Pakkanen paukkuu mutta aletaan jo tottua näihin pakkasiin. Diivalle kai iskeny vanhuus kun helpommin nostaa tassusia verrattuna Daamiin. Daamin motto on että mitä nopeampaa liikkuu sitä vähemmän tuntuu kylmyys. Jäälenkit on aika super. Daamille iskee suuruuden hulluus (normaalin hulluuden lisäksi ;) ) ja niin Diiva kuin minäkin tunnutaan saavan osamme. Neitonen tarttuu Diivan takin karvakaulukseen ja ravistaa tapporaivarilla sitä, joo, kiellän kyllä moisesta. Mua se koittaa muuten vaan häröttää kimeällä haukullaan. Olen tyytyny nappaamaan neidin sylikantoon, remmiin, tai raivelista kiinni ja tiukka tuijottus kieltoineen. Hän on oppinu hillitsemään itseään ottamalla risun suuhun ja juoksemalla elämän riemussa ympäriins.
Tämän päivän treenit oli mainiot <3 Fiilis <3 Ensin Diivan kanssa rata puhtaasti läpi tutustumatta..:D Numerojärjestyksen katoin mutta en käyny paikanpäällä tutustumassa. Lopussa hiukan pissi kun oli tiukka työntä takaakiertoon ja ei onnannu koiraystävällisellä menetelmällä, joten päästin edestä. Seuraavalla kiekalla oikea ohjaus toiselta puoleleta ja avot. Oon tyytyväinen Diivan tassuun, se kesti rajut Aa:n suoritukset ja neitonen alko pysymään 2o2o:ssa vaikka tein hämyjä. Se olkoon meidän projekti. Pakkaa kisoissa hallinta pettämään koiralla niissä. Se veti kyllä aika raivolla sen, mutta upeesti jäi vikalla kertaa.
Daimlerin treeniä en sen suuremmin suunniteltu. Rata oli aika easy profiililta ja huomasin että laskettiin Daamille rimat koko radasta. Ajattelin sitten suhauttaa radan senkin kanssa, tietysti miinus kepit, keinu ja A. Aijaijaijai, huima heti kun tajuaa pentunsa osaavan oikeaa rataa..:D Ei tarvinu pennulle suunnitella omaa treeniä vaan voi tempasta samaa mitä muutkin teki (tällä kertaa hyviä pätkiä pennullekkin treenattavaksi). Aika surullista silti, miks mun pentu muka on jo niin aikuinen että tekee oikeeta oikeeta rataa eikä mitää pentuhömppää. Ihaninta tässä on se, että neiti osas irtoomiset, meitsin valssaukset, persjätöt, vekit ihan niinku vanha tekijä, vaikkei olla treenattu. Mutta kyllä koira ne oppii kun vaan tekee ne oikein itse ohjaajana. Super nähdä pidemmässä pätkässä miten keskittyminen pysyy, fokus esteisiin pysyy, into tehdä niitä pysyy vaikkei lelu ookkaan kolmen esteen jälkeen. Miten se irtoaa, ja miten se teki renkaan monta kertaa radan osana ja vielä oikein. Super muru! Ylpeä hänestä ja minusta ja meistä, meijän jutusta.
Treeniryhmä vaihtu nyt vuodenvaihteessa. Ryhmä on aika shelttipainotteinen (4shelttiä, kyllä tosi hienoja menijöitä agissa vaikka pari onkin ihan raivona meijän tytöille :D). Välillä vähän nolona olen kun tuo mun kaksikko on aika raivona treeneissä. Ne pistää kyllä kaiken peliin ton innostuksen suhteen, aika paljon liikaakin..:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti