylässä jossa pitkästä aikaa rappukäytävää, rappuja, hissiä, vieraita ihmisiä ja uus kämppä. Muutama haukahdus käytävässä, oman äänen iloksi. Kylässä taistelutahto ja sinnikkyys voitti kun piti lähestyä karvatossuja ja vierasta miestä.
Tänään treffattiin lapsia, kisupentu ja vauva. Neiti oli niin nätisti, ikäänku ikinä mitään lapsia olis jännittänytkään. Tai en usko että se on jännitystä, se on tiettyä epävarmuutta ja periksiantamattomuutta kun ei tiedä miten ne toimii, muttei halua jäädä niitten jalkoihinkaan ni pitää pistää kova kovaa vasten..:D Vaikee selittää, mutta kun koirani luulen tuntevani. Mutta esimerkillistä käytöstä murulta. Vauva oli erityisen ihana, nuoli naaman ja anto repiä karvoista.
Daamin kaupunkilenkkeilyt on aikamoista menoa. Se kiihtyy kaupungin rauhattomuudesta niin, että juoksee suuna päänä koko lenkin. Vastaan tulevat ihmiset ja koirat ei haittaa, saan kutsuttua lähelle, antaa kiinni ja heti kun ollaan ohi, päästän vapaaksi. Toivon että se kokee sen palkitsevaksi.
Ihmiset, autot ja fillarit ohitetaan nykyään lähelle käskyllä. Annan näin Daamille ohjeen toimia muulla lailla ku jahdata niitä. Onks se sit vastaehdollistamista. Vaikuttaa toimivan ihan hyvin. Daani tarvii aika paljon tekemistä, muuten keksii sitä itse ja useimmiten se ei oo kauheen sallittua toimintaa.
Viikonlopuks pyyhällän Helsinkiin. Olisin halunnu ottaa toisaalta Daamin mukaan, mutta kun ohjelma on muuta kuin koiramaista. Toki sosiaalistuksen kannalta kaikki junailu, metroilu ja kaupunkeilu tekis tolle hyvää mutta toisaalta se on 3kk iästä asti ratikoinu ja tepsutellu päärautsikalla häntä pystyssä kaikkien luokse niin ku vanha tekijä. Nyt 6kk iän jälkeen ei olla juuri semmosissa maisemissa oltu, lähinnä keskitytty landeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti