keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Moccan ja Diivan pentujen syntymäpäivä

Nämä pienet ihanat tupsahtivat maailmaan tasan vuosi sitten. He saivat arvoisensa syntymäpäivän, Mocca tädin kanssa saman.

Ensimmäisenä syntyi Iita. Iita asustaa Jyväskylässä Tainan ja perheen ainoana koirana. Iitalla toivottavasti edessä hommia metsällä ja agilityssä ovatkin todella huima pari. 

Ralphi poju syntyi toisena. Vaikken ollut paikalla, seurasin pentuTVn kautta synnytystä, tietysti itkua tihustaen..;) Miten muutenkaan kun Diiva oli niin hieno. Ralphi oli ainut poika ja pieni kirppu, niin kuin edelleen. Ralphi asustaa Helsingissä Suvin ja Tanelin ainoana koirana ja harrastuksiin kuuluu agility ja rauniot. Agilityyn poju näytti syttyneen aika raivokkaasti jo ihan pentuna.

 Miina syntyi viimeisenä. Ihana, ja muistuttaa niin minua Diivasta. Miina asustaa Savonlinnassa Sannan ja perheen toisena koirana vanhemman barbetin seurana. Miina harrastaa agilityä kovin taidokkaasti ja innokkaasti ja pääsee kokeilemaan muitakin lajeja kuten mejää.

Kaikki pennut on kovin rakkaita ja heillä on oikeanlaiset, ihanat kodit <3 Alun perin en aikonut Diivan pentua ottaa, mutta kyllähän se ajatus kypsyi siihen, että pennun ajattelin ottaa. Daami kuitenkin päätti syntyä Essosta ja Hurmasta, joka oli sitten pieni muuttuja matkassa. Olin kyllä tyystin sitä mieltä ettei kaksi pentua olis mitään..:D Daamin rinnalla ihan mikä vaan toinen koira on liikaa..;) Hyvä, ettei tarvinut Diivan pennuista valita, olisin "joutunut" ottamaan ne kaikki. Yhtä en olisi osannut valita.

Ikävä kyllä, meille tämä päivä on ollut aika surua. Yritän kerätä itseäni kirjottamaan jotain fiksua vaikka mieli tekis vetää ihan hillitön itkupotkuraivari. Kuvie katselu, ajattelu ja etenkin viimeisten viikkojen ajattelu on ihan kauheeta. Mielessä tosi pitkä listä "jossittelua", pieniä asioita mikä olisi saanut tilanteen tapahtumatta.
Noi Mocan silmät porautuu niin syvälle, ettei voi katsoa. Tulee vaan harmitus kun en voi nähdä niitä joka päivä, rutistaa ja saada sitä rakkautta mitä Mocca aina osoitti.
Voi kumpa osais nähdä ne muistot joskus ilman hillitöntä surua.

Mocca ja Daami leikkiä. Mun elämän rakkaat <3


Viikonloppu hurahti Kuopiossa kisoissa, kotiintuomisina Helmille pari luvaa mini1-luokasta. Koirat oli hienosti molempina päivinä 8h keskenään ja sen jälkeenkään eivät käyneet kierroksilla. Diivalla on nyt juoksu joten Daami pääsee vaan hallille. Tiistaina käytiinkin treenaamassa. Tehtiin pitkästä aikaa puomia ja se oli aika katastrofi. Oli tyystin unohtunu ettei sitä lelua ole enää näkyvillä. Tosi raskas prosessi ollu toi lelun häivyttäminen. Tulee kyllä alas oikeaan paikkaan, mutta alkanu vinottamaan ja himmaamaan jos jään ite taakse ja lelua ei ole edessä, haluaa tulla vinoon ja katsoa mua. ARGH. Kun rytmitän liikkeeni Daamin vauhtiin, tulee se hyvin oikeaan paikkaan. Ehkä pitää vaan jatkaa nyt sitä että liikun sen kanssa ja jatkan puomin jälkeen rataa, ja teen sitten eri yhteyksissä etupalkalla niitä, että jään itse taakse ja koira tekee itse puomin. Uskon että kun saadaan onnistumisia radan osana, oppii se sinne hakeutumaan paremmin ja paremmin itsekkin. Tarvitaan vaan toistoja ja toistoja osana rataa. 
Laskettiin keinu ja tehtiin sitä. Meinaa ponkasta suoraan pois, joten iskin remmiin ja vaadin 2o2o, hyvin meni, mutta jos irti laskee, on liika hoppu odottaa että keinu laskee. En tiedä pakeneeko se hiukan tömähdystä jalkoihin, ei se sitä pelkää eikä se siitä nokkiins ota, mutta haluais ponkasta pois ennen ku keinulauta maassa. Tehtiin rengastakin. Kovasta vauhdista reikö löytyy, hitaasta ei ihan aina..:D Hömpsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti